Sotahuudon 2011 paras skenaario?

[ZamboNet]

Kukaan ei ole vielä pistänyt perinteistä vuoden paras skenaario äänestystä pystyyn, joten otanpa vasaran omaan käteeni.

Mikä mielestänne oli vuoden paras skenaario ja miksi?

[Minardil]

Valinta oli vaikea hampurilaiskenttien ja rinteen välillä, hampurilainen voitti tuuman mitalla. Taktiikkaa, epätoivoa, voiton huumaa ja hirrrrrrveä häröpallo. Koko tunneskaala yhdessä skenussa. Rinteessä taas oli niin ankaraa vääntöä, että sitä oli pakko rakastaa.

Kaikkein hauskin skenuhan oli ihan ensimmäinen kenttäskenu, mutta lähinnä siksi että me voitettiin ihan kaikki ja niiden mutsit. Se vaan ei ollut skenaarion ansiota.

Edit: onnistuin näemmä jotenkin unohtamaan kuninkaiden saaton. Siinä oli nääs kanssa Rajua Tekemisen Meininkiä. Itsehän kuolin heti.

[ZamboNet]

Oma ääneni oli kiikun kaakun hampurilaisen ja kuninkaiden saaton välillä, mutta päätyi kuitenkin kuninkaiden saatolle. Skenaariossa oli hyvin mähinää, liikettä ja taktikointia. Tämän lisäksi oli vain plussaa, että vaikka toinen puoli pieksi ensimmäisen skenaarion taistelullisesti 6-2, pystyi toinen puoli kääntämään homman taktisin liikkein voitokseen.

[Kantti]

Erottelehan vielä isot kentät sen suhteen, miten päin taisteltiin (eli näköyhteys alussa tai ei näköyhteyttä).

[Skylark]

Oma ranking:

1. Rinnetaistelu
2. Kuninkaiden saatto
3. Paavin saatto metsään
4. RISK
5. Iso kenttä - "hampurilais" alkuastelmasta
6. Iso kenttä - normaali asetelma
7. Pieni kenttä - normaali asetelma
8. Iso kenttä - armeijat hajallaan
9. "Kohtaaminen metsässä"

Listaani vaikuttaa luonnollisesti saiko itse hyvää mättöä ja hyviä suorituksia.
Voiton veivät skenaariot joissa oli sitä tunnetta että kovalla taistelulla ja viekkaalla taktiikalla saa jotain aikaan. Rinnetaistelu oli kokoajan jännittävä ja tilanne muuttui. Se armahti virheistä respan turvin mutta koska niitä oli rajatusti, liikaan tyhmyyteen ei ollut varaa. Saatot olivat myös mielenkiintoisia.
RISK on aina kiva mutta tällä kertaa se ei tuntunut ihan samalta, en tiedä miksi. Pisteitä koska paljon mättöä. Tämmöinen on hyvä olla yksi, mutta ei ehkä enempää koska se on vähän brainless cannon fodder -kamaa.
Peruskentät on peruskenttiä. Varmaa perusruokaa. Kentistä BigMac:ssä oli tällä kertaa parhaat majoneesit.
Itse pidän eniten juuri metsäskenaarioista mutta tällä kertaa niiden ongelma oli balansoinnissa - liika alivoima ei tuota hyvää vääntöä vaikka sinänsä mäkinen maasto oli herkullista.

Hyvään sotahuutokokemukseen kuuluu monipuolinen valikoima skenaarioita. Vaikka kenttätaistelut ovat "yksinkertaisia", en halua niitä missään nimessä pois. Ne ovat taistelua rehellisimmillään. Välillä on kiva taas saada "seikkailuskenaarioita" mutta loputon kikkailu olisi rasittavaa pidemmän päälle. Sama dilemma on respaskenujen kanssa. Homma on järkevimmillään kun ei ole varaa tapattaa itseään, mutta kerran pari päivässä on hyvä päästä vähän huolettomammin painamaan.

Sitten voisikin vielä kysyä että pidättekö lyhyistä vai pitkistä? Kaiholla ikävöin SH07:n arkkua. Se kesti varmaan 1,5 tuntia ISOLLA alueella. Ehkä se oli vähän liioittelua kun ei ollut minkäänlaisia respoja, mutta nykyisille tiiviille vartin rykäisyille ne toivat mukavia vaihteluelementtejä kuten tiedustelua yms. (joka merkitys on nykyään lähes nolla). Ja nähtiinhän siinä ehkä nerokkain voittotaktiikka ever!

[ZamboNet]

Erottelehan vielä isot kentät sen suhteen, miten päin taisteltiin (eli näköyhteys alussa tai ei näköyhteyttä).

Jätin tarkoituksella vaihtoehdot mahdollisimman "yleispäteviksi", jotta tuloksia on helpompi hyödyntää tulevina vuosina. Ei millään voida olettaa, että tulevina vuosina olisi yhtä mehevä kenttä kuin tänä vuonna, että tuo mainitsemasi erikoistapaus olisi mahdollista.

Joten jos kumpi tahansa iso kenttätyyli (vihollinen näkyi tai ei näkynyt) oli mieleen, niin äänestäkää sitä vaihtoehtoa.

[Par]

Risk on aina ollut suosikkini, siitä ei varmasti jää paha maku suuhun koska aina saa niitä hyviäkin paikkoja. Taktiset peliliikkeet ovat mahdollisia, pelkkä tappaminen ei riitä vaan se linjakin täytyy pitää. Eikä siinä täydy pelätä jousimiehiä, joten risk on selvä ykkönen.

Kuninkaansaatot olivat oikein jees, niissä on ihan omaa tunnelmaansa kun on kohde jota suojella. On kivaa kun on välillä muitakin tavoitteita kuin mahdollisimman suuri ruumiskasa jalkojen alla, vaikkei siinäkään tavoitteessa vikaa ole.

Rinnetaistelut ovat listani alimpina, vaikka olin keihäsmies eli skenaarion tärkein aselaji. Muistutti liikaa siltatyöntöä, mahdollisuutta henkilökohtaisille peliliikkeille ei ollut vaan joka puolella oli samanlainen linja edessä. Riskissä sentään linjat olivat jatkuvassa muutostilassa. Tässä täytyi vain mekaanisesti kuluttaa vastustajaa kunnes respat on saatu pois.

Metsästä tykkäsin. Siellä oli tilaa peliliikkeille ja taistelutilanne saattoi milloin tahansa vaihtua täysin, mikä teki metsästä lempimaastoni. Isoista kentistä tykkäsin pieniä kenttiä enemmän.

[Falcata]

Meitsi on aina digannut ihan perus kenttätaistelua ja diggasin tänäkin vuonna. Äänestin siis sitä. Myös sandwichit ja RISK oli parhautta.

[Jesua Sukaton]

Rinteessä oli tunnelmaa. Piti jatkuvasti olla liikkeessä ja mennä sinne missä tapahtui. Varsinkin hyökätessä tehty läpimurto oikealta oli loistava.

Riski oli myös hyvä mutta jotenkin viime vuosia staattisempi. Ei se väärin toki ole.

Saatot kentällä oli myös hyviä, parempia kuin odotin.

Legendaarista 400-skenaariota tuli ikävä. Rajatut respat ovat parhautta muuallakin kuin rinteessä tai linnassa. Niitä lisää.

[saloneju]

Rinne oli uskomattoman hieno! (Tosin säällä oli osuutta asiaan.)


Oma listani, joka ei ole yleispätevä "yläpäässä olevia enemmän Sotahuutoihin ylipäätään", vaan nimenomaan puhtaasti tämänvuotisiin pohjautuen:

1. Rinnetaistelu
2. Iso kenttä - "hampurilais" alkuastelmasta
3. Paavin saatto metsään
4. Kuninkaiden saatto
7. Pieni kenttä - normaali asetelma
5. Iso kenttä - armeijat hajallaan
6. "Kohtaaminen metsässä"
8. Iso kenttä - normaali asetelma
9. RISK

Legendaarista 400-skenaariota tuli ikävä. Rajatut respat ovat parhautta muuallakin kuin rinteessä tai linnassa. Niitä lisää.

[JonTzu]

Itse en päässyt järjestäjänä osallistumaan kaikkiin skenaarioihin joten voin sanoa vain niistä mistä osallistuin. Niistä kaikkein hauskin oli ehdottomasti metsässä rypeminen. Siellä periaatteessa liikkuvatkin ryhmät jämähtävät paikoilleen, eivät saa pidettyä pakkaansa kasassa ja unohtavat sotureitaan yksikseen. Näitä kaikkia tilanteita voi sitten nopealla marssimisella ja taktisilla ryteikönkierroilla hyödyntää kerta toisensa jälkeen. Tulosta tulee ja raskaskin soturi pääsee yllättämään kymmenesti per skenaario. Ainoa mitä jäi kaipaamaan olisi kunnollinen luonnontilassa oleva tiheä kuusimetsä jotta jousista ja pitkistä keihäistä ei enää olisi niin haittaa.

[Skylark]

Kieltämättä kiinnostavaa, näkyvyys 2 metriä jokasuuntaan. Im in!