Sotahuuto

Aikaisemmin foorumeilla on ollut keskustelua siitä, että minkälaisella kalibraatiolla porukka taistelee. Aion nyt ristiriitaisuudesta huolimatta avata myös palautepuolelle aiheesta keskustelun.

Tuliko tämän vuoden Sotahuudossa tilanteita, jolloin sait osuman, mutta tietoisesti jätit sen laskematta? Jos jätit laskematta, tuntuiko sinusta siltä, että huijasit vai oliko ratkaisu mielestäsi sääntöjen mukainen?

Muistin virkistykseksi säännöt iskujen laskemiseen olivat tänä vuonna seuraavat:

Osumaksi lasketaan mikä tahansa aseen terän tai vaikuttavan osan (kuten sotanuijien kärki) osuma, joka osuu taistelijaan asti ja on tullut kunnon liikkeestä.

Taisi olla Galeneiden skirmaaja joka pisti keihäällä rintaan niin että tabardista lähti löysät pois, mutta isku ei tainnut mennä perille asti sillä sitä ei tuntenut lainkaan (Ei ollut rintapanssaria viimeisessä skenussa päällä), silloin en ottanut iskua vaan huikkasin skirmaajalle löysäpaitapanssarista ja tämä nyökkäsi merkiksi. Ei jäänyt harmittamaan koska vastustaja tuntui ymmärtäneen mitä tapahtui ja jatkoi mukisematta taistelua kanssani.

Osan osumista kanssa on hieman ongelmia. Nimittäin varsinkin linnanvaltauksessa oli valitettavasti useita tilanteita molemmilta puolilta jossa joku herra hyppää kiimaisena toisen rivin sisään, eikä lopeta takomistaan ennen kahdettakymmenettä osumaa. Sinänsä suuri osa iskuista tulee kuoleman jälkeen, mutta jos jää mättämään osuman jälkeen tulee mulle ainakin paskamainen fiilis. Eli loppu ne surmansyöksyt, NYT!

Itse en ottanut linnaa puolustaessani osumaa melko pöljästi heilutetuista keihäistä. Sain ainakin Perkeleiden keihäästä ihan nuijalyöntiä enkä pistoa, joten en sitä laskenut. Kyseessä oli vielä selvästi keihäs eikä hilpari.

Yhden nuoliosuman jätin laskematta, koska minulle jäi epäselväksi, mihin se osui. Jälkeenpäin kuulin, että olkavarteen, mutta tunsin itse vain varsiosuman. Oletin nuolen osuneen braceriin.

Riskissä skirmatessani tapoin jonkun ryhmän X sällin, joka tietty löi takaisin. Vastustajan isku lähti kuitenkin vasta kuoleman jälkeen, joten en sitä vaivautunut juuri edes torjumaan, enkä laskenut lyöntiä osumaksi. Kuollut vastustajakin nosti heti lyötyään merkin päälle joten tilanne näytti olevan ok molempien puolesta. Mielestäni ja ilmeisesti vastustajanikin mielestä ratkaisuni oli sääntöjen mukainen.

Linnassa kun Sos pääsi kulmasta läpi niin päätin yhtyä hyökkäykseen ja hyppäsyin siitä oviaukon läheisyydestä oikeaan suuntaan. Perkeleen keihäsmies löi minua kuitenkin sivultapäin tällöin selkään ja huusi: "kuolit". Vastasin sitten että en koska osuma ei ollut yllättävä koska olin pitänyt silmällä tilannetta. Panssarihan minulta selästä kuitenkin tällöin meni, mutta tämän vuoden sääntökehyksellä en pitänyt sitä kuolemana.

Kukkulanvaltauksessa puolustettaessa takaa kuuluu huuto "Se on kuollu jo ainakin viis kertaa!" ja samantien juoksee ryhmän selkään Maahinkaisen soturi. Olisin kuollut kyllä, mutta kun kyseinen herra ei ottanut iskuja edes tämän ryhmän eloonjääneiltä, niin päätin jättää iskut laskematta. Kun kuuluu huuto että se on jo kuollut ja käyttäytyy niin, että on hyvä syy olettaa kyseisen soturin kuuluvan olla jo kuollut, niin siinä tilanteessa jätin osumat laskematta ja liityin kilpimuuriin. Eipä tuo elämääni hirveästi pidentänyt kun meidän lanattiin by Teutoni-Tanskan Raskaat Flankkerit OY

Oikeastaan ainoa kerta oli kun olin linnan portilla tukkeena tornikilven kanssa. Kaveri suojasi sivustani kilvellään, jottei nuolia sataisi niskaan. Sattui sitten kaverin käsi väsymään ja uudelleen asetellessaan kilpeä paremmin minä vilkaisin taivaalle, nähden vain pyöreän vaahtomuovin palan ennen kuin silmämuna oli tulla takaraivosta läpi. Kirosin siinä yrittäen saada näön takaisin toiseen silmääni ja pyyhkiä vedet silmistäni että unohdin kokonaan lähteä rivistä. Päätin sitten jäädä kun vähän ajan päästä tajusin mokani.

En kadu mitään, teidän armonne.


En tiedä sitten lasketaanko, mutta Riskin aikana menetin toisen käteni ja näytin vastustajalleni että osuma tuli käteen, jota seurasi että joku Rämäläinen (omalla puolella) sattui pyyhkäisemään meidän välistämme ja tirvaisi miekallaan täpöllä nostettuun handuuni (en tiedä miksi). Hetken olin ihan pihalla, mutta pistin luokkaan "vahinko". Satuin vain jäätämään sen verran käsi pystyssä, että ohi loikkaava vihollinen taisi luulla kuolleksi ja kun annoin miekasta selkään, ilme oli vähän "WTF".

laskin omasta mielestäni kaikki osumat jotka tulivat minuun myös semmoiset jotka olivat jo kuolleet. esim riskissä vishnan joku nainen rynni päälle kolme helikopteri lyöntiä häntä päähän ja hän löi minua sen jälkeen frapin selkään otin kuolemaksi hänet kyllä tapettiin heti sen jälkeen. toinen oli kun puollustimme linnaa, meillä oli hyvä kilpi muuri siinä ihan pienessä vasemmalla olevassa sisään tulossa, meidän jousi tuli siihen että tarvitaanko täällä apua nousin ja käänsin päätäni ja sanoin ei täällä mitään tarvita ihan hyvin me täällä vedetään juuri kuin olin käätämässä päätä takaisin huomasin keihään tulevan kohti tein refleksi väistön ja olin HUH KUN KÄVI LÄHELLÄ. kaverit siinä vasta puolella sitten ihmetteli että eiköse muka osunut tai jotain muuta suputti en kuullut kunnolla ja kysyin siitä muurin takaa että oliko se osuma he eivät osanneet vasta niin otin osuman. En siis tuntenut mitään kasvoissani.

Ylämäki skenussa nuorempi herrasmies sai luvan palata henkiin ja rupesi suoraan jonottamisesta mätkimään minua ja toista vihollisen spawnipaikassa mättänyttä. Totesin sille, että olehan kohtelias ja pompi kauemmas ennenkuin rupeat hakkaamaan. Totteli hyvin... Kuolin kyllä noin kaksi sekuntia myöhemmin, mutta en ainakaan epäherrasmiesmäisen käytöksen seurauksena.

Luna Guardian kirjoitti:Kukkulanvaltauksessa puolustettaessa takaa kuuluu huuto "Se on kuollu jo ainakin viis kertaa!" ja samantien juoksee ryhmän selkään Maahinkaisen soturi. Olisin kuollut kyllä, mutta kun kyseinen herra ei ottanut iskuja edes tämän ryhmän eloonjääneiltä, niin päätin jättää iskut laskematta.

Ois muuten hyvä tietää kuka meistä on moiseen syyllistynyt ja onko tilanteessa ollut kenties jotain epäselvää. Maahinkainen oli (taas) tänä vuonna raskasta ja varusteista riippuen sitä ei välttämättä tunne saaneensa osumaa.

Omalta kohdalta täytyy sanoa että otin kuolemia liiankin helposti jokusen kerran. Yleinen Maahinkaisten linjaus on ollut tätä samaa myös. Tilanteet joista 'et ole varma osuiko se' sinua, on otettu kuolemaksi, ainakin yleisellä tasolla.

Jätin kaksi sossin hilpari osumaa laskematta. Ensimmäinen tuli kypärään ja ihmettelin, että mitä ihmettä kun oli niin älyttömän kova osuma, kun katsoin ylös ja sain heti uuden tällin ja tajusin, että se on aseen varsi joka osuu minuun ja itse isku oli tarkoitettu minun takana olevalle. Itse olin polvillani maassa tökkimässä sosin kilpimuuria linnan pikku ovella.

Rinnetaistelussa alas rinnettä tullut turalainen sai ensin osumaa parilta kaverilta, jonka jälkeen löin hilparilla siististi kerran pään sivuun, pari askelta taakse ja pisto kasvoihin. Siinä vaiheessa kun kaveri jatkoi tulemista ja oli tappavinaan minut paloi proput sen verran pahasti, että rupesin huutamaan kaverille täyttä kurkkua. Ehkä vähän turhankin tylysti, olihan se siinä vaiheessa jo tajunnut kuolleensa ja iso teräspotta päässä varmasti vaikeuttaa osumien havaitsemista.

Tuli tietääkseni otettua kaikki osumat, yhtä mitä en laskenut oli se kun jostain ammuttiin nuoli, nostin kilven enkä tuntenut osumaa. Kun sitten laskin kilven huomasin että nuoli kyllä on kiinni kengässäni. En tiennyt oliko suoraan osunut kengän sivuun vai kimmonnut/siihen pudonnut :S En sitten tuota jalkaosumaksi laskenut vaikka saattoi olla että osui kenkään siihen kohtaan missä sitä ei tunne.

Muuten otin mm. pelkkään tabardiin tulleen osuman kuolemana (miekka pyyhkäisi tabardin sivuun jatkaen koko ajan matkaa) koska en ollut varma hipaisiko se minua. Ei ainakaan niin vahvasti että olisin sitä huomannut tai että se olisi pysähtynyt tai muuttanut suuntaansa.

Itse otin myös kaikki osumat, yhden nuoliosuman tosin meinasin jättää ottamatta linnataisteluskenaariossa kun se mielestäni ei ainakaan kärki edellä minuun osunut, taisi osua nuoliviinistä törröttäviin nuoliin tms. Vähän aikaa hölmistyneenä katseltuani tulikin sitten niin hirveää huutoa possuilta että "kuolit kuolit".

Ajattelin sitten että jaa, jos tilanteen paremmin sieltä viidestätoista metristä näki niin kuollaan nyt sitten

No tuota osumia saattoi jäädä huomaamatta, koska olen välillä huono niiden tuntemisessa kun on lätkitty hieman kovemmillakin esineillä joka puolelle kehoa... mutta pyrin ottamaan kaikki osumat mitä tuli, vaikka usein sain närkästynyttä huutoa että kuolin vaikka mielestäni isku oli osunut käteeni... liikuttelin siis hilparia siinä samalla ja jos isku tulee sivusta niin hilparitorjunnassani menee tavallisesti vain käsi tai ei mitään.
Aktiivisesti osumia jätin ottamatta sellaisissa tilanteissa kun vastustaja oli selvästi kuollut ennen kuin pääsi kimppuuni tai jos keihäs löi sivuttain eli viilsi jota ei sotahuudossa laskettu kun tätä kyselin (kyseinen asia kyllä herätti hieman ihmetystä varmasti, koska myönnän edelleen keihään viillon tappavaksi tai vahingoittavaksi mutta säännöt ovat sääntöjä.)

Yksi Tuonen Korppi Riskissä tökkäsi minua keihäällä. Pisto osui vyöllä kantamaani kamerapussiin, mutta ei mennyt tarpeeksi syvälle jotta olisi oikeasti osunut. Aluksi en ottanut sitä osumana. Ratkaisu rupesi tuntumaan pahalta ja päätin lopulta ottaa sen osumaksi. Tuo kaikki tapahtui parissa sekunnissa.

Linnoissa tuli niin paljon keihäänvarren hinkkausta, nuijalyöntejä ja kolinaa kavereihin, että pakostakin jäi osumia huomaamatta, ainakin pari kertaa tajusin vasta jälkikäteen spaulderini ottaneen osumaa jo useamman kerran. Paine ja melske oli vaan niin tolkuton. Kerran tuli keihäs heinäpaalista läpitte ja tärähti kypärään. Yllätyin niin pirusti, etten muistanut kypärän menneen, ennen kuin olin vähän aikaa tapellut.

Hyvä threadi!

Omalta osalta täytyy tunnustaa, että taistelukiimassani tuli liian monta rajatapausta ratkaistua pään sisällä omaksi eduksi (kuolemanjälkeen tulleet lyönnit jne.) että oikein hävettää. Jonkun kerran jätin kokonaan laskematta, kun selkeästi jo pitkään kuolleena ollut tyyppi vain jatkoi hakkaamista, erityisesti näitä tilanteita tuli valitettavasti Vishnojen kanssa.

Kerran linnanvaltauksessa tuli tilanne, jossa olin menettänyt jo kypäräpisteen ja sain toisen piston kaulan seudulle, jossa camail ja varsinainen torsochaini yhdityivät. Markkeerasin sen aluksi torsopanssariksi, mutta viisi sekuntia lisää veivattuani totesin että ei helvetti, päähän se oli, ja lähdin kuolleena kentän laidalle.

Täytyypä olla skarpimpana ensi vuonna!

Hyväksi nyrkkisäännöksi otin itselleni sen, että jos pitää ruveta hetkeäkään miettimään, että tappoikohan se isku minut nyt, niin nostan käteni pään päälle ja menen kentän ulkopuolelle sitä pohtimaan ja märehtimään.

tiarAnon kirjoitti:Rinnetaistelussa alas rinnettä tullut turalainen sai ensin osumaa parilta kaverilta, jonka jälkeen löin hilparilla siististi kerran pään sivuun, pari askelta taakse ja pisto kasvoihin. Siinä vaiheessa kun kaveri jatkoi tulemista ja oli tappavinaan minut paloi proput sen verran pahasti, että rupesin huutamaan kaverille täyttä kurkkua. Ehkä vähän turhankin tylysti, olihan se siinä vaiheessa jo tajunnut kuolleensa ja iso teräspotta päässä varmasti vaikeuttaa osumien havaitsemista.

Minähän se taisin olla, tosin en kyllä ainakaan toista noista iskuista huomannut vaikka ihme sinänsä kun se mun teräspotta rämähtää niin kivasti kun siihen osuu. Rämähdysten olen myös kyllä huomannut hämäävän aina välistä kun kilpeni on siihen osunut taikka joku muu ei tappava osa kuten hilparin varsi. Eikä se sun huutos mielestäni mitenkään liian tylysti ollut, ainakaan jos olit jo mut tappanut , yritin kyllä kuitata että olin vaan yhden osuman huomannu mutta teräspottani taisi taas peittää ääneni aika tehokkaasti ja tulihan joku siitä tökkimään vielä kylkeen.
Ei siis muistella pahalla.

Riskissä olin sitonut tabardini olkani yli koska en jaksanut pitää sitä normaalisti päällä. Joku (olikohan possu) löi minua hilparilla tabardini lepattavaan reunaan ja sanoi että "enkös mä lyönyt sua perseeseen?". Jatkoin taistelua hetken, mutta ennen kuin menin uudestaan taistelukontaktiin minua alkoi kaduttaa ja päätin ottaa tabardiin osuneen iskun osumaksi. Ajattelin, että olinhan minä käytännössä hävinnyt tilanteen. Lyöjällä oli vain huono tuuri kun osui kehosta irralla lepattavaan tabardiin.

Falcata kirjoitti:Riskissä skirmatessani tapoin jonkun ryhmän X sällin, joka tietty löi takaisin. Vastustajan isku lähti kuitenkin vasta kuoleman jälkeen, joten en sitä vaivautunut juuri edes torjumaan, enkä laskenut lyöntiä osumaksi. Kuollut vastustajakin nosti heti lyötyään merkin päälle joten tilanne näytti olevan ok molempien puolesta. Mielestäni ja ilmeisesti vastustajanikin mielestä ratkaisuni oli sääntöjen mukainen.

tuli samantapainen tilanne. Riskissä löin sotilaan selkään ei suoraan selästä, enemmän sivusta. Vastaisku hilparilla tuli niin myöhässä oikeaan käteen että en ole laskenut sen. Taisi olla ainoa tapaus, kerran linnan hyökkäyksessä sain kovasti yllärin päähän JA se olikin oma miehen kilpi kun käännyin katsomaan taakse

Pari epäselvää tilannetta tuli. Yhden kerran meinasi käydä hölmösti, kun heiluin RISKissä yksinäni Kuolan rivin edessä hilparini kanssa ja pidin kovaa meteliä hyvällä huumorilla (ei mitään henkilökohtaista kenellekkään. ). Pidin kokoajan silmällä ympäristöäni ja yksi (olihan se Kuolalainen?) meinasi yllättää minut takaapäin, mutta onnistuin reagoimaan ajoissa. Nopeasti vilkaistuani ajattelin kaverin hyökkäävän keihäs kädessä ja uin samantien liiveihin annettuani ensin mojovan paukun yläältäpäin hilparin terällä. Nojasin tukevasti kaverin varteen ja työnsin peräpiikkiä kaverin panssaroimattomaan rintaan. Heti tilanteen seurauksena joku uusi soturi pyrki kimppuuni (leviataani?), joten jätin edellisen kaverin vähälle huomiolle. Tilanteen ratkettua tuttu Maahinkainen rupesi huutamaan sieltä Kuolan rivistä, että olin saanut osuman edellisessä tilanteessa rintaani. Mietin ensin että mitäs pirua, keihään varteenhan minä olin nojannut, mutta tajusin sen jälkeen ettei kaverin ase ollutkaan keihäs, vaan miehen mittainen kahdenkäden miekka. Nostin merkin päälle ja suuntasin anteeksipyydellen kohti respawn paikkaa. Kiitokset Automaattiselle ja parille muulle henkilölle, jotka huomauttivat minulle tilanteessa.

Toinen tilanne oli samaisessa RISK-skenaariossa, kun seisoin sekalaisen rivin edessä. Rivissä oli ainakin Perkeleitä ja ilmeisesti Spitaalisia? En muista. Kuitenkin vaihdoimme iskuja siinä keihäiden kanssa ja sain osuman käsisuojaani ja sen jälkeen sormilleni ja sitten jalkaani. Minulle jäi siis yksi käsi ja yksi jalka jäljelle. Joku Perkeleistä huusi minulle suurinpiirtein, että "Kaksi osumaa kahteen raajaan. Kuolit." ja kuittasi vielä perään, että "Lue säännöt!". Jäin hieman hämmilleni tilanteesta ja hetkeä myöhemmin ORCin rivi ohitti minut ja päätin kävellä respawn paikalle, koska raajarikkona tappeleminen ei huvittanut.

Joko tilanteessa sattui joku väärinkäsitys (todennäköisesti/toivottavasti), tai sitten Perkeleen miesten tulisi tutustua sääntökirjoon vähän paremmin. Itse kuulun Maahinkaiseen, vaikka Ruton riveissä tämän vuoden tappelinkin ja olen aika varma siitä, että moni yhtyy sääntöjen tulkintaani tässä tapauksessa. En siis omasta mielestäni ollut kuollut tilanteessa. Järjestäjä korjatkoon, jos olen väärässä. Samaisessa taistelussa epäselvyyttä taisi herättää myös tilanne, jossa joku keihäistä pisti kohti mahaani, mutta sain varrella ohjattua senverran sivuun, että kärki viisti vain tabardini reunaa, joka roikkui miehekkäästi lanteelleni sidottuna. Muistaakseni kuittasin tilanteen seurauksena tulleen "Etkö kuollut?"-huudon pään pyöräytyksellä tai pienellä huudolla, en muista tarkemmin. Olisin varmaan voinut kuitata ohimenneen osuman selvemmin sanomalla ääneen jotain selvästi. Pahoitteluni.

Kaikenkaikkiaan tämän vuoden Sotahuudossa tuli muutamaan otteeseen tilanne, jossa minua osui raajasuojaan ja lyöjä ymmärsi tilanteen, kun huikkasin että "Käsisuoja" tms. Rintapanssarittomana tappelijana en usko, että osumia torsoon jäi laskematta, koska osumat tunsin hyvin. Tuttu mies Veljeksistä totesi jälkikäteen, että oli mielestään nähnyt jonkun sormiosuman jääneen minulta Linnaapuollustaessa huomaamatta. Minulla oli käsisuojaa ranteeseen asti ja paksu 50mm PVC putki käsissäni, joten joku hipaisu on voinut jäädä huomaamatta.