Ryhmä Ruma eli Ylä-Savo Experience
Lähetetty: Maanantai, 02.07.2007 17:43
Olimme siis ensimmäistä kertaa Sotahuudossa omana ryhmänämme. Ryhmästämme kaksi oli ollut aikaisemmin kerran sotahuudossa, joten liityimme touhuun pääasiassa heidän mainospuheidensa vuoksi. Kiitos heille siitä.
Tapahtumaan minut kutsuttiin reilu viikko sitten. Ne pari viime vuoden tyyppiä olivat keihäiden kannalla, sillä he olivat palvelleet Kuolan riveissä ja havainneet keihäät tehokkaiksi Sotahuudon suosimissa kenttätaisteluissa. Näin päätimme tehdä hilpareita ja keihäitä.
Ryhmämme kokoontui ensimmäisen kerran viime viikon tiistaina erääseen helvetin pölyiseen, umpeen laudattuun kellariin, jonne haimme noin 60 metriä PVC - putkea ja muuta rihkamaa. Aloitimme työt ja teimme hilpareita valmiiksi (ryhmästä oli koolla noin 50%) myöhään iltaan asti, jonka jälkeen poistuin kotiin flunssaisena (pölyallergia). Keskiviikko kului kahden ydinjäsenen (minun ja Henrikin) korjaillessa viimeisimpiä aseita. Torstaina saimme sitten lähes koko poppoon kasaan ja teimme viimeiset asiat valmiiksi. Lipputankoa ei vain löytynyt.
Saavuimme paikalle kahdella kyydillä Ylä-Savosta (matkaa on paljon, laskekaa itse jos kiinnostaa...). Molempien kyytien ratissa oli vasta (eli pari kk - vuosi sitten) ajokortin saaneita teinejä (mukaanlukien minä), joista kukaan ei koskaan ollut ajanut etelä-Suomeen. Matka sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja saavuin perille myöhemmällä kyydillä kello 01:00~ lauantaiaamuna. Majapaikka oli kuitenkin kateissa, sillä olin varannut itselleni sisäyöpymisen allergioitteni vuoksi. Oletin tilan olevan aivan täynnä kuorsaavia ja hikisiä boffoajia, mutta tilaa olikin vielä erittäin paljon (oikeasti, sinne olisi mahtunut varmaan 20 tyyppiä). Yö meni mukavasti ja aamulla herättiin puurolle.
Paitsi. Lähes kellään ei ollut lautasia. Onneksi olin varautunt kylmälaukullisella ruokaa ja mässyä, joten nappailin siitä aamupalan ja pistin tabardin ja verkkarit päälleni. Matka kävi kohti ensimmäistä taisteluani.
Alkubriiffi oli selkeä eikä suurempia epäselvyyksiä jäänyt. Ensimmäinen taistelu oli oikein mukava kokemus, vaikka satuinkin kuolemaan lähes alussa. Pitäähän sitä joukkueen vuoksi uhrautua.
Päivän taistelut olivat paljon hienompia kuin olin olettanut SH06 videoiden ja kuvien perusteella, sillä digitaaliset laitteet eivät lähetä tämän maanmainion porukan "fiilistä" kotiteatteriin asti. Kaikista taisteluista mieleen painui parhaiten arkunkanto ja risk (joista jälkimmäisessä en lyönyt kertaakaan, mutta silti oli kivaa), epämukavampien muistojen tullessa metsätaistelusta ja kukkulanvaltauksesta. Metsätaistelussa meidän ryhmämme sai käskyn mennä muiden kevyiden kanssa koukkaamaan sivulta, mutta höykkäyksemme kämmäsi aikalailla täysin, joten ei jäänyt oikein hyviä muistoja metsätaistelusta.
Saunominen oli tilavampaa kuin olin kuvitellut, sillä en joutunut tällä kertaa istumaan kenenkään syliin kuten aikoinaan rippikoulussa. Tällä kertaa pystyin hengittämään, jos kumarruin 45 astetta eteenpäin ja pidin käsiäni niin, että vieressä olevan kylki ei painanut omaani liikaa. Kaikenlainen pikkuhäppeninki oli viihdyttävää ja mukava meininki jatkui koko tapahtuman ajan. Uusia ystäviä tuli tehtyä ja ensi vuonna Expat tulevat entistä suurempana - ja pidemmällä varoitusajalla.
Tapahtumaan minut kutsuttiin reilu viikko sitten. Ne pari viime vuoden tyyppiä olivat keihäiden kannalla, sillä he olivat palvelleet Kuolan riveissä ja havainneet keihäät tehokkaiksi Sotahuudon suosimissa kenttätaisteluissa. Näin päätimme tehdä hilpareita ja keihäitä.
Ryhmämme kokoontui ensimmäisen kerran viime viikon tiistaina erääseen helvetin pölyiseen, umpeen laudattuun kellariin, jonne haimme noin 60 metriä PVC - putkea ja muuta rihkamaa. Aloitimme työt ja teimme hilpareita valmiiksi (ryhmästä oli koolla noin 50%) myöhään iltaan asti, jonka jälkeen poistuin kotiin flunssaisena (pölyallergia). Keskiviikko kului kahden ydinjäsenen (minun ja Henrikin) korjaillessa viimeisimpiä aseita. Torstaina saimme sitten lähes koko poppoon kasaan ja teimme viimeiset asiat valmiiksi. Lipputankoa ei vain löytynyt.
Saavuimme paikalle kahdella kyydillä Ylä-Savosta (matkaa on paljon, laskekaa itse jos kiinnostaa...). Molempien kyytien ratissa oli vasta (eli pari kk - vuosi sitten) ajokortin saaneita teinejä (mukaanlukien minä), joista kukaan ei koskaan ollut ajanut etelä-Suomeen. Matka sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja saavuin perille myöhemmällä kyydillä kello 01:00~ lauantaiaamuna. Majapaikka oli kuitenkin kateissa, sillä olin varannut itselleni sisäyöpymisen allergioitteni vuoksi. Oletin tilan olevan aivan täynnä kuorsaavia ja hikisiä boffoajia, mutta tilaa olikin vielä erittäin paljon (oikeasti, sinne olisi mahtunut varmaan 20 tyyppiä). Yö meni mukavasti ja aamulla herättiin puurolle.
Paitsi. Lähes kellään ei ollut lautasia. Onneksi olin varautunt kylmälaukullisella ruokaa ja mässyä, joten nappailin siitä aamupalan ja pistin tabardin ja verkkarit päälleni. Matka kävi kohti ensimmäistä taisteluani.
Alkubriiffi oli selkeä eikä suurempia epäselvyyksiä jäänyt. Ensimmäinen taistelu oli oikein mukava kokemus, vaikka satuinkin kuolemaan lähes alussa. Pitäähän sitä joukkueen vuoksi uhrautua.
Päivän taistelut olivat paljon hienompia kuin olin olettanut SH06 videoiden ja kuvien perusteella, sillä digitaaliset laitteet eivät lähetä tämän maanmainion porukan "fiilistä" kotiteatteriin asti. Kaikista taisteluista mieleen painui parhaiten arkunkanto ja risk (joista jälkimmäisessä en lyönyt kertaakaan, mutta silti oli kivaa), epämukavampien muistojen tullessa metsätaistelusta ja kukkulanvaltauksesta. Metsätaistelussa meidän ryhmämme sai käskyn mennä muiden kevyiden kanssa koukkaamaan sivulta, mutta höykkäyksemme kämmäsi aikalailla täysin, joten ei jäänyt oikein hyviä muistoja metsätaistelusta.
Saunominen oli tilavampaa kuin olin kuvitellut, sillä en joutunut tällä kertaa istumaan kenenkään syliin kuten aikoinaan rippikoulussa. Tällä kertaa pystyin hengittämään, jos kumarruin 45 astetta eteenpäin ja pidin käsiäni niin, että vieressä olevan kylki ei painanut omaani liikaa. Kaikenlainen pikkuhäppeninki oli viihdyttävää ja mukava meininki jatkui koko tapahtuman ajan. Uusia ystäviä tuli tehtyä ja ensi vuonna Expat tulevat entistä suurempana - ja pidemmällä varoitusajalla.
tyylikäs logo teillä
Kenttätaistelussa osuin suoraan päähän ja tyyppi vaan jatkoi matkaansa... 
