Sotahuuto

Niin, eli siis mielipiteitä korppien toiminnasta, mikä meni hyvin, missä taas olisi parantamisen varaa? Olitteko tyytyväisiä panokseemme vai olimmeko aivan kamalia vihollisia/puolulaisia? =D

Mahtavia puoulaisia ja varmasti kamalia vastustajia. Monipuolinen ja hyvin varustettu ryhmä joka toimi oikealla asenteella ja uskalsi tapella. Kiitos myös illan mätöistä.

Loistavia tyyppejä olitte, ensi vuonna uudestaan!!

Teitä näki paljon pahoissa paikoissa ja tilanteissa. Ainakin muistan sen kuinka jyräsimme/flänkkäsimme teidät muutamaan otteeseen mutta taistelitte takaisinkin ja reagoitte esim. RISKissä muutamiin flänkkeihimme tarpeeksi nopeasti.

Teidän kilpimuurin läpi oli kiva rynniä (kuoli tai ei) . Samaten oli kiva juosta pakoon . Mutta koettakkaa muistaa, että kaksi iskua kypärään tappaa .

Niin, no toivottavasti emme olleet ainoa ryhmä jolla oli näitä, "tuliks se osuma vai ei?", tilanteita. Kumminkin itse ainakin kuolin varmaan 5-kertaa siinä linnakkeen valtauksessa, kun tuli viimein läpimurto ja hyökättiin sisään, niin siinä ihmis-massassa on aika hankalaa perääntyä respille, vaikka se lopulta onnistuikin =D. Olen kuitenkin koko ryhmän puolesta pahoillani jos iskuja ei laskettu sääntöjen mukaan ^^

Mielestäni olitte niitä positiivisia yllättäjiä. En itse uskaltanut odottaa kovin paljoa käytännössä puskista tulevalle pienelle skirmausryhmälle, joista ei foorumilla montaa sanaa ole kuulunut, mutta teitähän tulikin vakuuttava määrä ja pätkitte menemään varsin mallikkaasti ainakin sen verran mitä itse ehdin pari kertaa nähdä.

Hyvin toimitte. Tabardit olivat todella tyylikkäät, panssaroinnin aste oli korkealla ja pienistä kilvistä huolimatta Korpit kelpasivat myös linjaan tehokkaiden keihäidensä ansiosta. Iskitte kaistamme kimppuun viimeisessä linnataistelussa säälittä ja työnsitte siitä myös läpi. Itselleni sattui tuossa niin, että kylkeen päästiin tikkaamaan keihäällä, enkä huomannut mitään, kun oli niin putkinäkö päällä ja panssarit kolisi muutenkin omiin keihäänvarsiin ja naapurin kilpeen. Onneksi oli tuttu kaveri keihään varressa ja saatiin asia selväksi. Osan syystä voi tietysti vierittää teillekin, sillä piditte yllä niin pirunmoista painetta, ettei siinä vain ehtinyt reagoida mihinkään.

Riskissä kun kevyet ryhmät olivat lähdössä rynnäköimään, teitä täytyi tosin hieman patistaa eteenpäin, kun halusitte odottaa muuta ryhmäänne paikalle respalta. Kurinalaisuus on ihailtavaa, mutta te olitte kuitenkin se runko, jonka ympärille rynnäkkö oli siinä tilanteessa koottava, jos mieli haastaa Rämä-Perkeleet edestä.

Itse olen kyllä jossain määrin erimieltä tuosta että uskalsitte taistella. Toisessa metsäskenaariossa kun lähditte mannun kanssa yläpuolista metsää eteenpäin ja vastaan tuli tura ja rämä, te vain lähditte karkuun kun meidän olisi yhdessä pitänyt tappaa nopeasti tura ja jäädä sitten härnäämään rämää. Näin jätitte mannun yksin turan ja rämän väliin.

Linnaskenaariossa tosin veditte sellaisella tyylillä, meiningillä ja uskalluksella että saatte ainakin minun puolesta anteeksi

Olitte taistelukyvyltänne yllättäjäporukka, harvemmin ensikertaa paikalle tuleva ryhmä on vetänyt noin hyvin turpiin. Hankaluutta aiheutti ainoastaan se mistä jo paikalla mainitsinkin eli yhteistoiminta muiden ryhmien kanssa, etenkin alkulauantaista tuli tosiaan noita mainittuja tilanteita joissa jätitte liittolaisryhmien liikkeitä ja tarpeita huomioimatta. Ensi vuonna kiinnittäkää enemmän huomiota siihen mitä muut omat tekevät niin olette vielä hyödyllisempiä, tänäkin vuonna olitte kyllä ehdottomasti tervetullut lisä Ruotsin riveihin.

En hirveästi seurannut toimintaanne, mutta lähitaistelutilanteissa Korpit tuntuivat toimivan varsin hyvin. Sen sijaan jäin monta kertaa kiroamaan sitä että tunnuitte tulevan mukaan taisteluihin vähän hitaasti. Varsinkin Riskissä Korpit tuntuivat jäävän jo vallatuille pisteille sen sijaan että oltaisiin kasattu nopeasti järeämpi isku heikkoon kohtaan.

Joo kiitos tosiaankin hyvästä ymmärryksestä ja kärsivällisyydestä. Alussa meillä oli aika kankeaa kuten varmaan huomasittekin, mutta loppuakohden parani ainakin omasta mielestäni( ensimmäinen kerta kun koko ryhmä on saatu samaan paikkaan samaan aikaan ). Pyydämme myös nöyrästi anteeksi sekaannuksia ja virheitä joita aiheutimme ja joissa olimme mukana =D
Ensi vuonna ollaan tulossa uudestaan, ja varmaan mukana sillojn enemmän keihäitä =)

Minut ainakin yllätti teidän ryhmän taso, ensikertalaisia kun olitte. Uskalsitte tulla hyvin päälle ainakin ja linjanne oli suht kestävä. Harmi, että sain lähes ainoat kunnon kontaktit RISKissä. (kolasin muuten jonkun rivinne kokonaan selästänne viimeisillä minuuteilla. )

Pakko sanoa, että valitettavasti en ehtinyt nähdä toimintaanne kunnolla kuin muutamssa skenussa, mutta jos joku muistaa, niin tulin kehumaan teitä. Olitte nopeita ja ensikertalaisiksi todella kovan tason sakkia.

Itse en koko porukkaan pahemmin edes törmännyt kuin Riskissä ja ekassa (vai tokassa?) kenttämätössä lauantaina, mutta sieltä jäi suuhun sen verran paha maku että tuntuu vieläkin.
Tämän tilanteen näin noin kahden metrin etäisyydeltä istuessani kuolleena kentän vieressä. Kenttämätössä kaveri ryntäsi ryhmänne selustaan, iski teistä lähestulkoon kaikkia (mukaanlukien lippua) vatsaan, selkään taikka päähän kunnes te iskitte hänet hengiltä "yllättävällä iskulla takaapäin". No niin, onhan se perin yllättävää jos kuolleet lyövät takaisin ja kaiketi se takaakinpäin täyttyy jos wrappaaminen lasketaan. Joku teistä tuli sitten valittamaan, että kaveri voisi "lopettaa riehumisen", jonka jälkeen te kaikki kävelitte tyynen rauhallisesti kohti taistelua...
Omakohtainen kokemus tuli vasta Riskissä. Juostuani puolen ryhmänne linjan ohi takaa ja lyötyäni teitä selkään tai päähän kutakin kahdesti, tuli joku teistä huutamaan tarpeettoman rumalla kielellä, että minun olisi pitänyt olla jo kuollut (Jotakuinkin että "Saatanan kypärähomo, montako kertaa sua pitää lyödä että sä kuolet!?"). Vastauksena kysymykseen, 2 kertaa päähän taikka torsoon tai sitten raajoihin. Ja kun tämä kysymys esitettiin, olin juuri kuollut. No, ei tämä vielä mitään, taistelun huumassa saattavat tunteet käydä välillä kuumina, mutta kukaan teistä ei lähtenyt kävelemään respapaikalle (jäin katsomaan).

Tämän jälkeen minulta paloivat hermot teihin lopullisesti, ja huutelin sopimattomia loppu Riskin ajan, mistä pyydän anteeksi. Mutta ellette halua, että teitä ruvetaan iskemään yhtä kovaa kuin täysin pansaroitua taistelijaa (jonka hieman kovempi rökittäminen on ymmärrettävää, sillä panssarin läpi ei hipaisua ehkä tunne), kannattaisi iskut laskea rehellisesti kun ne tulevat. Ei hyvä alku mielestäni ei, mutta en tuomitse lopullisesti. Ensi vuonna paremmin, toivotaan näin

Vähän samoilla linjoilla edellisen kanssa, onneksi en ihan noin pahoja joutunut todistamaan. Toivottavasti se ei ollut se tyyppi, jonka sen luulen olleen.

Kuten jo Minardil mainistikin, vähemmän sooloilua niin homma luistaa.

Kiitokset vielä päiväni pelastamisesta sen vishnalaisen kanssa. Olisi ollut kurjaa haaskata kaksi nuolta turhaan.

Häpeäkseni täytyy myöntää että paljoa en odottanut mutta nähtyäni teidät kentällä mielipide muuttui nopeasti. Kyllä te rumaa jälkeä teitte kun yhdessä pysyitte.

Tuli oikeastaan teitä nähtyä riskissä vain, mutta siellä oli aina ilo nähdä sininen kasa korppeja. Riskissä olitte ainakin muutaman kerran pikkaisen jäässä vaikka oli loistavia rynnäkkö kohtia, mutta kyllä menitte kun teille tuli siitä sanomaan.

Luna Guardianille: Olen itse todella pahoillani ryhmäni puolesta jos näin on päässyt käymään. Tunnen porukkani melko hyvin ja uskon että kyseessä on ollut joku väärinkäsitys, ja luultavasti vika on ollut meissä. Meillä on kyllä muutama uusi kaveri joille ei ehkä ole selkärankaan vielä iskostunut SoHun taistelusääntöjä. Pitääpä pitää kurinpalautusta meikäläisille reilusta pelistä ja siitä ,että millaisella asenteella taistelukentällä liikutaan. Tommosia huutava jätkä vois kyllä mun mielestä jäädä kotiin. Yritän selvittää asiaa parhaani mukaan, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi

Oliko teistä jollain iso sotavasara? Joku sinitabardinen sakki oli nimittäin motittamassa minua RISK:issä ja tuolla em. vasaralla heilunu tyyppi löi mua mun sillä hetkellä kypärättömään päähän niin kovaa että helähti ja hampaat paukahti yhteen.

Huomautin siitä kyllä välittömästi ja sain anteeksipyynnötkin mutta pitää myös täällä huomauttaa siitä.

Plussaa taas tietysti on se että se kaveri tosiaan pyysi anteeksi heti ja toivottavasti löi seuraavaa kaveria hiljempaa.

Itse en välitä siitä jos mua lyö kovaa (tämän voinee kaikki maahinkais-treeneissä käyvät allekirjoittaa) mutta huomautan lähinnä siitä että vastaava isku voi pudottaa pienemmän tahi vähemmän osumasta tykkäävän ihmisen maahan helposti.

Näytitte kyllä tuossakin tilanteessa toimivan melkolailla hyvin yhteen. Sumputitte mut vaikka vähän yritin ulos siitä sumpusta.

Muistaakseni silti apuna oli ainoan pakosuuntani suunnalla ollut vihulaisrypäs eli kuollutta vedettiin.

Eipä siinä muuta kuin päälle vaan ja mahdollisimman paljon vauriota samalla. Keräsin ainakin kolme osumaa päähän ja yläruumiiseen. (Mukaanlukien tuo vasara-niitti)

Minutkin tosiaan korpit yllätti positiivisesti.

Suurelta osin.

hieman rohkeammin joskus voisi käydä päälle, esimerkkinä tilanne saatossa jossa teitä oli enemmän kuin perkelettä siinä meidän vieressä, mutta ilmeisesti epäröitte ja keihäät pääsivät tikkaamaan tarpeeksi ja ette enään pärjännytkään.

Tuo pieni jäätyminen pois ja päättäväisyyttä lisää oikeisiin tilanteisiin, niin nättiä jälkeä pitäisi syntyä. Ja ulkoasusta plussaa.

Arskaaja: Anteeksi annettu. Arvostus ryhmää kohtaan nousi kanssa, kun osataan anteeksi pyytää, ja jos joukossa on uudempia taistelijoita niin noin voi käydä. Itse pyydän anteeksi Riskin käytöstäni teitä kohtaan tuon epäonnisen tapahtuman jälkeen, tuli huudeltua ja sanottua paljonkin sopimattomuuksia suutuspäissään.

Juuh itse en varsinaisissa skenuissa paljon teitä päässytkään näkemään, mutta riskissä sitten kerran päätin lähteä yrittämään backstabbia teiän porukalle joka tuijotteli kybällä toiseen suuntaan... No siinä sitten pitkän keihään kanssa yksinäni tikkailin teiän sivua vähän takaatapäin ja kahden iskun jälkeen kylkeen kuuluu huuto "hei tossa takana on joku!" kyseiseltä kuolleelta herralta, joka sitten tulee ja lähtee jahtaamaan minua kun livahdan siitä sitten paikalta. Eli veikkaanpa että tämäkään jätkä ei paljoa respille lähtenyt.
No mutta mitä sitten epävirallisissa mätöissä teitä näki niin asia porukkaa olitte ja kuulin leirissä teistä pelkkää hyvää joten tuokin asia on anteeksi annettu ja sitä tapahtuu ja tapahtui myös muilla veikkaanpa myös itseäni.

Täytyy sanoa että jos ei muuta, niin tulen aina muistamaan teidän lipunkantajan urhoollisen rynnistyksen hiekkamontun halki kun tulitte pusikosta pitkässä letkassa. Olin juuri teidän sivustassa ja katsoin että "perskules, lippu viimeisenä, taidampas napata." Samaa ajatteli moni muukin ja olivat kuin ketut jänön perässä kun neitonen(?) loikki menemään ihmisten syöksyessä kummaltakin puolelta päälle.

Minulle jäi mieleen kun ensimmäisessä laajennetussa metsäkohtaamisessa olitte kuolan avoimessa kyljessä, siinä hiekkakuopan reunalla. Olisitte päässeet hyökkäämään kimppuumme, kun osa porukastamme luuli että olitte omalla puolella, onneksemme teidän hyökkäykseen lähtö kesti liian kauan ja huomasimme teidän olevan vihollisia ja ajoimme teidät karkuun/tapoimme. Eli: kun tilanne tulee, pitäisi hyökkäykseen lähteä empimättä.

Tämä oli kuitenkin vain yksi tilanne, missä taisitte itsekin olla vähän hajaantuneena.