Sotahuuto

Ajattelin jos tänne foorumeille eksyy joku satunnainen vierailija,niin kertokaa nyt omia kokemuksianne sohusta ja eli miksi juuri sinne haluaa joka vuosi uudestaan.
Eli lyhyesti:mistä te juuri pidätte eniten sotahuudossa.

jos haluaa osallistua näyttävään aloittelija ystävälliseen ja turvalliseen taistelutapahtumaan jossa on tunnelma katossa sotahuuto on juuri sinulle

Juuri tuollaisia viestejä mielellään mutta kyllä huonoakin palautetta saa antaa. Jos sellaista nyt onkaan.

SoHussa on todella hauskaa, adrenaliiniurheilua parhaimmillaan.

Ihmisten lyöminen on vain kivaa...

Ei vaan eniten Sohussa fiilistä ja hauskuutta tuo ryhmähenki ja se, että voi mennä heittämään läpyskää kenelle tahansa. Oma tai ryhmän pärjääminen on ainakin itselleni ollut aivan sama niinä vuosina, kuin olen osallistunut. Sohussa kaikki ovat kavereita keskenään kentän ulkopuolella!

Adrenaliinihuurut ovat sitä parhautta Kantsii tosin varoa myös. Itselleni tuli aika hömelö olo kun vishnaa tökkäsin kahdesti ja tajusin sen vasta jälkeenpäin, vaikka vishna varoitti jo ensimmäisen tökkäisyn jälkeen. Kaikki mikä tuli eteen oli tökittävä hengiltä Taisteluiden ruhjeetkin tuntuu unohtuvan viikonlopuksi, kunnes illalla saunassa kiroaa niitä lukuisia naarmuja jaloissa ja käsissä, siis jos jaksaa saunoa enää Sohun jälkeen.

Tunnelma muutenkin on ollut hyvä. Mättämisen lisäksi löytyy aina jotain muutakin tekemistä paikan päältä, kuten paskan jauhanta järjestäjien tai/ja avustajien kanssa ja pienporukka mättö leirin ulkopuolella. Niitäkin sankareita löytyy jotka tekevät yön yli panssaria tai muuta puhdetyötä. Harmi vain ettei voi valvoa koko Sotahuuto viikonloppua. Kroppa ei kestä, vaikka haluaisikin kokea sotahuudon koko kestoltaan yöunista tinkimällä.

Keli on tällä hetkellä ollut aina otollinen. Pienet sadekuurot eivät ole vielä massiivista haittaa tehneet, mutta kannattaa olla leiri suojattu, ja siisti, jotta ne tavarat löytyvät lukuisten teipin palojen, pehmusteiden, panssarien, telttojen ja vaatteiden alta. Purun kannalta myös olennaista.

-Pääsee pois talosta.
-Ta(p)paa ihmisiä.
-Mielinmäärin kahvia ja tupakkaa.
-Saa larpata.
-Saa aiheuttaa yleistä pahennusta.
-Periaatteessa kaksipäiväinen loppumättö.
-Kunnon panssari on vain niin siistiiä.
-Ruoka ja juoma kuuluu hintaan.
-Jos löydät jonkin paremman paikan, mistä saat yhtä paljon irti parilla kybällä, kerro mullekin. Mennään yhdessä.

Esim Tuska-festivaalihan on joka vuosi mutta Sotahuuto vain kerran vuodessa.

Väen määrä ja taistelujen intensiivisyys ovat olleet minulle tärkeitä asioita. Ja taisteluiden määrä. Tekemistä riittää, tunnelma on korkealla ja osallistujat sekä mukaan juttuihin vetävää että huumorintajuista sakkia.

Mulle tärkein tulosyy vuosi vuodelta uudelleen on sosiaalinen näkökulma; Sotahuudossa voittaa ja hävitä yhdessä ryhmän ja armeijan kanssa. Jos Sotahuuto olisi yksilötapahtuma, tuskin jaksaisin joka vuosi tulla paikan päälle.

mukavat + hauskat ihmiset ja kaveriporukka, ja tietysti se upea tunne joka taisteluissa tulee.

Aika paljon on jo sanottu mitä haluaisin sanoa. Fiilis on aika mieletön kun ryntää vihollisen kilpimuuria kohti karjuen.

Sellainen pieni sivutavoite on tähän tullut että voisi useammin olla elossa kun taistelu on ohi. Mutta ei se nyt haittaa jos vähän pääsee skenaariossa kuolemaan, kunhan kuolee tyylillä

Sen nyt voisi tietty sanoa että porukka on hyvää ja seurassa viihtyy.

Ei ole mitään syytä miksi sohuun ei pitäisi tulla

Se on vaan hienoa kun pääsee lyömään ihmisiä adrenaliinin virratessa. Tunnelma on erinomainen ja sitäkin parempi seura on olennainen osa tapahtumaa. Kannattaa rohkeasti mennä muiden ryhmien leiriin juttelemaan. Tapahtumasta saa paljon enemmän irti kun tuntee edes osan niistä joita yrittää lyödä. Mutta tosiaan, JP tossa aika hyvin tiivistikin, ei ole mitään syytä miksi sohuun ei pitäisi tulla.

Ne on ne ihmiset jotka tekevät sen. Varsinkin kun olen alkanut tuntemaan joka kerta enemmän ihmisiä, sitä odottaa aina enemmän ja innolla uudestaan takaisin.
Ja irtautuminen harmaasta arjesta mielenkiintoisessa lajissa. Näin se on.

Iltasin on tosi jännä ilmapiiri. Voi spekuloida huomista, katsoa ryhmien värejä ja varustuksia. 2007 oli lauantai-iltana oli esitaistelijoiden yksilöturnaus; Suomen parhaimmisto teki valtavalle yleisölle mahtavan shown lämpimänä kesäiltana.

Ei se nyt kovin lämmin ollut...

Se on se jengi, se yhteisö. Se on se leirin pystysys. Se on se jännitys ennen ensimmäistä taistelua. Se on se tunne taistelun jälkeen kun huomaa olevansa hengissä. Se on se väsyneen rentoutunut ilmapiiri kun päivä on ohi ja tietää että huomenna jatkuu.

Sohussa on vain sitä jotain. Enemmän saan siitä irti kuin ropeconissa, vaikka jälkimmäisessä enemmän tuttuja onkin.

Jo se fiilis joka syntyy puolentuhannen ihmisen taistelukiimaisesta meluamisesta nostaa sotahuudon arvoa kokemuksena huimasti

Ensimmäisen taistelun jännitys on muuten aika merkillepantava asia. Onko muut huomanneet sitä? Mulla ei ole ainakaan vielä poistunut. Joka ikinen vuosi kun tulee Sotahuutoon, ennen ensimmäisen skenaarion ensimmäistä kosketusta (ja erityisesti 5-10sek ennen sitä) jännittää niin pirusti.

En sanoisi välttämättä jännittämiseksi. Mutta semmoinen jännä tunne kyllä, vähän nostalginen. "Jahas, vuosi vierähtikin nopeasti, kohta sitä mennään taas..." Sitten kun tulee komento pistää ryhmät liikkeelle niin pamahtaakin jo battle stance päälle. Seuraavan kerran havahtuukin sitten vasta kotona. "Oho, tää olikin tässä. Mut hei, enää vuosi aikaa seuraavaan Sotahuutoon..."

saloneju kirjoitti:Ensimmäisen taistelun jännitys on muuten aika merkillepantava asia. Onko muut huomanneet sitä? Mulla ei ole ainakaan vielä poistunut. Joka ikinen vuosi kun tulee Sotahuutoon, ennen ensimmäisen skenaarion ensimmäistä kosketusta (ja erityisesti 5-10sek ennen sitä) jännittää niin pirusti.

Itselle nousee sellainen innostunut virnistys naamalle, kun juuri ennen ensimmäistä kenttää kiristää kilven hihnan, tarkistaa heittokeihäiden asennon ja varmistaa että panssarit ovat hyvin. Sitä suorastaan vapisee odotuksesta ja jännityksestä, mutta kuitenkin on suunnitelma selvänä mielessä ja näkee sielunsa silmin hyökkäyksen kulun. Kun torvi sitten lopulta törähtää niin jännitys katoaa ja kokemuksen varmuus astuu tilalle.

Pääsee pukeutumaan kilttiin ja sotamaaliin.

'nuff said.

Alhainen hinta yhdestä viikonlopusta (samalla hinnalla ei saisi edes päivälippua huvipuistosta) ja hauskempaa kuin missään muualla missä olen ollut!

Voi purkaa aggressiota ja muuta stressiä hakkaamalla ihmisiä Kuten eräs kaveri tokaisi että ollaan kuin psykiatreja, puretaan aggressiota ja muuta sellaista (tosin eri keinoin ).

saloneju kirjoitti:Ensimmäisen taistelun jännitys on muuten aika merkillepantava asia. Onko muut huomanneet sitä? Mulla ei ole ainakaan vielä poistunut. Joka ikinen vuosi kun tulee Sotahuutoon, ennen ensimmäisen skenaarion ensimmäistä kosketusta (ja erityisesti 5-10sek ennen sitä) jännittää niin pirusti.

Se on sellainen psykolooginen aihe, juu. Olen jutellut monen kanssa, joku huomaa sen, joku ei. Mutta varmaasti heillä joka ei huomaa sitä on sykke (heartbeat rate, amiright ?) yli 120

Mutta miksi sotahuuton - voisin sanoa että pirun hyvä syy matkustaa

Dan kirjoitti:sykke (heartbeat rate, amiright ?)

syke