Sotahuuto

Koko antautumis/sotavankijutussa on vähän ongelma se, että sitä ei voi tasapainottaa

jos hyöty on antautujalla -> antautujat mestataan
jos hyöty on vangitsijalla -> taistellaan loppuun asti

joka tapauksessa häviäjän palkka on kuolema.

orbitti kirjoitti: joka tapauksessa häviäjän palkka on kuolema.

--Ja Jumala näki, että se oli hyvä.-- 1.Moos:18

"Ihmiset, kun mietitte antautumista, miettikää Thoria, Ukkoa, Sigmaria ja kaikkia niitä jumalia, jotka rohkeutta suosivat. Miettikää kaikkia niitä euroja, jotka käytitte sotahuutoon. Miettikää kaikkia niitä nälkämaan lapsia, jotka eivät saa boffata. Toivon, että silloin mietitte antautumista uudellen, ja nostatte miekkanne viimeiseen, uljaaseen hyökkäykseen mahtavan sotahuudon saattelemana suuremman hyvän puolesta."

-Kau Proudhammer, myrskytaivaan ruhtinas.

Mieluummin taidan vain antautua ja paistella pizzaa takkatulen ääressä selvittyäni.

joka tapauksessa häviäjän palkka on kuolema.

Sigmarite kirjoitti:

joka tapauksessa häviäjän palkka on kuolema.

Ja jumala näki, että se oli hyvä.

orbitti kirjoitti:Koko antautumis/sotavankijutussa on vähän ongelma se, että sitä ei voi tasapainottaa

jos hyöty on antautujalla -> antautujat mestataan
jos hyöty on vangitsijalla -> taistellaan loppuun asti

joka tapauksessa häviäjän palkka on kuolema.

Entäpä jos molemmat hyötyvät?
Jos antautuu Muertelle, jää antautunut henkiin ja ryhmä ei menetä pisteitä toisin, kuin mikäli hän kuolisi. Muerte taas toimii herrasmiesmäisesti ja toivoo, että heitä muistetaan glooriamaininnalla (tai se kiristetään vangin henkeä uhkaamalla ).
Näin syntyy win/win tilanne, eli antautuminen hyödyttää kiumpaakin osapuolta. Mutta tietysti antautujaa vain silloin, kun toisena vaihtoehtona on kuolema.

Moe !!

Paperilla moni ajatus tunnetusti toimii eri tavalla kuin käytännössä. Eikö olisi hyvä ensin testata tuota antautumissääntöä esimerkiksi isommissa treeniporukoissa ?

Antautumisessahan on oikeastaan kyse vain ja ainoastaan pistekikkailusta ja hitusesta realismia, mutta en näe mitään syytä miksi sitä ei voisi kokeilla. En ehkä antaisi mahdollisuutta vankien ottamiseen aivan jokaiseen skenaarioon, näen että sillä voisi olla mahdollisuutensa tietyissä otteluissa. Vaihtelu virkistää.

Saakohan naisista lisäpisteitä?


T: Gobbokisuli

Isokisu kirjoitti: Saakohan naisista lisäpisteitä?

Sukupuolisyrjintään ei saa rohkaista!
Vaikka vankien ottaminen säännöissä sallittaisiinkin (tai kuten nykyisin, siihen ei oteta kantaa) en usko, että siitä tulisi kovinkaan yleistä, ainakaan vielä tänä vuonna, valtaosa potentiaalisista vangitsijoista kun tässäkin ketjussa vaikuttaisi olevan pikateloitusten kannattajia...

Tuli tässä mieleeni perkeleen treenileiri, jossa ainakin ipa julisti itsensä kuolleeksi kun sain hänet kiinni lumihangessa ja olin lyömässä. Olisiko järkevää, että nuolensa jo ampuneet tai muuten nurkkaan ahdistetut jousimiehet/naiset antautuisivat kiinni jäädessään sen sijaan että ottaisivat tyynesti kuoliniskun vastaan.

Helkkari sohuun ollaan tultu tappelemaan ei antautumaan, mua ainankin ärsytti viimevuonna se karkuun menemis juttu . ei muuta kuin mättämään sitä sohuun ollan tultu tekemään. itse en kylla aijo antautua vaan mätän tapiin saakka.

Minä julistan yleensä itseni kuolleeksi, jos tiedän että en ehdi ottamaan miekkaa esiin vyöltäni ja karkuun juokseminen on turhaa kun sekunnin päästä ase olisi kumminkin jo niskassa. Yritän tällöin myös välttää sen ettei minua hakata turhaan kun siltä voisi välttyäkin.
Mutta jos nuolet loppuu kesken, otan tosiaan sen varamiekan vyöltä ja jatkan sillä kunnes kuolen. Näin tein treenileirilläkin, ja stäbbäsin melkein koko Perkeleen rivin.
Muuten luonnollisesti ilmoitan itseni kuolleeksi nostamalla käden ylös jos joku on tappanut minut, ja sanonkin vielä jos joku rynnii uhkaavasti kohti.
Mutta koskaan en antaudu

Hyvä ipa oikea asenne

Seuraavaksi joku varmaan keksii, että ennen taistelua armeijan johtajat kokoontuvat juomaan teetä keskelle kenttää ja keskustelevat rauhan ehdoista. Loppu tulos on se, että ei tarvitsekkaan tapella....

Niinkuin tässä on jo todettu niin pidetään se sotahuuto mättö tapahtumana ilman turhia kikkailuja.

Ehkä parempi tosiaan niin

E.Hirvelä kirjoitti:Seuraavaksi joku varmaan keksii, että ennen taistelua armeijan johtajat kokoontuvat juomaan teetä keskelle kenttää ja keskustelevat rauhan ehdoista. Loppu tulos on se, että ei tarvitsekkaan tapella....

Niinkuin tässä on jo todettu niin pidetään se sotahuuto mättö tapahtumana ilman turhia kikkailuja.

Heh heh. Hyvä vertaus

Toisaalta jotkut heikon pelisilmän osaavat yksilöt selkeästi nauttisivat, jos sotahuuto olisi puhdas mättötapahtuma, jossa vain juostaisiin päättömästi toisia vastaan. Kyllä se sotahuuto on aika paljon enemmän, kuin mättötapahtuma.

Mahti kirjoitti:Toisaalta jotkut heikon pelisilmän osaavat yksilöt selkeästi nauttisivat, jos sotahuuto olisi puhdas mättötapahtuma, jossa vain juostaisiin päättömästi toisia vastaan. Kyllä se sotahuuto on aika paljon enemmän, kuin mättötapahtuma.

No, ovathan Olympialaisetkin urheilutapahtumia vaikka niissä on väliaika esityksiä. Eli pointtini ei ollut tehdä sohusta puhdas mättötapahtuma jossa juoksennellaan päättömästi vaan niin kuin sanoin: jättää ne turha kikkailut pois.

E.Hirvelä kirjoitti:jättää ne turha kikkailut pois.

Koukkaukset, lippujen ryöstäminen, arkkujen raahailu, linnat, pihtiliikkeet ja kaikki muu sellainen ovat kikkailua, miksi vankien ottamisella ei olisi samaa arvoa. Kikkailu tuo lisää mahdollisuuksia, niitä ei ole pakko hyödyntää henkilökohtaisesti, mutta se ettei ole itse asiasta kiinnostunut ei saisi olla argumenttina asioiden kieltämiseen. Jos joku haluaa antautua, ja joku toinen ottaa antautumisen vastaan, ei sen luulisi vievän keltään mahdollisuutta taistella, poislukien tietysti nämä kaksi henkilöä, jotka siihen vapaaehtoisesti suostuivat, ja todennäköisesti siitä on heille enemmän hupia, kuin sen aseettoman antautujan nopeasta tappamisesta.
Mahdollisuus taktikointiin ja erilaisten vaihtoehtoisten toimintatapojen väliltä valitsemiseen tekee boffauksesta paljon mielenkiintoisemman lajin, kuin se olisi, jos haluaisimme "vain mättää" eli vetäisimme lähinnä dueleita ja siltatyöntöä.

Hyviä pointteja tonttu.
Antautumissääntö on tietääkseni jo olemassa sotahuudossa. Eli saat antautua kuolleeksi ilman iskua, esim. jousimiehenä. Ainakin tämä on herrasmiesmäinen tapa.
Tarkoitin siis lähinnä sitä, että en haluaisi nähdä antautumissääntöä jossa olisi jotain pisteteknistä hyötyä, sillä se menee imo kikkailuksi.
Taktikoiminen ja kikkailu ovat eri asia. Minusta sotahuudossa ei tällä hetkellä ole kuin tärkeitä sääntöjä, joten miksi tehdä jostain monimutkaisempaa kuin se jo on ilman todellista hyötyä?

Mun mielestä se ei välttämättä tarvitse edes sääntöä, jos taistelukentällä on kohtaa ne kaksi vapaaehtoista, joista toinen haluaa olla vanki ja toinen ottaa vangin. Niin kauan kuin säännöt eivät kiellä tätä, niin eikös näin myös saa tehdä? (koska minun maalaisjärkeni, jota suositellaan käyttämään, ei keksi mitään suurta haittavaikutusta näiden kahden omalle hupailulle) Eikös näitä "vangitsemisia" ole kuitenkin ennenkin sotahuudoissa nähty? Ainakin Kuola mielestäni joskus...

Gordon kirjoitti:Mun mielestä se ei välttämättä tarvitse edes sääntöä, jos taistelukentällä on kohtaa ne kaksi vapaaehtoista, joista toinen haluaa olla vanki ja toinen ottaa vangin. Niin kauan kuin säännöt eivät kiellä tätä, niin eikös näin myös saa tehdä? (koska minun maalaisjärkeni, jota suositellaan käyttämään, ei keksi mitään suurta haittavaikutusta näiden kahden omalle hupailulle) Eikös näitä "vangitsemisia" ole kuitenkin ennenkin sotahuudoissa nähty? Ainakin Kuola mielestäni joskus...

Kyllä, asia on näin ja toivon sen jatkossakin näin olevan. Pelkään vain, että joku päättää tämän ketjun perusteella, että se on paholaisen keksintö, ja suojellakseen viattomia boffaajia sen julmilta ja epäinhimillisiltä vaikutuksilta päättää kieltää sen suuressa viisaudessaan.

Täytyy tietenkin muistaa, että kun Geneven sopimusta ei ole kukaan edes vielä ajatellutkaan, ei se vanginkaan elämä ole niin etuoikeutettua. Juudaksen tuolia antautujille.

Toisaalta vangitut palkkikset saatettiin hyvinkin rekrytä vangitsijoilleen. Rivisotilaan näkökulmasta homma ei vanhoina hyvinä aikoina suinkaan aina ollut henkilökohtaista, vaan siinne mentiin minne isot herrat käski, eikä lojaalius tiettyä isoa herraa kohtaan välttämättä ollut kovinkaa suuri. Vangituista isoista herroista taas sai lunnaita, joten...
Eli vankeja saatettiin kohdella jopa paremmin, kuin nykyisin.

Imo, mitä vähemmän pisteteknillisiä sääntökikkailuja, sitä vähemmän Muertelaisia etsimässä niistä porsaanreikiä.