Sotahuuto

Niin.

Kaikenlaista palautetta otetaan mielellään vastaan, niin ryhmän toiminnasta in- ja off-gamessa, kentällä ja sen ulkopuolella.
Jos joku sattui kiinnittämään huomiota taistelutyyliimme (organisoitu häröpallo tjsp.) kommentteja siitä ja sen mahd. toimivuudesta kuullaan erityisellä innolla.

Kivahan teidänkin kanssanne oli tapella! Vahvimmin mieleen jäivät alun kenttätaisteluiden kohtaamiset sekä RISK, joissa kummassakin annoitte tiukan vastuksen.

Näin organisoimattoman häröpallon tahattomana harjoittajana voi vain haaveilla kaltaisesta ryhmätoiminnan nirvanasta.

Joakimin valokuvista löytyy ehdottomasti paras ja mielestäni eniten ryhmäänne kuvaavin muisto menneeltä viikonlopulta: metsäkohtaamisskenaarion "Ranska lipulle!" (http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=951) huudon jälkeen me kaksi henkiin jäänyttä SOS-tyttöä ja muutama muu saimme ympärillemme sinisen meren, jonka ryhmäkuri ja taistelujärkevyys oli erinomaista. Ryhmä, joka uskaltaa taistelutilanteen hajaannuttua ottaa komentoa myös muilta armeijansa johtajilta/sotilailta on ryhmä, jonka asenteesta jokainen muu saisi ottaa mallia. Mantu seisoi Ranskan joukoista monesti viimeisenä taistelemassa vaikkette suinkaan juoksennellut esiin metsistä rauhallisemmilta taistelutantereilta (kuten esimerkiksi suurella ryhmäkoollaan useampaan joukkoon hajaantunut Entalia, joilla oli mahdollisuus olla taistelun ytimessä ja muualla) vaan teidän joukkonne selvisi rehellisesti kentällä pahimmassa rytkeessä ja meiningissä. Ryhmänne ei koskaan ole antanut itsestään ylimielistä kuvaa ja silti rinnallanne on aina ollut turvallinen olo - olette hyvin löytäneet sen kultaisen keskitien ylpeyden, nöyryyden ja todellisen osaamisen välistä. Johtajanne on aina ollut järkevä, enkä koskaan ole muistanut hänen menettäneen malttiaan (niinkuin monissa muissa ryhmissä olen nähnyt) ja herrasmiesmäisesti taisteluiden loputtua vielä kiititte ryhmääni tullessani hyvästelemään ja kiittämään teitä. Mantulaiset ovat aina ilo katsella (mielestäni teidän tabardinne ovat kaikkein kauneimmat ja tyylikkäimmät sopivan rujosta kankaasta tehtynä) ja ryhmänne on jättänyt poikkeuksetta hyvän vaikutuksen. Toivon, että Mannun riveillä olisi mahdollisuus joskus järjestyä yhtä vaikuttavaksi osastoksi, kuin Rämällä tai Maahinkaisella, mikäli se vain tarkoituksenne on - mikäli ei, voin vain toivoa, että Mantu taistelisi tulevinakin vuosina SOSin kanssa samalla puolella, koska olette yksi tehokkaimpia pienempiä sotilasyksiköitä. Asenteestanne ja toiminnastanne saisi jokainen muu ryhmä ottaa itselleen esikuvan.

Etelä-Karjalan tyttö kunnioittaa.

Ruhaa ! Oli upeaa mäiskiä sortajaa keskelle rumaa, näppyistä naamaa yhdessä. Mahtava meininki oli. Ensi vuonna uudestaan !

Kaikista Sotahuudon ryhmistä kenties mannusta on jäänyt mulle tähän mennessä paras kuva. Kaikki erittäin mukavia ja reiluja tyyppejä ja ryhmä toimi erittäin hyvin! Ei yksinkertaisesti pienintäkään pahaa sanottavaa. Toivottavasti saatte kaikesta huolimatta täysipainoisen ryhmän myös ensi vuonna kasaan!

Pitää vielä puida vähän nyrkkiä Naurikselle arkkuskenaarion johdosta (Siis hyvästä osumasta, ei mistään pahasta.)

Eipä mantu turhaan saanut erityismainintaa herrasmiesmäisestä pelaamisesta. Kun Riskissä eräs ryhmäläisemme kaatui taistelussa pahasti maahan, auttoi mantulainen hänet ylös, vaikka taistelu riehui ympärillä. Juuri näin!

Teidät oli ilo löytää viereltään, mutta vielä mieluummin teitä kyllä katseli siellä vihun takana, minne yllättävän usein löysitte tienne. Loistavia sotatovereita ja telttanaapureita yhtä lailla. Mantu oli se ryhmä, joka meiltä sai selvästi eniten kunniamainintoja. Ensi vuonna uudestaan!

Hienoa työskentelyä mannulta skenaarioiden aikana sekä ulkopuolella. Teidän joukkoon sai oikeasti tulla häröilemään eikä tuntunut ollenkaan ulkopuoliselta. Ensi vuonna sama meininki, mutta laittakaa toki suosiolla kiltit yllenne. =)

Mantu veti jälleen kerran vakuuttavan suorituksen, vaikka olikin laskenut panssarointiastettaan pykälällä. Hyvää häröpallojälkeä teitte ja annoitte aina tiukan vastuksen. Paljoa teidän kanssa ei tosin päässyt kurmottamaan.

Yhtenä risuna voisin mainita metsäskenun jossa muistaakseni juuri yksi macmannun taistelija palasi joukkonsa luo juosten takaviistosta vihollisen lippu mukanaan ja koska ei varoittanut kavereitaan tulostaan joku omanpuolulainen vetäsi nopean, vaistonvaraisen iskun tätä saapunutta lippumiestä päähän, niin että ruskea tukka hulmahti . Kumpikin huomasi selvästi osuman ja lippumies hetkeksi iskikin lipun maahan pystyyn ja alkoi teatraalisesti manaamaan tilannetta Hekottelin siinä kuolleena sivussa vielä tässä vaiheessa, mutta pian mannun johto ilmeisesti alkoi keräillä henkiin jääneitä mantuja jälleen kasaan, niin tämä lippumies vilkuili hetken ympärilleen, otti lipun maasta ja lähti jatkamaan matkaansa kohti uusia taisteluita Siinä vaiheessa alkoi vähän köhisyttämään siinä sivulla kuolleena istuen.

En ole aivan 100% varma että olivat mantuja, mutta ei kai hirmu monella muulla ryhmällä ollut sinisiä tabardeja yllä? Tämä kaveri oli jokatapauksessa kevyesti varustettu ja varustuksena oli siinä vaiheessa ainakin lyhyehkö kirves.

Mutta eipä minulla siitä tapahtuneesta hard feelinkejä jäänyt, mutta vähän kyllä hekotutti jälkikäteen se tilanteen kehitys Onneksi mantujen linja ei keskimäärin kuitenkaan näkökulmastani ollut ihan näin räikeää regenrointia

ZamboNet kirjoitti:Mantu veti jälleen kerran vakuuttavan suorituksen, vaikka olikin laskenut panssarointiastettaan pykälällä. Hyvää häröpallojälkeä teitte ja annoitte aina tiukan vastuksen. Paljoa teidän kanssa ei tosin päässyt kurmottamaan.

Yhtenä risuna voisin mainita metsäskenun jossa muistaakseni juuri yksi macmannun taistelija palasi joukkonsa luo juosten takaviistosta vihollisen lippu mukanaan ja koska ei varoittanut kavereitaan tulostaan joku omanpuolulainen vetäsi nopean, vaistonvaraisen iskun tätä saapunutta lippumiestä päähän, niin että ruskea tukka hulmahti . Kumpikin huomasi selvästi osuman ja lippumies hetkeksi iskikin lipun maahan pystyyn ja alkoi teatraalisesti manaamaan tilannetta Hekottelin siinä kuolleena sivussa vielä tässä vaiheessa, mutta pian mannun johto ilmeisesti alkoi keräillä henkiin jääneitä mantuja jälleen kasaan, niin tämä lippumies vilkuili hetken ympärilleen, otti lipun maasta ja lähti jatkamaan matkaansa kohti uusia taisteluita Siinä vaiheessa alkoi vähän köhisyttämään siinä sivulla kuolleena istuen.

En ole aivan 100% varma että olivat mantuja, mutta ei kai hirmu monella muulla ryhmällä ollut sinisiä tabardeja yllä? Tämä kaveri oli jokatapauksessa kevyesti varustettu ja varustuksena oli siinä vaiheessa ainakin lyhyehkö kirves.

Mutta eipä minulla siitä tapahtuneesta hard feelinkejä jäänyt, mutta vähän kyllä hekotutti jälkikäteen se tilanteen kehitys Onneksi mantujen linja ei keskimäärin kuitenkaan näkökulmastani ollut ihan näin räikeää regenrointia

Kiitokset kehuista, mutta myös siitä, että toit tuon huijaustilanteen esille. Tosin olisin mielelläni kuullut tuon tarinan heti kyseisen skenaarion jälkeen. Luonnollisesti otamme asian käsittelyyn seuraavissa treeneissä, tuollainen regeneraatio ei kuitenkaan oikein sovi "herrasmiesimagoomme". Yksi mätä omena korissa kun saa epäilemään muidenkin "puhtautta".

Itse tuli Mantua nähtyä aika vähän tai ei ainakaan silmiin pistä hirveästi nuo iloiset miehet sinisissä tabardeissaan. Eniten mitä Mantua tuli nähtyä oli kun yksi teidän janttereistanne ryömi meidän telttaan nukkumaan ja yritti vielä anastaa makuupussini. Alkoholilla epäillään olevan tekemistä asian kanssa.

Ihania olitte tänäkin vuonna! Teidän kanssanne oli mukava tapella, kuten tavallista.

Kaikkein tyydyttävimpänä kokemuksena taistelimme Maahinkaisen tantereista tutuimmalla, upottavassa suossa, käyty taistelu jossa urheasti yrititte puskea päin ylivoimaista ja suurempaa vastustajaa. Ei siinä mitään tolkkua ollut mutta hauskaa se oli. Muut maahinkaiset vain lopulta estivät rehellisen keihäsrynnäköintini ja teloitimme teidät epäreilusti suon laidalta.

Taktisena ratkaisuna kevyempi linjanne osoittautui tänä vuonna hyväksi. Suuri osa skenaarioista oli suurilla alueilla metsässä joten saatoitte valita taistelupaikkanne sangen vapaasti, ainakin meiltä pääsitte pakoon tarpeen vaatiessa tuosta vain taistelemaan viisaammassa paikassa.

JonTzu kirjoitti:Kaikkein tyydyttävimpänä kokemuksena taistelimme Maahinkaisen tantereista tutuimmalla, upottavassa suossa, käyty taistelu jossa urheasti yrititte puskea päin ylivoimaista ja suurempaa vastustajaa. Ei siinä mitään tolkkua ollut mutta hauskaa se oli. Muut maahinkaiset vain lopulta estivät rehellisen keihäsrynnäköintini ja teloitimme teidät epäreilusti suon laidalta.

Juu, tuo skenaario kusi muutenkin koko Ranskan puolelta kun luulimme, että saamme väijyttää teidät ns. housut kintuissa. Meidän tietojemme mukaan skenaario alkoi vasta torven törähdettyä, missä vaiheessa Englanti kuitenkin oli jo jyrännyt ainakin Entalian+Turan ja tiedustellut myös Mannun ja Kuolan olinpaikat selville. Torvimerkin jälkeen sitten Mantu ja Kuola lähtivät hyökkäämään tielle päin, mutta huonon reittivalinnan takia päädyimme hyökkäämään suon yli. Siinä vaiheessa oli tosin jo myöhäistä siirtyä tielle tappelemaan, sillä Rämä ilmaantui metsästä tielle muutama kymmenen metriä Maahinkaisen taakse. Eipä siinä sitten mitään, kun kerran hyökätään niin hyökätään... Viimeisenä niittinä Galenit iskivät kallion päältä selkään...

Taktisena ratkaisuna kevyempi linjanne osoittautui tänä vuonna hyväksi. Suuri osa skenaarioista oli suurilla alueilla metsässä joten saatoitte valita taistelupaikkanne sangen vapaasti, ainakin meiltä pääsitte pakoon tarpeen vaatiessa tuosta vain taistelemaan viisaammassa paikassa.

Viime vuoden raskaisiin varusteisiin kyllästyttiin siinä määrin, että tällainen kevyt juoksuterapia tuli todella tarpeeseen. Tehosta ei ollut etukäteen mitään hajua, mutta kyllä me taidettiin arkkua ja "väijytystä" lukuunottamatta joka skenaariossa viedä manan majoille reippaasti enemmän porukkaa kuin meiltä kuoli. Ja sitähän me tänä vuonna lähdettiin hakemaan rehellisen hauskanpidon ohella.

torven törähdettyä, missä vaiheessa Englanti kuitenkin oli jo jyrännyt ainakin Entalian+Turan

Sen mitä minä näin, niin torvimerkkiä ennen maahinkainen oli lanannut vasta kaksi entalialaista ja mahdollisesti yhden turalaisen, jotka kyllä itse syöksyivät ilmeisesti tämän kuuluisan taistelukiiman takia yksinäisinä susina kimppuumme. Itsekin ihmettelimme siinä vaiheessa kun torvi törähti että mitä ne olivat jo kimppuun juosseet. Mutta tuskin sinäkään BlueSkie olisit jättänyt äijää tappamatta joka juoksee innokkaana syliin

Vasta töräyksen jälkeen löysimme entalian yllättäjien pääjoukon.

ZamboNet kirjoitti:

torven törähdettyä, missä vaiheessa Englanti kuitenkin oli jo jyrännyt ainakin Entalian+Turan

Sen mitä minä näin, niin torvimerkkiä ennen maahinkainen oli lanannut vasta kaksi entalialaista ja mahdollisesti yhden turalaisen, jotka kyllä itse syöksyivät ilmeisesti tämän kuuluisan taistelukiiman takia yksinäisinä susina kimppuumme. Itsekin ihmettelimme siinä vaiheessa kun torvi törähti että mitä ne olivat jo kimppuun juosseet. Mutta tuskin sinäkään BlueSkie olisit jättänyt äijää tappamatta joka juoksee innokkaana syliin

Vasta töräyksen jälkeen löysimme entalian yllättäjien pääjoukon.

Ah, ilmeisesti taistelukenttähuhut vääristyvät enemmän kuin oletin. Tuon esittämäni version tapahtumain kulusta kuulin useammaltakin suunnalta. Vaan mitä pienistä, hauskaa se suon yli hyökkääminen ylivoimaa vastaan oli yhtä kaikki.

BlueSkie kirjoitti:Ah, ilmeisesti taistelukenttähuhut vääristyvät enemmän kuin oletin. Tuon esittämäni version tapahtumain kulusta kuulin useammaltakin suunnalta. Vaan mitä pienistä, hauskaa se suon yli hyökkääminen ylivoimaa vastaan oli yhtä kaikki.

Joo, meille skenaario tosiaan lähti liikeelle niin että puskajusseja alkoi kamikazena syöksyä esiin. Outoahan se oli mutta siitä sitten lähdettiinkin organisoidummin liikenteeseen.

Espanjasta terveisiá, kársikáá áákkósten puutteesta.

Tosiaan. Mantulaisten kanssa tana vuonna ainakin minulla henkilokohtaisesti oli parempi fiilis kuin kertaakaan aiemmin Sotahuutojen aikana. Aseveljeyden tunne oli mielettoman syva, annoitte koko ajan parhaanne ja taistelitte helkutin hyvin. Olo oli aina astetta luottavampi kun tabardinne olivat nakopiirissa, tiesi etta ainakin tuolla pain luultavammin menee hyvin.

Haropallonne toimi, saitte joukkonne tekemaan mita tahdoitte etteka tyhmailleet vaan hyokkasitte aggressiivisesti silloin kuin piti etteka jaaneet istumaan. Oikeastaan ainoa parannettava mita keksin olisi keskittya treenaamaan viela enemman nopeaa liikkumista, viela nopeampaa ryhmittymista ja himpuran nopeaa koordinoitua hyokkaysta juuri sinne missa se tuntuu. Varustusta voi tietty aina modata, esmes perusvarustuksena coiffi + kasivarsisuojat voisi pidentaa elinaikaa kummasti.

Ja jarjestakaa enemman isompia viikonlopputreeneja niin miekin saan tekosyyn tulla maiskyttelemaan. Toivon totisesti etta alkanut yhteistyo jatkuu erinaisissa muodoissa joita voidaan pohtia lisaa myohemmin.

Kiitos erityisesti Naurikselle loistavasta jousijuoksenteluseurasta ja BlueSkielle yleisesta menosta, taidosta ja toveruudesta.

Kiitos, koko porukka. Vahintaan tuplasitte tamanvuotisen Sotahuutoni hyvan meiningin.

MrBigMr kirjoitti:Itse tuli Mantua nähtyä aika vähän tai ei ainakaan silmiin pistä hirveästi nuo iloiset miehet sinisissä tabardeissaan. Eniten mitä Mantua tuli nähtyä oli kun yksi teidän janttereistanne ryömi meidän telttaan nukkumaan ja yritti vielä anastaa makuupussini. Alkoholilla epäillään olevan tekemistä asian kanssa.

mitä syvin anteeksi pyyntöni en toivottavasti aiheuttanut kovin suurta häiriötä oli alkoholilla hieman tekemistä asian kanssa mutta minulla on myös taipumus kävellä unissani sillä jostain kumman syystä muistan meneeni omaan teltaan ja herääneeni teidän teltasta tämä ehkä kuuluisi nolot osioon