Sotahuuto

Asiallista palautetta, niin ruusuja kuin risuja, Ryhmä Rämän toiminnasta otetaan mielenkiinnolla vastaan.

Ei teitä voi muuta kuin kehua. Äärettömän kova linjaryhmä johon pystyi luottamaan kuin kallioon. Oli hienoa taistella samalla puolella.

Kiitos.

Rämän keihäsmiehiin taisin kuolla kenttä- ja linnaskenuissa useimmin. Teitä oli tosin yhtäläinen ilo paukuttaa hengiltä samaisissa tilanteissa. Kentällä olitte kiiltäviä, pahoja robottisotureita. Samalla puolella ollessamme teihin pystyi luottamaan kuin muuriin - ainakin useimmiten

Rämää vastaan en kauheasti joutunut, reilusti tappelitte. Tosin Risk skenaariossa kultakypäräinen yksin lippuja kohti rynnännyt rämäläinen sai selkäänsä muutamankin piston hilparista, mutta oletan ettei hän huomannut selässä olleen repun takia osumia.
Eli positiivinen kuva jäi.

Asenteessa joillakin vähän parannettavaa. Oli nimittäin välillä aika törkeää huijausta. Ei se kuoleminen niin vakavaa ole. Leikkimään tuonne on tultu.

N.Hirvelä kirjoitti:Rämää vastaan en kauheasti joutunut, reilusti tappelitte. Tosin Risk skenaariossa kultakypäräinen yksin lippuja kohti rynnännyt rämäläinen sai selkäänsä muutamankin piston hilparista, mutta oletan ettei hän huomannut selässä olleen repun takia osumia.
Eli positiivinen kuva jäi.

Huomasin sitten kun sanottiin. Pahoittelut kaikille reiluille selkään puukottajille, että en kovassa menossa aina huomaa/tunne selkä pistoja... miksihän pidämme selässä panssaria???

Panssari selässä on nykyisillä säännöillä hyvä ainoastaan, jos jäät maahan ja joku astuu päälle. Jos ihmiset huomaavaat, että selkäpanssarista ei ole pelillistä hyötyä, jää se pois ja taas sattuu jotain. No jatketaan tämän spekulointia kehitysosiossa.

Asenteessa joillakin vähän parannettavaa. Oli nimittäin välillä aika törkeää huijausta.

Osumien ottamattomuudesta mainittiin kerran meille jo paikan päällä. Hyvä, että sanotaan ja annetaan palautetta. Tuntuu olevaan raskaan panssarin tuottama ikuisuusongelma meille: en usko, että kukaan tietoisesti huijaa. Pidettiin palaveri ja painotettiin asiaa sekä herrasmiespeliä. Toivottavasti asiassa huomasi muutosta jo tapahtumassa.

Jos on peltiä paljon päällä ja tulee esim. pehmeä heittokeihäs kesken rynnäkön muualle kuin naamaan, ei sitä vaan huomaa. IDV-nuolen tai jäykkävartisen heittokeihään huomaisi.

Aina kun teitä vastaan tappeli, oli sellanen olo että jää alakynteen. Siinä sugarloafissa on se jokin pelkokerroin, joka saa ihmiset epäröimään .

Muita osumien ottamattomuuksia en huomannut, paitsi kerran coiffin sisään tullut osuma otettiin ilmeisesti panssariosumana. Ei siitä sen enempää, hyvä maku jäi suuhun.

Niezgrel kirjoitti: Ei siitä sen enempää, hyvä maku jäi suuhun.

Niin varmaan myös coif-miehen suuhun

Rämä on ehdottomasti niitä ryhmiä, joiden kanssa tappelemisesta nauttii - niin vastustajana kuin liittolaisenakin. Mukavia leikkikavereita kaikin puolin siis.

Susikukon taistelukiima nyt annetakoon anteeksi. Eihän sitä sonni voi keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa kun näkee edessä punaista

Susikukko kirjoitti: Pahoittelut kaikille reiluille selkään puukottajille

Saat anteeksi vaan kyllä se siun kuolemattomuus jäi harmittamaan, kun juoksin yksin nappaamaan siun selän sieltä rämän keskeltä ja selvisin vielä elossa pois. Ymmärrän kuitenkin että ei siitä panssarin läpi kaikkea huomaa.

Muuten kyllä rämä veti taas tutun hienolla ja tehokkaalla tyylillään. Erityisesti ne teidän pitkät keihäät oli ikäviä vastustajia linnaskenuissa.

Rämä oli yhtä kunnioitusta herättävä kuten aina ennenkin. Loistavia sotureita ja kova vastus. Kyllä te mun mielestä osumat suhteellisen reilusti otitte, ainakin omasta miekastani. Mitä miinusta nyt jäi mieleen, niin itseäni ainakin kismitti parin Perkeleen keihään käyttö niiden riiston jälkeen linnassa. Lieköhän sitten ollut pieni sekaannus adrenaliinin pauhatessa, who knows. Miten vaan, vahinkoja sattuu kai jopa Rämälle

No vahinkoja nyt sattuu kaikille, vaikka osumat (ihan edestäkin tulleet) olivat välillä hieman ongelmallisia hahmottaa.

Älykkäästi ja taktisesti Rämä joka kerta taisteli. Erityisesti keihäsmiehet osasivat hommansa todella hyvin. Rämä teki tasaisen tappavaa jälkeä niin liittolaisten kuin vihollistenkin riveissä. Onnistunut testudohyökkäys linnaan ja paalien repiminen alas ansaitsee erityispropsit.

Viimeisessä skenaariossa olin kyllästynyt passiivisen linjajyrän rooliin, vaihdoin viihteelle ja lähdin jahtaamaan punakaartilaisia. Valitettavaa tosin, että oltiin niin järkeviä, kurinalaisia ja yhtenäisiä, että yksykkösiä ja helppoja teurastustappoja oli vaikea saada. Toivottavasti pieni perseilyni ei loukannut ketään.

Ihmetystä Leskentekijöiden keskuudessa herätti, kun ette perjantaina käyneetkään päälle, vaikka niinkin hieno kilpimuuri laitettiin kasaan.
Ensimmäinen sotahuutoni, mutta Rämästä jäi hyvä maku suuhun jo Susikukon järjestämistä yhteistreeneistä.

Kolminkertaisina veteraaneina olette sellainen perusvarma porukka. Teihin pystyi luottamaan. Hyviä aseveljiä, ei pahaa sanottavaa.

Liittolaisia, joihin pystyi turvaamaan ja kunnioitusta herättäviä vastustajia. Tappavan tarkat keihäsmiehet täytyy ihan erikseen mainita.

Luullen kuulleeni sieltä päin ulkonäköön viittaavan henkilökohtaisen loukkauksen, mutta toivon kuulleeni väärin. :b Muuten ei mitään pahaa sanottavaa.

Hieman jäi harmittamaan, kun meidät lähetettiin ilmeisesti Rämän johdon toimesta varmaan kuolemaan, mutta tilannetta oli varmasti vaikea ennalta arvioida.

Ruttolaisena kohtaamiset Rämän kanssa jäivät aika pieniksi, mutta sangen asiallista porukkaa olitte. Hieman ehkä turhaa puhetta ja oman ryhmän boastaamista havaittavissa, mutta sen nyt antaa helposti anteeksi. Pieni miinus taktikoinnista, sillä joissain tilanteissa tuntui, että metsään mentiin ja pahasti.

Erityis kiitos Rämäläiselle rivimiehelle, jonka kanssa pääsin vähän painimaan. Kaveri oli puolta päältä pitempi ja semmonen nallekarhu täyspanssarissaan,, mutta lystiä oli oikein kunnolla, vaikka pataanhan siinä tuli että tukka heilui.

Asiallinen meininki. Herätti kunnioitusta kun briiffasitte jossain vaiheessa, että perseilyt vaan ignorataan eikä lähdetä solvaamaan.

Osumaa oli varsinkin linnan valtauksessa saanut ottaa paljonkin helpommin, mutta oli mageeta kun jossain skenussa kävitte vielä erikseen pyytelemässä joiltain anteeksi huomaamattomia osumia. Ei niitä vaan aina huomaa, ei oikeesti vituta homma pahasti jos sen "vittu ei varmaan osunut" tilalta tulee kohteliaasti pahoittelut. Ootte se aika tykkejä.

Oli vissiin vähän ongelmia joillakin noitten osumien ottamisessa
Mies joka ei huomaa kun täräyttää 2x kypärään mojovat iskut on vissiin aika tunnoton. Ja mies joka ei huomaa että sitä pistetään miekalla mojovasti 2x suojaamattomaan reiteen ja kerran vielä kasseille on kait sitten eunukki
Mutta ei kait siin mitään, hauskaa oli, mutta kattokaahan niitä osumia vähän tarkemmin Kiitos!

Olette kyllä ihan mahtavia. Teidän linjaa vastaa ei todellakaan tullut mieleenkään hyökätä edestä, ja kun kaikenlisäksi piditte omasta selästännekin hyvää huolta, ei teidän väkeänne päässyt rankaisemaan kun joskus harvoin. Erityisesti plussaa siitä, että uskalsitte tulla perään myös erittäin vaikeaan maastoon. Eräässä isossakin metsätaistelussa olimme aivan wtf kun yllättäen lähdittekin ajamaan meitä takaa erittäin jyrkässä maastossa.

Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa Rämän osumien ottamisesta. Susikukkokin otti sen yhden backstabbini välittömästi kuolemaksi ja muutkin rämäläiset kuolivat kiltisti, paukutti sitten edestä tai takaa. Itseltäni taas sitävastoin taisi jäädä eräässä toisessa skenaariossa jalkoihini lyömiset kokonaan huomaamatta, kun paukutit siinä samalla muutkin panssaripisteeni pois, pahoittelut siitä, hyvä kun sanoit asiasta

Pitää kyllä sanoa että Rämä oli jälleen organisoitunut asiallisesti.

Rämälle pitää ehdottomasti heittää kiitokset onagerista (kaksi osumaa: Jontzu ja Bernard.. Pari kertaa tuli siis nappiosumia..) ja asenteesta jolla hommiin lähdettiin.

Taistelun tuoksinassa ette ainakaan jääneet paikallenne pönöttämään vaan painoitte suoraan kohti seuraavaa taistelua ja valitsitte lähes poikkeuksetta keskipisteessä olon.

Miinus tästä samasta tietysti on se että kun asemapaikat oli määritetty, Rämä usein katosi ensihetkillä kohti juurikin noita keskipisteen mättöjä.

Johtopuolen haltuunotto oletusarvoisesti oli hiukan rasittavaa, varsinkin Maahinkaisen sijoittelu ilman suurempia mahdollisuuksia asiaan vaikuttaa (Tai olisi sitä voinut jättää menemättä tai tulla kitisemään skenaarion alettua mutta eipä ole tavaksi tullut..)

Yhteenvetona on sanottava että teillä on tyylikäs yksikkö joka parhaimmillaan on todella kovaa jälkeä tekevä yksikkö. Oli ilo taistella teidän rinnalla. Vaikutitte olevan vielä kaiken lisäksi mukavaa sakkia..

Stugane kirjoitti: Ja mies joka ei huomaa että sitä pistetään miekalla mojovasti 2x suojaamattomaan reiteen ja kerran vielä kasseille on kait sitten eunukki

Entä jos se ei ollut mies? Kuolin noin kymmenen kertaa! backstabbeihin riskissä, mutta silti muutama jäi huomaamatta, myös tämän takia kannatan panssarisääntöä myös selkään. Kaksi iskua ja huuto kuolit niin varmaan menee perille. Olisi paljon realistisempaa verrattuna siihen, että joku juoksee takana ja samalla koskettaa/taputtaa selkiä. Tiedän kyllä miltä tuntuu kun joku ei ota osumia, koska taistelin vishnaa vastaan linnan piirityksessä.

Suurkiitos kaikille ryhmille jotka olivat jollain tapaa armeijan ylemmän johtoportaan komennossa tai käskemässä tehtävässä. Tämä SH oli mahtava askel kohti taktisempaan ja todellisempaa taistelua. En muista kenenkään mukiseen vastaan, ainakaan silloin kuin itse johdin tai olin johtajapalaverissä. Muistakaa kuitenkin vielä jatkossa sanoa reippaasti, että oletko hullu se on aivan väärä paikka (osa kyllä hyvin sanoikin), koska ylijohtajakaan ei vain voi tajuta kaikkea. Siksi OIKEISSA armeijoissa onkin komentajalla aina neuvonantajia ja aselajiupseereita. Ehkä tämä johtoryhmä / esikunta nähdään sitten ensi sohussa?

Kiitos vielä kaikille, että sain olla komentajana luottamuksenne arvoinen!

Susikukko, kyllä mie veikkaan että mies se oli. Ellei teillä ole parrakkaita naisia
Ja iskut tuli edestäpäin linnarespa skenusta.