Minähän sanoin, ettei mennä sinne torniin ammuttavaksi!Haltia kirjoitti:Ens kerralla oikeasti suojausta torniin.No, se oli hauskaa silti.

Valvoja: Ylläpito
Nyt seuraa aika itsestäänselvä kysymys: Miksi et siis ole Maahinkaisessa? Tänne sinä kuitenkin kuulut, ju(u)ristaan ei pääse eroon... ja on kai sinua joka vuosi joku kysynytkin?saloneju kirjoitti:
Ja kylläpä muuten lämmitti pistää sunnuntain linnaskenuissa menemään maahinkaisen tabardissa. Tuli nimittäin päälle sellainen taisteluflow, jota ei ole ollut ehkä useampaan vuoteen Sotahuudossa. Kaikella kunnioituksella omaa Hurttaryhmää, samoin kuin Veljeksiä, kohtaan, Maahinkaisen mukana tekemisessä on jotain sellaista mitä en ole onnistunut saavuttamaan muu tabardi päällä, en punaoranssissa enkä välttämättä edes säkkikankaassa. Viimeisessä linnaskenussa pistin pinoon uskoakseni parikymmentä miestä menettäen pelkästään yhden panssaripisteen ja olo oli sen mukainen, että jos vain vihollista olisi riittänyt, uskoakseni parikymmentä lisää.
Näin suuren kunnian jälkeen kuolema onkin suloinen, mirhamin ja sulavoinKieltämättä kutkutti hypätä teidän kelkkaanne viimeiseksi skenaarioksi, mutta paikkasin sen sitten sillä että kuolin Jurin jalkojen juureen häntä puolustaessani. <3
Myös me olimme tästä avoimen hämmästyneitä. Tässähän nimittäin rikottiin kaikkea sitä, mitä aikaisemmilta vuosilta oli Art of Bufferingista opittu, toisin sanoen selviydyttiin tasaväkisen porukan tomerasta ja hyvin tehdystä rynnäköstä (en oikeasti tiedä, mikä siinä rynnäkössänne olisi ollut pielessä, ainakin se napsahti päälle ihan eri tavalla kuin mikään muu!) peruuttelusta huolimatta ja lyötiin hyökkääjä takaisin. Ilmeisesti linkkarista löytyi vielä yksi yllättävä terä.Mahti kirjoitti:. Maahinkainen kyllä taisteli raivopään lailla ja erityisesti rajatussa tilassa tulosta syntyi valtavalla tehokkuudella, mikä tuli ainakin allekirjoittaneelle hienoisena yllätyksenä. Olen aina ajatellut teidät enemmän liikkuvaksi porukaksi, mutta hyvin näytti tiukka pähinäki sujuvan.
Kiitos kaunis. Kyllä meillä virheitäkin tehtiin, niitä ei vaan vuodeta julkisuuteen propagandateknisistä syistä..Kreivi Sinisulka kirjoitti:Ei auttaneet salajuonet eikä likaiset temput, Maahinkainen vei potin kotiin rehdin urheilijamaisella suorituksella ja olemalla kaikilla osa-alueilla tapahtuman paras ja tehokkain ryhmä. Ainoat kerrat kun ryhmä kaatui olivatkin sitten vastapuolelle juhlaa ja voittoa. Joka kerta kun teidät lyötiin, jäi kaikin puolin hyvä fiilis, koska voitto saatiin vain olemalla ovelampia ja nopealiikkeisempiä, ei siksi että te olisitte tehneet virheitä. Ja joka kerta kun sai turpaan, tiesi että toinen oli yksiselitteisesti voittonsa ansainnut olemalla parempi.
Siinä saatiin selkään niin että kypärät vain pyörivät päässä. Lopussa luulin pääseväni karkuun, housut tarttuivat pajuun, koetin muka torjua mutta ruoja oli aivan niskassa ja heti tulee terävää naputusta ilman armoa. Hienoja hetkiä!Mahti kirjoitti:Sotahuudon mieleenpainuvin hetki oli minullekin se vesitonkan kanto, kun päästiin mahtavasti sumputtamaan Maahinkainen sinne huonoon maastoon. Silloin kaikki meni niin kuin suunniteltiin ja toteutuskin onnistui. Aivan loistava hetki oli taistella hiiden kanssa jontzua ja automaattista vastaan. Siinä oli hyvää ja tiukkaa vääntöä viimeisen päälle ja onnistumisen fiiliksiä.
Samaa mieltä. Aika epic tulla vatukosta sille pienelle aukealle nähdäkseen, ettei ole yhtään hyvä tilanne nyt. Mitenkään ei voida ehtiä ottamaan siihen (meistä käsin) teidän vasemmalla puolella olleen kuopan reunaan kiinni (että ette heti pääse pussittamaan meitä), mutta ihan pakko on yrittää kun muutakaan ei voi. Ja sitten alkaa kolisemaan, *kilpi* *kilpi* *jalka* *kilpi* *kypärä* *miekkakäsi* *kilpi* *toinen jalka* *kilpi* *kilpi* *kilpi* *pää* *pää* *pää* *pää* *pää* tjsp. noin viiden sekunnin sisään. Olihan se kyytiä.Mahti kirjoitti:Sotahuudon mieleenpainuvin hetki oli minullekin se vesitonkan kanto, kun päästiin mahtavasti sumputtamaan Maahinkainen sinne huonoon maastoon.
Tabardeja löytyy!Minardil kirjoitti:Jos teillä ensi vuonna sattuu ylimääräinen nelikenttäriepu löytymään jostain varaston kätköistä, tekisi mieleni pariin skenaarioon hypätä kokeilemaan, miten varsijousi napsuu punainen risti rinnassa.
Jurihan se taisi olla joka tuon tapaisin sanoin ohjeisti käyttämään peiliä kun spekulaatio ja mutina iskujen ottamisesta alkoi viritä.Dani kirjoitti:"Nyt turvat umpeen. Ne asiat, mistä me valitetaan, ni myös niistä samoista valitetaan meille. Eli nyt ite tsempataan ja mennään puhtaalta pöydältä seuraavaan skenuun!"
Tietääkseni näin tilanteen ja se oli Hurttien keihäs (metsärisk su-aamuna?). Jos haluat olla jatkossa asiasta yhteydessä johonkin, laita yksityisviestiä nimimerkille Gregorius.JonTzu kirjoitti:Siinä saatiin selkään niin että kypärät vain pyörivät päässä. Lopussa luulin pääseväni karkuun, housut tarttuivat pajuun, koetin muka torjua mutta ruoja oli aivan niskassa ja heti tulee terävää naputusta ilman armoa. Hienoja hetkiä!Mahti kirjoitti:Sotahuudon mieleenpainuvin hetki oli minullekin se vesitonkan kanto, kun päästiin mahtavasti sumputtamaan Maahinkainen sinne huonoon maastoon. Silloin kaikki meni niin kuin suunniteltiin ja toteutuskin onnistui. Aivan loistava hetki oli taistella hiiden kanssa jontzua ja automaattista vastaan. Siinä oli hyvää ja tiukkaa vääntöä viimeisen päälle ja onnistumisen fiiliksiä.
Nyt vasta älysin että rikoin jonkun liittolaisen keihään Sotahuudossa. Kukahan se oli? Tilinumeroa tulemaan niin korvaan kömpelyyteni. Sori siitä, en nähnyt matalalla olluttta keihästä lainkaan kypärän kanssa könytessäni.