Sotahuuto

Rupesin tässä pitkästä aikaa ajattelemaan, ja SoHun tullessa vuoroon ensimmäinen kysymys oli tietenkin "Minkä riivatun takia sinä sinne, keskellä kaunista kesää?"

Ajattelinpa sitten kysellä muilta enskertalaisilta (Ja miksei veteraaneiltakin), miksi olet lähdössä Sotahuutoon? Oletko fanaattinen larppaaja? Saatko bofferoinnista historiallisia kiksejä? Tykkäätkö joukkuepeleistä, mutta lyömäaseitten kanssa? Eikö kesällä ole muutakaan tekemistä? Järjestetäänkö tapahtuma takapihallasi, ja haluat kostaa kaikille?

Itsellä koko homma lähti vuonna 2006 keskustelusta erään nimeltämainitsemattoman sissin kanssa jossain päin Vuosangan ampuma-aluetta.
Syystä tai toisesta polveilevan keskustelun aikana sain tietää mikä sotahuuto on, ja että kyseinen aligermaani kantaa "Kuolan Kaartin" värejä, ja loppu on legendaa.
"Siis täh. Väki menee viikonlopuksi mettään tappelemaan pehmomiekoilla?"
"Periaatteessa joo. Lähe mukaan joskus"
"Mikä ettei"

Tänä vuonna sitten torvi soi ja minut kutsuttiin riveihin. En kysynyt enää miksi, kysyin milloin ja ei kai minun pidä alkaa rengashaarniskaa vääntämään?
Mieliala on 50/50 hämmennystä ja lapsenomaista uteliaisuutta.

Jäin koukkuun boffaamiseen jo ennen ensimmäistä Sohuani (07), joskin käytännössä SH07 oli ensimmäinen kosketukseni boffereihin. Mitä nyt yhden larppaavan kaverini kanssa pari kertaa aikaisemmin hutkittu toisiamme. Eräs nettikaveri sitten eräällä foorumilla selitti jotain Sohusta ja heitti mulle linkin. Sitten hommasin ryhmän foorumien kautta ja menin Sohuun pieksemään väkeä. Innostus siitä sitten vain kasvoi ja nyt olen tulossa Sohuun oman ryhmän kanssa. Valkea vasara heilahtaa

Vuosien pihaboffauksen jälkeen kiusaus osallistua tapahtumaan jossa vastustajat eivät lopu oli ylivoimainen. Valitettavasti vuoden 05 Sotahuudosta kuulin liian myöhään (tapahtuman ollessa käynnissä) ja väärässä paikassa (Balttiassa lomalla ollessani) joten sinne emme vielä ehtineet

Me virolaiset teemme sen "for Beer and Bitches". Piste.

Piti lähteä kaverin kanssa kaljoittelemaan, mutta boffotreenit osuivatkin sitten siihen päälle, joten minua larppaajana sinne sitten houkuteltiin. Mikäpä tuossa, kyllähän minä läksin. Oli hauskaa ja treenien jälkeen kutsuttiin saunomaankin.

Saunasta päästyäni sain kouraan makkaran ja kaljan, sen jälkeen lähti armoton värväyspuhe ja piakkoin sain huomata olevani keihäsmies. Loppu on surullisenkuuluisaa historiaa.

Itse olen ainakin saanut aina kiksejä kaikenlaisesta huitomisesta. Etenkin ihmisten huitomisesta. Ropecon 05 sitten opetti kuinka upea laji on kyseessä.

Itse hurahdin larppaamaan siinä -98, joka vei mielikuvitukseni ihan uusiin ulottuvuuksiin. Bofferit tottakai tulivat kuvioihin siinä samalla, sehän kuuluu asiaan. Kirvelevän kova boffomiekkani väsättiin niihin aikoihin, se tuolla larppikaapissa vieläkin nojailee rikkinäisenä vasten seinää.
Itse boffaamiseen intouduin vasta SH06:sessa. Silloin rakkaat ystäväni alkoivat keräämään omaa porukaa kasaan, syntyi rohkeat ja urheat Liskot. Liityin keihäsryhmään iloiseen ja kuolin kunniakkaasti joka skenussa. Sain aika paljon mustelmia ja keho huusi tuskasta sen viikonlopun jälkeen.
Kun EyesClosed sitten innostui värväämään mua SH07:aan Rämän riveihin, olin pitkään vastahakoinen. Sen verran jäi se kipu mieleen edelliseltä kerralta ja näin naisena en pidä mustelmia hienoina taisteluarpina kehossani. Kun löysin kauniin jouseni Budapestistä, ajattelin että miksi en lähtisi jousen kanssa. Harjoittelin hieman ja avot, minut oli värvätty Rämään.
Nyt Sotahuuto on kesän ehdoton tapahtuma. Lihakset kunnioittaa kipua!
Rämä on kyllä ryhmistä parhain. Oli muuten pirun hyvät treenit viimeksi, tosin jalassa kaksi mustelamaa ja päkiät hellinä.

Itse menen sotahuutoon koska missään muualla ei pääse kokemaan keskiaikaista miekkailua (lähes) autenttisella ulkomuodolla ja tälläisellä väkimäärällä.

Pehmomiekat mahdollistavat hauskanpidon kuolemanpelon sijasta..

Mua siinä kiinnostaa just niiden väkimäärien tuoma mahdollisuus taktikointiin ja hieman tavallisesta poikkeavaan bofferointiin (Maahinkaistreeneissä parhaimmillaan saadaan ehkä se 26? henkee kasaan), kun toimitaan todellakin ryhmänä useimpien muiden ryhmien kanssa.

Tietenkin myös hyvä tunnelma ja kavereiden kanssa ajan viettäminen on tärkeitä.

Tutta kirjoitti:Mua siinä kiinnostaa just niiden väkimäärien tuoma mahdollisuus taktikointiin ja hieman tavallisesta poikkeavaan bofferointiin (Maahinkaistreeneissä parhaimmillaan saadaan ehkä se 26? henkee kasaan), kun toimitaan todellakin ryhmänä useimpien muiden ryhmien kanssa.

Tietenkin myös hyvä tunnelma ja kavereiden kanssa ajan viettäminen on tärkeitä.

Tuossa oli hyvin tiivistettynä ihan sama mitä itse ajattelen. Se väkimäärä tekee siitä hienon tapahtuman.

Automaattinen kirjoitti:Itse menen sotahuutoon koska missään muualla ei pääse kokemaan keskiaikaista miekkailua (lähes) autenttisella ulkomuodolla ja tälläisellä väkimäärällä.

Pehmomiekat mahdollistavat hauskanpidon kuolemanpelon sijasta..

Komppaan Automaattista. Elokuvissa, historiankirjoissa ym. aina suuret eeppiset taistelukohtaukset nostavat väreet selkäpiihin, ja Sotahuuto on mahdollisuus kokea olevansa itse sellaisessa.

Täytyy kyllä sanoa, että en luultavasti boffais, jos sotahuutoo ei olis. En oo siis vielä ollu siellä. Pelkkä "pihaboffaus" on mielestäni liian tarkoituksetonta. SoHussa mua kiehtoo suuret taistelut ja se kuinka se simuloi historiallisia taisteluita hyvin. Pidän paljon myös siitä, että Sotahuudossa taistellaan ryhmänä. Jotenkin se ryhmän kanssa liikkuminen on kiehtovaa. Duelaaminen taas ei niin hauskaa. Ja muutenkin Sotahuuto tulee olemaan varmaan melko samanlainen, kuin kesäleirit. Hyvä tunnelma ja on kesä. Eli siis kyseessä ei ole ihan pelkkää boffausta (mikä on kyllä pääasia ja sitäkin on suurimmaksi osaksi).

Itse sanoisin, että Sotahuudon paras puoli on yhteisöllisyys. Vastustajien kohtaaminen ystävien kanssa yhdessä on hieno tunne.
Kun kuulin ensimmäistä kertaa sotahuuto 2005:stä ja että siellä taisteluun osallistutaan ryhmissä, tuntui aluksi epäreilulta, että kaikki Rämän parhaat soturit olisivat samalla puolella. Se, että sotahuudossa koko porukka pääsee kerrankin yhdistämään voimansa yhteistä vastustajaa on varsin yhdistävä kokemus. Suomen sisällissodan jälkeen jakautunut kansakin ydistyi lopulta vasta talvisodassa yhteistä vihollista vastaan.
Muissa joukkelajeissa ei sentään treenata joukolla tappelua. Bofferointi on ainutlaatuinen laji turvallisena joukkuekamppailulajina. Myös lajiin läheisesti liittyvät passareiden ja aseiden (ja sotakoneiden) rakentelu tekee lajista monipuolisen.

Allekirjoitan myös Danin "for Beer and Bitches" pointin.
Joskin tuntuu siltä, että valtaosa suomen boffoskenestä on ottanut enemmän vaikutteita Keski-Suomen tekniikka- ja urheilupainotteisesta boffauksesta.
Jos Rämä treenaisi yhtä ahkerasti kun se ryyppää ja bilettää, mekin saattaisimme oikeasti osata boffata.

Rämän treenipaikan löytymisessäkin yksi tärkeä kriteeri oli treenin jälkeinen saunamahdollisuus. (pistetään ne polttopuut varustebudjettiin)

Vuoden odotus palkitaan treenaamisen, varustamisen, ompelemisen ja spekuloinnin jälkeen. Sotahuuto tekee harrastuksesta harrastuksen. Siellä on "kaikki ne" ja pääsee hakkaamaan muita kuin omia vastaan. Leiri ja adrenaliini, mmm...


-a

Keisari_P kirjoitti: Allekirjoitan myös Danin "for Beer and Bitches" pointin.
Joskin tuntuu siltä, että valtaosa suomen boffoskenestä on ottanut enemmän vaikutteita Keski-Suomen tekniikka- ja urheilupainotteisesta boffauksesta.

On meillä ollut Keski-Suomessa "herrasmiesmäinen käytös ja yleinen kohteliaisuus" myöskin juttuna jota on opetettu vuodesta toiseen...

Aah..! Monta, monta vuotta sitten, kun olin nuori (lue 8 vee) olin kesäleirillä ja siellä koskin ensimmäisen kerran bofferiin. Ei siitä sen enempää. Harrastus ei jatkunut, mutta mukava muisto säilyi.

Homma sai taas tuulta siipien alleen, kun Protu-leirillä olleella maahinkaisella oli pari bofferia mukana. Seuraavana kesänä samalla leirillä ollut koulututtu soitti ja kysyi kiinnostiko minua vielä boffaaminen. Siitä lähtien olen harrastanut boffausta aktiivisesti. Siitä puhelinsoitosta on nyt vajaa pari vuotta.

Meidän oli tarkoitus perustaa oma ryhmä jo vuoden 2007 Sotahuutoon, mutta homma kaatui liian vähäiseen innostukseen. Mutta nyt olemme valmiita!

Se on niin uskomattoman eeppistä.

Keisari_P kirjoitti:Itse sanoisin, että Sotahuudon paras puoli on yhteisöllisyys.

Keisari_P kirjoitti:Bofferointi on ainutlaatuinen laji turvallisena joukkuekamppailulajina.

Tässäpä nämä tärkeimmät tulivatkin! Missä muussa kamppailu-urheilussa kisataan joukkueena? Lisäksi kaikista harrastuksista, joita olen elämässäni kokeillut, yhteisöllisyys korostuu juuri boffauksessa kaikista kokonaisvaltaisimmin ja lämminhenkisimmin.

Nämä foorumitkin ovat merkittävä osa tätä mainittua yhteisöllisyyttä, ja itse pitäisinkin näitä Sotahuudon merkittävimpänä saavutuksena. Foorumit ovat kohtauspaikka boffaajille ja samalla lajin "kattojärjästö", jonka linjaukset määrittävät tällä hetkellä lajia varsin voimakkaasti. Hajanainen mätkiminen on muuttumassa lajiksi, jonka säännöt ovat samat riippumatta siitä, tapellaanko Utsjoella vai Porvoossa.

Yhteisöllisyyshän se tosiaan on sotahuudon paras asia, mutta keisari_P:stä poiketen sanoisin että myös sen "vastustajan" kanssa tulee (ja sotahuudossa myös voi) olla kavereita

Se on vaan niin kivaa lyödä toista, ja sohussa on toivonmukaan +400 henkilöä joita saa lyödä.

Kaikki edelläolevat syyt näin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna. Helkkarin hieno laji, ei voi kieltää.

Juu olisin ollut tuleva alokas ~kai tänä kesänä sotahuuto 08
mutta huomasin odotukseni olevan turhaa kun näin "Sotahuudon ikäraja on 15 vuotta.":D etu sivulla, ikää onkin vain 14 vuotta mutta eipä kai olisi ollut ryhmä varmuuttakaan, mutta mielestäni on hienoa olla 300 muun ihmisen kanssa jossain ja mättää.

Ei kuule riitä se 300. Yli 400 nyt on käytännössä varma, itse veikkaan 500. Ja btw, eikös siellä Iisalmella treenaa Ylä-Savo EXP?

En oikeastaan ole perinteinen boffaaja, vaan melko yksipuolisesti jousiampuja. On hyvin eri asia harjoittaa kaikessa rauhassa tarkkuusammuntaa liikkumatonta maalia kohti ja hiippailla metsässä ampumassa ihmisiä (ja juoksemassa karkuun).

Pihaboffauksessa ja pienissä mätöissä ei jousesta ole ollenkaan iloa. Onhan tuon jousen saanut pariin larppiinkin mukaan, mutta ei niitä voi SotaHuutoon verrata. Se on ainoa tapahtuma, jossa on mahdollisuus mallintaa jousiammuntaa mahdollisimman realistisesti ja turvallisesti.