Sotahuuto

Compagnie de la Coeurin palautelaatikko.

Jos tänne nyt jotain tulee, niin ainakin mua kiinnostaa kuulla palautetta - etenkin, kun emme enää olleet sunnuntaina paikalla.

Teitä ei kyllä hirveästi näkynyt mutta ainakin 10 bonuspistettä teidän ryhmän nimestä ja taustasta Olisi ollut kiva nähdä sydänbanneria enemmänkin.

Ryhmän esiintyminen, ulkoinen olemus ja taustatarina olivat erinomaisia. Harmi kun en taistelussa päässyt teitä näkemään.

Olitte tosi ihq ja <3

Sydänten markiisia ei tosiaankaan montaa kertaa tullut nähtyä (pienenä osastona olitte useimmiten juuri toisella laidalla) ja kerran tai kaksi muistan teidän jääneen hannaamaan takariviin, kun suurella joukolla eteenpäin hyökkääminen (paikallinen ylivoima) oli Ranskan armeijan ainut mahdollisuus. Kööristä kuitenkin puhuttiin - myös muuten, kuin viinikukon tai hunajaporkkanoiden, tai edes "sydänleimasimen" ansiosta. Ryhmänne idea tosiaan on menneen ajan mukainen ja siitä kunnioitus teille, mutta silti toivon, että tulevina vuosina olisitte liikkeellä suuremmalla joukolla ja enemmällä taisteluvietillä - ellei halunne nimenomaan ole nauttia historiallisesta tuulahduksesta kaipaamatta voittoa taistelukentällä. Uskon, että teidän miekkailutreeneissä treenannutta porukkaanne todella tultaisiin pelkäämään, kun vain kokoaisitte rivinne, niinkuin muutaman kerran teittekin - ja silloin saattoi vain riemuita siitä, millaisella voimalla ja osaamisella puskitte läpi.

Taisin nähdä harmaasudet vain kerran, kun ne taistelivat Kuolaa (!)vastaan saatossa Veikö kuola lopulta voiton? </3 En oikein nähnyt tarkalleen mitä kävi..


-a

Non!

Meikäläiset taistelivat Kuolaa vastaan saatossa korkeintaan neitojen huomiosta: päin vastoin, de la Coeurin ja Kuopion herrasmiesten liittouma oveline reittivalintoineen (muutamien entalialaisten sekä cataloonien [?] keralla) onnistui säästämään aatelisneitojen hengen ja siveyden barbaarienglantilaisilta ja antamaan Ranskalle voiton kyseisessä skenaariossa.

Voin kyllä vahvistaa että De la Coeurin kunnialliset ritarit eivät kääntäneet miekkojaan meidän ritareita vastaan vaikka meidän juttumme neidoista olivatkin lähes kaksintaisteluhaasteen arvoisia Kiitoksia erittäin paljon saattoskenaarion eläytymisestä, oli paljon hauskempi johdattaa neitoja turvaan kun sai eläytyä tilanteeseen ja vitsailla verrattuna siihen jos olisi pitänyt vaan miettiä pisteitä ja ottaa skenaario urheiluna.

ainut kohtaaminen teikäläisten kanssa oli kun tiellä kohtaamisessa yksi urhea ritari tuli ja haastoi englantilaisia jos olisi ollut halukkaita. Se oli mukava muisto ja antoi hyvän kuvan teidän urheudesta. Au revoir, et nous verrons SH 2008.

Se oli asenteellista toimintaa. Jos ei itseltäni olisi juuri siinä tilanteessa ollut asekäsi haavoittuneena olisin vastannut haasteeseen.