Sotahuuto

Minua on jo pitkään mietityttänyt, josko Sohuun pitäisi ottaa mukaan mahdollisuus yksilö- tai ryhmäantautumiseen. Tietenkään Eeppisille Sankareille (joita kaikki tietenkin haluavat olla) tällainen ei sovi, mutta aina voisi löytyä muutama halveksittava opportunisti ja innokas elävöittäjä, jotka voisivat mahdollisuuteen tarttua. Varsinkin, jos siitä jotenkin palkittaisiin molempia osapuolia, ainakin tietyissä tilanteissa.

Hahmotelma systeemiksi:

Ryhmä antautuu:

Antautuva osapuoli hyötyy: antautuneista sotureista ei menetä niin paljon/lainkaan pisteitä, mikäli lippu antautuu samalla, lipun menettämisestä ei mene pisteitä (ainakaan niin paljoa). Tai ei mene pisteitä, mutta tulee negatiivista glooriaa.

Antautumisen vastaanottava osapuoli hyötyy: pisteitä antautuneista sotureista, pisteitä lipusta.

Yksilö antautuu:

Antautuja hyötyy: ei mene pisteitä omasta kuolemasta (ainakaan niin paljoa).

Vangitsijat hyötyvät: vangituista saadaan pisteitä.

Siitä, pitäisikö antautuneita vahtia ja voisiko näitä vapauttaa, voidaan keskustella. Mikäli pitää irrottaa voimia vankien vahtimiseen, homma tietysti vaikeutuu ja vihollisarmeijan rippeet voivat tietysti aina koettaa hyökkiä viiltämään vahtien kurkut auki ja aseistaa toverinsa uudelleen jatkamaan taistelua... Ja vangit voisivat koettaa paeta, joskin tästä tietysti seuraisi rankka negatiivinen glooria -herrasmies ei petä sanaansa!

Mielipiteitä, toverit?

osi hieno idea sillä silloin rutto voisi teloittaa virne naamalla antautuneitta.
(Oikeastikkin kannatan)

Idea on ihan hyvä. Jos minulla ei olisi omaa luuta sopassa niin äänestäisin varmasti kyllä.

Äänestin kuitenkin ei. Minä saan SoHu "kiksini" gobliineiden lahtaamisesta, puolet huvista menee hukkaan jos ne raukat menee ja antautuu ennen aikoijaan.

En keksisi antautumiselle omaa erillistä sääntöä, vaan suhtautuisin antautujiin tilanteen mukaan. Eli saat antautua, mutta se ei muuta mitään sääntöteknisesti (eikä se välttämättä estä minua lyömästä) mutta eivätköhän järjästäjät myönnä muutamia extrapisteitä vankien nappaamisesta.
Eikös Kuola ole joskus muinoin jonkun naisen vanginutkin?

Ongelmaksi voisi kehittyä vankien aseet, nimittäin jos ne takavarikoidaan, niillä on suuri mahdollisuus hukkua, jos taas heidän annetaan pitää ne, voivat vangit vartioidensa kääntäessään heille selkänsä tehdä yllätys hyökkäyksiä ja paeta. Jos tämä sääntö menee läpi niin veikkaan että en tulisi olemaan ainoa joka kantaa piilotettua tikaria saappaan varressa ;D

Herrasmies voi pitää tietenkin aseensa ja suojuksensa, mutta niiden käyttäminen antautumisen jälkeen on ankarasti rangaistavaa, vähintäänkin pistemenetysten muodossa ja mahdollisesti jopa niin, ettei osumia tarvitse laskea.

Ja ei, Geneven sopimuksia ei keskiajalla ollut, joten vankien lahtaamista ei tietenkään estä kuin oma kunnia tai sen puute. Glooriamiinusta voi tietysti julmuuksista tulla. Isompien antautumisten vastaanottaminen olisi tietysti järkevää: vältetään omia tappioita ja saadaan paljon pisteitä.

En ainakaan itse näkisi ongelmaa antautumiselle. Siinä tilanteessa, kun ympärilläsi on 20 kaveria, niin se on ihan sama jääkö siinä lyötäväksi, vai toteako: "kiitos, tää riitti" ja rupeaa kävelemään kohti respaa. Myös esimerkiksi jousiampujien on joskus tiedetty antautuvan, koska kaikki ampujat eivät välttämättä ole tulleet lyötäväksi tapahtumaan, vaikka sehän on kivaa

Näkemykseni antautumiseen on kuitenkin se, että kohtelisin samanlailla, kuin taistelussa eliminoituneita, koska tämä helpottaa elämää niin järjettömästi ja kuitenkin taistelun lopputuloksen kannalta sen jonka pitäisi saada miinusta antautumisesta olisi antautuva ryhmä, koska he vaikuttavat negatiivisesti oman puolensa menestymiseen.

Parempi tämmöinen vaihtoehto olisi, kuin nykyään usein nähtävä otetaan lippu ja juostaan ulos rajoista-tempaus.

Mikäli tämä saataisiin järkevästi järjestettyä, ilman kohtuutonta järjestäjien taakan lisäämistä, niin mikä ettei.

En ymmärrä miksi niihin aseisiin pitäisi imetenkään koskea? Otetaan vain että he ovat peliteknisesti pois pelislistä ja antautuminen vaikuttaisi vain jotenkin pisteisiin.

Tämä alue on edelleen kehityskeskusteluja varten. Asiallista kommentointia puolesta tai vastaan odotetaan jokaiselta keskusteluun osallistuvalta.

Antautuminen voi olla taistelun loppuvaiheissa, jossa toinen osapuoli on jo hävinnyt, myös armeijan kannalta fiksu veto: jos tavoitetta ei voida saavuttaa, antautumisella vähennetään miinuspisteitten määrää. Eiköhän omien antama negatiivinen glooria ja ramaiseva palaute pitäisi opportunistit aisoissa ja toisaalta... Onhan niitä kunniattomiakin taistelijoita, eikä kunniattomuudesta mielestäni tarvitse pisteteknisesti rokottaa. On se tarpeeksi paha rangaistus jo itsessään.

Hiisi kirjoitti:Idea on ihan hyvä. Jos minulla ei olisi omaa luuta sopassa niin äänestäisin varmasti kyllä.

Äänestin kuitenkin ei. Minä saan SoHu "kiksini" gobliineiden lahtaamisesta, puolet huvista menee hukkaan jos ne raukat menee ja antautuu ennen aikoijaan.

Samaa mieltä. Ei antautumisia. Sori Sinisulka, ehkä sit vuonna 2023.

Ketku kirjoitti: Näkemykseni antautumiseen on kuitenkin se, että kohtelisin samanlailla, kuin taistelussa eliminoituneita, koska tämä helpottaa elämää niin järjettömästi ja kuitenkin taistelun lopputuloksen kannalta sen jonka pitäisi saada miinusta antautumisesta olisi antautuva ryhmä, koska he vaikuttavat negatiivisesti oman puolensa menestymiseen.

Itse näkisin antautumisen ja luovuttamisen eri asioina, jousiampuja joka on juuri joutumassa lihamyllyyn, voi luovuttaa (eli julistautua kuolleeksi ja toimia sen mukaan), kun taas katsoisin antautumisen toimivan periaatteella heitän miekkani ja kilpeni maahan, nostan käteni ylös ja huudan "antaudun!", vastustaja toimii sitten parhaaksi katsomallaan tavalla, peliteknisesti olisin kuitenkin edelleen samassa asemassa kuin ennen antautumistani. Vastustaja siis voisi kylmästi lahdata minut ja se siitä, tai he voivat yrittää jotenkin hyödyntää tilanteen. Glooriamiinuksia en antautumisesta automaattisesti lähtisi jakelemaan, aseveljethän voivat halutessaan omissa palautteissaan tuomita antautujan, jos katsovat hänen toimineen huonosti. Kuten taisin jo aikaisemmassa viestissäni sanoa, ei sääntöjä antautumiselle, pallo pelaajille, kukin voi omassa ovelassa pikku päässään pohtia parasta ratkaisua kulloiseenkin taistelukentän tilanteeseen, oli se sitten antautuminen, pako tai murha.
PS. Muertelle voi aina antautua heittämällä aseensa pois ja rukoilemalla armoa, lupaamme hyödyntää tilanteen.

Mulla ei ainakaan ole aikaa ottaa vankeja. DPS laskee liikaa. : ) Ryhmäantautumisessa ainakin näen hienoisen ongelman, taistelun tuoksinnassa moni ryhmä hajoaa pienempiin palasiin, ja mistäs toisella laidalla kenttää taisteleva ryhmäläinen tietää että muu ryhmä on antautunut, ja itsekin pitäisi. Jos joku yksilöantautumisen haluaa sumplia niin mikä ettei, mutta veikkaanpa että tästä tulisi lähinnä sääntökirjaa pullistava varsin marginaaliselle käytölle jäävä tekijä. KISS

Ei antautumista, antautujat ja pelkurit tapetaan omien tovereiden puolesta. ^^ chop chop.

Mielestäni antautuminen voisi olla ihan hauska idea.

Se voisi toimia esim. seuraavasti:
- kuka tahansa voi antautua milloin vain kun vihollinen on näkyvissä laskemalla aseensa, nostamalla kätensä ylös ja sanomalla selvästi "antaudun"
- antautunut on sen jälkeen peliteknisesti kuollut; ottaa kamansa ja poistuu
- antautunutta ei voi enää tappaa, ko. heppu on poissa pelistä
- antautuminen tapahtuu aina jollekin tietylle vihollisryhmälle
- skenaarion jälkeen ryhmän antautuneet lasketaan samassa yhteydessä kuin ryhmän kuolleetkin; antautuneista ryhmä menettää vähemmän pisteitä kuin kuolleista; ryhmä, jolle antauduttiin, saa puolestaan glooriaa; antautunut ilmoittaa itse mille vihollisryhmälle antautui
- antautumisten merkitys tulisi olla melko marginaalinen pistelaskun kokonaisuuden kannalta

Tylsää...

Kuinka moni ihminen tulee sohuun antautumaan?

Itse en kyseistä sääntöä tarvitse, mutta jos joku näkee sen varsin pakoliseksi niin en vastusta.

Sitä paitsi perinteisesti antautumisen ideologia on "mieluummin häpeän kun kuolen". Tämä ei toimi tapahtumassa jossa vakavin vamma on ollut pieni säärimurtuma .

Tästä tulisi puhdas taktinen sääntö jolla ei ole käyttöä kuin maksimissaan kerran skenussa, tilanteessa 1 vs. 260.

Lähinnä tavoitteena olisikin lopettaa älyttömät kenttätaisteluiden ja metsäkohtaamisten loppumätöt, jossa säälittävät ryhmien rippeet tappelevat toisiaan vastaan ja puolet vahvuudesta on sidottu kantamaan lippuja, tai jotkut puolustavat kuolemaan saakka surkeaa mäennyppylää, koska skenaarioalueen rajan yli ei haluta/voida juosta.

Itsekään en Sohuun lähde antautumaan, mutta jos olisin mukana tuollaisessa last standissa, jossa oma armeijani olisi jäämässä tappiolle mielelläni nopeuttaisin skenaarion päätöstä antautumalla, mikäli se hyödyttäisi peliteknisesti.

Selittäkää tyhmälle vielä kerran, minkä takia pelialueen ulkopuolelle juokseminen ei asiana ja teknisesti täytä spekuloidun antautumissäännön roolia?

Sinisulka kirjoitti:Lähinnä tavoitteena olisikin lopettaa älyttömät kenttätaisteluiden ja metsäkohtaamisten loppumätöt, jossa säälittävät ryhmien rippeet tappelevat toisiaan vastaan ja puolet vahvuudesta on sidottu kantamaan lippuja, tai jotkut puolustavat kuolemaan saakka surkeaa mäennyppylää, koska skenaarioalueen rajan yli ei haluta/voida juosta.

En jaksa yrittää ymmärtää, minkä takia armeijan tai joukon, joka ei ole ylipäätään joko liikkumis- tai taktisilta kyvyiltään kykenevä pakenemaan taistelusta tulematta tuhotuksi, pitäisi ylipäätään selvitä taistelusta hengissä?

Se, että jotkut puolustavat kuolemaan saakka surkeaa mäenyppylää, koska skenaarioalueen rajan yli ei haluta/voida juosta on ihan omaa strategista hölmöyttä. Motitettuna ja sidottuna taisteluun joka on jo hävitty pitää ymmärtää yrittää läpimurtoa ja päästä edes armeijan rippeillä karkuun. Näin tehtiin mm. 2006, kun teutoniarmeija motitettuna varmaan tappioon sai vielä aikaan läpimurron, jonka seurauksena pisteteknisesti olennainen kenraali pääsi pakenemaan.

Tai toisaalta hidasliikkeinen joukkio, joka ei pysty organisoimaan osaa itsestään pidättelemään takaa-ajajiaan (tai jolla ei ole strategista silmää paeta hävitystä taistelusta jo ennen sitä), sietääkin tulla tuhotuksi. Se, että "säälittävät ryhmien rippeet" taistelevat ympäri pelialuetta kun vastapuolen voittanut armeija joutuu niitä metsästämään, on vain strategisesti onnettoman toiminnan tulosta niiden ryhmien rippeiltä. Siinä vaiheessa pitäisi ymmärtää jo vetäytyä lähtemättä leikkimään sankaria - ellei sitten paikkoja saada vielä häpäistyä vastustajan armeijaa viemältä sille lippuja tarjoudu. Siinä en kyllä osaa nähdä mitään pahaa, tosin ryhmälippujen viemisen pistetekninen merkitys pitäisikin mielestäni pitää melko alhaisena, kuten se taisi tänä vuonna ollakin.

Minkä takia taistelukyvyttömyyttä ja pelisilmän puutetta pitäisi pystyä epäurheilijamaisesti kompensoimaan antautumisoptiolla? Ylipäätään, Sotahuudon säännöt ovat aina pohjautuneet yksinkertaisuuteen ja toivottavasti pohjautuvat jatkossakin. Erillinen antautumissääntö nykyisen "taktisen vetäytymisen" lisäksi aiheuttaisi hemmetisti enemmän epäselvyyksiä.

Sillä hinnalla, että epäselvyyksiä osumiin ja kuolemiin tulisi olennaisesti enemmän, mitä antautumissääntö toisi nykyiseen lisää?

Beatificin luonnostelemana ehdotus kuulostaa jo jossain määrin mukiinmenevämmältä, mutta edelleen, minkä takia lisätä yksi vaihtoehto muiden joukkoon sillä, että se vaikeuttaisi oleellisesti pelimekaniikkaa? Erityisesti, kun Beatific viimeisessä huomiossaan toteaa, antautumisen pistetekninen merkitys tulisi olla kuitenkin jokseenkin marginaalinen kokonaisuuden kannalta. Eli jos lopputulos olisi kuitenkin marginaalinen, miksi tuoda turhaan marginaalista, mutta oleennaisesti monimutkistavampaa sääntöä?

Tällähän hetkellä "antautusmissääntö" ilman pisteteknista merkitystä on jo olemassa, ja monet käyttävät sitä jo puoliksi tiedostamattaankin sellaisenaan. Eipä tähän ketjuun kyseistä perustelua olekaan kukaan kirjoittanut, mutta täytyy silti todeta, että turvallisuusnäkökohtiin peliteknisella antautumisella ei voi vedota, koska kuka tahansa voi joka tapauksessa lopettaa taistelun milloin haluaa ja todeta "antautuvansa" (->laskea itsensä kuolleeksi)

Komppaan hienokseltaan Salosta, hieman Kreiviäkin. Asia ei ole kovin tärkeä minulle...

Noh minun periaatteeni ei ole koskaan ollut ANTAUTUA,sen ovat toverit saanneet softeissakin huomata.En tiedä sitten onko siitä koskaan ollut hyötyä mutta periaatteeni vain on että kuolen mielummin kun olen pelkuri:D Mutta voisihan tuo antautuminen olla ihan hauska lisä,kaikkein hauskin mahdollinen olisi jos sen jotenkin voisi järjestää että vankejakin voisi ottaa ja sitten ryhmäläisillä olisi mahdollisuus koittaa pleastaa niitä ja jne..mutta olisihan tuo ehkä omalla tavallaan mutkikas.

Jep, Jounaria kompaten vankien kera asiaan tulisi tiettyä syvyyttä. Ja haluaako ryhmä pisteitä vangeista vai taistella koko vahvuudella. Ja vangeille oikeutta! Taistelu sallittu , aseet turvaan sivuun mutta pakoon ei saa juosta. pakoon vasta kun vartijat kuolleet, ongelmana tietysti vartijoiden määrittely. Mutta jos vaikka sitten voi lähteä jos ei kahden metrin etäisyydellä ole sen ryhmän jäseniä. Tietystikään vangit eivät saa itse lähteä vartijoiden luota, vaan pitää seurata kävellen tai hölkäten.

Monimutkaista, ja taistelutilanteessa hankalaa. Jo nykyiset säännöt mahdollistavat antautumisen, sehän on loppujen lopuksi kahden tai useamman yksilön välinen sopimus, eikä sen muotoa ole määritelty.

"Äänestin kuitenkin ei. Minä saan SoHu "kiksini" gobliineiden lahtaamisesta, puolet huvista menee hukkaan jos ne raukat menee ja antautuu ennen aikoijaan."

Samaa mieltä hiiden kanssa, lapsien tappaminen on kivointa(niille pärjää)

Ja toistan vielä että kyllä se vaikeuttaisi hieman tappelua ja kun sehän on jo mahdollista niin ei.

Minäkin äänestin kuitenkin ei koska jos se kerta jo tavallaan on käytössä,ja kuitenkin vankihässäkät yms menisi niin monimutkaiseksi,että eiköhän se ole parempi jättää.Ja kun tuntuu tuo pelkkä holdinkin käytön / ymmärtämisen osaaminen olevan toisinaan niin vaikeaa,niin että nyt vielä joidenkni vankienkin kanssa aletaan sotkemaan.Vangit ja niiden pelastelu olisi hauskaa,mutta hommat menisivät vaan enemmän sekaisin,ja syntyisi varmasti taas turhia kiistoja että meneekö se nyt noin vai näin.