Sotahuuto

Tänne saa antaa rämälle risuja ja ruusuja.

Omasta puolestani voin sanoa, että rämä oli varsin vaikuttavan näköinen. Teillä löytyi ainakin sitä kuria sieltä. Paha vain, että muutamat eivät ottaneet kaikkia iskuja luultavasti panssareiden aiheuttaman "tuntoaistin puutteen" takia. Mutta kaiken kaikkiaan oli mahtavaa esimerkiksi kentällä tapella teidän kanssa! Kentällä otitte osumaa varsin hyvin yhtä yksilöä lukuunottamatta ;)

Teissä oli ehdottomasti rautaista tyyliä. Murskasitte meidän ryhmän totaalisesti yhteen otteeseen, mutta ei haitannut, sillä se oli tyylikästä. Hienoa, että jaksoitte nähdä niin paljon vaivaa visuaalisen sodankäynnin puolella. Lisäksi toimitte taistelukentällä hienosti: Turalaiset heittivät legendaa, että kukkulalla murskasitte usean ryhmän aivan totaalisesti. "Tuolla on ryhmä X, tapetaan ne". Sitten te tapoitte. "Rämä! Ryhmittäytykää uudelleen! Tuolla on on ryhmä Y, tapetaan ne!" Ja sitten te tapoitte. Kiitos panoksestanne ja onnittelut mahdollisesta tilastollisesta menestyksestä!

Niin, Rämä tosiaan teki liian hyvät panssarit koska jo kolmannen skenarion jälkeen kuulin valitusta joka suunnasta. Oli myös mukavaa taistella Rämää vastaan koska parannuksia oltiin tehty joten mekin saimme sopivan haasteen


-a

Hieno kilpimuuri joka auttoi todella paljon mm. kukkulan valoituksen torjunnassa. Jatkakaa samaa rataa

Kauniit varusteet tosiaan! Itse emme teitä vastaan missään vaiheessa taidettu taistella, joten täytyy vain tarkkailijan roolista todeta että tehokkaan näköistä menoa.

En voinut muutakaan, kuin ällistellä teidän olkapanssareidenne kultaisia Rämä -kohokuvioita. AMAZING.

Kiitos Rämälle mahtavasta sotakumppanista!

Paha vain, että muutamat eivät ottaneet kaikkia iskuja luultavasti panssareiden aiheuttaman "tuntoaistin puutteen" takia.

Hienoa, että tästä tultiin jo tapahtuman aikana sanomaan. Asia otettiin välittömästi puheeksi ryhmän kesken ja toivottavasti parannusta tapahtui.

Voin kiittää Ryhmä Rämää samoista asioista kuin kaikki muutkin: kaunis varustus, tehokkuus, järjestys ja kuri. Olette ottaneet oppinne eteläisiltä naapureiltamme ja se kunniaksenne luettakoon. Johtonne on mitä ilmeisimmin toiminut hyvin, sillä Rämä muutamassa skenaariossa onnistui murskaamaan Ranskan joukot monelta suunnalta erittäin tehokkaasti ja kilpimuurinne oli aina pitävä (mutta meidän vielä pikkaisen parempi, kun läpi tultiin ja mentiin, kun olimme mennäksemme ) Ja tosiaan! Erityiskehuja keihäillenne: kilpimuurinne oli kuolettava vastus niiden ansiosta!

Rämäläiset kuitenkin aiheuttivat hieman mielipahaa sillä suurella adrealiinivirrallaan. Tuli tätä muiltakin - muistan vastapuolelta mustia tabardeja, mutten ryhmää - mutta SOSin ollessa useimmiten Rämää vastaan tuli tämä tietysti erityisesti teitä vastaan tapellessa huomattua. Kaksi iskua riittää tappamaan, kiitos. Sain ainakin kolmessa skenaariossa kuolemani jälkeen rämäläisen toimesta vielä Hieman Liian Monta iskua "varmistamaan kuolemani", useimmiten suojaamattomaan niskaani. Kun käteni ja aseeni ovat ilmassa, en pidä mitenkään kivana, että vielä varmuuden vuoksi hutkaistaan selkään tai päähän tai vaihtoehtoisesti otetaan kaksi, kolme kaveria ryntäämään pientä tyttöä päin ja hutkimaan niin paljon, kuin hopeapatukalla ehtii (tässä ei sattunut tosin yhtään, mutta tuli sekin teidän ryhmältänne koettua). Eli jos ryhmän harjoituksissa muistutetaan, että turhat varmisteluiskut saa tosiaan jättää väliin, niin kiitän. Samaa palautetta tuli muutamalta muultakin runnotuksi joutuneelta ranskalaisruumiilta. Toki ymmärrän, että kuolema halutaan varmistaa, mutta ainakin minä pelkällä rengaspanssarilla varustettuna kyllä huomaan ne päähän tulleet iskut ja lupaan kuolla kiltisti ensimmäisestä. Ei se voitto, vaan se kunnia!

Kiitän omasta puolestani.

Rämän offensiivit olivat usein sopiva ärsyke reippaalle (an)aerobiselle harjoitukselle meidän Possujen keskuudessa. Voi jeesus mitä vyörytystä Ainoat valituksen sanat tulevat noista hirmuisista panssareista, joiden takaa on ilmeisesti aika hankala tuntea osumia. Asian voi tietysti aina ratkaista lyömällä kovempaa, mutta kenelläkään ei ole kivaa siinä vaiheessa, kun panssarit täytyy vääntää irti purkinavaajalla Kiitokset mahtavasta mätöstä kuitenkin !

Kiitoksia Rämälle hyvästä taistelutoveruudesta!

Ehdoton plussa oli kyllä ilman muuta, että varusteisssa myös ulkonäköön oli panostettu. Tapahtumassa oli mieletön määrä toinen toistaan epätoivoisempia virityksiä taivuttaa käsin minimipaksuista peltiä / vastaavaa, porata siihen pari reikää ja sitoa kengännauhalla tai vaihtoehtoisesti jeesusteipillä kiinni (no, eipä niissäkään sinänsä vikaa ole kunhan ovat turvallisia). Eli tässä aiheessa oltiin menty ihan kunnolla riman yli! Ryhmätason organisaatio tuntui joitakin jäätymisiä lukuunottamatta toimivan todella hyvin.

Miinusta on kyllä annettava härkistä lesoilusta, jota kuuli nuorempien rämäläisten suusta. Mieletöntä egoilua, joka ei mene enää huumorin puolelle. Eivätköhän nämä kuitenkin olleet lähinnä yksittäistapauksia; yleisesti ottaen rämäläisistä on sanottava, että olette kaikki (ainakin ne, joihin olen yhtä keskustelua enemmän tutustunut) rämäläiset hemmetin mukavaa sakkia!

Erityiskiitokset Keisari_P:lle ja Strigolle siitä että jaksoitte vääntää mun panssareita myöhään yöhön perjantaina ja vielä auttaa lauantai-aamunakin viimeisissä säädöissä! Olisihan ne toki voinut jättää myöhemmällekin... Munakupeistahan taisikin ehtiä tulemaan jo pienimuotoinen klassikko. *köh köh*

Ei minkään tasoista valittamista, taistelitte hyvin ja näytitte tyylikkäiltä.

Toisaalta en joutunut kertaakaan teitä vastaan, joten en osaa hirveästi kommentoida.

Sen verran oli komeaa meininkiä, että piti ihan useampaan otteeseen tulla tarkistamaan, että totteleehan ne miekkaa. Jees, on hyvä että on vähän eliitimpää porukkaa mukana, niin ainakin voi tuntea itsensä ylpeäksi kun tulee palauttamaan sitä lippua.

Tuo osumanottamattomuushan oli ongelmana, mutta sitä se plate vissiin teettää, meikäläisen silmään ainakin vaikutti siltä, että kyse oli ihan rehellisestä kykenemättömyydestä huomata niitä iskuja kuin hävyttömästä munchkaamisesta. Se nyt on vaan fakta, että aseet on pakko tehdä kevyimmän mukaan, eikä iskujakaan voi loputtomasti koventaa, niin että otetaan mieluummin kuin ollaan ottamatta jos ei olla varmoja. Kiitos.

Omasta puolestani kiitän Rämää. Teitte pelistäni ikimuistoisen. Oli mukava ammuskella turvallisen kilpimuurinne takaa ja marssi teki todellisen yhtenäisyydentunteen täydelliseksi. Tuntui että otitte minut avosylin ryhmäänne mukaan. Olin ja olen ylpeästi rämäläinen.

P.s. Entalian lippu ajateltiin palauttaa sellaisena reipashenkisenä kiitoksena hyvästä mätöstä...

Erityiskiitos niille kahden rämän soturille jotka auttoivat (ja kantoivat) minut pois sieltä metsästä väijytyksen jälkeen ketkä nyt sitten olittekin nimeltänne ja sotilasarvoltanne. Toverihenki oli ainakin paikalla hyvä.
Kiittäen, se nilkkansa nyrjäyttänyt entalialainen

saloneju kirjoitti:Miinusta on kyllä annettava härkistä lesoilusta, jota kuuli nuorempien rämäläisten suusta. Mieletöntä egoilua, joka ei mene enää huumorin puolelle. Eivätköhän nämä kuitenkin olleet lähinnä yksittäistapauksia;

Sama pantiin merkille Rämän sisälläkin. Laajan värväyksen huonona puolena aivan kaikista sotureista ei voitu mennä takuuseen.
Ainakin kaksi Rämäläistä tulee saamaan ankaran varoituksen epäasiallisesta toiminnastaan, eikä heitä mahdollisesti tulla enää jatkossa Rämän riveissä näkemään.
Itse pyrin ainakin pitämään huolta siitä, että Rämäläiset tullaan muistamaan herrasmiehinä, jotka eivät lesoile kenenkään kustannuksella tai omilla saavutuksillaan.

Tässä maahinkaisille jo laittelinkin, että te raskaathan olitte ne jotka hoitivat itse sotimisen meidän muiden tehtäessä se helpommaksi. Ja olitte kyllä sotahuudon komein ryhmä. Pientä miinusta siitä yksittäisestä rämäläisestä joka kävi "avustamassa" meitä kevyempiä. Eiköhän sitä johdettavaa löydy omastakin ryhmästä.

Jumalauta mikä ryhmä! Olitte aivan mahtavia: kuria ja järjestystä oli, ulkonäköön ja panssarointiin oli panostettu. Tuntuu kuin suomen boffo-kulttuuri olisi ottanut aimo harppauksen vakavampaan suuntaan.

Rämän rivistöä vastaan eturintamassa oli upeaa levittää ilosanomaa bofferein.

Meininki oli juuri sellaista, jollaista minä sen haluaisin yleisimminkin olevan: lyötiin lujaa ja mitään hipaisu-osumia omaan nahkaan ei noteerattu - ennen kuin kypärä pyöri päässä pusun voimasta. Valitettavasti kaikki eivät olleet mukana ihan niin HC-meiningillä kuin te. Ei se oikeen kivaa ole kun tyttöjä, jotka eivät välttämäti ole hakemassa täyskontaktimättö mustelmilla ja katkenneilla kylkiluilla, mäiskitään takaapäin niskaan minkä käsistä lähtee. Eikä sekään ole nättiä, kun haarniskatonta kaveria leivotaan käkättimeen teräksisellä hansikkaalla. =(
Teidän tytöt kyllä pelas tosi nätisti.

Hatunnosto vielä rämäläiselle, joka tapahtuman loputtua kiitteli vastustajat läpi kädestäpitäen!

Kiitän niitä rämäläisiä, jotka eivät enää tulleet mukavan pippurisen teurastuksen jälkeen päälleni kun kompuroin kukkulanvaltausskenaariossa siellä jossain mäen reunamilla. Olin siis silloin se Mantujen lipunkantaja. Taisi joku jopa auttaa minut pystyyn sieltä jostain oksan alta. En tullut katsoneeksi kuka se oli mutta erityiskiitokset tuntemattomalle auttajalle jokatapauksessa.

Yhteismarssinne ja varusteenne olivat komeaa katsottavaa.

Kuten kaikki ovat sanoneet, oli rämän varusteet aivan uskomattoman hienot. Ei mitään turhaa minimointia, rengashaarniskankin päällä oli vielä komeaakin komeammat spaulderit vaikkei niistä mitään iloa pelitekinisesti olekaan Oikea asenne!

Kuten salonenjukin sanoi, oli todella hienoa toimintaa rämältä vain paria jäätymistä lukuunottamatta. Sanoisin että ne englannin johdon keskustelut mitä ennen taisteluja käytiin tapahtuivat todella sulavassa yhteishengessä ja kumpaakin osapuolta kuunneltiin, eikä hommasta tullut kilpahuutoa tahi toisen osapuolen dissaamista. Ja todella mukavia heppujakin rämässä on sen vähän perusteella mitä heidän kanssaan ehti taistelujen ulkopuolella mitään höpistä.

Kunnioitan.

Vahvapito kirjoitti:Erityiskiitos niille kahden rämän soturille jotka auttoivat (ja kantoivat) minut pois sieltä metsästä väijytyksen jälkeen ketkä nyt sitten olittekin nimeltänne ja sotilasarvoltanne. Toverihenki oli ainakin paikalla hyvä.
Kiittäen, se nilkkansa nyrjäyttänyt entalialainen

Pitäähän hädässä auttaa ketä tahansa, oli se sitten vihollinen tai ei! Kyseiset auttajat olivat minä ja veljeni, autoimme mielellämme. Tavallisia Rämän rivimiehiähän tässä ollaan.. Toivottavasti nilkka paranee nopsaan, että pääset taas treenailemaan oman ryhmäsi kanssa!

Hieman negatiivista kommenttia pitää antaa eräästä tapauksesta. Mäenvaltauksessa sattui tälläinen juttu että keltit olivat juuri siellä risukossa oikeassa laidassa (meidän näkökulmasta). Kun rämä sitten juoksi päin oli PERKELEEN kivuliasta juosta alas siinä saatanan risukossa. Ja varsinkin se kun jousella varustettu pieni, panssaroimaton keltti jää kiinni risuun ja iso mörkö tulee takanta ja lyö päähän kirveellä(tai jollain) perkeleen kovaa ja useasti. Kyseinen keltti jätti skenarion kesken.

Joten. Vaikka teillä on kypärät, se ei tarkoita että jokaisella muulla olisi kypärät ja voisivat ottaa iskua samalla tavalla vastaan, ainakaan takaa ja ainakaan montaa kertaa. Ja katsokaa missä maastossa toiset juoksevat ennenkuin työnnätte heitä alas kilvellänne!

Kiitos huomiosta ja palautteesta, olemme pahoillamme mikäli jollekulle sattui tuossa tilanteessa. Rämä ei missään nimessä pyri kurittamaan vastustajaa ylenmäärin.

Se mäenkohta oli tosiaan varsin hankala perääntyä rinnettä alaspäin, ihmettelin oikeastaan miten olittekaan ehtineet kiivetä sinne asti sen risukon keskellä, melko lähelle sivustaan. Muistan itse olleeni siinä kun yksi Camulosilainen kaatui risukkoon selälleen, jonka jälkeen kysyin että kävikö pahasti. Vyörytys oli voimakas, se on totta.

Tästä syystä itse tietenkin toivoisinkin että mahdollisimman moni pitäisi kypärää tilanteesta riippumatta sotahuudossa. Sain varsin kovia iskuja usein päin näköä ennenkuin otin kypärän vakiovarusteeksi niin treeneihin kuin sotahuutoonkin.

Olen yksi niistä nuoremmista rämäläisistä, mutten tiedä, tarkoitetaanko tällä tarpeettomalla lesoilulla nyt minua. Adrenaliinin virratessa ja väsyneenä tuli ehkä heiteltyä välillä liian ronskia juttua, tällainen suurisuu kun olen. Jos muistatte minut, olin se kaveri, joka kiitti Maahinkaisia, kun he "olivat melkein yhtä hyviä kuin me". Tällaista se on, kun kokemattomalla nousee taisteluraivo päähän.

Ei ollut missään nimessä tarkoitus loukata ketään ja pyydän syvästi anteeksi, jos menin hölmöilemään. Yritin kuitenkin pitää suunsoiton huumorin puolella ja suhtauduin Maahinkaiseen toverillisesti: kyllä aseveljet sietävät hieman huulenheittoa.

Nättiä oli ja varmaankin kaikkein järjestäytynein ryhmä. Edestäpäin olisi ollut turha yrittää ja muodon hajoamisenkin jälkeen olitte kovia vastuksia.

Osumien ottamattomuus oli paikoin ikävää mutta ne olivat nähdäkseni lähinnä niitä heikompia kilven yli pyöräytettyjä osumia. Vastoin näin paikoin sitäkin, että rämäläisiä hakataan porukalla niin tiuhaan, että kypärä suurin piirtein pyöri päässä.