Osumasäännöistä

[Nightingale]

Zambo: Hyvä on, ehkä liioittelin, on ymmärrettävää ettei muutoksia voi tehdä kovin nopeasti.

Saanen antaa toisen näkökulman keskusteluun. hipsujen osumien ottamista perustellaan sillä että se jättää vähiten tulkinnan varaa tilanteisiin. Väittäisin kuitenkin että erimielisyydet tulevat jokatapauksessa siitä että aistihavainnot ovat erilaisia. Tulkitsija ei tunne samalla tavall kuin lyöjä näkee tai luulee että kyseessä on jotain muuta. Kuitenkin mitä enemmän vastaanottajalla olisi varaa tulkita osumiaan, sitä vähemmän lyöjä voi olla ihan satavarma siitä että olisiko sen nyt pitänyt ottaa se vai ei, ja sitä vähemmän tulee kiusaus alkaa tappamaan huutamalla. Käsittääkseni olimme kuitenkin samaa mieltä siitä, että tällainen huutaminen on ikävin ongelma. Edelleen vetoan fabakokemuksiin ja siihen miten vähän siellä oli huutamista.

-Vesa

[Accu]

Puhumme varmasti eri asiasta. En tiedä mitä sinä tarkoitit hipaisuilla, minä käsitin ne laajemmin huonoina osumina, liittyen tuohon puheeseen kunnon liikkeestä. Jokatapauksessa säännöt sanovat että vaatteisiin osuvaa osumaa ei tarvitse ottaa ja jos hipaisen sinua vatsaan kauhealla swingillä niin että pistokärki ei taivu, on siinä aina tulkinnan varaa oliko se nyt pelkästään vaate vai ei.

Asia ei ole noin mustavalkoinen.

Mahdollisesti. Tarkoitin itse hipaisulla lyöntiä joka raapaisee niin että pistokärki ei välttämättä edes taivu mutta kosketus tuntuu kuitenkin niin selkeästi että sitä ei voi laittaa vaateosuman piikkiin (tällaiseen lyöntiin mielestäni säännötkin viittaavat). Tässä ei ehkä ole tarpeen alkaa määrittelemään sen suuremmin sitä mikä "hipaisu" on, kaikki niitä (huonoja osumia) kuitenkin antavat ja saavat. Lähinnä tartuin Bosmaren viestiin josta voi minusta hyvin selkeästi tulkita sääntöjen virheellisen soveltamisen - eli huijaamisen.

[Bosmare]

Accu:

Kenenkään tulkinta subjektiivisista säännöistä ei ole mitenkään oikea tai ylivertainen. Minän noudatan tunnollisesti omaa tulkintaani näistä tulkinnanvaraisista säännöistä, enkä lähde tällaiseen provoiluun tämän pitemmälle mukaan.

Haluaisin säännöillä saavutettavan seuraavat:
-Vastaanottaja on täysin vastuussa osuman ottamisesta
-Osumat voidaan laskea luotettavasti ja oikein pelkästään selkeiden tuntoaistimusten avulla
-Hyökkäykset ovat realistisempia ja harkitumpia
-Tilanteet kestävät pitempään lisäten strategian merkitystä
-Turvallisuus ja aloittelijaystävälisyys pysyvät hyvinä

Tässä muutosehdotuksia:
-jalkaosumista ei kuole (tekee varsinkin kilpipuskusta mielekkäämpää)
-jalkapöytään ei lasketa osumia (jalkapöydän osumat on vaikea huomata kengät jalssa, lisäksi boffot keräävät vähemmän soraa yms.)
-osumaksi lasketaan aseen vahingoittavalla osalla tulevat kosketukset, jotka vastaanottaja tuntemalla erottaa iskuiksi (näin esim. platejen tunnottomuus olisi sääntöjen kautta hyväksytty, ei pelkästään tunnettu väistämättä sääntöjä rikkova tosiasia)
-osuman ottaminen on vastaanottajan vastuulla, osumista huutelu pelin aikana on kielletty
-sopiva kontakti on lyöjän vastuulla

[Skylark]

* 05 -> 06: Panssarien vaatimukset muuttuivat radikaalisti.
* 06 -> 07: Hipaisuja ei lasketa
* 07 -> 08: Hipaisut lasketaan jälleen, selkäänpuukotusääntö pois, uusia vaatimuksia panssareille

Myös 06 muistan elävästi kun Susikukko demoaa ennen ekaa skenaario kuinka osuman pitää olla kunnollinen jotta se lasketaan, hakaten samalla Keisarin hanuriin. Täytyy myöntää että itsekin törmäsin ekaa kertaa elämässäni "hipaisutkin lasketaan osumaksi" -sääntöihin ehkä kolme vuotta sitten ropeconissa, mutta oletin säännöt vain ropecon-spesifiseksi, turnauskontekstia selkeyttäväksi säännöiksi. Sitä ennen olin ollut siinä luulossa että kukaan ei laske missään hipaisuja. Niitä ei ehkä oltu painotettu koska niitä pidettiin itsestäänselvyyksinä tai sitten uskoni oli niin vahva etten noteerannut signaaleja. Pointtini on että 07 ei ollut poikkeusvuosi.

[Nightingale]

Nollatoleranssissa on (mm.) se ongelma, että hipaisujen huomaaminen on satunnaista ja yksilöllistä.

Tässä on juuri erittäin tiiviissä paketissa isoin ongelma. Jos lyöjä olettaa että hänen osumansa aina otetaan, mutta tosiasiassa vain osa pelaajista pystyy fyysisesti edes tuntemaan sen, syntyy ongelma.

Minusta kaikkien pitäisi pyrkiä lyömään niin, että jokainen voi sen tuntea.

[Nightingale]

* 05 -> 06: Panssarien vaatimukset muuttuivat radikaalisti.
* 06 -> 07: Hipaisuja ei lasketa
* 07 -> 08: Hipaisut lasketaan jälleen, selkäänpuukotusääntö pois, uusia vaatimuksia panssareille

Myös 06 muistan elävästi kun Susikukko demoaa ennen ekaa skenaario kuinka osuman pitää olla kunnollinen jotta se lasketaan, hakaten samalla Keisarin hanuriin. Täytyy myöntää että itsekin törmäsin ekaa kertaa elämässäni "hipaisutkin lasketaan osumaksi" -sääntöihin ehkä kolme vuotta sitten ropeconissa, mutta oletin säännöt vain ropecon-spesifiseksi, turnauskontekstia selkeyttäväksi säännöiksi. Sitä ennen olin ollut siinä luulossa että kukaan ei laske missään hipaisuja. Niitä ei ehkä oltu painotettu koska niitä pidettiin itsestäänselvyyksinä tai sitten uskoni oli niin vahva etten noteerannut signaaleja. Pointtini on että 07 ei ollut poikkeusvuosi.

Tämä menttaliteetti tuli myös minulle suoraan sanottuna aikamoisena yllätyksenä. En ole kai edes koskaan ollut sellaisissa treeneissä joissa joku olisi halunnut että hipaisut pidetään. Kuten Skylark sanoi, kaipa ne merkit olivat ilmassa mutta tätä muutosta oli jotenkin hyvin vaikeaa käsittää.

-Vesa

[Falcata]

Mun mielestä lyöjän ei kuulu olettaa omasta lyönnistään yhtään mitään, oli nollatoleranssi tai ei.

EDIT: Vesa, kuten myös <3

[Nightingale]

Mun mielestä lyöjän ei kuulu olettaa omasta lyönnistään yhtään mitään, oli nollatoleranssi tai ei.

Tämän takia minä pidänkin sinusta <3

[Skylark]

Samaa mieltä että pitää vain lyödä kunnes vihollinen kuolee, ja laskee itse lyöntinsä. Toisaalta myös ei pidä väärinkäyttää luottamusta läpsien fjongaavalla keihäällä poskelle lyöntejä (=ei pistoja), "jos se vaikka sattuu laskemaan osumaksi".

[Accu]

Kenenkään tulkinta subjektiivisista säännöistä ei ole mitenkään oikea tai ylivertainen

"Hipsut" tai miekan kärjen raapaisut eivät mielestäni missään vaiheessa ole olleet tulkinnanvaraisia miltään osin. Kuten ZamboNet sanoi, 07 niitä ei laskettu, muina vuosina ne on yksiselitteisesti laskettu vahingoittaviksi osumiksi. Ei pitäisi olla niin vaikeaa? Mielipiteitä toki voi ja saakin olla sen suhteen, pitäisikö hipaisut laskea mutta on tökeröä väittää pelaavansa sääntöjen mukaan jos vetoaa hipaisujen laskemattomuuteen "tulkinnanvaraisina sääntöinä".

[Aarimoto]

EDIT: Falcata sanoi saman asian 10 000-kertaa elegantimmin...

Keskustelu alkaa enemmän ja enemmän siirtyä todistustaakan suhteen hyökkääjän puolelle, jos jokainen vähäisinkin osuma lasketaan osumaksi. Tässä tietenkin piilee laserosumien ongelma. Tasaisella panssaripinnalla tuollainen hipaisu on hyvin vaikea tuntea. Hyökkääjä kuitenkin tuntee varsin vähäisenkin vastuksen, sillä me kaikki harjoittelemme paljonkin tyhjän lyömistä ja osaamme erottaa pienenkin osuman. Bofferi on kuitenkin parhaimmillaankin varsin epätarkka "ase", ja etenkin isoilla teräaseilla osuma on varsin helppo saada johonkin.

Tällöin epämääräisten osumien määrä on suhteellisesti huomattava muun tyyppisiin, vaarallisempiin vastaaviin aseisiin nähden. Olemme siis poikkeuksetta tilanteessa, jossa osumien tarkkuus ei milloinkaan tule riittämään tällaiseen absoluuttiiseen osuman arviointiin.

Mikäli säännöstö edellyttää absoluuttista tulkintaa osumasta, on hyökkääjällä aina parempi tuntuma osuman laadusta, ei kuitenkaan täydellistä, ottaen huomioon esim. olosuhteet (metsän näreet) ja vaatesäännöstön (tabardi). Tällöin hyväkin osuman ottaja jossain vaiheessa jättää ilkosillaankin ollessaan ottamatta osuman, jonka hyökkääjä rekisteröi. Tällöin syntyy ristiriitatilanne.

Mikäli taas säännöt suoraan tunnustavat tällaisen menettelyn epätarkkuuden ja kohtelevat tätä edellä esitettyä tavoitetta absoluuttisista osumista ideaalisena tavoitetilana, johon olisi syytä pyrkiä, mutta jättävät ehdottomasti osumien tunnustamisen aina vastaanottajan vastuulle, hyökkääjältä viedään oikeutus olettaa kaikkien osumien läpimenoa, sillä edellä mainittu vastaanottajan epätarkkuus on tunnustettu. Tällöin seuraa se, että vastaanottajalta oletetaan rehellistä ja tavoitteellista osumien tunnustamista, mutta tunnustetaan, ettei kaikkia osumia tulla ikinä ottamaan. Näin ei luovuta tavoitteesta, mutta myönnytään toiminnan epätarkkuuden asettamien raja-arvojen asettamiin raameihin.

TOISIN SANOEN:

Lyöjä, joka olettaa kaikkien itse tuntemiensa osumien, vaikkakin kuinka pienten, tulevan huomioiduksi, pettää itseään ja asettaa itsensä alttiiksi mielipahalle.

Jos taas lyöjä ei edes oleta tätä, vaan tunnustaa toimintaan liittyvän epätarkkuuden ja pyrkii sen vuoksi tekemään osumia, joita on vaikea, ellei lähes mahdoton ohittaa, on tuloksena soturi, joka pyrkii hyviin osumiin.

Hyvällä osumalla tarkoitan tässä osumaa, joka on helppo sellaiseksi havaita sekä liikkeen että asianmukaisen voiman että mielekkäästi valitun osumakohdan perusteella.

SIIS:

Sääntöjen tehtävä ei tule mielestäni rajata hyvää osumaa kuvaamalla se tarkasti (esim. liike 90 cm miekan kärjestä mitattuna vähintään 40 cm ennen osumakohtaa), koska tämä johtaa poikkeuksetta virhetulkintoihin ja saivarteluun. Sääntöjen tehtävä on selittää tavoite ja todentaa se, mitä periaatteita (esim. hyökkäysvoima on hyökkääjän vastuulla, osumien ottaminen vastaanottajan) tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on käytettävä. Samalla säännöissä on syytä todeta, mitä menettelyä on asianmukaista käyttää epäillyssä sääntöjenvastaisessa toiminnassa, jotta jälkipeli pysyy sekin aisoissa ja voidaan keskittyä olennaiseen ja minimoida mielipaha (esim. älä huuda ja mesoa, älä missään tapauksessa ryhdy väkivaltaiseksi, vaan palaa asiaan taistelun jälkeen tavalla X).

Kenenkään tulkinta subjektiivisista säännöistä ei ole mitenkään oikea tai ylivertainen. Minän noudatan tunnollisesti omaa tulkintaani säännöistä näistä tulkinnanvaraisista säännöistä, enkä lähde tällaiseen provoiluun tämän pitemmälle mukaan.

Aivan oikein, ei olekaan. Siksi pitää säännöt juuri kirjoittaa tavalla, jossa tulkintaa on mahdollisimman vähän tehtävissä, ja sen jälkeen laatia sääntöjä selittävä ohjeistus yhteisymmärryksessä. Lopuksi tämä pitää käydä sotahuudon alkaessa lauantaiaamuna yhteisesti läpi mielellään esimerkkien kera, kun kaikki ovat paikalla. Vasta kun säännöt on jauhettu mahdollisimman selkeiksi ja niiden ymmärtäminen on mahdollisimman helppoa, sekä sääntöjen tulkitsemiseen on järjestävän tahon (Sotahuuto ry) hyväksymä ohjeistus, voidaan välttää valtaosa virheellisistä tulkinnoista.

Jos tämän kaiken jälkeen joku pitäytyy omassa tulkinnassaan, joka selvästi poikkeaa edellämainituista, voidaan ryhtyä tämän kanssa periaatekeskusteluun sääntöjen noudattamisesta. Tällöinkin sen pitäisi tapahtua kyseisen tulkitsijan ja tapahtuman ylimmän sääntöauktoriteetin (pääjärjestäjä tai tämän nimeämä sääntöauktoriteetti) kesken, ei kahden vastakkaista näkemystä edustavan "pelaajan" välillä. Tämä siis vain tapahtuman ollessa käynnissä, muuten sääntökeskustelu ei ole sitovaa, ja sitä saa käydä kuka tahansa, missä tahansa. Kuten me nyt tässä.

[Bosmare]

accu:

Minun käsitykseni kunnon liikkeestä on varmasti varsin erilainen kun sinun. Kamppailulajien harrastajana en pidä merkittävänä liikkeen visuaalisia ominaisuuksia. Liike on kunnon liike sillon kun sillä saadaan vastustajaan johdettua terävästi ja vahvasti voimaa. Bofferoinnin puolella olen löysännyt määritelmääni siihen, että voimaa johdetaan sen verran että sen tuntee selkeästi. Hipaisut joista puhun eivät tunnu eivätkä siis täytä määritelmääni kunnon liikkeestä, eivätkä ole siis ole osumia kunnon liikkeen tulkinnastani johtuen. Onko tässä nyt tarpeeksi perusteluja että pystyt lopettamaan tämän halpamaisen offtopic syyttelyn?

[Nightingale]

Aarimoto: Juuri näin! <3

[Accu]

Minun käsitykseni kunnon liikkeestä on varmasti varsin erilainen kun sinun. Kamppailulajien harrastajana en pidä merkittävänä liikkeen visuaalisia ominaisuuksia. Liike on kunnon liike sillon kun sillä saadaan vastustajaan johdettua terävästi ja vahvasti voimaa. Bofferoinnin puolella olen löysännyt määritelmääni siihen, että voimaa johdetaan sen verran että sen tuntee selkeästi. Hipaisut joista puhun eivät tunnu eivätkä siis täytä määritelmääni kunnon liikkeestä, eivätkä ole siis ole osumia kunnon liikkeen tulkinnastani johtuen. Onko tässä nyt tarpeeksi perusteluja että pystyt lopettamaan tämän halpamaisen offtopic syyttelyn?

Varsin aiheellisen, mind you. Sääntöjen noudattaminen on jokaisen omalla vastuulla, mutta selkeissä sääntöasioissa (kuten mielestäni tämä hipaisuasia) niiden rikkominen, käytännöistä tai taustoista viis, aiheuttaa ristiriidan sääntöjen kanssa. Tietoinen käyttäytyminen sääntöjen vastaisesti on säännöissä huijaamista. Mitä asiaa tässä et ymmärrä? Sääntöjen ainut tulkinnanvaraisuus on tällä hetkellä sanamuoto "kunnon liike", mutta hipaisulla ei välttämättä ole mitään tekemistä liikkeen kanssa. Esimerkki: Lyöt hyvän ja puhtaan lyönnin, kaveri väistää niin että terä raapaisee kohdetta hieman mutta ei pysädy. Isku on sääntöjen mukaan vahingoittava, tulkinnanvaraisuutta ei ole.

[Bosmare]

accu:

Ok, koska et selkeästi lue kirjoituksiani ajatuksella jätetään tämä tähän. Mielestäsi olen huijari ja mielestäni olet trolli. Molemmat mielipiteet ovat täysin merkityksettömiä tämän keskustelun kannalta.

[Delvor]

-Vastaanottaja on täysin vastuussa osuman ottamisesta
-Osumat voidaan laskea luotettavasti ja oikein pelkästään selkeiden tuntoaistimusten avulla
-Hyökkäykset ovat realistisempia ja harkitumpia

Tässä muutosehdotuksia:

-osumaksi lasketaan aseen vahingoittavalla osalla tulevat kosketukset, jotka vastaanottaja tuntemalla erottaa iskuiksi (näin esim. platejen tunnottomuus olisi sääntöjen kautta hyväksytty, ei pelkästään tunnettu väistämättä sääntöjä rikkova tosiasia)
-osuman ottaminen on vastaanottajan vastuulla, osumista huutelu pelin aikana on kielletty
-sopiva kontakti on lyöjän vastuulla

Muutamia kommentteja noihin poimimiini riveihin:
-Olen täysin samaa mieltä siitä että vastaanottava osapuoli laskee osumansa, että huutamalla tappaminen ei kuulu tähän lajiin.
-Kuitenkin osumien ottamisen pitäisi sääntöjen sanamuodoissa lähteä siitä että osuuko ase vai ei eikä siitä tunteeko vastaanottaja osuman. Tämä siksi että kosketus terän ja uhrin välillä on asia josta on olemassa dataa muuallakin kuin uhrin korvien välissä --> tunteminen on täysin subjektiivista. Vaikka itsekkin taistelen kevyesti panssaroituna jouduin tänä vuonna ottamaan osuman kertaalleen kuuloaistin ja kertaalleen näköaistin perusteella.

-Etenkin pätevää matsaajaa vastaan lasermiekkailun tapa tulkita osumat lisää minulla harkintaa käytettävistä liikeradoista ja tekniikoista. Tämä siksi että tulkinta antaa suuren vaikutuksen pienellekkin erolle lyönnin, palautuksen tai torjunnan liikeradassa.

[Ourboros]

Minun täytyy kiittää Assasiineja loistavasta sisällöstä vastauksissaan. Mielestäni tästä voitaisiin tehdä virallinen sääntömuutosehdotus jossa sääntöjä muutetaan Assasiinien tekemien ehdotusten mukaisesti. Ymmärän täysin Accun ja Gobliinien pointit vaikka olenkin niistä osittain eri mieltä.

Mielestäni kehityksen tulisi mennä siihen suuntaan että lyöjä ei voi olla varma osumistaan, ja että lyöjä "säätää" osumavoiman kohteen mukaisesti. Ja toisaalta myös siihen suuntaan että kannustetaan osuman ottajia ottamaan osumat ja niitä panssarimörköjä treenaamaan panssareissa, niin että kaikki myös oppivat ottamaan ja huomioimaan ne hieman kevyemmätkin osumat.

[Bosmare]

Asiallista tekstiä Delvor

Itse suosin juuri tuntemista sen selkeyden ja helppouden takia. Ääni on melko hyvä myös, mutta sen perusteella on vaikea erottaa osuuko kilpeen, käteen vai torsoon ja ääntä pitävät lyönnit myös tuntuvat usein. Näköaistilla osumien ottaminen taas riippuu kaikkein eniten yksilöistä, tilanteista ja sattumasta. Olen ihan tyytyväinen kunhan saadaan selkeät säännöt ja vähemmän kränää. Mieluiten tietysti keskittyisin enemmän taisteluun ja vähemmän osumien havaitsemiseen.

Lienee makukysymys mistä saa parhaat kiksit matsaamisessa. Kamppailupuolellakin on light ja full contact lajeja. Minusta olisi hyvä selvittää millaisia osumia sohun kävijät haluavat mukaan. Uskon että laserille ja selkeille lyönneille löytyy molemmille paljon kannattajia. Paras olisi löytää säännöt jotka miellyttävät mahdollisimman hyvin kaikkia.

[Kantti]

Ourboros: ettei menisi asiat muilla keskustelijoilla sekaisin, täsmennän sanamuotoasi. Sääntöjä ei olla muuttamassa, niitä ollaan kirjoittamassa uudelleen. Suurin osa Aarimoton ajatuksista ja koonnista täältä menee suoraan vanhojen sääntöjen henkeen. Kannattaisin, että varsinaisia sääntöjen muutoksia käsiteltäisiin vasta, kun saadaan uudelleenkirjoitetut säännöt, joita ehkä sitten muuttaa, ettei puhuta meloneista ja mansikoista, kun tarkoitetaan marjoja.

Bosmare: Lisäksi miellyttäminen ei riitä. Sääntöjen täytyy lisäksi olla funktionaaliset, helposti noudatettavissa ja toimia tapahtuman kontekstissa. Tästä kumpuaa se, miksi itse vastustan kaikenlaista kalibraatiota, vaikka hallituissa olosuhteissa niillä käyty taistelu varmasti joiltain osin olisikin toisille selvästi mielekkäämpää.

EDIT: tuosta sääntöjen toimimisesta tapahtuman kontekstissa esimerkkinä selväksi kävi, etteivät säännöt toimi siltatyönnön kaltaisessa skenaariossa. Muutoinkin tänä vuonna ongelmat kenties kärjistyivät tavanomaista paljon suuremman pullonkaulaskenaarioiden määrän myötä.

[olho]

Henkilökohtaisesti olen Accun ja gobbojen leirissä tässä asiassa, mutta yhteistä meillä onkin kevyt (olematon) varustus ja pieni massa. On kuitenkin hyvin helppoa ymmärtää miksi kalibraatiota haluttaisiin, kun pari kertaa linjaan eksyttyäni kuolin parissa sekunnissa epämääräisiin kylkihipsuihin ja kenkäosumiin. Korostan nyt vielä että ne olivat osumia ja että kuolin niihin. Sama pätee siihen hemmetin jousikoloon kilpeni oikeassa laidassa. Oli se vasen käsi siellä miten tahansa, jos joku lyö siihen koloon, menetän vasemman käteni, koska miekan terä ylttää koskettamaan (tai hipaisemaan) peukalon taivetta.

Se että hipaisut tappavat, tulisi ilmeisesti kirjoittaa sääntöihin juuri niillä sanoilla. Ei mitään epäselvyyksiä siihen. Jos päätetään jatkossa, että hipaisut eivät tapa, haluaisin senkin selkeästi sanottavaksi, mutta myös kunnon kartoituksen siitä, mikä lasketaan hipaisuksi. Miekan terä kun voi taipua tarttuessaan tabardiin, eikä se tee siitä hipaisua, saati sitten osumaa. Toisaalta lyhyeksi jäänyt pisto, jonka liike olisi loppunut senttimetrin osuman jälkeen, on edelleen osuma, vaikka sen vauhti liikkeen lopussa olisikin hidastunut, kunhan alkuperäinen liike on ollut kunnossa.

Itse en onneksi taistelukentällä huomauttele osumien ottamisesta vastustajille, mutta sitten taistelun jälkeen saatan niitä kiroilla oikein urakalla. Tai poikkeustapauksessa käydä huomauttamassa kaverille, että ensi kerralla sitten katsoo kypärään osuvia nuolia vähän tarkemmin.

[Accu]

Se että hipaisut tappavat, tulisi ilmeisesti kirjoittaa sääntöihin juuri niillä sanoilla. Ei mitään epäselvyyksiä siihen. Jos päätetään jatkossa, että hipaisut eivät tapa, haluaisin senkin selkeästi sanottavaksi, mutta myös kunnon kartoituksen siitä, mikä lasketaan hipaisuksi. Miekan terä kun voi taipua tarttuessaan tabardiin, eikä se tee siitä hipaisua, saati sitten osumaa. Toisaalta lyhyeksi jäänyt pisto, jonka liike olisi loppunut senttimetrin osuman jälkeen, on edelleen osuma, vaikka sen vauhti liikkeen lopussa olisikin hidastunut, kunhan alkuperäinen liike on ollut kunnossa.

Täysin samaa mieltä, tulkinnanvaraisuudet pois. Jos säännön voi tulkita kahdella tavalla, osoittaa mielestäni huonoa urheiluhenkeä tulkita se itselle edulliseksi mutta koska niitäkin harrastajakuntaan mahtuu, on parempi kun kaikki linjaukset tehdään niin selkeiksi ettei epäselvyyksiä pääse syntymään

[Falcata]

Lienemme siis jokseenkin kaikki samaa mieltä siitä, että säännöissä tulisi olla mahdollisimman vähän tulkinnanvaraisuutta? Lienemme myös useimmat sitä mieltä, että on olemassa ns. "huonoja osumia", jotka tulevat olemattomasta liikkeestä tmv. Useimmat lienevät myös sitä mieltä, että "huonoihin osumiin" kuoleminen on turhauttavaa. Mutta moniko on sitä mieltä, että pystymme määrittelemään nämä "huonot osumat" ilman, että määritelmä on tulkinnanvarainen? Yritetty on, ja mielestäni tulisi pyrkiä minimaaliseen tulkinnanvaraisuuteen, vaikka joutuisimme hyväksymään nämä "huonot osumat" kelpuutettaviksi osumiksi. Nähdäkseni siis lähinnä arvokysymys, haluammeko säännöt jotka ovat kaikille samat = säännöissä ei ole tulkinnanvaraisuutta, vai säännöt, joissa sallitaan hienoinen tulkinnanvaraisuus jotta "huonot osumat" voidaan karsia pois. Mielestäni Sotahuudon kokoisessa tapahtumassa tulisi tähdätä ensin mainittuun, eli mahdollisimman vähän tulkinnanvaraisuutta. Faba on taas sen verran pienempi tapahtuma, että jälkimmäinen on siellä ainakin tähän asti toiminut ja saattaa hyvin toimia jatkossakin.

Ja Aarimotolta hyviä postauksia. *thumb up*

EDIT: Olho, totta tuokin.

[olho]

Faba on taas sen verran pienempi tapahtuma, että jälkimmäinen on siellä ainakin tähän asti toiminut ja saattaa hyvin toimia jatkossakin.

Ei ehkä se koko, vaan se olematon kilpailumentaliteetti. SoHuun moni tulee voittamaan ja muutenkin kyseessä paljon FaBaa urheilumaisempi tapahtuma, jolloin sääntöjenkin tulisi olla yksiselitteisemmät. FaBassa voi sitten fiilistellä ja berserkata (kirjaimelläsesti), jos siltä vaan tuntuu, joten sinne vapaammat säännötkin sopivat paljon paremmin.

[E.Hirvelä]

Todella hyviä postauksia olholta, acculta ja falcatalta.
Etenkin Falcatan viesti tiivisti sen kaiken mitä minä yritin sanoa. Olen vain huono muotoilemaan viestejäni.

[Eglardion]

Lasermiekkailu ja hipaisujen laskeminen muuttaa mielestäni Sotahuutoa olennaisesti negatiiviseen suuntaan. Itse olen elävöittämis linjalla ja pelkkä ajatuskin SH:sta lähinnä urheilutapahtumana, jolla on oltava mahdollisimman yksiselittäiset säännöt kuvottaa. Itse en näe suurtakaan onglemaa nykyisessä muotoilussa.

Harvemmin minun iskujani jätetään ottamatta ja jos jätän iskun ottamatta itse, se johtuu siitä että siinä käytetty voima oli mitätön tai en huomannut iskua (johtuen luultavasti samasta syystä. Tiedän, että joitain iskuja varmasti jää ottamatta, eikä hipaisujen hyväksyminen muuta tätä asiaa ollenkaan. Vain kehittämällä omaa lyöntitekniikkaansa saa varmemmin sellaisia osumia, jotka huomataan ja joihin vastustaja kuolee skenussa mieluusti.