Sotahuuto

Juu. Komp tähän.

Saa tarttua, tottakai, mutta sillä varauksella että kun tilanne ei mene miksikään, ei siinä aseessa roikuta enää kauaa. Keihäsmiehen usein ainoa ase mukana voi olla juurikin se keihäs jossa vastus roikkuu. Sen rikkoutuessa tulee ikävä sotahuuto-keikka ainakin sen päivän skenuille.

Kommenttina siitä "osaapa keihäsmies sitten katsoa mihin se keihäänsä tunkee.." pitää sanoa että:

Keihäsmies tunkee keihästään kaikkiin avoimiin paikkoihin. Tästä tää mullekin mieleen tuli, sillä iso osa kilpien raoista pistämistäni osumista ohitettiin ja silti keihääseen tartuttiin ja roikuttiin kun siitä kiinni saatiin.

Surkea puoli nimittäin on se että vaikka keihäsmies itse tuntee aseessaan että pistokärki selvästi osui kohteeseensa, ei sitä voi näöllä todentaa, koska esims edellisen vuoden linnaskenussa kilpien välissä oli usein vain sen keihään kärjen mentävä aukko. Takana olevat ruumiinosat olivat siis varmasti osuman saavia kohtia, usein jopa kolmekin peräkkäistä iskua meni perille samasta aukosta. Silti näin useita tapauksia jossa osumaa ei otettu ja näin ollen kilpiriviin ei saanut aukkoa, vaikka keihästään jatkuvasti riskeerasi.

Aikarajasta vois kyllä vielä puhella. Mikä olis sopiva aika? Itse olisin hitusen kahta sekuntia pidemmän ajan kannalla, joskaan en tiedä tartteeko sitä tarkalleen määrittää. Mitä mieltä muut on?

Useamman kerran kun on noita keihäitä nyppinyt, se lähtee irti parhaiten siitä ekasta nykäisystä ja sen jälkeen aseen käyttäjä ehtii ottamaan siitä kiinni kunnolla. Viime vuonna otin yhden köydenvedonkin jonkun toisen aseesta. Sen voitin kun ei saanut vastapuoli vetoapua ajoissa. Keihään heitin melkein heti takaisin muurin yli, koska se nyt vaan on asiallista.

Omasta aseesta riokuin myös kerran kiinni. Tässä vaiheessa en tiennyt että niissä saa roikkua ja kun kuolin siinä roikkuessa, hyppäsin muurille ärjymään lapsilta kiellettyä kieltä vastapuolelle..

Sain keihään takaisin asiallisesti, kiitos sille kiltille keltille joka sen palautti.

Automaattinen kirjoitti:Aikarajasta vois kyllä vielä puhella. Mikä olis sopiva aika? Itse olisin hitusen kahta sekuntia pidemmän ajan kannalla, joskaan en tiedä tartteeko sitä tarkalleen määrittää. Mitä mieltä muut on?

Mielestäni Falcatan mainitsema "aikaraja" on sopiva, eli kun otat kiinni keihäästä, tapat sen kantajan heti, tai viimeistään parin sekunnin kuluessa, tai päästät irti keihäästä. Ei tulisi köydenvetoa.
Rivissä/linnaa puolustaessa on toki eri asia, kun ei sieltä vaan rynnätäkkään tappamaan sitä keihäsmiestä, mutta mikä tälläisessä tilanteessa sitten toimisi...?

Itselleni tulisi sellainen ajatus mieleen, että jos keihään varteen tarttuminen alkaisi muuttumaan repimiseksi, niin molempien osapuolien pitäisi aseesta päästää irti. Tämän jälkeen, kun molemmista päistä on irti päästetty ja ase on maassa niin sitten keihäsmies saisi sen taas poimia, ja uudestaan alkaa tökkimään. Tämä nyt tällaisena heittona vain.

Eli tuossa olisi varma konsti saada keihäsmies pudottamaan aseensa. Ei kuulosta reilulta.

Niin, mutta vähemmän aikaa se keihäsmieheltä vie kuin se että kiskotaan edestakaisin sitä keihästä ilman järkeä, joka sitten vielä saattaa kaiken jälkeen menettää sen keihäänsä loppuskenuksikin. Minun mielestäni tämä nimenomaan olisi reilumpi keihäsmiehelle.

Ja nyt siis meinaisin sitä pudottamista siinä vaiheessa kun se alkaisi menemään siihen köydenvetoon.

Pahimmassa tapauksessa rimpuilu keihään kanssa aiheuttaa vaaratilanteita. Itse ainakin otan aina aika napakasti keihään takaisin jos joku liimanäppi yrittää siihen tarttua. Siinä pienempi kaveri varmasti lentäisi rähmälleen. Pahin tilanne on se jos keihäs vaurioituu tästä näpäkästä riuhtaisusta jota ei ole onneksi koskaan tapahtunut omalle kohdalle.

Mutta onko tämä oikeasti ongelma? Viime linnaskenussa tuli anastettua kyllä vihollisilta monen monituista varsiasetta. Eikö jokainen pidä kuitenkin viime kädessä huolta omasta aseestaan ja jos sen menettää niin oma moka? Jos se jää köydenvedoksi niin haittaako sekään? Sehän voi olla jopa realistinen tekijä. Jos et saa keihästä takaisin niin ei muuta kun punttisalille että seuraavan vuotena saat ainakin varmasti takaisina riuhtaistua sen.

Hytti kirjoitti:Pahimmassa tapauksessa rimpuilu keihään kanssa aiheuttaa vaaratilanteita. Itse ainakin otan aina aika napakasti keihään takaisin jos joku liimanäppi yrittää siihen tarttua. Siinä pienempi kaveri varmasti lentäisi rähmälleen. Pahin tilanne on se jos keihäs vaurioituu tästä näpäkästä riuhtaisusta jota ei ole onneksi koskaan tapahtunut omalle kohdalle.

Mutta onko tämä oikeasti ongelma? Viime linnaskenussa tuli anastettua kyllä vihollisilta monen monituista varsiasetta. Eikö jokainen pidä kuitenkin viime kädessä huolta omasta aseestaan ja jos sen menettää niin oma moka? Jos se jää köydenvedoksi niin haittaako sekään? Sehän voi olla jopa realistinen tekijä. Jos et saa keihästä takaisin niin ei muuta kun punttisalille että seuraavan vuotena saat ainakin varmasti takaisina riuhtaistua sen.

Tiedätkö paljonko keihäisiin uppoutuu rahaa? Puhumattakaan niistä korjauksista jos se hajoaa, tai pahimmassa tapauksessa katoaa. Tämä on oikeasta ongelma. Joo, vetihän ne antiikissakin silloin falangi rivistä keihäsmiehiltä keihäitä paljain käsin, eli siis todella realistista. -.-''

Jos bofferivarsiaseet eivät hajoaisi "köydenvedossa", ei mielestäni ongelmaa olisi.

Mutta koska ne hajoavat, on parempi säätää raja jotenkin.

Bofferit on kulutustavaraa ja niitä hajoaa massoittain. Kuolan hilpareista iso osa tuhoutui viime sohussa, ihan muutenkin kuin vetotilanteissa. Aseita voi aina tehdä lisää tai korjata vanhoja. Jos ei massit riitä voi palata aina lyhyen miekan pariin. Moderni hi-tech sodankäynti on kallista.

Itse en tälläistä asennetta mielelläni lähtisi viljelemään. Jos säännöillä voidaan vähentää särkymisiä merkittävästi ilman isompia haittavaikutuksia, se kannattaa tehdä. Boffausta ei kumminkaan haluta viedä välineurheilun puolelle. Enpä itse ole niihin köydenvetoihin muutenkaan niin ihanstunut.

Itselleni riittäisi säännöksi liiallisen roikkumisen ja köydenvedon estämiseksi, että aseesta saa ottaa kiinni, sitä saa yrittää pienen hetken (pari nykäisyä?) nyhtää irti ja jos ei irtoa niin laskee menemään ja yrittää vaikka myöhemmin uudelleen.

Kukaan ei kuitenkaan sekuntikellolla ala mittailemaan miten pitkään kukakin toisen aseesta kiinni pitää. Lisäksi ainakin tähän asti Sotahuudon sääntöihin on kuulunut se KPJ-aspekti ("Käyttäkää Perkele Järkeänne!"). Eiköhän itse kullakin sentään sen verran polla pelaa tappelun tiimellyksessäkin, että tajuaa lopettaa roikuttuaan turhan pitkään ja/tai ryhtyneensä köydenvetoon mikäli siihen säännöissä löytyy linjaus suuntaan tai toiseen.

Mjoo.. Keihäitä meni iso nippu viime vuonna rikki. Iso osa kärjestä tän rajattoman vetämisen johdosta. Näin aika monia revittyjä kärkiä tosiaan ja jos sitä nyt aletaan miettimään että keihäs, jonka korjaaminen vaatii kuitenkin aikansa, eikä vara-asetta ihan joka kulman takaa löydy saati sitten selästä, on se aika ikävä juoksennella metsiä pitkin yhden miekan kanssa.

Itse tosiaa kannatan tuota (KPJ) aikarajaa. Ei mitään kellotusta, mutta jos ei irtoa niin keihäs takaisin omistajalleen.

Ei tuo nyt ilmaista kellekään ole tietenkään, mutta kyllä niitä kuluja sopii karsia myös jostain jos onnistuu.

Ei silti, en itse joutunut ongelmiin ennen kuin keihääni varressa oli kaksi miestä kiinni ja molemmat puolet nojasivt täysillä taakse. Väliin jäi tietysti meitä huomattavasti korkeammalla oleva heinäpaalimuuri.

Onneks ei menny rikki.

Mahti kirjoitti:Bofferit on kulutustavaraa ja niitä hajoaa massoittain. Kuolan hilpareista iso osa tuhoutui viime sohussa, ihan muutenkin kuin vetotilanteissa. Aseita voi aina tehdä lisää tai korjata vanhoja. Jos ei massit riitä voi palata aina lyhyen miekan pariin. Moderni hi-tech sodankäynti on kallista.

Nuolet ja heittokeihäät tekevät saman. Muerten kaikki täst'eteenpäin rakennettavat keihäät suunnitellaan niin, että repimisvahingot minimoituvat, kärjen ja varsipehmusteen muotoilulla, kasaamisella ja rakenteella saadaan jo valtavasti aikaan. Kun tähän lisätään vielä vähän ajatustyötä ja insinööriluonnetta, niin saadaan aikaan keihäs jota ei vetämällä helpolla rikki saa, katkeamisuhkahan on aina läsnä, mutta tappioita tulee aina

Useampikin henkilö on sanonut, että jos keihäisiin ei saa tarttua menee keihästekniikka idioottimaiseksi. Kaikkinaisen keihääseen kajoamisen kieltäminen vaikuttaisi siten paljon. Vaikeampi kysymys on sitten salliako kiehäässä kiinnipysyminen vaiko rajoittaa se johonkin järkevään aikaan. Tämäkään ongelma ei tule vastaan kuin linnaskenaarion kaltaisissa tilanteissa, joissa se muu taistelu ei ratkaise tilannetta jomman kumman puolelle nopeasti.

Mielestäni aseen riistäjän vastuulla (riippumatta kuinka pitkällä roikkumisella riisto tehdään) on:
-Riistää ase käyttämättä liian helposti rikkoutumiseen johtavaa tekniikkaa. Esimerkiksi keihästä ei lähdetä vääntämään kovasti pois peruslinjaltaan koska se johtaa nopeasti varren katkeamiseen vaikka sillä saisikin väännettyä sen aseen itselleen helpommin.
-Olla vahingoittamatta asetta riistämisen jälkeen. Vastustajan asetta ei siis saa rikkoa käyttökelvottomaksi tarkoituksella.
-Riistettyä asetta ei saa käyttää riistotilanteen jälkeen. Esimerkiksi vastustajalta kädestä viedyllä miekalla saa tappaa sen entisen omistajan, mutta asetta ei viedä sen jälkeen mukanaan jonnekin ihan muualle (poislukien tuttu kohde, jolta ase voidaan "lainata" henkilöiden keskinäisellä yhteisymmärryksellä)
-Riistetylle aseelle ei saa tietoisesti tehdä ikävyyksiä. Sitä ei piiloteta tai laiteta tietoisesti paikkaan, jossa on suuri hajoamisvaara (esim linnan sisääntulopaikalla) vaan tarvittaessa ase siirretään vähän syrjempään tai laitetaan nojaamaan puuta vasten.

Noita ohjeita käyttämällä keihään riiston ainoaksi vaaratekijäksi jää se riistohetki. Sen jälkeen kun keihäs on päätynyt vastapuolen haltuun sen pitäisi olla "turvassa" kadottamiselta ja rikkomiselta.

Vastaavasti aseen omistajan on syytä muistaa, että jos se keihään hankkimiseksi on pitänyt kerätä puoli vuotta pulloja kaduilta, eikä missään nimessä ole varaa korjata sitä tai hankkia uutta, kannattaa ehkä suosiolla laskea irti siitä keihäästä jos joku pääsee siihen käsiksi. Se keihään rikkominen vaatii yleensä sen kaksi henkilöä, ja jos ei halua riskeerata omaa keihästään on vaihtoehtona myös siitä luopuminen. Kaiken varalta kannattaa myös kantaa mukana sitä vara-asetta. Itse olin kylläkin kilpimiehenä, mutta kannoin joka skenaarioon mukanani kaksi miekkaa ja ison taistelukelpoisen tikarin ihan siltä varalta, että se bofferi voi hajota milloin vain, ja huonona hetkenä jopa kaksi peräkkäin.

Minulla on vastaus keihäänvedon sattuessa. Työntäkää itsekkin, kun vastustaja vetää itse työntäkää ja samalla ohjatkaa keihäs oikeaan suuntaan esim. vatsaan.
Ja muissa kuin linnaskenuissa tätä ongelmaa tosiaan tuskin edes ilmenee

Sigmarite kirjoitti:Minulla on vastaus keihäänvedon sattuessa. Työntäkää itsekkin, kun vastustaja vetää itse työntäkää ja samalla ohjatkaa keihäs oikeaan suuntaan esim. vatsaan.
Ja muissa kuin linnaskenuissa tätä ongelmaa tosiaan tuskin edes ilmenee

Linnassa kun on rähmällään heinäpaalien päällä ja joku kiskoo sulta asetta kädestä, niin siinä on vähän vaikea enää työntää yhtään mitään. Itse olen linjassa monesti napannut vastustajan keihäänvarresta kiinni ja nauttinut sen jälkeen vieressä seisovan oman keihäsmiehen adrenaliinin huuruisesta räiminnästä, kun vastapuolelta loppu tuliteho.

Parhautta..

Automaattinen kirjoitti:Parhautta..

Btw, kai me matsataan sitten samassa ryhmässä ensi Sohussa? Yaknow, hilpari + pitkä keihäs + pari kilpeä messissä...

Misumasu kirjoitti:

Automaattinen kirjoitti:Parhautta..

Btw, kai me matsataan sitten samassa ryhmässä ensi Sohussa? Yaknow, hilpari + pitkä keihäs + pari kilpeä messissä...

Jos haluat allekirjoittaneen kanssa keskelle maahinkaisen linjaa allekirjoittaneen kanssa. Asemapaikkani on aina ollut sitä ja tulee aina olemaan.

Automaattinen kirjoitti:

Misumasu kirjoitti:

Automaattinen kirjoitti:Parhautta..

Btw, kai me matsataan sitten samassa ryhmässä ensi Sohussa? Yaknow, hilpari + pitkä keihäs + pari kilpeä messissä...

Jos haluat allekirjoittaneen kanssa keskelle maahinkaisen linjaa allekirjoittaneen kanssa. Asemapaikkani on aina ollut sitä ja tulee aina olemaan.

I'll take your word on that then.

And I your sword. Eiku hilparin..

MITÄ?!?!? eiks bufferiin saa tarttua??!?!??! mite sitä sitten petään kiini onko teilä jotku narut vai mitä

ai nii ja oon samaa mieltä buferiin saa tartua

No tossa kontekstissa se varmaan on enemmänkin niin että bofferiin KUULUU tarttua.

Tappeluksen tiimellyksessä on asiaankuuluvaa että vastustajan aseeseen saisi tarttua. Pitää vaan tehdä reunaehtoja jotta aseita ei katoilisi niin paljon skenaarioiden aikana. Esimerkiks riistetty keihäs pitäis saada mieluusti saman skenun aikana omistajalleen takaisin, jottei tapahdu katkeamisia tai taittumisia, kuten mun hilparille viime vuonna..

Mahti kirjoitti:MITÄ?!?!? eiks bufferiin saa tarttua??!?!??! mite sitä sitten petään kiini onko teilä jotku narut vai mitä

ai nii ja oon samaa mieltä buferiin saa tartua

Aina tämä savolaisten "huumori" ei oikein iske...

Gordon kirjoitti:

Mahti kirjoitti:MITÄ?!?!? eiks bufferiin saa tarttua??!?!??! mite sitä sitten petään kiini onko teilä jotku narut vai mitä

ai nii ja oon samaa mieltä buferiin saa tartua

Aina tämä savolaisten "huumori" ei oikein iske...

Ai toi oli huumoria... *yksi sääli aplodi*