Sotahuuto

Tässä tuli vähän aikaa sitten höpöteltyä asiasta, kuinka "kiertää" sääntöjä. Ongelmaksi noissa ase säännöissänne huomasin maksimirajoitusten puuttumisen. Tähän mennessä kriteerejä ovat olleet minimipehmusteet ja aseen ulkonäkö. Tällaiset kriteerit tuottavat aseiden tarkastajille kohtuullisen paljon töitä, kun jokainen ase pitää arvioida yksilökohtaisesti ja miettiä, näyttääkö se hyvältä sotaleikeissä.

Esimerkkejä asiasta voisi olla miekkoihin maksimipituudet kahvoihin, kirveen terän maksimi leveys yms juttuja. Muutamia maksimirajoituksia on jo tehty, mutta ne ovat melko suppeat.

Tällaiset maksimirajoitukset helpottaisivat tavallisia pihaboffaajia, sillä mistä meille tulee mieleen minkälainen kirveenterä sattuu tarkastajaa miellyttämään tai paljonko sitä kahvaa saa olla 1-2h:n miekoissa muiden mielestä. Selkeästi ylilyövät aseet voitaisiin jättää kotiin ja matkustaa mukavammin pienemmän asevalikoiman kanssa ja kaikkia hyväksi todettuja aseita ei tarvitsisi rukata uudelleen pelipaikalla.

Jotkut asiantuntijat voisivat esimerkiksi ehdotella tänne hyviä rajoituksia/mittoja perustyypin aseisiin, jotta myöhemmissä sotahuudoissa aseidentarkastustilaisuudet voitaisiin hoitaa jouhevammin.

Kun asetta suunnitellessaan pitää mielessään muutaman asian, niin kaiken pitäisi mennä hyvin, mitä ylempänä kohta on sen tärkeämpi se on.:
1. Turvallisuus, aseen tulee olla mahdollisimman turvallinen niin käyttäjälleen kuin kohteelleenkin.
2. Sotahuudon minimipehmusteet. Nämä ovat minimivaatimukset, jotka aseen tulee täyttää.
3. Aseen tulee näyttää esikuvaltaan. Terän muoto, koko ja mittasuhteet tulee pyrkiä säilyttämään.
4. Aseen tulee olla tehokas/käyttökelpoinen. Hupiaseet ja mestariboffarisepän kokeilut voivat poiketa tästä säännöstä, mutta yleisesti aseesta tulee pyrkiä niin tehokas kuin vain edellisten rajoissa on mahdollista. Ylisuuret kirveenterät ja massiiviset piikkinuijat eivät toimi, joten niitä ei kannata rakentaa, se vain harmittaa jos ei pärjää Sotahuudossa koska se vanha patja piti käyttää kokonaan siihen kirveenterään.

Eli esimerkkeihisi vastaisin:
Miekan kahva: Etsi netistä kuva miekasta joka miellyttää silmääsi, tee siitä boffarikopio. Suuressa kahdenkädenmiekassa (150cm+) kahvan pituus voi olla jopa 50cm, mutta useimmissa miekoissa 20-30cm riittää hyvin.
Kirveen terän leveys: Leveyttä voisi olla saman verran kuin runkoputkella ja -pehmusteella tai sentin verran enemmän (molemmin puolin terää). Tai jos tarkoitit terävän osan etäisyyttä varresta, sanoisin, että 30cm voisi olla maksimi, isompi alkaa näyttää hölmöltä.
Sääntöjen mukainen ase joka näyttää fiksulta, päässee läpi tarkastuksista.

Whinettäjä kirjoitti:Tässä tuli vähän aikaa sitten höpöteltyä asiasta, kuinka "kiertää" sääntöjä.

Epäurheilijamaisuus (mikä sana) ei ole bofferointiin kuuluva asia. Ne jotka yrittää tahallaan "kiertää sääntöjä" idioottimaisilla ideoillaan, voisivat miettiä ovatko tulossa oikeaan tapahtumaan. Sotahuutoon on tarkoitus tulla pitämään hauskaa, joten miksi mennä pilaamaan iloa sillä että yrittää mahdollisimman paljon kiertää sääntöjä?
Minä en ainakaan ymmärrä.

Kysynpä siis, miksi pitäisi tehdä millin tarkat säännöt aseiden pituuksille ja leveyksille, jos säännöissä on jo muiltakin osin sen verran tulkinnanvaraisia kohtia, että epärehellisyydellä pärjää oli aseissa todella tarkat määritelmät tai ei?

N.Hirvelä kirjoitti:

Whinettäjä kirjoitti:Tässä tuli vähän aikaa sitten höpöteltyä asiasta, kuinka "kiertää" sääntöjä.

Epäurheilijamaisuus (mikä sana) ei ole bofferointiin kuuluva asia. Ne jotka yrittää tahallaan "kiertää sääntöjä" idioottimaisilla ideoillaan, voisivat miettiä ovatko tulossa oikeaan tapahtumaan. Sotahuutoon on tarkoitus tulla pitämään hauskaa, joten miksi mennä pilaamaan iloa sillä että yrittää mahdollisimman paljon kiertää sääntöjä?
Minä en ainakaan ymmärrä.

Uskoisin että tässä lähinnä keskusteltiin sääntöjen puutteista. Tai sitten kyseessä oli galeneitten kuuluisasta "huijjaamisesta" .

Meidän huijjaaminen toimii sellaisilla tasoilla, mitä moni ei edes ymmärrä.

No itse laskisin jo nuo höyhenen kevyet panssarit "huijjaamiseksi", sillä eihän niillä ole mitään tekemistä oikeiden panssareiden ja niiden painojen kanssa ja silti jotkut valittavat, että olisi mukamas haasteellista kirmata luonnossa kevyt rengaspanssari päällä

Kyllähän sitä hyvässä kunnossa oleva ihminen pystyy juoksemaan niiden kanssa ja vaikka skirmata... Ihmettelenkin tuossa, mitä joku nimeltä mainitsematon höpötteli powerplaysta ilman panssareita , mutta tuo voi johtua siitä, että vain harva on käynyt armeijjan tai muutoin harrastanut rinkan kanssa pitkien matkojen juoksua.

Mutta tosiaankin noita sääntöjä olisi fiksua tehdä juuri sitä varten, että ihmiset osaisivat jättää suosiolla ääliömäiset ideansa kotia ja miettiä rajatapauksiaan, mikä helpottaisi tarkastajien työtä. Yksikin tarkastaja kehaisi minulle, että hylkää 75% aseista, jotka hänelle iletään tuoda. Kyllähän tuollaiseen pitäisi puuttua, jos siinä on edes vähän totuutta. Kunnollisilla rajoilla säästyisi aikaa korjauksista ja tarkastuksista.

Niin, tuo huijjaaminenhan on totta, ettei aseilla/panssareilla ole väliä jos muistaa olla laskematta osumia... Siinä pitääkin toivoa, että omatunto kolkuttaa pahoja boffaajia tai ainakin iso paha miekka kopsahtaa lappeella nuppiin jos sitä havaitaan.

Paikoin Sotahuutoon vaaditaan panssareita, jotka ovat jopa esikuviaan paksumpia. Yleisesti ottaen panssaritilanne on mielestäni kohdallaan, panssaripistettä ei saa turhan helposti, mutta silti riittävän monella on siihen mahdollisuus. Panssarien kanssa voi optimoida käyttämällä nahkaa, ja suojaamalla vain kriittisimmät kohdat. Nahka kun ei käytännössä paina mitään. Toinen vaihtoehto on pienet chainmailit, mutta säännöissä vaaditaan onneksi järkeviä lenkki- ja lankakokoja. Ja toisaalta ne myös painavat enemmän kuin muut panssarit, mutta joustavuudellaan ovat huomattavasti esim. levypanssareita mukavampia.

Ja tuo Galeneiden "huijjaaminen" taitaa painottua erikoisiin aseyhdistelmiin, goblineihin (alle 15-vuotiaisiin) ja esim. viime vuonna käyttivät ovelasti turkulaisia vahvistuksia

Whinettäjä kirjoitti:Yksikin tarkastaja kehaisi minulle, että hylkää 75% aseista, jotka hänelle iletään tuoda. Kyllähän tuollaiseen pitäisi puuttua, jos siinä on edes vähän totuutta. Kunnollisilla rajoilla säästyisi aikaa korjauksista ja tarkastuksista.

Huonosti pehmustetut pommelit, väistimenpäädyt, kilpien reunapehmusteiden kuluneisuus, revenneet pistokärjet...
Meidänkin aseista monet on aiemmin hylätty koska kahvanseudulla on väistinputki, tai pommelin kohdalla runkoputki tuntunut läpi (runkohan ei saa tuntua mistään kohtaa läpi), yksi pistokärki oli kärsinyt taistelussa tullutta vahinkoa ja siihen piti laittaa pätkä teippiä. Muutaman kilven reunapehmusteet ovat olleet turhan kuluneita niistä kohdin, mitkä ottavat maahan pari pikkupalaa solumuovia ja pätkä jesaria ovat AINA korjanneet tilanteen. Hylkäykset eivät siis yleensä ole pysyviä, joku vain tutkii aseen läpikotaisin ja katsoo, onko se ehjä ja sääntöjenmukainen, mikäli näin ei ole, hän huomauttaa asiasta, jotta tilanne voidaan korjata.

Pahistontun viestistä tulikin mieleen, että säästätte hyvin itsenne ja asetarkastajien aikaa, jos jo kotona ennen Sotahuutoa katsotte ne aseenne läpikotaisin, jotta voitte esim. rikkinäiset pommelit, kuluneet pehmusteet ym. korjata ennen Sotahuutoa, niin jää sitten enemmän aikaa paikanpäällä.
Näin vinkkinä kaikille.

No ehkäpä parempi kehitysidea olisi sitten virallisten boffatalkoiden pitäminen kerhoissa/paikan päällä ennen varsinaisia tarkastuksia

miksi kyseenalaistaa sääntöjä? eikös se ole jokasen järjestäjän oma asia, että minkä parhaaksi näkee? kiinnostaisi tietää onko whinettäjällä edes kokemusta boffaamisesta.

Tämä ketju kertonee kaiken tarpeellisen aiheesta...
http://forum.sotahuuto.fi/viewtopic.php ... sc&start=0

Säätäjä kirjoitti:miksi kyseenalaistaa sääntöjä? eikös se ole jokasen järjestäjän oma asia, että minkä parhaaksi näkee? kiinnostaisi tietää onko whinettäjällä edes kokemusta boffaamisesta.

Jep. Taitaa olla peikkolaaksosta kotoisin tämä kyseinen herra.