Noloja mutta hauskoja tilanteita

[Peltokorppi]

Kuolaa vastaan tapellessa otin ensin panssariin tulleen osuman jalaksi ja sitten tajusin ja jatkoin kahella jalalla. Näytti varmasti aika härskiltä tilanteelta. Kävin kuolalaiselle selittämässä ennen kuin jatkoin tappelua. Sama myöhemmin käsisuojan kanssa jousta vastaan tosin ilman että pääsin selittämään tapausta. Kaksi kertaa taas otin jo kuolemaksi kun oli vaan panssari mennyt. Tästä erehdyksestä ei tietenkään ole paluuta.

Ryhmäturnauksen duelissa mestariani vastaan pudotin miekkani ennen tappelua. ...ja sitten vielä kehtasin voittaa...ja sitten vielä hävitä finaalissa.

[Falcata]

Itse sain jossain skenaariossa osuman molempiin sääriin. Nostan miekan pystyyn ja siirryn kentän laidalle. Vasta noin 10 sekuntia tämän jälkeen tajuan että mulla oli molemmissa säärissä suojukset. Note to self: treenaa suojien kanssa.

[Keksikeijo]

En muista että missä skenussa se tapahtui, mutta muistan kun joku Granbarkilainen hyökkäsi minua päin. Aloitin paniikissa tikkauksen mutta hän ehti liian lähelle. En missään välissä tajunnut huutaa että oma, olivathan he sentään samassa armeijassakin... Ei tainnut hänkään muistaa.

[Zanmefagalion]

Ensimmäinen Kuninkaansaatto. Kuningas on loppumetreillä matkaansa skenaariorajaa pitkin mäkeä alas. Tapan keihäälläni italialaisten muista jälkeen jääneen lipunkantajan ja nappaan kiluissani voitonmerkin käteeni. Sitten lähden perääntymään myhäillen nelipuolikas keihäs toisessa ja purjeen kokoinen lippu toisessa kädessä. Saadaanpa ainakin tästä vähän pisteitä Perkeleelle, vaikka taistelu onkin hävitty. Eikös sieltä sitten heti singahdakin nopeaälyinen keihäsmies backuptikarinsa kanssa ja puukota tätä ennenaikaisesti juhlivaa soturia kahdesti rintaan. Kiroan ja hylkään henkeni menettäneenä saaliini, joka välittömästi katoaa takaisin saattueeseen. "Olisikohan kannattanut jättää se keihäs jälkeen ja lähteä heti vaan juoksemaan," ajattelen kävellessäni kohti muita skenaarion loppumismerkin soidessa.

[Kookkari]

Mä liukastelin ja kompastelin melkein jokasessa skenaariossa. Paras oli, kun löysin hyvän kohdan, josta olisin voinut pari Jeesusta tappaa, mutta mun uljas spurtti päätty siihen, että jalat vaan meni alta ja makaan selälläni maassa. Ainut kuollu oli sitten sekunttia myöhemmin minä.

Märkä ruoho + surkee tasapaino + tasapohjaset kengät ei vaan toimi. Ens vuonna nappikset suosiolla mukaan niin mahdollisuudet pystyssä pysymiseen nousevat...

[Tienkou]

Mun "taistelutyylillä" tulee tarpeeksi noloja, mutta toivottavasti myös hauskoja tapauksia.

Kaksi tapahtumaa kumpuavat muististani muita hauskempana sekä nolompana.

Lauantain ehkä neljännessä kenttätaisteluissa vaihdoin jousen kilpeen ja miekkaan, itselleni hyvin vieraaseen yhdistelmään. Eihän siitä sitten mitään tullut. Oltiin kovaa kyytiä menossa kohti vihollista kunnes keihäsylivoima pysäytti liikkeen. Syvästä raivostani väsyneen näköisiä episkeppejä kohtaan näin mahdollisuuden edessäni. Kolme pitkää salkoa sopivasti ilman suojaajia. Lähelle ja läjään oli ainoa ajatukseni kun huomasin jo lentäväni kohti vihollista, muistan vain että toteutin jonkinlaisen "harhautuksen" joka onnistui! Hahaa! Ne kaikki pistää mua jalkoihin! HE-Hetkinen! Torjuin, blokkasin ja varmasti hyppäsinkin keihäät menivät tavalla tai toisella ohi kohteestaan - paitsi yksi joka jysähti tukevasti lantionseudulleni. Päädyin uljaaseen ilmalentoon keihäiden varsien sotkeutuessa samalla jalkoihini ja kevyeen alamäkeen suoritin kivan ukemisarjan vihollisteni hajanaisien rivejen väliin. Kukaan ei tullut edes hakkaamaan mua maahan vaan taisin kuulla jonkun hirvitelleen lentoani - nauratti.

Toinen näistä extra hölmöilyistä tapahtui ensimäisessä metsäskenussa kun possut joutuivat kaikkea vastapuolen ikävää skirmishiä vastaan yksin ja levällään. Kun kavereita alkoi kaatua ympärillä syöksyi aukkoon ja kohti (ainoaa) yksinäistä ruttolaista (tosi huono nimimuisti) ilmeisesti torjuin kilvelläni kohti lentävän todella nopean heittokeihään ja syöksyin pistoon kaarevalla taikamiekallani. Isku laskeutui kaulaan juuri kypärän alle ja työnsin "uhriani" varmaan metrin taakse. Hämmentyneenä katsoimme toisiamme silmiin ikuisuudelta tuntuneen hetken. Änkytin jotain: "...viil... viilsin kurkkuun...", vastaus kuului jotenkin "miten sä vaan pusket eteenpäin kun mul o ase sun lantiolla." Vilkuiltiin toisiamme hämmentyineinä ja itse ainakin tunsin suurta häpeää. Saimme lopulta pettyneenä todettua että ensikerralla taistellaan paremmin... Oon aika varma että välteltiin toisiamme kentällä aina RISKiin saakka

Kiitos ja anteeksi!

[qMp]

Siirtymisskenaariossa, jo hiukan taisteltuamme Entaliaa vastaan, tapettuanikin muutaman heikäläisistä, unohdin täysin olevani eri puolella heidän kanssaan. Ehkä en sitten vain todellakaan tykkää tapella entalialaisia vastaan. Metsästä ryntää selkääni Anselmi ja joku toinen entalialainen skirmuhirmu ja mätkyttävät minut ja muutaman muun turalaisen hengiltä samalla kun käännyn kiljaisten "ei saa, ollaan omia!".

Saan muutaman hämmentyneen anteeksipyynnön ja sitten kolmas, jo aiemmin kuollut Entalialainen vierestä huomauttaa, ettei muuten olla samalla puolella. Pohdin asiaa hetken ja ymmärrän, mitä juuri tapahtui.

Naurullahan asia siinä kuittaantui, kun ei siinä sitten mitään haittavaikutuksiakaan syntynyt, kun kaikki muutenkin kuolimme. Olin ehtinyt unohtaakin jo tapauksen. Piti oikein muistaakseen kaivella mielestä noloja tempauksia.

[Amileontti]

... Naurullahan asia siinä kuittaantui, kun ei siinä sitten mitään haittavaikutuksiakaan syntynyt, kun kaikki muutenkin kuolimme. Olin ehtinyt unohtaakin jo tapauksen. Piti oikein muistaakseen kaivella mielestä noloja tempauksia.

Minuakin nolotti sen kolmen sekunnin ajan, kunnes totesin itsekseni täydellä varmuudella, että 'no ei, kun, kyllä nää nyt ihan varmasti tikkaa noita mun kavereita, tuolla tiellä!'. Eipä haitannut.

[ZamboNet]

Itselleni mahtui kaksi selkeästi noloa tapausta tähän sotahuutoon.

Ensimmäinen tapahtui toisessa metsäkohtaamisessa, jossa päätaistelut oli jo käyty ja vihollisen armeijan rippeet olivat hajallaan kukkulan ympärillä. Anselmi härkki siellä kahden miekkansa kanssa, joten päätin lähteä kokeilemaan hänen hakemistaan. Melko eeppinen spurtti kummaltakin päättyi ~100 metrin jälkeen Anselmin kaatumiseen (melkoista vauhtia pidit yllä, toivottavasti ei tosiaan sattunut niinkö kyselinkin). Tilanteesta hölmistyneenä menin päälle aivan liian varovasti, etten vain aiheuttaisi lisää vahinkoa. Lopputulos oli kuitenkin se, että varsiaseen kanssa en saanut kaatunutta Anselmia hengiltä vaan päädyin itse Valhallaan. Hyvin palauduttu kaatumisesta, Anselmi!

Toinen tölväily tuli toisessa pikkukentässä sunnuntaina, kun Peltsi esitaistelijan ottein syöksyi päin possurivistöä. Syöksy meni kuitenkin liian lähelle ja muutama possu oli pääsemässä peltsin selkään, joten syöksyin pelastamaan heerosta. Pikainen jarrutus päätyi kuitenkin kaatumiseen ja jäin itse possujen mukiloitavaksi, eikä Peltsikään tilanteesta selvinnyt hengissä.

[Peltokorppi]

Eikä niko..rynnäköiminen on perseestä.

[Amileontti]

(melkoista vauhtia pidit yllä, toivottavasti ei tosiaan sattunut niinkö kyselinkin).

Pikkuisen iski polveen, mutta ei mitään minkä takia pitäisi taistelu jättää kesken. Tämä oli mun siistein yksittäinen tappo koko SoHussa, kiitos. Ja oman näkemykseni tilanteesta voi lukea tuolta Kunnian hetket! -threadista.

[Qoshovius]

Minua ammuttiin sormeen. Ballistalla. Vastustaja nauroi kun kävelin pois kentältä kuolleena.

Katselin että taasko se Jontzu elvistelee rivin etunenässä siinä, kunnes joku lentävä partikkeli osuu sitä käteen. Hetken myhäiltyäni vilkaisen maassa lojuvaa partikkelia ja tunnistan sen ballistan ammukseksi. Hieman viittilöityäni ja huudettuani ei voi kun nauraa sotajumalan poistuessa nöyrästi rivistä.

Jaetun alueen kenttämätöissä SOSin jyrätessä sillan toisella puolella (pienempi kenttä) kokosin jäljelle jääneet joukot ja komensin perääntymään sillan yli. SOS ja kumppanit vyöryivät perässä, ja isommalla kentällä voittaneet liittolaiset älysivät valmistaa jonkinnäköisen linjan sillan tuntumaan. Hölkkäsin sillan yli ja mesoin hullun lailla, että Kill Pocket on saatava tähän ja heti, pyörittäen ja osoitellen miekallani puolikaaren muotoa. Komentoni katkeaa, kun muistaakseni Entalialainen epäluuloinen keihästyttö tökkää mesoavaa Maahinkaista keihäällä olkapäähän. Onneksi oli spaulderit.

[Lorach]

Metsäskenaariossa kaikki nuoleni ammuttuani vein jousen ja viinen syrjään ja tempaisin miekkani ja kilpeni. Huomaan että sieltä tulee sakkia (en muista ryhmää, valkoinen ehkä?) semmoista traktoriuraa pitkin. He olivat kylki auki minuun päin, eivätkä huomanneet lainkaan. Oma maastoni siinä traktoriuran vieressä oli korkeampi kuin heidän ja päätin eeppisesti loikata siitä reunalta heidän keskelleen aiheuttamaan tuhoa ja hämmennystä.... Ja hämmennystä sainkin aikaan.
Lähdin syöksymään kohti reunaa ja ponnistin reunamättäältä.. jalka menikin mättäästä läpi ja putosin rähmälleni koko ryhmän keskelle Hirveän nolona toistelin että ei sattunut mitään, olen kunnossa. No eipä se ryhmä siinä mitään epäröinyt vaan kolme miekkaa tuikkasi minut samantien hengiltä siinä maassa ollessani.


Toinen tilanne oli Riskissä, josta Par jo Ulfnarin lootaan sitä kommentoikin. Ryntäsin väljää Turan keihäsmies linjaa vastaan nähtyäni kolon, millaista olen ennenkin hyödyntänyt.
Hyökätessäni miekkani törmäsi varmaan keihään reunaan, mikä kirvoitti miekan märistä liukkaista hansikkaistani maahan. Hämmentyneenä naurahdin ja olin henkisesti valmis ottamaan osumat vastaan. Mutta kukaan ei sitten lyönytkään hengiltä vaan peräännyin äkkiä ja sain vielä poimittua miekkanikin maasta ja palattua omaan linjaan. Hämmentyneenä jotain ilkuin vielä että "Hahaa ettepäs tappaneetkaan"

Riskissä jälleen, Spartan Vesan(?) perässä juoksin oman respapaikan reunamäessä. Saatiin se ajettua osittain nurkkaan skenaarioalueen reunaa vasten. Hirveä rynnäkkö päälle ja juuri iskua antaessani liukastuin ja liu'uin vasemman sääreni päällä suoraan Vesan miekkaan. Duh

[Amileontti]

Tuli tuossa mieleen se alkutilanne ensimmäisessä Kukkulan valtauksessa. Taisin olla ensimmäinen joka heitti henkensä, ja vielä koko yleisön edessä, kahden kilpimuurin keskellä, ilmojen halki kulkeutuvaan nuoleen joka iski suoraan päin naamaa. Kyllä olivat oman puolen pelaajat tyytyväisiä ja minä kun en millään osannut painaa mieleeni että tässä oli rajalliset respat.

[Vaahtopelti]

Tuli tuossa mieleen se alkutilanne ensimmäisessä Kukkulan valtauksessa. Taisin olla ensimmäinen joka heitti henkensä, ja vielä koko yleisön edessä, kahden kilpimuurin keskellä, ilmojen halki kulkeutuvaan nuoleen joka iski suoraan päin naamaa. Kyllä olivat oman puolen pelaajat tyytyväisiä ja minä kun en millään osannut painaa mieleeni että tässä oli rajalliset respat.

Oli ihan pakko kun satuin nousemaan rinnettä juuri kohdalla

Noloin tilanne huudossa oli kun tein saman liittolaiselle kun en omaksi muistanut, joskin metsässä ja rivit huomattavasti kauempana toisistaan. Minua kiitettiin vitusti '___'

[Tuakko]

Itselläni on tapana huutaa ja mesota vastustajan riville tarkoituksena aiheuttaa hämmennystä ja epäluuloa tyyliin: "TEIDÄN LAITA MURTUU, NE JYRÄÄ TEIDÄT TUOLTA, AUTTAKAA NYT KAVEREITANNE!" Riskissä mesosin jollekin linjalle kutakuinkin että "KATTOKAA TUOLTA NE TULEE OOTTE KAIKKI KUOLLEITA!" Joku possujen nuori mimmi ilmeisesti ymmärsi demoralisointini väärin ja lähti respaamaan happaman näköisenä, kuolleeksi puhuttuna. Tämä ei ollut tarkoitus ja oisin huutanut perään jos oisin ehtinyt. Tilanne huvitti ja harmitti samaan aikaan. Pahoitteluni possulaiselle. sanat ei tapa, lyönnit kyllä

[Automaattinen]

Olin jossain niistä sunnuntai aamupäivän kenttäskenuista noin kymmenen askelta Kuolan linjan takana kun ryhmämme runttasi läpi kentän korkeimmalla kohdalla olleen vihollislinjan vasemman laidan lähtien tekemään zulujen häränsarvea vihollisen vetäytyessä meidän alkuperäiseen hyökkäyssuuntaan jättäen Kuolan selustan häröpalloilevan vihollisen joukkioille. Päätin napsia pois selustaan pyrkiviä vihollisia ja ammuinkin nuolia kohteisiinsa.

Kääntäessäni katseen takaisin vielä hetki sitten keltamustaa tabardia viuhuneeseen selustaani sain huomata palloilevani keskellä kohtalaisen nopeaan tahtiin tihenevää skirmaajaverkkoa. Ammuin juoksusta vielä pari laukausta kunnes tajusin että minulla on jäljellä vain yksi nuoli. Vara-asettahan en kantanut, koska kiireessä en ehtinyt virittää mitään vyölenkkiä johon sen änkeä.

Koitin viilettää nopeasti kohti lähintä liittolaisryhmää ja näin että kourallinen possuja (jotka edellisessä skenussa olivat olleet puolellani) kipitteli vastaan meidän lähtöasemien suunnalta. 'Huh, taisin selvitä..' Mietin juostessani kohti näitä muutamaa sininahkaa vain huomatakseni että lähimpänä ollut kohottaa miekkansa lyöntiin juuri kohdalle tullessa. *Töks* "Hähhää!"

Siinä hetken kesti toipua oman hölmöyden iskiessä tajuntaan.

[Sipi]

selittämätön juttu, mutta totisinta totta, vakuutan: eräässä jälkipolvien jo unohtamassa taistelussa kentällä etenin valkoisen komppanjan kauneimman pin up-kilven takana kun sitten, aivan yllättäen!: sain nuolen herkistyksilleni. nuolen herkistyksilleni sen puolitoistametiriä korkean ja melkein metrin leveän ladonoven taakse.
mitattuani kilven paksuuden, se oli vain n. viisi senttiä, että jos jännittää oikein kovaa niin ehkä...

[Stonetroll]

Lauantai-iltapäivän kenttätaisteluissa joissa Kuola ryntäsi Rämän kimppuun kun nämä olivat siirtymässä sivusuuntaan meidän edessämme ja lähti kesken liikkeen yllätettynä karkuun kävi kanssa aika hauskasti. Olin itse ensimmäisten joukossa hakemassa hilparilla tappoja ja olin juuri pääsemässä jotain kilpimiestä humauttamaan sivusta. Mutta juuri kun olin humauttamassa tämä soturi aisti minut jotenkin ja kääntyi vastaan ottaen hilparin vastaan kilvellä niin hyvin että se lensi minulta kädestä maahan. Siinä tanssahtelin sitten paniikissa taaksepäin ilman asetta kun huomasin törmänneeni johonkuhun jota en yleisen syyttäjän tavoin päälle käyvän miekkamiehen takia pystynyt katsomaan. Äkkiä paikalle kuitenkin ilmestyi paljon lisää omia jotka tappoivat vihulaiseni ja käännyin katsomaan keneenkä olin törmännyt, niin huomasin toisen rämäläisen aivan selän takana maassa, jonka olin vahingossa kampittanut törmätessä. Sitten vain hyvin nöyrän oloisesti kävin nostamassa hilparin maasta ja jatkoin taistelua.

Myöhemmin saman skenun aikana onni kuitenkin tasoittui kun ryntäsin jonkun yksinäisen skirmaajan (ehkä anselmi?) kimppuun niin liukastuin johonkin ja kaaduin suoraan naamalleni vihun jalkoihin ja kuolin välittömästi. Tarinan opetus olisi kai että tasapaino on hyvä olla

[sankrimus]

Eeppisen soturittaren tavoin kaaduin vauhdista naamalleni rynnäköidessäni yksin jotain hilparimiestä vastaan kesken makoisan tappoflow'n. Muistaakseni sain lennosta sohaistua häntä, ja joku noheva sai minua selkään lyötyä.

[Raud Mustasavu]

Eeppistä älämölöä ja järjetöntä karjuntaa "WAAAAGGHHH...*zup*" kypärän reunasta hipaisten nuoli suoraan ammottavaan kitaani ja karjunta siirtyi vaahtomuovinuolen pureskeluun

[Master Of Disaster]

Kaksikin: muistaakseni oli sunnuntai, kenttämättö. Armeijat kivasti hajonneina skirmihäröiksi, meidän puoli oli kuitenkin jo viemässä voiton ja niitattiin viimeisiä vastustajia yksitellen. Vedän sitten nuolen ja tähtään kauempana seisovaa (olisiko ollut Turalainen) taistelijaa. Nuoli meni kuitenkin ohi, mutta eräs Possu pelasti kd rationi juoksemalla suoraan nuolen lentoradalle ja ottamalla sen nätisti kiinni selällään.

Oikeasti noloa oli se, kun ensimmäisessä kukkalanvaltauksessa nousin mättäälle seisomaan ja heti ensimmäisen nuolen ammuttuani sain vastustajan nuolesta kaulaan. Minä tietenkin hölmistyneenä respaamaan.

[Sipi]

no, tämä on nolo, muttei ollenkaan hauska, joten voipi tulla väärään osioon. Toisessa mäen vältauksessa, hyökätessä mäkeä ylös, ties monesko respa:
murtaudun hilparin kanssa vähäkeihäiseen paikkaan ja rupean takomaan(taas) tietäni läpi puolustajista. Eihän siitä mittään tullut ja lopulta panssaripisteet loppu: respaamaan. Poistuessani perääni juoksee paljaspäinen rämäläinen ja kertoo, että olen paukuttanut häntä päähän gauntleteillani useammankin kerran(lyödessäni siis jonnekin muualle).

Pahoittelen tapahtunutta aika pelästyneenä:siinä plisi voinut sattua pahastikkin. milloinkahan nuo rautahanskat kielletään kokonaan? Pirullisia vehkeitä.

[Jesua Sukaton]

"Jossain kentällä"

Ollaan murrettu joku porukka mutta oma armeija on jäänyt jälkeen ja tappelee possuen kanssa. No täyskäännös ja takaisinpäin. Koska joku sano että pitäs olla ensimmäisenä muurilla niin rynnäköin luonnollisesti ensimmäisenä keihään kanssa. Eihän siinä mitään, mutta heti kun juoksen omien takaa esiin niin rintaan pamahtaa nuolia kuin sieniä sateella.

Jousien kanssa muutenkin oli ongelmia. Koska olin palkkasoturi olin paennut linjasta tovereideni kuoltua ja häröilyn pitkin kenttää yhdellä kädellä. Jos olisi ollut miekka keihään sijaan olisin käynyt hakemassa korppien yksinäisen lippumiehen mutta päädyin sitten ajamaan takaa jousimiestä. Päästin kuitenkin menemään kun halusin tapella.

Vaihdan siis suuntaan ja vastaan tulee entalian jousimies joka hereillä ja ampuu, öö mun kuolleen käden ainoaan näkyvään osaan eli kyynärpäähän?! Mieluusti olisin panssaroituja kohtia tarjonnut.

[tiernajac]

Joku pikkukenttä tappeluista. Onnistuin jäämään päärähinästä jouseni kanssa sivuun. Väki oli vähentynyt runsain määrin kun katson olkani taakse ja vastustajan joukko juoksee ohitseni minun tähtäillessä edessäni oleviin.

Jään katsomaan tyhmänä ja kysyn ohi kulkevalta kuolleelta onko skenu jo loppunut ja kun vastaus oli, että se on vielä kesken huomaan olevani vihollisen seläntakana noin 8 nuolen kanssa jonkun 5 niistä kerkesin ampua kunnes joku kääntyy ja katsoo minua todeten ai toi on vielä hengissä, jonka jälkeen jouksee luokseni ja kun tämä pääsee minua lähelle ilmoitan ystävällisesti kuolevani ilman iskua.