Sotahuuto

Minun on pitänyt jo heti sotahuudon jälkeen kirjoittaa tästä asiasta, mutta ilmeisesti päähän kohdistunut kova isku sai minut unohtamaan

Eli toivoisin järjestäjien miettivän uudelleen riittääkö 45mm solumuovia pehmentämään paksurunkoputkisen hilparin iskua riittävästi, ottaen huomioon että aseella kuitenkin lyödään kahdella kädellä?

Mielestäni kyseinen pehmustemäärä on liian vähä ja aseen lyönti jopa vaarallinen. Itseäni lyötiin päähän kyseisenlaisella hilparilla ja lyönti liikutti kypärää (mallia intinpotta) niin paljon että päässä kolisi ja hampaat iski yhteen (tuli otettua kuolemana, kun oli vähän stunned irl). Ilman kypärää olisi varmaan tullut aivotärähdys

Tämä ongelma koskee ainoastaan paksulla runkoputkella (50mm) varustettuja aseita. En ole varma oliko esim. Jontzun hilparissa vielä paksuseinäistä (3,7mm) putkea vai ohutta (1,8mm), mutta varsinkin paksuseinämäinen 50mm putki joustaa niin vähän, että vaahtomuovi ei tekisi pahaa.

Sinällään minua ei itseäni haittaa jos pehmustukset pidetään ennallaan, minulla on kuitenkin kypärä, mutta ajattelin ottaa asian esille. Lisäksi haluaisin kuulla onko 50*3,7mm harmaa pvc ihan hyväksyttävä runkoputkimateriaali, koska omatkin hilparit pitäisi korjata ja se kestäisi paremmin kuin ohutseinäisempi.

Rämä on ainakin villien internethuhujen perusteella testaillut eri putkien joustavuutta? Selvisikö mitään?

Testeissä mitattiin putkien taipumajäykkyyttä. Testien tarkkuus on melko summittainen mutta kyllä siitä keskenäiset jäykkyydet selvisi meille. Mittauksissa putki oli tuettu molemmista päistä vakioetäisyydeltä. Keskeltä putkea roikotettiin vakiopainoa ja mitattiin taipumamatka. Tästä ratkaistiin putken "jäykkyys" (taipumamatka = (L^3*F)/(48*E*Is); L = pituus, F=taivutusvoima, E*Is = "jäykkyys" = aineen kimmokerroin*jäyhyysmomentti)

Taipumajäykkyystulokset suhteutettuna 20mm lasikuituun:

* 32mm vemppa (valkoinen PVC, tuplasisäkkäisputkiviritys) = 0,35
* 20mm lasikuitu = 1
* 25mm lasikuitu = 1,7
* 30mm lasikuitu = 2,9
* 50mm*3,7mm PVC = 2,6

50*3.7-PVC on lähes yhtä jäykkä kuin 30mm lasikuitu. Lisäksi se painaa varmaan tuplasti, mikä myös lisää brutaaliutta. Olen samaa mieltä että erittäin tappokamaa hilpareissa.

Teippaus vaikutti aavistuksen verran jäykkyyttä, mutta tarkasta vaikutuksesta ei kunnon tuloksia. Lasikuituteipillä teipattuna voisi ehkä olla liberaalimpi joidenkin putkien suhteen, jotka eivät rikkoonnu aivan niin siististi.

Tekisi mieli mitata muutkin putket ja tehdä homma tarkemmin. Mukaan tulisi 32mm PVC, 40mm ja 50mm PVC eri seinämävahvuuksina, bambu! Emme lupaa mitään, katsotaan ehtiikö niitä tehdä ja kestääkö budjetti.

Oriveden treenileiri vol 4:lla oli käyttötestissä pari yli 4 metristä keihästä (suurin osa varresta 25mm lasikuitua, päässä metrin verran 20mm). Vaikutti että näin pitkänä aivan turvallinen (kuten kaavasta näkyy, pituus vaikuttaa jäykkyyteen potenssiin kolme joten kun vähänkin tulee pituutta lisää, koettu jämäkkyys laskee radikaalisti.) Jopa "vain" vähän reilu kolme metrinen 25mm keihäs tuntui täysin mukavalta. Eikä edes niin jäykkä kuin *sallittu* 50mm*3.7mm PVC. Eihän ne nelimetriset keihäät mitään superaseita aina ole mutta muutamalla sellaisella voisi olla oma paikkansa. Siitä tosin ei tässä keskustelussa ole kyse vaan mitä pitäisi sallia ja mitä ei. (käydään varustelutaktinen keskustelu muualla, please)

Itseänikin tuo 50mm PVC 45mm solumuovilla hirvittää, onneksi on kypärä ja siinä 8mm paksu nänäsuojus

Itse käytän 50mm hilparia, eristeen paksuutta en muista. Huomiona suhteessa 30mm lasikuitukeihäisiin oli se ero, että keihäänä 30mm putki ei taipunut tarpeeksi pistettäessä voimalla.

Mä en noista hienoista fysikaalisista jutuista tajua, mutta erona 50mm hilparin ja 30mm/3,5m keihääseen, hilparin käyttö tavat poikkeaa mun mielestä aikalailla. Toki tollaset olantakaa lyödyt heijarilyönnit on vaarallisia niskoille jne., mutta itse en kyseenlaisia lyöntejä käytä ihan jo toimimattomuuden kannalta. Iskut on helppo torjua/väistää, ja muutenkin lyönnit on ovat suht. tehottomia, koska kilvet tosiaan kestävät mitä tahansa jne.

Pistettäessä taas hilparin pistoterä on ainakin itselläni paremmin pehmustettu, kuin monessa keihäässä. Tämä johtuu ihan vaahtomuovin määrästä ja kirvesosan tuesta pistokärjelle. En ole montaa 50mm hilparia testannut, joilla ei pistäminen olisi turvallista.

Kuitenkin todettakoon, että hilparinkin pistoonkin saa ihan järkyttävän voiman, jos oikeen todenteolla tinttaa sen enempää ajattelematta ja vastustaja ei reagoi tilanteeseen. Olen saanut palautetta, että jotkut osumat ovat tulleet liian kovaa, kun ne on kohdistettu päähän. Itsellänikin siis parannettavaa. Tähän voin kuitenkin sanoa, että Ruton treenileirillä multa meinas mennä leuka sijoiltaan (venähti, oli pari päivää kipeä), kun sain yllättäen vastapalloon ihan tavallisen 20(?)mm Rämän lasikuitukeihään naamaani. Kyseessä oli tottakai huonoa tuuria jne., mutta mielestäni kaikilla varsiaseilla (pois lukien 32mm PVC-hirvitykset, jotka mielestäni pitäisi kieltää päinvastaisesta syystä) saa vahinkoa aikaan, jos ei käyttäjällä ole hallintaa omasta voimankäytöstä ja tilanne tulee vastustajalle yllättäen.

Itse olen empiiristen käytännön kokeilujen pohjalta sitä mieltä, että hilpareiden terien minimipehmustevaatimuksia voitaisiin nostaa. Itse edellyttäisin kaikkiin teriin vaahtomuovia. Määrään en ota kantaa, kun ei ole oikein asiantuntemusta arvioida mikä on riittävästi.

Mahti kirjoitti:Itse olen empiiristen käytännön kokeilujen pohjalta sitä mieltä, että hilpareiden terien minimipehmustevaatimuksia voitaisiin nostaa. Itse edellyttäisin kaikkiin teriin vaahtomuovia. Määrään en ota kantaa, kun ei ole oikein asiantuntemusta arvioida mikä on riittävästi.

Tässä tulee se pieni ongelma, että jos lyöntiterään ruvetaan kovasti lisäilemään vaahtomuovia, niin aseen paino kasvaa. Useinhan kirveslyönnin "kovuus" ei johdu aseen huonosta pehmustuksesta, vaan vipuvarren päähän lisätystä massan määrästä, jota käytetään liian suurella voimalla. Pistokärki on tietysti sitten erikseen.

Toinen seikka on se, että jos aseen massaa ruvetaan lisämään, niin hallittavuus ja toimivuus laskee samaa vauhtia painon lisääntyessä. Aseesta tulee erit. raskasta käyttää ja vielä kömpelömpi, jolloin aseen edut suhteessa esim. about metrin pidempään (jatkossa kenties vielä pidempiin) keihääseen alkavat menettämään merkitystään. Kun aseen pituus rajataan käyttäjän ulottuvuuteen (tämä on mielestäni erinomainen normi, vaikka itse sen pidempää hilparia ottaisikaan), on se aseen tehosta rivissä huomattava menetys.

1+1= muiden varsiaseiden, kuin keihäiden määrä laskisi reippaasti, mikä johtaisi ei pelkästään keihäiden määrän kasvuun, mutta myös keihäiden pituuden maksimointiin vielä ennestään. Perustelen väittämäni sillä, että keihäiden ei tarvitse enää olla huolissaan vastapuolen rivissä olevista hilpareista, jotka sitovat ja pahimmillaan tekevät keihään käytön kokonaan tehottomaksi. Tämä on hilpareiden yksi päätavoitteista rivitaisteluissa, kun vastapuolella on keihäitä.

Vastatakseni alkuperäisviestin kysymyksiin, niin montako hilparia/vastaavaa varsiasetta olet Sotahuudossa nähnyt, joiden lyöntiterää ei ole vaahtomuovilla pehmustettu? Itselläni ei neljän Sotahuudon aikana ole tullut yhtäkään. Jos moisia vehkeitä on Sotahuudossa päästetty tarkastuksissa läpi, niin sitten on aseiden tarkastajilla peiliinkatsomista. Tämä siis koskee lyömiseen tarkoitetulla terällä lyömistä. Varrella tulleet osumat ovat valitettavia, enkä itsekkään niiltä viime Sohussa välttynyt (huomio keihäänkäyttäjille, jotka joutuvat kaksintaisteluun toisen varsiaseen tai pitkän miekan käyttäjää vastaan).

Hilpareiden ja muiden varsiaseiden turvallisuuden kannalta olisi hyvä, että lyöntiteristä ei yritettäisi optimoida mahd. kevyttä ja huomaamatonta (lue: kilpien väliin tarttuvaa), vaan mielummin selkeitä ja vahvasti kirvesmäisiä teriä. Tämä koskee tosin ehkä enemmän glaive-mallisia aseita.

Voin todeta tähän loppuun, että tottakai tässä on (kuten useimpien aiheiden tekijöillä) oma lehmä niinsanotusti ojassa. Oma hilparini (joka vissiin ole alunperin edes minun ) on ollut mukanani jo vuodesta -05, ja pienillä korjauksilla ja muokkauksilla (pistokärjen voisi uusia ensi 'Huutoon...) se on pysynyt käyttökelpoisena tähän päivään. Mikäli keihäistä halutaan entistä pidempiä ja tukevampia ratkasuja, toivon taistelussa käytettävien aseiden monipuolisuuden nimissä, ettei muita varsiaseita nerffattaisi lisäämällä painoa, vaan mielummin antamalla selkeät ohjenuorat aseiden rakentamiseksi, jotta aseista saataisiin ei vain turvallisia, mutta myös paremmin hallittavia, jolloin kyseisenasetyypin suurimmat vaaratekijät (liika massa + liika voima = aivotärähdys) saataisiin minimoitua ilman asetyypin parantamista ajatuksella "enemmän pehmustetta = turvallinen ratkaisu".

Pikku-Joonas, Maahinkainen vuodesta -04

Ikävä kyllä näitä pehmuste suikale hilpareita on ollut sotahuudossa. Juuri tällaisesta on kyse hevonperänkin mainitsemassa tapauksessa. Ja näitä on päässyt tarkastuksesta läpi ihan siksi että säännöt sen mahdollistavat.

Oli tänä vuonna ekaa kertaa tuo pelkkä solumuovi muistaakseni. Aiempina vuosina ollut vaatimuksena vaahtomuovin käyttö myös lyömäterässä.

http://s352.photobucket.com/albums/r344 ... -08094.jpg

Tuossapa tuo ase joka vainoaa minua painajaisissani Eli todiste siitä, että tälläisiä ohut teräisiä hilpareita on.

(Poistin nuo 2k nuijat eka postauksesta, koska kun mietin asiaa ne ovat todellakin vaarallisempia jos ne on tehty niin että rungon ympärille vaan rullataan vaahtomuovia ja aseen paino nousee. Tälläiset "peikkonuijat" taitaakin olla kiellettyjä, ainakin säännöissä sanotaan ympäripyöreästi jotain aseen painosta. Mielestäni koko 2 käden nuijan voisi kieltää asetyyppinä.)

Tarkotin vaahtomuovipehmusteella siis nimenomaan kirveenterän tyylistä pehmustusta, joka on noin 90% hilpareista. EN siis sitä että hilparit pitäisi jotenkin pyörittää kauttaaltaan patjalla...

Ahh, tuo kuvan vehje on kyllä aika hirvittävän näköinen.

Yhdyn siis edellisten mielipiteeseen. 25cm vaahtomuovia minimimäärä lyötävän varsiaseen lyömäterään kuullostaa aika kohtuulliselta?

Mutta mitä sitten käy Ron Jeremylle

horsesarse- kirjoitti:http://s352.photobucket.com/albums/r344 ... -08094.jpg

Tuossapa tuo ase joka vainoaa minua painajaisissani Eli todiste siitä, että tälläisiä ohut teräisiä hilpareita on.

Terä ei näy tässä kunnolla, sitä taitaa olla jopa 1,5cm enemmän kuin minimivaatimus. Jotakin kuolalaista rusautin siihen malliin että nyt sattui oli ensimmäinen ajatus. Pahoitteluni jysäytyksestä uudestaan.

Ongelma noissa hilpareissa on että niihin ihan oikeasti saa paljon voimaa ja sitä on vaikea pehmustaa pois. Ensi vuonna oma ratkaisuni on laittaa enemmän pehmustetta tai vielä todennäköisemmin tulla jollain ihan muulla aseella.



Edit: Ja putkena ei ollut 50mm putki vaan 40mm putki. Se on hieman joustavampaa mutta ei paljoa.

Misumasu kirjoitti:

Mahti kirjoitti:Itselläni ei neljän Sotahuudon aikana ole tullut yhtäkään.

Ilmeisesti allekirjoittanut ei sattunut Turan tielle viime vuonna, jonka kaikki glaivet (niitä on varmaan käytössä ainakin yhtä paljon kuin keihäitä) on pehmustettu terältään pelkällä eristeellä.
Meillä oli 07 messissä vaahomuovillinen glaive mutta kun varsi petti niin sen jälkeen kaikki turan glaivet ovat noudattaneet samaa kavaa.
näissä (yltiö-eeppisissä) kuvissa värkit näkyvät hyvin:
http://www.kuskelin.net/sh08/pages/DSC_0981.htm
http://www.kuskelin.net/sh08/pages/DSC_0982.htm

Terän kohdalla on runkopehmusteen päällä kaksi kerrosta putkieristettä, 3x15mm -> 45mm

Porukkamme kesken ei ole syntynyt erityisemmin ongelmaa tai keskustelua glaivejen kovuudesta, koska niillä ei yleensä lyödä heijareita (ja siitä olen ylpeä) toisaalta laitteet on niin massiivisia ja kömpelöitä että moinen ei olisi kovin tehokasta.

Sen sijaan tosi monessa, lähes kaikissaglaiveissa runkoputko on taittunut jonkin verran juuri runkopehmusteen tyvestä. Näin on käynyt kun vääntöä on tullut tarpeeksi. Putki on mennyt rikki, eikä ihmiset. Silloin kyllä sapettanut kun glaive jää kilpirynnäkössä linjojen väliin jumiin ja taittuu.
Taittumistapauksissa, joita olen itsekin aiheuttanut, suhteellisen kova lyönti ei ole pysähtynyt kohteeseensa (esim kilvenreuna) vaan kädet on jatkaneet matkaa ja putki on antanut periksi.

Mitä tulee taas rasituksen sietoon, niin vanhan malliset keihäämme on tehty kaksinkertaisesta 32mm keijuputkesta. Omistan miekan, joka on itseni pituinen, ja väistimen tietämillä on putki kolminkertainen. Kun aseessa on noin kolmannes kokonaispituudesta kahvaa, siihen saa järkyttävästi vääntöä ja nopeutta, laite on saanut kutsumanimen "imbadeps". Tämä miekka taas on joutunut niin kovalle rasitukselle, että noin puolen vuoden aktiivisen käytön jälkeen eriste on runkoputken pään kohdalla revennyt ja eristeet piti kääntää. Mutta sitten se kävi uudestaan...
Mutta putki ei pettänyt missään vaiheessa, ei ole taittunut tai muljahdellut vaikka tekniikkani on ajoittain brutaali ja eristeet menneet tehokkaasti paskaksi.

Kuvailemani rakas "imbadeps" on toiminnoltaan verrattavissa kevyeen hilpariin. Putkirakenne, joka on vääntökohdassa 3 kertaa keijuputkea (joista 2 on halkaistu) on osoittautunut kestävämmäksi kuin 50 mm paksu polypropeeniputki. Toisaalta miekkani on lyhyempi kuin glaivet, mutta lyönneissäni on enemmän voimaa ja nopeutta

Polypropeeniputki (siis se 50mm paksuseinänen harmaa) onkin luonteeltaan jäykempää ja vähemmän tapuvaa. Mutta kun se taipuu, se taipuu piloille.


Että näin meillä turassa

Oravainen kirjoitti:
Porukkamme kesken ei ole syntynyt erityisemmin ongelmaa tai keskustelua glaivejen kovuudesta, koska niillä ei yleensä lyödä heijareita (ja siitä olen ylpeä) toisaalta laitteet on niin massiivisia ja kömpelöitä että moinen ei olisi kovin tehokasta.

Tämähän riippuu osin käyttäjän koosta ja kourien mitasta. Isommalla, vaikkapa Jontzun kokoisella kaverilla (puhumattakaan vielä isommista ja vahvemmista) tuollaiset liikkuvat jo sangen näppärästi. Kun siihen lisätään holtiton määrä treeniä, jossa noiden käyttöön ehtii tottua, niin en ihmettele, että liiankin kovia lyöntejä lähtee.

Kantti kirjoitti:

Oravainen kirjoitti:
Porukkamme kesken ei ole syntynyt erityisemmin ongelmaa tai keskustelua glaivejen kovuudesta, koska niillä ei yleensä lyödä heijareita (ja siitä olen ylpeä) toisaalta laitteet on niin massiivisia ja kömpelöitä että moinen ei olisi kovin tehokasta.

Tämähän riippuu osin käyttäjän koosta ja kourien mitasta. Isommalla, vaikkapa Jontzun kokoisella kaverilla (puhumattakaan vielä isommista ja vahvemmista) tuollaiset liikkuvat jo sangen näppärästi. Kun siihen lisätään holtiton määrä treeniä, jossa noiden käyttöön ehtii tottua, niin en ihmettele, että liiankin kovia lyöntejä lähtee.

Ja jos hilpari on vielä hyvin painotettukin, niin ei kömpelyydestä ole kovin suurta vaivaa, jos pääsee tarpeeksi hyvästä paikasta lyömään.

En muista montaa kertaa törmänneeni Turalaisiin viime 'Huudossa. Pitkältä etäisyydeltä tommonen saattas näyttää vaan rumalta keihäältä.

Nooh anyways en välttämättä haluais tollasta päähäni. En muistaakseni monestakaan glaivesta saanut osumaa viime Sohussa, joten itsellä näistä ei kipukynnys ylittynyt.

Täytyy muistaa että pehmusteen paksuus ja aseen massa eivät ole ainoa tekijä kypärän heilumista aiheuttavissa lyönneissä. Vaarallisuutta lisää myös aseen kärkipainoisuus.

Enivei, olisi varmaan syytä vaatia edes jonkin verran vaahtomuovia varsiaseisiin. Pelkkä solumuovi on melko riittämätön. 25 senttiä vaahtomuovia uutena vaatimuksena saattaa kuulostaa hyvältä hilpareissa, mutta täytyy muistaa, että myös glaiveja on. Niissä 25 senttiä näyttää lähinnä voiveitseltä.

Oma rakas glaiveni on rakennettu niin, että siinä on iskuterän kohdalla 30mm (tai 45mm) putkieristettä ja tämän lisäksi jotain 10-20cm vaahtomuovia. Rakennusvaiheessa totesin pelkän putkieristeen niin hurjan tuntuiseksi reilut 2m pitkässä aseessa, että oli pakko lisätä vaahtomuovia, jolla sai myös mukavasti muotoa terään. Lopputulos on kaikesta huolimatta varsin kevyt, oman tuntumani ja muistini mukaan jokseenkin samaa painoluokkaa kuin Kuolan hilparit. Ainoa "ongelma" on oikeastaan se, että uhreja pitää lyödä suht reippaasti, jotta osumat noteerataan jos itse lyöntiä ei nähdä. Joskus oli tarkoitus tehdä jonkinlainen kuvitettu opaskin kyseisen vehkeen tekemisestä, mutta jotenkin projekti on jäänyt taka-alalle. Kuvat on sentään tallessa (muistaakseni)...

10cm on mun mielestä ihan tarpeeksi. Hirveitä peikkonuijia tulee jos 25cm vaahtomuovia pitää olla varsinkin jos tekee hamarastakin lyöntiterän.

Kehvo kirjoitti:10cm on mun mielestä ihan tarpeeksi. Hirveitä peikkonuijia tulee jos 25cm vaahtomuovia pitää olla varsinkin jos tekee hamarastakin lyöntiterän.

Otappa se viivotin siitä pöydältä käteesi ja vilkase paljon toi 10cm on todellisuudessa. Voit kuvitella miten tollanen 10cm vaahtomuovia mene kasaan kun vipuvarsi astuu kuvioihin. Tuloksena olis siis putkieriste + villasukka. Sattuu ihan yhtä paljon kuin ilman vaahtomuoviakin. Toisekseen on ollut puhetta hilpari/glaive-aseiden terien erottamattomuudesta. IMO pistäkää kunnolla sitä terää siihen aseeseen, ei tartte eriväristen teippien kanssa ruveta säätämään.

Hamaralle puolelle? Mit vitt...
Ajattelin 2,5m pitkän tapparan tehdä??

Pistä "piikki", jos teet hilparin. Glaive on yksiteräinen ase eurooppalaisen mallin mukaan.

Kun kerta sääntöehdotusten takaraja on käsillä, niin ajattelin lähettää tästäkin aiheesta oman ehdotuksen Sotahuudon 2009 sääntöihin.

Sääntöehdotus varsiaseiden pehmustuksen minimivaatimuksiin.

Epäkohta: Hilparien, glaivejen ja muiden tämäntyyppisten varsiaseiden pehmustukseen riitti vuonna 2008 pelkästään 45mm solumuovia. Mielestäni kyseisten aseiden paksu runkoputki ja käyttö kahdella kädellä vaatii kuitenkin enemmän pehmustusta, jotta ne olisivat turvallisia.

Ase on nykyään mahdollista pehmustaa myös käyttämällä 30mm solumuovia ja 3 senttimetriä paksua vaahtomuovia.

Tavoite: Parantaa varsiaseiden lyönnin vastaanottajan mukavuutta ja turvallisuutta, lisäämällä ko. varsiaseiden pehmustusvaatimuksiin 5-10 senttimetrin paksuisen vaahtomuoviterän.

Parannusehdotus: Hilpareissa ja muissa vastaavissa varsiaseissa on oltava runkopehmusteen (15mm solumuovia) lisäksi 10cm vaahtomuovia. Vaihtoehtoisesti runkopehmusteen (15mm) lisäksi voi olla toiset 15mm solumuovia ja 5cm vaahtomuovia.

Huomioitavaa: Kaksinkertaisen solumuovikerroksen (30mm) ja 5cm vaahtomuovikerroksen pehmustavuutta ei ole testattu mitenkään tieteellisesti, mutta se olisi selkeä parannus nykyvaatimuksiin, joiden mukaan esim. hilparin voi tehdä kokonaan ilman vaahtomuovia. Kehotan järjestäjiä miettimään vielä itse varsiaseiden pehmustuksen minimimääriä. Mielestäni suunta, jossa esim. hilpareissa vaaditaan edes 5 sentin vaahtomuovinen terä, on parempi kuin nykyinen solumuovipehmustuksen mahdollistava sääntö. Se riittääkö pehmustukseen 30milliä solumuovia ja 5 senttiä vaahtomuovia jätän järjestäjien mietittäväksi.

Mielestäni nykyisiä rajoja voisi kuitenkin muuttaa, enkä pitäisi ollenkaan huonona 10cm vaahtomuovipehmusteen pakollisuutta.


Vaihtoehtoja:

-Nykyinen sääntö: Koska solumuovilla pehmustetut aseet ovat kovia, niiden käyttäjien pitää kiinnittää erityistä huomiota lyönnin voimakkuuteen. Toisinsanoen solumuovilla pehmustettuja hilpareita saa käyttää, mutta erityistä huolellisuutta noudattaen.

Mielestäni sääntö on huono, koska joka tilanteessa ei voida luottaa käyttäjän omaan toimintaan.

-Vahat rajat kelpaavat, poislukien pelkällä solumuovilla pehmustettu ase: 3 senttiä vaahtomuovia 30 millin solumuovin lisäksi tuntuu kovin vähäiseltä, siksi ehdotankin rajan nostoa jonnekkin 5-10 sentin välille.

Lisäksi pelkällä 15mm solumuovisella runkopehmusteella varustetun aseen lisäksi ehdottaisin 10-15cm vaahtomuovikerrosta, nykyisen 7,5 sentin sijasta.


Tiivistäen:

-Riittävän vaahtomuovipehmusteen käyttö varsiaseissa parantaa niiden turvallisuutta. (Riittävä= ei liian vähän, eikä myöskään liian paljon)

Johtopäätös:

-Varsiaseet tulisi pehmustaa vähintään 5-10 sentin vaahtomuovikerroksella 1,5-3 sentin solumuovikerroksen lisäksi.

Mitäs muut olette mieltä? Ehdotuksesta saattoi tulla vähän epäselvä, koska pehmustukseen on nykyään monta eri minimivaatimusta, mutta ehkä tuon pääpointin voi tuolta ymmärtää.

horsesarse- kirjoitti:Kun kerta sääntöehdotusten takaraja on käsillä, niin ajattelin lähettää tästäkin aiheesta oman ehdotuksen Sotahuudon 2009 sääntöihin.

Sääntöehdotus varsiaseiden pehmustuksen minimivaatimuksiin.

Epäkohta: Hilparien, glaivejen ja muiden tämäntyyppisten varsiaseiden pehmustukseen riitti vuonna 2008 pelkästään 45mm solumuovia. Mielestäni kyseisten aseiden paksu runkoputki ja käyttö kahdella kädellä vaatii kuitenkin enemmän pehmustusta, jotta ne olisivat turvallisia.

Ase on nykyään mahdollista pehmustaa myös käyttämällä 30mm solumuovia ja 3 senttimetriä paksua vaahtomuovia.

Tavoite: Parantaa varsiaseiden lyönnin vastaanottajan mukavuutta ja turvallisuutta, lisäämällä ko. varsiaseiden pehmustusvaatimuksiin 5-10 senttimetrin paksuisen vaahtomuoviterän.

Parannusehdotus: Hilpareissa ja muissa vastaavissa varsiaseissa on oltava runkopehmusteen (15mm solumuovia) lisäksi 10cm vaahtomuovia. Vaihtoehtoisesti runkopehmusteen (15mm) lisäksi voi olla toiset 15mm solumuovia ja 5cm vaahtomuovia.

Huomioitavaa: Kaksinkertaisen solumuovikerroksen (30mm) ja 5cm vaahtomuovikerroksen pehmustavuutta ei ole testattu mitenkään tieteellisesti, mutta se olisi selkeä parannus nykyvaatimuksiin, joiden mukaan esim. hilparin voi tehdä kokonaan ilman vaahtomuovia. Kehotan järjestäjiä miettimään vielä itse varsiaseiden pehmustuksen minimimääriä. Mielestäni suunta, jossa esim. hilpareissa vaaditaan edes 5 sentin vaahtomuovinen terä, on parempi kuin nykyinen solumuovipehmustuksen mahdollistava sääntö. Se riittääkö pehmustukseen 30milliä solumuovia ja 5 senttiä vaahtomuovia jätän järjestäjien mietittäväksi.

Mielestäni nykyisiä rajoja voisi kuitenkin muuttaa, enkä pitäisi ollenkaan huonona 10cm vaahtomuovipehmusteen pakollisuutta.


Vaihtoehtoja:

-Nykyinen sääntö: Koska solumuovilla pehmustetut aseet ovat kovia, niiden käyttäjien pitää kiinnittää erityistä huomiota lyönnin voimakkuuteen. Toisinsanoen solumuovilla pehmustettuja hilpareita saa käyttää, mutta erityistä huolellisuutta noudattaen.

Mielestäni sääntö on huono, koska joka tilanteessa ei voida luottaa käyttäjän omaan toimintaan.

-Vahat rajat kelpaavat, poislukien pelkällä solumuovilla pehmustettu ase: 3 senttiä vaahtomuovia 30 millin solumuovin lisäksi tuntuu kovin vähäiseltä, siksi ehdotankin rajan nostoa jonnekkin 5-10 sentin välille.

Lisäksi pelkällä 15mm solumuovisella runkopehmusteella varustetun aseen lisäksi ehdottaisin 10-15cm vaahtomuovikerrosta, nykyisen 7,5 sentin sijasta.


Tiivistäen:

-Riittävän vaahtomuovipehmusteen käyttö varsiaseissa parantaa niiden turvallisuutta. (Riittävä= ei liian vähän, eikä myöskään liian paljon)

Johtopäätös:

-Varsiaseet tulisi pehmustaa vähintään 5-10 sentin vaahtomuovikerroksella 1,5-3 sentin solumuovikerroksen lisäksi.

Mitäs muut olette mieltä? Ehdotuksesta saattoi tulla vähän epäselvä, koska pehmustukseen on nykyään monta eri minimivaatimusta, mutta ehkä tuon pääpointin voi tuolta ymmärtää.

Allekirjoitan.

Kyllä, mielestäni perusteltu muutos. Ja tämä siis varsiasemiehen suusta.

Samaa mieltä. Nykyiset vaatimukset on pitkissä hilpareissa täysin riittämättömät.

Jännä sinänsä, että kahdenkädenmiekoissa riittää 23mm solumuovia. Oma hilparini on vain 15cm maximiekkaa pidempi.

Kyllähän noista hilpareista ottaa damagee vaikka pehmustetulla teräosalla ottaisi osuman päähän. Viime sunnuntaina hampaat helisi suussa kun tuli päälakeen osuma sellaisesta, eikä ollut minusta edes hirveän kovaa lyöty.

Mutta rapatessa roiskuu. Ei se tarkoita etteikö voisi yrittää parantaa olosuhteita.

Kehvo kirjoitti:10cm on mun mielestä ihan tarpeeksi. Hirveitä peikkonuijia tulee jos 25cm vaahtomuovia pitää olla varsinkin jos tekee hamarastakin lyöntiterän.

Itselläni oli kerran boffoleka, jossa oli varmaan reilu puolikas 80 mm solumuovipatjaa iskuosana, itseasissa jotkut tämän foorumin käyttäjät saattavat muistaa sen eräästä larpista Kuopiossa kesällä 2000. Se oli semmoisen ison pahvilaatikon kokoinen se iskuosa... Siihen aikaan turvallisuus oli luokkaa "Jos Annat Itseäsi Lyötävän Aseellasi Etkä Saa Pahoja Vammoja, On Se Ok" Oh, golden days...