Sotahuuto

Palautetta voi antaa siitä huolimatta.

Kiitokset Kuolalle eläytymisestä ja iloisesta meiningistä! Oli mukavaa seurata rymistelyänne pilke silmäkulmassa ja meininkinne yksilömätöissä lauantai-iltana oli varsin viihteellistä seurattavaa.

Yleisestä taistelusta en valitettavasti osaa sanoa kovinkaan tarkasti yksittäisiä silmään pistäneitä asioita, mutta ryhmänne linja näytti aina yhtenäiselle, enkä tainnut kertaakaan nähdä yksittäistä Kuolalaista haahuilemassa missään.

Kuulin myös legendaa hienoista saunalauluistanne

Eläytymispisteet Kuolalle!! Aivan loistavaa viihdettä lauantai-iltana kun saatiin kaksi kuolalaista vastakkain duelleissa. Mättökin toimi: oli niin helpottavaa kun vastassa ei ollut piikkisikaa.


-a

De la Coeurin puolesta kiitokset erinomaisesti toimineesta yhteistyöstä ja sitäkin paremmasta huumorista neidonsaattotehtävän aikana!

pt kirjoitti:De la Coeurin puolesta kiitokset erinomaisesti toimineesta yhteistyöstä ja sitäkin paremmasta huumorista neidonsaattotehtävän aikana!

Oliko totta se huhu, että urhoolliset ritarit olivat hypänneet mutamaahan uudeksi tieksi, jottei neitojen olisi tarvinnut tahrata jalkojaan?

On valitettavasti sanottava, että kolme vuotta kuultuaan sanomisia siitä kuinka kuolalaiset eivät ota osumiaani, on mun viimein yhdyttävä tämän vuoden jälkeen niihin henkilökohtaisella kokemuksella. Tarkkuutta osumien seuraamiseen, vaikka oltaisiinkin totuttu treenaamaan kovempaa! On parempi ottaa epäselvä osumaksi silloinkin, kun sellaista ei välttämättä olisi tullut, kuin ottaa olankohautuksella. Jää paremman tyypin maine.

Kuolalaisille kuitenkin ehdotonta plussaa hyvästä asenteesta ja erinomaisesta viihteestä lauantain yksilöturnauksen aikana!

Ja kiitos muuten kovasta vastuksesta. Tulin parikin kertaa seivästetyksi kahdesta suunnasta samaan aikaan tilanteissa, joissa ratkaisi päättäväisyys tulla samanaikaisesti kimppuun.

Ainakaan minulle ei tullut kukaan sanomaan ettei kuola ota osumia kun toimin johtajana :/ Olisitte tulleet sanomaan niin olisi voinut terottaa asiaa ryhmälle vielä enemmän. Tuskin kukaan kuolalainen jätti selviä osumia tahallaan huomaamatta. Me treenataan ehkä kerran-pari vuodessa joten liian vähäinen boffokontakti voi olla syynä siihen, että osumien rekisteröinnissä kestää joillain meistä aikansa, ei niinkään se että ollemme tottuneet vähän ronskimpaan mättöön.

Sulkasiipi kirjoitti:

pt kirjoitti:De la Coeurin puolesta kiitokset erinomaisesti toimineesta yhteistyöstä ja sitäkin paremmasta huumorista neidonsaattotehtävän aikana!

Oliko totta se huhu, että urhoolliset ritarit olivat hypänneet mutamaahan uudeksi tieksi, jottei neitojen olisi tarvinnut tahrata jalkojaan?

Savossa kuuluu ihan peruskohteliaisuuteen.

Yeps, minäkin haluan tietää kuka se tarkalleen oli, joka heittäytyi mutaan neidon jalkojen alle. Sille perustetaan heti oma threadi... vielä kun olisi kuvan saanut.

Nauru virtasi kanssanne jälleen viime vuoden tuttuun tapaan, näemme varmasti uudelleen.

EyesClosed kirjoitti:Yeps, minäkin haluan tietää kuka se tarkalleen oli, joka heittäytyi mutaan neidon jalkojen alle. Sille perustetaan heti oma threadi... vielä kun olisi kuvan saanut.

Urhea ritari Jacques Cartier, joka sai muuten tempullaan neidon sydämen itselleen (tosin vain sellaisen kankaasta tehdyn) Samainen ritarikokelas pudotti miekkansa virolaista vastaan duelissa ja koki tappion, mutta uusintamatsissa voitti.

Taisi olla saatto-skenaariossa se tilanne, kun pieni osasto Galeneita (n. 5) oli rämpinyt tuloksetta pusikossa etsimässä neitoa (oltiin koko ajan väärällä puolella tietä). Sitten kun tultiin tielle, huomattiin, että siinähän on Kuolan miehiä, eikä edes kovin montaa enempää kuin meitäkään. Molemmat ryhmät taisivat rynnistää samaan aikaan kohti toisiaan ja ei kyllä yhtään harmittanut nostaa miekan kahvaa taivasta kohti, sen verran hyvin te chargesitte

Muistaakseni en taistellut kuolan joukkoja vastaan muuten kuin duoleissa jossa kuola osoitti herrasmiesmäistä peliä vaikka yritti hermostuttaa minut ja täten hyökkäämään heidän kimppuunsa, mutta se kuuluu taisteluu. Oli mukava taistella teitä vastaan vaikka vain sen kerran

In nomine Sandels
Et fili
Et spiritu sancti
Amen.

Vannomme uskollisuutta Törkylän jaarlille, Savon shamaanille... Loistavaa peliä Kuolalta. Propsit sekä tehokkuudesta, eläytymisestä että comic reliefistä Oli jälleen kerran hauskaa taistella kanssanne !

En osaa kyllä näihin osumien ottamattomuuteen sanoa mitään. Kuolalla tuppasi olemaan aina panssaria tabardin alla ja itselläni pelkät brasierit pelastivat nahkani monta kertaa. Joskus on hyvä ilmoittaa toiselle, sillä metsässä rymytessä saa iskua joka puolelta muustakin kuin aseista.
Viime vuonna eräskin henkilö ilmoitti että oli heittänyt minua heittokeihäällä. Itselläni ei ollut mitään muistikuvaa tällaisesta, mutta suosiolla siirryin sivuun. Muuten otan osumani vähän liiankin herkästi ja tuppaan unohtamaan panssaripisteitä.

horsesarse- kirjoitti:

EyesClosed kirjoitti:Yeps, minäkin haluan tietää kuka se tarkalleen oli, joka heittäytyi mutaan neidon jalkojen alle. Sille perustetaan heti oma threadi... vielä kun olisi kuvan saanut.

Urhea ritari Jacques Cartier, joka sai muuten tempullaan neidon sydämen itselleen (tosin vain sellaisen kankaasta tehdyn) Samainen ritarikokelas pudotti miekkansa virolaista vastaan duelissa ja koki tappion, mutta uusintamatsissa voitti.

Aivan. Kyseinen sydän sattuu tällä hetkellä olemaan hallussani, sillä ritarikokelaamme on suorittamassa viimeisiä päiviään valtion palveluksessa. Täytyy myöntää että tuon ritarillisempaa tekoa ei olisi voinut tehdä.
Älkäämme tietenkään unohda lauantai-illan duelissa käytettyä, leidin suosimaa miekkaa, jolla päästii lähes finaaliin asti.

Gregorius kirjoitti:In nomine Sandels
Et fili
Et spiritu sancti
Amen.

Amen. Tällä kertaa St. Sandelsin ikoni koki kovia kepissään, mutta katsotaan ensi vuonna miten käy.

Joo, se neidon "suosima" pikkareilla varustettu miekka toi hymyn huulille. Muutenkin teidän lauantain dueli oli oikeaa teippiä ja sirkushuvia!

Kuola veti ihan hyvin vaikka en teitä paljoa nähnyt.

Te vaan sitten menitte ja varastitte neitoset meiltä . Neitosten oli tarkoitus tulla Perkunaksen suojiin. OLin kaverini kanssa juuri hakemassa neitosia kun yhtäkkiä kaikki Kuolalaiset ampaisivat heidän luokseen ja ympäröivät heidät. Sinne jäivät ne neitoset....

Rumia ja raakoja olitte, totuttuun tapaan. Olette löytäneet oman juttunne ja se on hienoa katsottavaa.

Teihin on mukava törmätä niin kentällä kuin muuallakin, pitäkää itsenne letkeinä herrasmiehinä!