Uljaat sankarteot ja muut eeppiset tarinat

[Athene]

Aivan ensimmäisessä kentässä lauantaina sekä risteyksenhallinnassa nautin suunnattomasti ampuessani 3-5 rämän keihäsmiestä per taistelu pois pelistä. Jokainen oli vielä laaki ja vainaa, ja ammuin osumat peräkkäisillä nuolilla.


Risteyksessä tosin rusennuin hetki tämän jälkeen Entalian ja Rämän rivien väliin.

[Sir Overpond]

Lauantain metsäRISKissä oli mahtavaa "johtaa" joukkoja kukkularivistöllä.

Seisoin keskellä rivistöä ja karjuin joukkoja eteenpäin; ja kun huusin, rivistö eteni, keihäät löivät nopeammin, vihollinen perääntyi; sen eturivi kompasteli takariviin, miestä kuoli kuin heinää viikatteella. Lopulta rippeet kääntyivät perääntyäkseen. Ja tämä toistui kerta toisensa perään, kun York ja sen liittolaiset keräsivät voimansa aina vain uuteen hyökkäykseen. Skenaarion loppupuolella tarvitsi vain kävellä kohti ja huutaa, ja muukin armeija oli jo oppinut tempun ja karjui joukolla. Sunnuntain RISKissä heitin samaa lisää, mutta ääni oli sen verran kärsinyt että kunnon karjaisuja ei enää oikein tullut.

Eeppisintä. Ikinä.

Ääni ei ole vieläkään palannut. Mutta se oli sen arvoista.

[Akzu91]

Kloonisetä kertoi miten hänellä meni. Itsehän juoksin kloonisedän ja nipsun takana ja kun huomasin, että heillä tuli jotain sanaharkkaa vishnan kanssa niin käännyin katsomaan tuleeko vihollisia tieltä. Sieltä spottasin 2 Ruttolaista juoksemassa päin. En ehtinyt varoittaa muita vaan hyökkäsin päin, etteivät ainakaan heti pääse lipulle. Kuolema tuli, mutta lipun puolesta.

Hienoin tapponi oli ehkä kun huomasin vihollisen jousiampujan metsäriskissä. Sitten ajattelin, että koitanpa saada heittokeihäälle edes jotain käyttöä. Ja kuinka ollakkaan. Pääosuma. Ihmeitä sattuu.

[E.Hirvelä]

Kenttäriskissä onnistuin sneakkaamaan keskelle vihollislinjaa, sinne missä perkeleen lippu oli. Yksin ja tajuttuani olevan täysin tuomittu päätin mennä tappamaan sen perkeleen lippumiehen ihan keskeltä. Siinä onnistuin, mutta harmikseni joku löi minua takaapäin.

[Lacery]

400 respan skenussa:


Kiersin koko skenun ajan sieltä vasemmalta Yorkin puolelta katsottuna Lancasterin selkää kohti, ja jos joku Tuonen Korppi ei olisi minua vahtinut, niin olisin saanut Maahinkaisen ja Pikardien liput vietyä kotia kohti, tai vaihtoehtoisesti tapettua toistakymmentä miestä rivistä.
Ne lipunkantajat tapoinkin, mutta ei ollut aikaa jäädä niitä keräilemään - hauskuus loppu siihen kun paikalle huudettiin Selenen jousinainen, isokilpinen Maahinkainen ja joku muu jota en ehtinyt katsoa, Maahinkainen jyräsi minut kilvellään kumoon niin että tuntui kivasti takaraivossa jysähtää siihen, mutta auttoi kyllä kohteliaasti minut takaisin ylös, kiitos hänelle kokemuksesta.

[Akzu91]

Kenttäriskissä onnistuin sneakkaamaan keskelle vihollislinjaa, sinne missä perkeleen lippu oli. Yksin ja tajuttuani olevan täysin tuomittu päätin mennä tappamaan sen perkeleen lippumiehen ihan keskeltä. Siinä onnistuin, mutta harmikseni joku löi minua takaapäin.

I think it was me. Huomasin sut juoksemas vihollis linjojen takaa joten lähdin perään kun kukaan muu ei näyttänyt huomaavan

[Kibe16]

Yhessä kenttäskenussa oltiin kaverin kanssa kahestaan ja molemmilta oli mennyt jalka, siinä sitten seisottiin kunnes huomattiin että koko Tuonen korpit oli mäenpäällä ja lähti juoksee meitä ylitte. Loppu tulos onkin helppo arvata...

[Jesua Sukaton]

Kuolin eeppisestä ensimmäisessä taistelussa. Lanattuamme reunasta läpi sain nuolen jalkaani. Toveritkin olivat kadonneet kuka minnekin joten lähdin ryömimään keihään kanssa kohti ruumista jolta olisin lainannut miekan. Sitten Tura ilmestyi ympärilleni ja puukotti hengiltä.

Lauantaina sain ensimmäiset lipunkaappaukseni sohussa koskaan. Muutaman Wananinmaalaisen kanssa hakkasimme jonkun porukan ja ehdin nopeana miehenä poimimaan matkaan joukolla olleet kaksi lippua.

Joku niistä metsätaisteluista meni aivan loistavasti. Ensimmäisen rytinän jälkeen tuli sellainen bullet time-olo. Maailma tuntui hitaammalta ja tyynen rauhallisesti sitä vain löi ja pystyi ensimmäistä kertaa ihan selkeästi laskemaan tappoja. Kun pääsin neljääntoista skenu oli ohi (Oh, Rackham muistutti että pääsin ainakin 15.). Tuota fiilistä ei toista kertaa kyllä saanut.

Jossain kenttätaistelussa ja sunnuntain ensimmäisessä mätössä sain myös joten kuten tappoja laskettuja, silloin pääsin ~20 tietämille.

Riskillä Kantti lähetti minut komentamaan Tura tuhoamaan oikean laidanm jolla seikkaili aina vain vastustajan hajanaisia kevyitä. Pari kertaa se ehdittiinkin tehdä. Juoksin paikalle, totesin nyt mennään ja hyppäsin ojan yli. Vastustajien ilme muuttuu aivan täysin ja porukka kääntyy juoksemaan karkuun, Tura oli lähtenyt rynnäkköön.

[Pahistonttu]

Kaksi tämän vuoden eeppisintä hetkeä sijoittuivat molemmat siihen viimeiseen kenttä riskiin. Ensinnäkin sain tasan 50 laskettua tappoa pikelläni yhden respan aikana.
Toinen tarina onkin jo hieman pidempi: Armeijamme (Lancaster) teki läpimurron kentän oikeassa laidassa ja huomasin, että vasemmalla puolellani, ehkä 20 metrin päässä oli Spartiates hoplitain lipunkantaja vailla kunnon suojaa. Lähdin sitten syöksymään hänen kimppuunsa 4,5m piken kanssa, sain osuman selkään ja menetin torsopanssarini, sain osuman oikeaan käteeni ja pudotin pikeni. Tässä vaiheessa pääsin edellämainitun lipunkantajan luo ja tarrasin lippuun vasemmalla kädelläni, lipputanko oli kuitenkin ohut, teipattu ja ilmankosteuden tähden liukas, joten en saanut siitä riittävän tukevaa otetta. Noh, ei tässä mitään, mutta olin juoksemassa täyttä vauhtia kohti rämän selkää, enkä tietenkään voinut pysähtyä, ei auttanut kuin juosta läpi. Poistuessani Rämän jkeskeltä nappasin vielä eturivissä olleelta Skylarkilta keihään suojatakseni siirtymistäni oman rivin taakse. En ole koskaan nähnyt niin hölmistynyttä ilmettä, kuin hänen vilkaistessaan, mikä ihme hänen keihääseensä oikein tarttui
Sain viimehetkellä keihään selkääni, joten hengissä en tästä seikkailusta kuitenkaan selvinnyt.

[Kakure]

Parhaimmat fiilikset ja eeppiset tunteet tulivat lauantain kenttämätöissä, joissa nappasin kovassa rytäkässä Pikardian lipun. Ehkä hektisin tilanne oli voiton puolella oleva kenttämätön tilanne, jossa Perkele on jyräämässä Rämää + häröpalloa taaksepäin kun huudan "Tappakaa Keisari_P!"

Metsäskenaarioista kohtaaminen metsässä (harjualue) Tura meinasi päästä läpi oikeasta laidasta kylkeemme, johon menin bloodlust päällä keihäällä tikkaamaan TURA klimppiä kumoon, kunnes joku onnekas keihäsmies tappoi minut.

Lipunsaatossa pöllyävä tie ja huono näkyvyys linjan jyrätessä eteenpäin oli hauskaa, kuten metsän muiden skenaarioiden rynnäköiden vastaanotot ja eteenpäin puskemiset.

Myös kenttäriski oli hauskimpia skenaarioita sen jälkeen, kun heivasin kymmenen kiloa harteilta. Oli vain eeppistä välillä mennä ojan yli ja ajaa Lancester hetkellisesti karkuun. Myös puskista tehty koukkausmänööveri glaivella tuotti tulosta maahinkaisen linjaan. Tapatin siitä 4-6 avorivin ennen kulemaani.

Sain viimehetkellä keihään selkääni, joten hengissä en tästä seikkailusta kuitenkaan selvinnyt.

Pelastin sen kyseisen Spartan lipun sinun kynsistäsi

[viikinkisoturi]

Kenttärisk oli aivan mahtava ja Sotahuudon parasta antia!
Noin puolessavälissä riskiä, maahinkaisten ja muun armeijan väliin oli syntynyt aika iso väli. Sukelisin siitä raosta keihääni kanssa ja aloin pistelemään maahinkaisia röyhkeästi takaapäin, jotakin 5-6 kpl teitä melkeen teilasin kunnes kuului huuto: ne on takana! ja sitten eräs skirmaaja tuli ja paukutti minut hengiltä . Lopuksi taisi käydä niin, että maahinkaiset pussitettiin tai ainakin suurin osa hoideltiin, joku voinee vahvistaa asian itse kun olin juuri juoksemassa respalle. Kyseinen selkään kiertäminen tapahtui ojan ja puskan kohdalla.

[Leipe]

Omassa suosikkiskenussani, eli mettäriskissä, olin skirmailemassa alhaalla vasemmalla punaisen ruusun näkökulmasta. Joku vihollisen kilpisoturi oli kääntänyt selkänsä minulle tappaakseen selkäänsä iskeneen Peltsin, joten iskin kyseistä soturia selkään. Seuraavaksi tilanteessa kimppuuni kävi joku rämäläinen, jonka sain hengiltä vaikkakin vei jalkani. Vielä jonkun kolmannenkin sain hengiltä, mutta tein suuren virheen lähtiessäni yhdellä jalalla takaisin oman rintaman suojiin, jolloin taistelunuijia dualwieldaava vihollissoturi iski selkääni. Tästä mieleeni tulikin perustaa tätäkin sotahuutoa varten nolot-threadi.

[ipa]

Itselleni oli hieman noloa se, kun metsäriskissä ryhmätoverini kanssa törmäsimme corona muraliksen muutamaan soturiin ja aloimme perääntymään. Pian kuulin takaa toverini uhoavan coronalle, ja kun käännyin katsomaan, oli hänellä jo jalat pois alta.
Lähdin sitten pelkurimaisesti pakoon tilanteen näyttäessä omalta kannaltani huonolta, ja jälkeenpäin toverini hieman irvaili tuosta.

edit.
voi nolo, miten voin olla näin sokea että menen väärään threadiin

[Drakojan]

Joukkojensaatto skenaariossa jouduin vähän eroon muusta joukosta, ja eteen tupsahtaa 3 Entalialaista. Yksi rynnäköi päälle mutta viillän yläkautta (yli)pitkällä miekallani suoran osuman päähän. Loput kaksi lähtevät siitä sitten Rämän luokse takavasemmalle. Tuli semmoinen Fuck Yeah -olo siinä vaiheessa, vaikka pojat tietenkin lähtivät siitä ihan muusta syystä.

[Falcata]

Olen erittäin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Pääsin useampaankin kertaan todella hyvin selkään ja varsinkin metsäskenuissa suoriuduin hyvin. Lauantain kentät meni vähän nihkeästi mutta metsäskenut ja kenttä-RISK korvasivat kaiken. Oli vain jotenkin eeppistä pomppia yhdellä jalalla keihäs kävelykeppinä omien (alivoimaisten) joukkojen etunenässä pisteenhallinta skenussa ja huudella epämääräisyyksiä viholliselle. Lähdin taunttaamaan vihollista myös siinä seisoskeluksi jämähtäneessä aatelisensaatossa ja hauskaa oli. Lippujakin tapoin muttei ikinä ollut aikaa ottaa niitä mukaan. Tuntuihan se myös hitto sentään aina hyvältä kun joku huutaa kurkku suorana: "Pysäyttäkää Falcata!"

Kaikkein paras fiilis tuli silti siitä kun sain tapettua peltsin. <3

[TTilus]

Ne lipunkantajat tapoinkin, mutta ei ollut aikaa jäädä niitä keräilemään - hauskuus loppu siihen kun paikalle huudettiin Selenen jousinainen, isokilpinen Maahinkainen ja joku muu jota en ehtinyt katsoa

Mitä ilmeisimmin tuossa tilanteesa kannoin sitä Maahinkaisen lippua. Olen tähän saakka ollut ihan wtf että mitä oikein tapahtui. Joku vaan taputti nätin tuplaiskun selkään, mutta lippu ei kelvannut. Mulle kuulemma huudettiin varoitusta, mutten kuullut sitä kun itse pää punaisena huusin komentoa toiseen suuntaan.

[Smithy]

Otin mittaa kenttätaistelun ojasta en yhdesti vaan KAHDESTI! Kummallakin täydessä panssarissa sinne selälleen... ja toisella kerralla tein vielä 7½ arvosanan voltin takaperin... vähän se se sattui ja nilkka nyt vähän keljuilee mutta jäi oja kakkoseksi siinä!

Toinen mikä oli kiva niin tasapuolisuus ja solidaarisuus joka sotahuudossa tänä vuonna näkyi. Eräs Maahinkainen osoitti minulle tätä suuresti, toiseksi viimeisessä metsäskenaariossa vedin turvaleni hänen eteensä ja siihen hän minut teilasi. Viimeisessä hän teki samat minulle, siihen polvilleen minun kilpeni eteen.
Tasapuolisuus kunniaan! Ansaittu voitto pojille tänä vuonna tuli.

[Warmad]

Minäkin tupsahdin sinne kentän ojaan kenttäriskin alussa, kun ryhmänä rynnittiin keskimmäiselle pisteelle ennen kuin kuola ehtii paikalle, heti kun minulta oltiin jalat teilatttu, niin horjahdin ja tipuin suoraan ojan pohjalle, onneksi tilanne pysäytettiin heti miten. jos joku sattui kuulemaan niin ojan pohjalta kuului pieni muotoista naurua, niin huvittavalta se silloin tuntui.

[Gordon]

Lauantaina sain ensimmäiset lipunkaappaukseni sohussa koskaan. Muutaman Wananinmaalaisen kanssa hakkasimme jonkun porukan ja ehdin nopeana miehenä poimimaan matkaan joukolla olleet kaksi lippua.

Sinäkö olit se rosmo joka vei meidän tappamalta mieheltä liput, jotka ilmiselvästi kuuluivat Wanainmaalle?

[Rackham]

400 respaa omanneessa metsäskenussa ampaisin kuin multamäen ohjus krapula-aamuna kuola - perkele sekalinjaan tulleesta aukosta kirmailemaan vihulaisalueelle muutaman "MUERTE PÄÄSI SELKÄÄN!" -tyylisen huudon saattelemana. Hetkeä aiemmin olimme hurtat-muerte-corona pumpun kanssa kestäneet kyseisen sekalinjan ahdistelua ja huomasin että meidät meinattiin motittaa. Pumppua ei kyllä kuulemma lahdattu vaan se otti irti ja järjestäytyi uudelleen hiukan taaemmas ja suoritti uudelleen.

Fiilis oli eeppinen.

[Pahistonttu]

Pumppua ei kyllä kuulemma lahdattu vaan se otti irti ja järjestäytyi uudelleen hiukan taaemmas ja suoritti uudelleen.

Tosiaankin, päästyämme sopivalle etäisyydelle vihollislinjasta käännyin ympäri ja huusin: "Linja tähän! Kilvet eteen, keihäät ja varsiaseet taakse". Olin ihmeissäni, kuionka tyynesti Hurttien ja Coronan porukat hyväksyivät suunnitelman, menivät paikoilleen ja lähtivät sitten hyvässä järjästyksessä jatkamaan tappamista. Se oli hieno hetki.

[TTilus]

Eeppisiä olivat ainakin Maahinkaisen tavalliset henkiinjäämisprosentit. Yleensä meitä oli "kuolleiden kasassa" skenaarion loputtua melkein kaikki. Siinä skenussa, missä pojoja sai hengissä selviämisestä, meitä yllättäen oli hengissä ihan tavaton määrä. Tavallinen tuntui olevan 3-6. Kun mennään tiukkaan paikkaan ja pusketaan rajusti, niin tappioilta ei voi välttyä.

Itsellänihän ainut skenu (pois riskit ja lipunkantohomma) jossa olin lopussa hengissä oli juurikin se selviämisjuttu. Hehkein hetki sattui myös samaan skenaarioon. Wanainmaan tielle tekemän kilpitulpan puhkaisussa aivan skenaarion lopussa olin korkkaamassa rivin oikeaa laitaa. Puskaa kaatui pientareella.

[Dragonaerr]

Oltiimpahan viimeisessä riskissä kasattu ihan jees porukka vasempaan laitaan (vissiinkin Yorkin näkökulmasta..) pitelemään vihulaisia. Onnellisina saatiinkin ajettua Lancasterin pirut ojan omalle puolelleen ja innoissaanhan lähdettiin perään (tässävaiheessa tehtiin iso moka) . Kun olimme vastapuolella ojaa, tuli huomattua että puolet porukasta jäi omalle puolelle ja meijjät ajettiin pieneen kulmaan. Lancasterin puolella taistellut ylivoima tässävaiheessa huuteli innoikkaana "Yli vaan!" vetoja, tästä huolimatta pidettiin rohkeana kilpirivi tiukkana, kun ei muutakaan voinut varsiaseiden uupuessa kokonaan. Sieltähän ne sitten yli tulivatkin, ensimmäistä kertaa koin ylitsekävelemisen oikeasti. Tunkivat kilpirivistä sisään vastustelusta huolimatta ja saimpahan sitten kohtalaisen tällin varsiaseesta takaraivoon, joka johti kaatumiseen maahan. Tässävaiheessa käännyin selälleen ja kilpi suojaamaan ylitsekävelijöiltä. Meidän "oi niin tehokas" pumppu kaadettiin ehkä sekunneissa kilpirivin murtumisen jälkeen, mutta hienoa oli kaatua urheasti pitäen paikkaansa . Ehkä Eeppisin boffausmuisto ikinä.

Edit: Saa paljastaa ittensä jos oli mukana tässä loistokkuudessa .

[Automaattinen]

Missä ryhmässä olit? Muistan useamman kerran lyöneeni varsiaseella miestä päähän. Kerran muistan tehneeni niin hitusen liian kovaakin Rämän Azorille, josta sitten kyllä kävin pyytämässä anteeksikin, tosin mies ei ole selvästikään sokerista tehty kun naureskeli vain että näihin on totuttu.

Eeppinen muisto lisää muuten:
En ole koskaan ennen saanut kokea sitä että vihollisarmeija (tai no hyvä osa sitä siis) pakenee kerta toisensa jälkeen edellä kun juoksen huutaen kohti tovereiden kanssa.

[Dragonaerr]

Galeneiden tabardia meikäläinen piti tyytyväisenä päällä. Ulkonäöstä tarkempana että löytyy ruskea takkuinen tukka olkapäille, tabardin alla oli mustat housut sekä musta pitkähihainen kevyt paita. Kädessä goottilaistyylinen kilpi, jossa pelkkä teippipäälyste, ja toisessa miekka, miehellä mittaa noin 180cm. Ja vaikka tälli lujaa tulikin, niin lyöjän ei tarvitse tästä mieltään pahoittaa. Lujiin iskuihin on jokseenkiin totuttu ja tasapainon menettäminen lisäsi henkilökohtaista tunnelmaa.