Minä näin, tai oikeastaan koin. Vuoden 2005 sotahuudossa, ensimmäisessä kukkulaskenariossa kaaduin eteenpäin kohtuullisen hallitsemattomasti ja voimalla. Töksähdin maahan, mutta onneksi ei käynyt mitään. Pystyyn noustessani huomasin, että sammalen suojassa maassa oli vinoon sahattu ranteenpaksuisen kuusen kanto törröttämässä vaarnan lailla.Ketku kirjoitti:Toisaalta aina ei käy näin hyvää säkää ja joskus kaatuessa siellä voi olla vastassa sitten ohut puunkanto taikka terävä kiven reuna, tätä kauhuskenaariota en kyllä tahdo nähdä koskaan.
Luojan kiitos päälläni oli (joidenkin foorumilaisten varmasti karsastamasta materiaalista) polykarbonaatista tehty torsopanssari. Itse muoviin ei tullut mitään, mutta päällysteenä olleeseen keinonahkaan tuli sen näköinen vekki, että ilman olisi voinut käydä kovin pahasti.
Mitä tulee yleiseen panssarointiin, olen itse luopunut jo kauan sitten uskosta paradigmaan, jossa turvallisuus tulisi täysin aseista. Sanokaa vain pessimistiksi, mutta en jaksa luottaa siihen, että vaikka itse tekisin turvallisen aseen, myös minua lyövä Matti Mättäjä olisi tehnyt niin. Ohjenuorien puutteessa itse kukin voi Harrison-Stetson menetelmällä iteroida itselleen sopivan panssarointiratkaisun. Kannatan kuitenkin ohjeistettua minimipanssarointia SCA:n tyyliin.