Mutta eikö kilpiäkin ole monia erilaisia aina pienestä käteen remmitetystä bucklerista pyörö- ja kitekilpien kautta aina tornikilpiin ja kovin erilaisista materiaaleista tehtynä? Suhteetonta vaatia, ettei pitkää miekkaa saisi käyttää vaikkapa pienen bucklerin kanssa. Ja mielestäni rajoitukset menevät tälle tasolle päästessään mauttomuuksiin. Touhu aletaan ottamaan liian vakavasti, hymy kiristyy ja hauskuus vähenee. Ei hyvä.sape kirjoitti:
Tuo kyllä totta, mutta tästä ongelmasta päästäisiin jos rajotetaan aseen pituutta vain kilven kanssa, en ole koskaan pitkissä yksittäisissä miekoissa tai miekkapareissa pahemmin ongelmaa nähnyt.Kantti kirjoitti:Lisätään Beatificin hyviin pointteihin:
3) Sotahuudossa aseita kuluu ja niitä lainataan sen myötä (ynnä muista syistä) kavereilta. Tämän jälkeen 2 metrinen kaveri ei enää asettaan voisi lainata juuri kenellekään syyllistymättä sääntörikkomukseen. Miten ihmeessä tätä kontrolloitaisiin ja olisiko se todella Sotahuudon hengen mukaista? Mielestäni ei.
Lisäksi haluan todeta, että vaikka asevalinnalla (tässä yhteydessä tarkoitan valittua miekan pituutta, en eri asetyyppejä) on taatusti merkitystä, Sotahuudossa rytke tapahtuu nopeina rysäyksinä isossa joukossa. Paljon enemmän vaikuttaa silloin vastustajan ja omien tovereiden toiminta.
Lisäksi oma asevalinta muokkaa taistelutyyliäsi, samaten vastustajan. Jos vastassa on tornikilvin ja pitkin miekoin varustautuneita miehiä (vertaa Mantu viime vuonna), täytyy heitä vastaan lähteä eri tavalla, mutta tilanne ei missään nimessä ole mahdoton. Jos on itse valinnut lyhyemmän aseen, pitää pyrkiä toisten iskusäteen sisään, jos taas on valinnut pidemmän, pitää pyrkiä pysymään kauempana. Mielestäni juuri tällainen erilaisten lähestymistapojen tarve ja kirjo on Sotahudon upeimpia puolia.
Haluaisinkin pitää asevalinnat tosiaan henkilökohtaisina valintoina, jonka jälkeen on vain opittava elämään valintansa kanssa suhteessa muiden valintoihin. Jos päättää valita pidemmän haltsun, joutuu tappelemaan eri tavalla ja on kuitenkin erinomaisen lyötävissä ja haavoittuvainen esimerkiksi varsiaseita vastaan (kun aseella ei ole massaa torjua). Jos hommasta ei pitänyt, voi seuraavana vuonna kokeilla eri tavalla, mikä mielestäni on upea juttu. Toisin käy, jos miekat standardoidaan tiettyyn (nykyiseen ajan kanssa muovautuneeseen keskiarvoon nähden typistettyyn) pituuteen, jonka jälkeen miekat tulevat todennäköisesti käytännössä olevaan aina samanlaisia, sallittuun maksimiin viritettyjä tai ainakin variaatio tulee olemaan paljon vähäisempää.
EDIT: En halua sanoa, ettei mitään rajoituksia pitäisi olla, mutta miekoissa en kannata keinotekoisia rajoituksia. Esim. ketjuaseiden ja varstojen kanssa on mielestäni syytä olla rajoituksia jo turvallisuuden sekä historiallisuusargumentin vuoksi. Historiallisuudella tarkoitan, että aseen käyttämiselle sotakentällä on jokin järkevä peruste, ei pelkkä yksittäistapaus. Miekkojen tapauksessa kuitenkin asetta on käytetty tuhansien vuosien ajan lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla, josta keskiajalle suodattui sangen huimaava määrä eri tekniikoita, comboja jne., kuten mm. Talhoferista kävi ilmi.