Ryhmien koko

[Falcata]

Omat mielipiteeni ovat hyvin lähellä Gnomuksen juuri esittämiä.

[Keisari_P]

Itse henkilökohtaisesti olen suurien ryhmien kannattaja. Toimivuus lähtee kuitenkin ryhmän kiinteydestä. Jos alunperinkään ei ole tarkoitus toimia taistelukentällä yhdessä, on turha liittoutua. Esimerkiksi Galenien ja Auerbachin ilmeisesti lähinnä nimellinen liitto osoitti, ettei suuri joukko ole välttämättä menestyksen tae.

Suuren porukan saaminen toivimaksi vaatii selkeän vision ja paljon työtä.

Selkeä komentoketju ja edes yksi treenileiri mahdollistaa suurenkin porukan onnistuneen yhteistoiminnan. Iso porukka kannattaa jakaa hallittavuuden vuoksi pienempiin yksilöihin, mutta yksikköjä ei kannata ajatella erillisinä ryhminä jotka toimivat oman päänsä mukaan. Joukkiota on huomattavasti helpompi ryhmitellä, kun soturit muodostavat järkevän kokoisia liikuteltavia "palikoita". Linjaporukalla tämän yksikön koko on suurempi, metsä skirmish-juoksijoilla tämä optimi on huomattavasti pienempi.

Koko ryhmän optimikoko riippuu myös huomattavasti siitä, millaisen roolin ryhmä valitsee, eli mitä ryhmä aikoo tehdä. Jos ryhmä haluaa olla metsässä juoksenteleva skirmish osasto, sen kannatttaa olla Ruton tavoin pienehkö, noin kymmenen soturin vahvuinen. Jos tarkoituksena on olla linjaryhmä, ryhmän optimikoko on niin suuri, kun sitä pystyy hallitsemaan.

Ryhmän rooli vaikuttaa myös siihen, miten paljon ja millaista treeniä se tarvitsee menestyäkseen. Rutto pärjää metsäskirmishereinä mainiosti treenaamalla enemmän kuin mikään muu ryhmä Suomessa. Rämä saavuttaa kohtuullisen taistelutehokkuuden keskittämällä vähäiset yhteistreenit nimeomaan ryhmätoiminnan parantamiseen. Tämä tarkoittaa siis myös sulkeisia.

Suuri ryhmä voi olla myös rikkaus. Isommassa porukassa löytää helposti uusia ystäviä, ja ryhmästä helposti löytyy arvaamattomia resursseja. Esimerkiksi Rämästä löytyy kontaktit ja asiantuntijat lähes kaikkiin bofferoinnin ja myös siviilipuolen kannalta oleellisiin juttuihin.
Rämästä löytyy: lentäjää, lakimiestä, lääkäriä, insinööriä, sotakoneasiantuntijaa, seppää, upseeria, vaatesuunnitelijaa, koodaajanörttiä, tyhjäntoimittajaa, ateistia, protestanttia, ortodoksia, muslimia.
Kaikki monipuolisuus on rikkautta. Pienessä porukassa voi jäädä tässä mielessä paljosta paitsi. Toisaalta jos suuri ryhmä ei aktiivisesti pyri tutustumaan toisiinsa, ryhmä jää helposti toisilleen tuntemattomaksi laumaksi.

Iso ryhmä ei myöskään pysy pitkään isona, mikäli se ei hoida asioitaan riittävän demokraattisesti. Rämässäkin komentoketjuun otettiin jo viimevuonna pieneen tulokasvähemmistöön kuuluvat assasiinit. Muillakin on mahdollisuudet oman kiinnosuksen mukaan.

[N.Hirvelä]

Esimerkiksi Galenien ja Auerbachin ilmeisesti lähinnä nimellinen liitto osoitti, ettei suuri joukko ole välttämättä menestyksen tae.

Nii, meillä oli liitto, 15 Galenia ja 15 Auerbachilaista, taistelimme yhdessä, ei siis ollut pelkkä nimellinen liitto. Mutta miksi se ei toiminut? Koska olimme liian kaukaa, emme olleet pystyneet treenaamaan paljoa yhdessä. Tosin myös kevyt varustus saattoi vaikuttaa huomattavan paljon menestykseen, kun meidät laitettiin paikkoihin missä tarvittiin miesvoimaa, muttei huomioitu aina meidän varustusta (tai sitten meitä käytettiin vain syöttinä tai jotain).

[JonTzu]

Nii, meillä oli liitto, 15 Galenia ja 15 Auerbachilaista, taistelimme yhdessä, ei siis ollut pelkkä nimellinen liitto. Mutta miksi se ei toiminut? Koska olimme liian kaukaa, emme olleet pystyneet treenaamaan paljoa yhdessä. Tosin myös kevyt varustus saattoi vaikuttaa huomattavan paljon menestykseen, kun meidät laitettiin paikkoihin missä tarvittiin miesvoimaa, muttei huomioitu aina meidän varustusta (tai sitten meitä käytettiin vain syöttinä tai jotain).

Minä näin ongelman tuossa samalla tavalla kuin Niklas: yhteistoimintaa ei osattu tehdä eikä porukka edes tuntenut toisiaan.

Itse näen useat ryhmät rikkautena, jokaisessa on omaa tappelu- ja toimintatapaansa. Pienikin yhdessä toimiva porukka voi olla tehokas omaa juttuaan tehdessään kunhan tuntevat toisensa ja tietävät mitä muut porukassa hommaavat. Tästä esimerkkinä vaikkapa Auerbachin rynnäkkömeininki joka oli todella julmaa vaikkei porukka kokenein tai treenannein muuten ollutkaan.

Järjestäjän näkökulmasta tietysti voi sanoa että systeemi joka motivoi 10+ -ryhmiin on toiminut kuin junan vessa. Väkeä on riivitty tapahtumaan todella hienosti ympäri maata ja kaverien pikkusakeilla on ollut motivaatiota laajentua hieman. Jatkakaa samaa meininkiä, oma ryhmä on paras ryhmä!