Sotahuuto

Joo tota mitäköhän siellä tuli nyt sössittyä...

Ainakin siinä kukkulanvaltausskenussa Viron puollustaessa mentiin TURAn kanssa puolirinteeseen jonkun pöpelikön taakse hengailemaan ja vartomaan vissiin kuolalaisia. Yritin kätevästi jonkun pensaan takana odotella josko pääsisin iskemään kuolaa siitä läpi, jos päättäisivät ryskiä päin. Edellämainittu jousineitonen tupsahtaa jostain vasempaan flankkiimme ja joudun keskittämään huomioni sinne. Hetken siinä kyykittyäni oksien takana, katse kiinnitettynä jouseen, tunnen mäjähdyksen päässäni ja huomaan, että koko muu TURA on vissiin pakittanut muualle ja kuola etenee juuri ohitseni. Ympärilleen voi myös katsella.

Vähän hävetti kanssa se, että jäi kaikki valmistelut kesken. Nuolitarvikkeita oli vaikka millä mitalla, mutta valmiita nuolia parhaimmillaan 16. ._.

Riskissä olin aika loppu puolen tunnin jälkeen. Menin liian pitkälle keihään kanssa ja minut yllätettiin joten sain muutamia keihääniskuja päähän. Voimat olivat niin lopussa ja tasapaino oli huono että päätin kaatua eeppisesti edes hetkeksi makaamaan. Tottakai kaadun mutaan ja nousen heti ylös minkä jälkeen kävelen mutaisena pois.

Riskissä sain myös puolustuskyvyttömänä Vishnalaiselta tuplaiskun vatsaan mutta toinen isku tuli käteen. Vastustaja lähti pois ja jäin miettimään että jäinhän henkiin ihan sääntöjen mukaisesti. Ei se niin mene, glooriarangaistus!


-a

Taisteltiin jonkun toisen kanssa kahta vishnalaista vastaan. Iskin kunnon iskun vastustajan kypärään jalkani menettäen, Vishnalainen kaatui/meni maahan suojaten itseään miekallaan, siinä sitten jäin pariksi sekunniksi tuijottamaan tajuamatta tietenkään että tyypiltä lähti vain kypärän panssaripiste, vastustajan toveri oli saanut jo oman vihunsa hoideltua ja tuli iskemään mua päähän, sain vielä röhönaurut perääni

Pakenimme hornankattilan reunaa pitkin vihollinen kannoillamme, kun ryteikkö esti etenemisen. Edelläni juoksevat loikkasivat lennokkaasti kattilaan aukeavaan hiekkarinteeseen ja liukuivat sen tyylillä alas. Loikkasin tietysti minäkin... ja löysin itseni istumasta molemmat jalat haaroja myöten rinteen päälle työntyvässä juurakkoverkossa, kengät tyhjän päällä vispaten. Siitä kömittyäni etenin hiukan huolellisemmin jalkoihin katsoen!

Linnan puolustuksessa ennen kuin sain pitkänkeihään ja aloin oikeasti tappaa ihmisiä, kokeilin onneani jonkun toisen Possun lochaber-kirveellä, joka lojui onnettoman näköisenä pientareella. Tietysti jossakin vaiheessa oli pakko yrittää drizztejä, joten nousin muurille lochaber-kirvestä villisti heristäen ja yrittäen epätoivoisesti huitoa edessä odottavia kuolalaisia. Nämä huutavat virnistäen ja tikkaavat minut täyteen osumia, jonka jälkeen tuiskahdan perseelleni suoraan Turan kilpimiesten päälle 30kg haarniskaläjineni. Propsit fiksulle turalaiselle, että kiskoi minut sieltä pois selältäni kaikkien alta

Nolo tilanne tuli kanssa Baltti-Ruotsi armeijoiden aloitusleirissä sunnuntain yhdessä kenttämätössä kun porukka makaili ja oli muutenkin täysin rentoutuneissa tunnelmissa lipun ympärillä ja yhtäkkiä kuuluu, että "Skenu alko! Rämä ja Entalia tulee!" Siinä tuli lievä paniikki ja hoppu saada linjat kasaan ja kuntoon. Kiitokset Teutoni-Tanskalle, jonka soturit jäivät muodostamaan hienoa linjaa sen sijaan että olisivat vain juosseet meistä yli (Vishna Grim taisi olla ainoa taistelukelpoinen yksikkö siinä kohtaa, että melkoinen teurastus siitä olisi tullut jos olisitte vain jatkaneet rynnäkköä).

Tämä siis TURAn kilpimuurin jäseneltä yhdeltä reunalta Baltti-Ruotsi armeijan leiriä, toisella puolella saattoi olla toisin, vai oliko?

Pistän paremmaksi, tätä on vaikea ylittää.

Sotahuudon perjantaina paikalle saavuttuani tajusin että sotalippu jäi kämppäni seinälle.

Harvoin on ottanut päähän sekä itseä että tiimiä niin paljon, joukkoraiskauksella uhkasivat. Onneksi Mira oli varannut nohevana yllärinä alunperin leiriin ja päheilyyn tarkoitetun valtavan Possulakanan jota sitten kanniskeltiin ja kiroiltiin skenaarioissa, muuten olisi tullut iso itku (varalla olisi käytetty Skotlannin sotalippua josta myöskään ei tiedetty ennakkoon mutta hyvä näin).

Taisteluissa lähinnä tuli kuoltua komentajalle tyhmästi olemalla eturivissä jatkuvasti. On vaan vaikea johtaa anarkistipossuja oikeaan suuntaan juoksematta itse ensimmäisenä.

Minardil kirjoitti:Onneksi Mira oli varannut nohevana yllärinä alunperin leiriin ja päheilyyn tarkoitetun valtavan Possulakanan jota sitten kanniskeltiin ja kiroiltiin skenaarioissa, muuten olisi tullut iso itku (varalla olisi käytetty Skotlannin sotalippua josta myöskään ei tiedetty ennakkoon mutta hyvä näin).

Tuo possulakana oli silti todella siistin näkönen!

Minardil, se oli sisäinen "Tapio fails anyway -vaistoni", joka pisti tekemään sen lipun. Idea lähti Colimarin veljenpoikaa esittävästä valtavasta seinälipusta. Coli myös teki sen lipputangon.

Saattoskenaariossa sain hyvän hurmion päälle keihästikkauksessa, ja fragicountteri tikitti.

Meanwhile, Turalainen jousiampujatar Triks oli juuri hiipinyt SOSin linjan taakse aikeinaan ampua kavereita selkään. Siirryn vihreästä kohteesta seuraavaan, taas seuraavaan, ... jaa, tuossaonörkkijousiampujatapansen... right

Häkellykseltäni huomasin sitten liian myöhään kimppuuni kallion kautta rynnänneen Tuskan Anselmin, ja end of scenario koitti.

Ammuskeltuani kaikki nuolet loppuun eräässä linnaskenessä, päätin laskeutua tornista katsomaan, josko voisin olla jollain muulla tavalla hyödyllinen. Kiivetessäni alas kilttini reuna jäi kiinni tikapuiden yläosaan ja tein vastentahtoisesti kilttitemppua kunnes sain kurittoman kankaan irti.

Toisessa linnanpuolustusskenessä päätin jäädä alas tähtäilemään jousineni, aivan kilpi- ja keihäsmiesten taakse. Siinä oli loistava mahdollisuus keskittyä tarkkoihin laukauksiin, kun ei tarvinnut pelätä selustaa, eikä juosta karkuun koko ajan. Niinpä keskityin tähtäämiseen niin hyvin, etten tajunnut varoa, kun joku kiskaisi keihäänsä nopeasti taakse, ja sain keihään takaosasta leukaani. En muista oliko keihään toinen pää tappava, mutta otin kuolemaksi kaiken varalta.

1. Se skenaario, missä oltiin hyökkäämässä linnaan ja tuli niitä kaksintaisteluita muurin ulkopuolella:

Emme saaneet millään päästyä läpi muurista ja sisällä olevat entalialaiset ja veljekset naureskelivat säälittäville hyökkäyksillemme. Ja pahoittelen sitä, kun unohdin toisen käteni menneen ja käytin keihästä edelleen kahdella kädellä. Toivottavasti ette pitäneet minua xiittaajana. Joukkomme sortuivat sitten lopullisesti, kun teimme epätoivoisen rynnäkön Turan kanssa muurille (näkyy maikkarin loppukevennyksen ihan lopussa).

2. Ensimmäinen skenu:

Oltiin kaikki ryhmässä vähän sekasin siinä skenussa (kun eka skenumme oli). Meidän piti vahtia Vishnan selustaa eikä päästy tappelemaan oikeastaan yhtään. Sitten joku meiltä lykkäsi kouraani Faravidin lipun. Lähdin hyökkäämään villikarjuja päin YKSIN ja vielä LIPPU kourassa. Näitähän ei koskaan pitäisi tehdä. Kuolema koitti. (lohdutukseksi lippu olisi menetetty joka tapauksessa, sillä jäimme kaikki jyrätyiksi

Päätettiin, että kyllä noin 10 hengen Muerte+Rutto osasto vastaa 41 Virolaista ja tuhouduttiin hiekkakuoppaan.

Oltiin tekemässä ulosryntäystä linnasta, mutta en päässyt muurista kunnolla yli vaan jäin pyörimään sen päälle apaattisena.

Näytin hölmöltä.

Hornankattila skenaariossa jätin entalialaisten "ne tulee perässä" huudot huomioimatta ja sain yllättävää takamusseksiä Perkeleiden keihäsmieheltä. Ei vahvin hetkeni

Olin hilparin kanssa hyvissä asemissa vihollista vastaan, melkeinpä kutittelin kirveenkärjellä paljasta kaulaa. Sain vierestä napakan iskun oikeaan käteen. Hölmönä ylireagoin ja pistin suoraan merkin päälle kuolemaksi. Olisin saanut varman tapon, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä lähteä selittelemään ("eiku emmä kuollukkaa, vaan sä kuolit!"). Kyllä vitutti.

Skenaarion alkaessa onnittelin itseäni ehjinä löytyneistä nuolista, kunnes tajusin, että jouseni oli Jossain Muualla. Kahdesti.

Ensimmäisellä kerralla sain hetken päästä jousen lainaksi (Haltialle kiitokset!) ja aioin juuri nousta torniin, kun tähtäämätön roikkunuoli tavoitti vasemman olkapääni. Ei sitten. Otin kuolemaksi ja lähdin etsimään joustani.

Rakennushommissa onnistuin särkemään yhden vasaran ja kirjomaan reiteni kaikilla sateenkaaren väreillä (yrittäkää itse nousta muutaman kerran umpilattiaiseen hirvitorniin ilman tikkaita tai ristikkotukia). Paikoituksen ohjaajana ollessani ensimmäinen saapunut auto onnistui löytämään sen nurmikon ainoan kuopan, johon auto voi jäädä mahastaan kiinni. Hinausyrityksessä sain oman autoni savuttamaan (ilmeisesti kytkin poltti hihansa).

Ja sokerina pohjalla pahin: sain linnan jousimieheltä osuman jalkaani, jonka nostin ylös. Myöhemmin nuolet loppuivat tms. ja lähdin etsimään toista asetta - kahdella jalalla. Onneksi en saanut aikaan mitään vahinkoa, ja kohta osuma käteen sai minut muistamaan jalkaosumankin, jolloin poistuin kuolleena ja häpeissäni. Pyydän anteeksi kaikilta asianosaisilta

Noin käy kun jättää alasuojan leiriin

http://s116.photobucket.com/albums/o9/E ... t=sh89.jpg

(jätin pois koska yli 2h käytön jälkeen se hinkkaa sisäreiden särki)

Saattoskenaariossa Veljekset-Rutto-osasto oli kipuamassa kukkulan päältä vihollisarmeijan selkään, ja innokkaimmat olivat jo yli puolivälin matkalla alaspäin, kun huomattiin, että lähellän oli helvetinmoinen osasto ottamassa meitä vastaan. Siinä vaiheessa aloin komentamaan jätkiä takaisin huutamalla jo mäkeen juosseille "Hold! Ei enää pitemmälle!" Samalla hetkellä kun se tuli ulos, tajusin huutaneeni turvasanan. Onneksi kukaan ei sitten loppujen lopuksi kuullut siltä ja vältyttiin taas yhdeltä turhalta holdilta.

Riskissä ammuin jotain tabarditonta paikallaan seisovaa ja muualle katsovaa poikaa suoraan silmään. Sadattelua kuului ja taisi sattua, olen pahoillani Päälle rynnisti heti vihollisia niin paljon etten päässyt pyytämään anteeksi kun en tiennyt edes mihin ryhmään poika kuului. Hävetti!

Tuhlasin linnanvaltauksessa nuolia täysin turhaan, ensi vuonna enemmän taitoa, tarkkuutta ja kaksinkertainen määrä nuolia!

Nolointa varmaan oli linnan sisällä kun päästiin jäädä ampumaan muurilta. Ei siinä, hienon osuman eka sai mutta kun jää lataamaan näkyville on vähän kuin grillausvalmiina possuille. ei siinä sit kauaa mennytkään kun nuoli tuli jo vatsaan. Harmitti missata hyvä juosiskenu tyhmän virheen vuoksi.

Hieno ja hyvä laukaus oli possulta.

Linnaa puolustaessa menin muurille(tai siihen mitä muurista oli jäljellä) tökkimään glaivella. Ehdin riehua siinä ehkä viisitoista sekuntia kunnes sain keihäästä(ilmeisesti Rämän keihäästä) naamaan niin kovaa että meinasin kaatua taaksepäin.. Lohdutuksena sain siinä sentään muutaman tapon

Muistan vain RISKissä kun ajattelin sivusta kurmottaa tuon rämäläisen keihäsmiehen hilparillani. Sprinttasin tuota päin, mutta tuo minut jo huomasikin ja kääntyi minua päin pidemmällä keihäällään. Yritin jarruttaa ja pakittaa, mutta liukastuin märällä heinällä ja kaaduin selälleni. Siinäs sitten yrität väistää tulevaa pistoa. Varmasti näytti aika koomiselta. Olis vaan pitänyt iskeä se keihäs sivuun...

Hornankattilassa erään kilpimuuriin törmäämisen jälkeen vetäydyin vihaisten vihollisten tieltä taktisesti tulosuuntaani kantaen Muerten lippua, kun törmäsin reiluun läjään juoksevia possuja, joiden perässä tuli kaksi Perkelettä, ajattelin, että Perkeleen täytyy olla omia koska 6-10 (paha sanoa montako) possua ei pakenisi kahta keihäsmiestä (Perkele siis ei ollut oma...), joten liityin mukaan. Juostessani lipun kanssa puskista ulos, niin toinen näistä oletetuista liittolaisista lähti lataamaan iskua, ehdin osittain väistää ja isku tulikin sitten edestäpäin ja panssaroituun käteen (tosin täytenä yllätyksenä, luulinhan heitä aseveljikseni), kaveri pyysi sitten antamaan lipun, minä sitten siihen että: "Häh, eikös me olla liittolaisia?"
Vastaus oli: "Ei, anna lippu!"
Minä siihen: "sähän pistit mua käteen... ja siin on panssariakin..."
Tähän tuo keihäsmies vastasi "Aha, hitt..." (tässä kohtaa heitin heittokeihääni poin blankista)
Tämän jälkeisestä tapahtumista muistan jostain syystä äärimmäisen vähän, vain sen, että otin miekan käteeni, lahtasin toisen keihäsmiehen ja olin juuri iskemässä parin vishnan selkään kun peli vihellettiin poikki.
Jälkeenpäin ajateltuna koko episodi jostain syystä hävetti, onneksi skenaarion jälkeen pääsin juttelemään kanssani "jutelleen" keihäsmiehen kanssa eikä kummallekaan jäänyt pahaa mieltä eikä traumoja

toisessa skenaariossa rivimme hajosi heti alkuunsa, ja huomasin olevani nokitusten viiden vastustajan jousiampujan kanssa, joista pudotin muutamassa sekunnissa neljä. helpon voiton huumassa kävi, kuten niin usein ennenkin vastaavassa tilanteessa.....kevyt "tups" ristiselän korkeudelta, ja kääntyessäni näin kauniisti hymyilevän tytön. tikarin kanssa.

Linnanpuolustuksessa taistelu oli alkamassa ja KuoLan keihäs ja hilparimiehet olivat portin molemmin puolin hyvissä asemissa, turvallisesti muurin takana ja kilpimiesten suojaamina. Itse olin vielä polvillani, jotta peittyisin kokonaan heinäpaalien taakse. Kohta kuitenkin vihollinen ampui nuolen ilmoille. Vieressäni olevat soturit väistivät ja kerkesin kuulla "Nuolia!", ennen kuin kypärääni pamahti taistelun ensimmäinen vihollisnuoli. Olin melkoisessa sikiöasennossa muurin takana, mutta tietysti kypärääni onnistui tulla nuoli, hieman hävettää, mutta onnea silti jousimiehelle / naiselle . Tässä kyseisessä puolustuksessa ei edes ollut respaa.