Sotahuuto

Special ORC Service ottaa myös palautetta vastaan.

On teillä kyllä tehokas jyrä! Valitettavasti myös teillä on havaittavissa tämä "levypanssari -ilmiö" eli kaikkia osumia ei huomata, vaan mitäpä asialle mahtaa haarniskoiden ollessa käytössä...

Oli perin mahtavaa taistella teidän järeän etulinjan kanssa vierivieressä. Varsinkin saatossa oli mahtavaa ottaa yhdessä rämä vastaan viimeisessä "isossa" linjataistelussa. Odotan innolla Entalian ja SOS:n tulevaa mahdollista yhteistyötä.

Viime vuodesta on mulle jäänyt sellainen fobia teidän hyökkäyksistänne. Nyt jousiampujana en valitettavasti saanut ketään kaadettua, mutta kiva teidän menoa ja meininkiä oli katsella.

SOS:n kilpirynnäkkö oli kyllä kauhistus. Kahdesti sain ottaa rynnäkkönne vastaan, ja molemmilla kerroilla rintamamme piti (siitä iso taputus kaikille rintamatovereilleni), mutta mikään muu ryhmä ei tarjonnut samalla tavalla kuolemaa eikä rynnäkön vastaanottajista jäänyt montaa henkiin. Onneksi ette olleet yhtään suuremmalla miesmäärällä liikkeellä, tai olisimme olleet todella pulassa

Kauhulla sai aina odotella mistä teidän kilpirivi tulee, ja toivoa että Rämä isoine kilpineen ja varstoineen ottaa teidät, ettei meidän tarvitse valuttaa vertamme teitä pysäyttäessä. Hienoa toimintaa.

Aiempina vuosina SOS on saanut palautetta siitä ettei osumia olla otettu kamalan hyvin, mutta ainakin minun edessäni olleet ottivat tänä vuonna osumaa todella hyvin suhteessa siihen teräsmäärään jota jaksoitte kantaa päällänne. Ei muuta kuin samalla tyylillä jatkossa.

Sydäntä lämmitti kuulla, kuinka yksi sossilainen tuli risk-skenaarion jälkeen pyytämään maahinkaistoverilta anteeksi päällerysähtämistään, vaikka kyseessä olikin ihan silkka vahinko. Sen pelkän yksittäistapauksen perusteella jai hyvä maku teidän porukasta, kun muuten en oikein ollut tekemisissä

SOS:n ongelma osumien havaitsemisessa voi osittain liittyä siihen ettei meillä yleensä ole panssareita harjoituksissa mukana. Moni, mukaanlukien allekirjoittanut, oli oikeastaan sotahuudossa ensimmäistä kertaa tappelemassa panssarien kanssa.

Varsin monessa skenaariossa tuntui että SOSin tehtävä oli pitkälti annihiloida joko Rämä tai Maahinkainen pois Ranskan kevyiden joukkojen tieltä. En sitten tiedä oliko tämä tarkoitus..

Mielestäni koko SOS toimi tänä vuonna melko hienosti kokonaisuudessaa, ei jäänyt oikeastaan minkäänmoisia pahoja ajatuksia tms.

järkevää ja reilua toimintaa teiltä kaiken kaikkiaan, kiitokseni

Joka ikisenä vuonna SOS:in rinnalla taistelleena voin sanoa, että teette kyllä tappavan tasaista jälkeä. Teidän kilpimuurinne toimi tänäkin vuonna oivana ankkuripisteenä muulle armeijalle ja toi turvallisuuden tunnetta vaikka vastassa olikin toinen toistaan hurjempia vihollispoppoita.

Erityismaininta SOSille Riskin lippupuolustuksessa tehdystä yhteistyöstä Mannun kanssa, kilpirivinne pysäytti hienosti Perkeleiden hyökkäyksen samalla kun komentajanne huikkasi Mannun iskemään vihtahousupoikien kylkeen. Homma toimi kuin sveitsiläinen kello. Oli ilo tikata kylkeä ja selkää kun tiesi, että meno on etupuolellakin vastaavaa.

saloneju kirjoitti:Sydäntä lämmitti kuulla, kuinka yksi sossilainen tuli risk-skenaarion jälkeen pyytämään maahinkaistoverilta anteeksi päällerysähtämistään, vaikka kyseessä olikin ihan silkka vahinko. Sen pelkän yksittäistapauksen perusteella jai hyvä maku teidän porukasta, kun muuten en oikein ollut tekemisissä

Ja taisi vielä olla niin, että kyseinen rysähtäjä oli kompastunut, eikä suinkaan tarkoittanut tulla niin pahasti päälle - samainen alikomentajamme viettää tällä hetkellä sairaslomaa pahemmin kävelemättä kyseisestä yhteenotosta johtuen.

Mutta kiva kuulla, että SOSin meininkiä arvostetaan. Ehkä olemme vähän ylpeitä ja aina aamuisin myöhässä, mutta hyvällä mielellä ollaan liikkeellä, eikä tarkoituksella koskaan törkeitä. Paitsi ehkä kilpirivin kimppuun juostessamme ja silloinkin vain ihan vähän.

Kyllä sossilaiset nätisti osumaa otti, ainakin omasta näkökulmastani. Heikäläisiä kun pääse selkään junttaamaan todella pehmeällä hilparin kärjellä ekassa kenttätaistelussa. Kaikki ottivat osuman nätisti ensimmäisestä lyönnistä.

Samaten saatossa heitin yhtä sossilaista kylkeen heittokeihäällä, kun hän oli menossa jyräämään kolmea Muertelaista. (Opettelinpahan heittämään sitten, vai mitä? )

Mannunvartija kirjoitti:
Samaten saatossa heitin yhtä sossilaista kylkeen heittokeihäällä, kun hän oli menossa jyräämään kolmea Muertelaista. (Opettelinpahan heittämään sitten, vai mitä? )

Eipäs nyt liioitella. Se oli vain semmoista haban pullistelua . . Koitti ajaa meidät pois siitä kalliolta koska saatettava oli tulossa. Upea heitto se kyllä oli, osui varmaan ainoaan panssaroimattomaan kohtaan.

Oli perin mahtavaa taistella teidän järeän etulinjan kanssa vierivieressä. Varsinkin saatossa oli mahtavaa ottaa yhdessä rämä vastaan viimeisessä "isossa" linjataistelussa. Odotan innolla Entalian ja SOS:n tulevaa mahdollista yhteistyötä.

Tämä oli mielestäni SoHu:n ja Rämän eeppisimpiä kohtauksia Alun häröpalloilun jälkeen kun palattiin lähelle saatettavan aatelisneidon luultua maalipistettä, ilmestyi sinne syvältä metsästä erästä tietä pitkin pitkä rivi ranskalaisia, erotin siitä ainakin koko SOSin ja Mannun vahvuuden ja Entalian poppoota. Hieman tappioita jo ottaneet Rämän ja Maahinkaisen joukot valmistautuivat ottamaan rynnäkköä vastaan ja Rämän kilpimuuri pian vastaanotti siinä tiellä aivan mahtavan kovan iskun SOSin kilpimuurista Useiden sekuntien ajan kilpiä vaan painettiin toisiaan vasten, se oli ihan tajuttoman hienoa, vaikka sitten satuinkin hilparista kuolemaan kun kilpien paine hieman hellitti ja molempien rintamat alkoivat rakoilla. Pitkän puskemisen jälkeen Rämä kuitenkin voitti katkerin tappioin, meille taisi jäädä jotain viitisen soturia siitä rajusta iskusta jäljelle, harmittavaa vaan se, että englantilaiset luulivat saatettavan loppupisteen olevan siinä rintamamme takana olevassa risteyksessä ja niinpä skenaario tuosta tiukasta taisteluvoitosta huolimatta hävittiin

Tästä oli näköjään tallentunut ihan mainio kuvasarjakin, toivottavasti jollekulle ihan videollekin:
http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=918
http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=921
http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=924
http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=927
http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=930
http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=933
http://unenvarjo.net/gallery2/main.php?g2_itemId=936

Mutta mahtavaa taistelua siis teiltä, raskaan joukon raskaan kilpirynnäkköpaineen vastaanottaminen oli vaan niin äärimmäisen hienoa ^^ Kiitoksia teille siitä.

Hyvin piditte ja teidän taakse oli mukavaa juosta turvaan. Kova oli näemmä teilläkin luottamus meihin possuihin, millään ette olisi halunneet päästää possuja itsemurharynnäköihin. Aina tuli kieltoa kun kävin ilmoittamassa suunnitelmasta tapattaa parikymmentä possua. Keh.

Wizzyli kirjoitti:Hyvin piditte ja teidän taakse oli mukavaa juosta turvaan. Kova oli näemmä teilläkin luottamus meihin possuihin, millään ette olisi halunneet päästää possuja itsemurharynnäköihin. Aina tuli kieltoa kun kävin ilmoittamassa suunnitelmasta tapattaa parikymmentä possua. Keh.

Eihän se olisi edes niin kovin itsemurhaa ollut kun me McMannut oltiin aina valmiita syöksymään teidän kanssa tuottamaan kuolemaa vihollisten keskuuteen. Ehkä joku toinen vuosi saadaan se n. 50 soturin ylämaalaisrynnäkkö aikaan

Viime vuoteen verrattuna SOSin kilpimuuri osasi edetä aggressiivisesti. Se teki teistä kaksinverroin vaarallisemman porukan! Teidän tullessanne ei keihäsmiehenä voinut muuta kuin kaivaa miekan ja pamputella niitä niitä rivistä liian edelle irronneita päähän sen hetken mitä aikaa oli.

Hienoa kehitystä, lisää samaa ensi vuonna!

Kiva lueskella kun tulee positiivista paluatetta tuun kostkoksi kehumaan takas.

Ite ainakin töpeksin paljon siellä taistelukentillä ja pahoittelen kaikkia typeriä tapauksia. Ensivuonna SOS harjoittelee enemmän panssarin kanssa niin opitaan pelaamaan iskujen kanssa. Itellä ainakin piti miettiä hetken joka iskun jälkeen että oliko kyseessä panssari vai ei, jne. Monesti kaverit huusivat että etkö jo kuole kun aivot vielä raksuttivat että mitä oikein tapahtui, ja mihin osuma tuli.

Ja viimevuonnahan olimme ainoa porukka joka oli miinuksilla gloryssa. Pitäähän sitä yksikön maine säilyttää...

Teitä oli ilo seurata skenaariosta toiseen.

Yleensä, kun teiltä komento saatiin sitä yritettiin noudattaa parhaamme mukaan (Ja jokakerta niiden komentojen jälkeen ryhmämme suoritui normaalia paremmin. Kiitos siis hyvästä johdosta.)

Teidän kanssa emme ottaneet yhteen muutakuin riskissä (jossa kieltämättä tehtiin väärin, kun jäätiin miettimään mennäänkö sinne sekaan vai ei. Lopulta päädyttiin (päädyin) komromissiin ja mentiin hitaasti. )

Summasummarum: Hienoa porukkaa joiden rinnalla kulkisimme loppuun asti.