Sotahuuto

Tähän ketjuun sopii kunkin ryhmän kertoa minkälaisella joukolla ja varustuksella olette lähdössä engelsmanneja kiusaamaan. Kiinnostavaa olisi ainakin tietää ryhmien väkimäärä, panssarointiaste ja varustus, yksilö- ja ryhmätoiminnan taso ja se mitä kukin porukka kokee tekevänsä parhaiten (ja mitä tykkää tehdä).
Siitä voidaan sitten lähteä hommaa tuumimaan eteenpäin.

Mannussa (eli siis Mannun Vartijain kaarti) on mukana monta pätevää kaveria, ja muillakin kavereilla on kyllä melko selvä käsitys siitä mitä kentällä tehdään ja mitä ei tehdä. Mukana on useita henkilöitä jotka ovat kokeneet molemmat Sotahuudot ja valtaosa ainakin viimevuotisen, ja porukka on treenannut "viikoittain" noin kahden vuoden ajan. Ryhmän koko on n. 20 henkeä. Meiltä löytyy jo hyviä yksilöitä jotka ovat reilusti keskimääräistä sotahuutajaa parempia - kuitenkaan muutamien Maahinkaisten tai Wanainmaalaisten tasoisia kavereita ei löydy, kokemusta ja harjoitusta on yksinkertaisesti liian vähän.

Kuluneena talvena treeneissä on tosin kärsitty hieman väen vähyydestä (parin kuukauden ajan vain n. 6 hlö/treeni), mikä varmasti hidasti ryhmätoiminnan kehitystä.
Treeneissä käynyt vakiporukka kehittyi kyllä yksilöinä paljon. Onneksi keväällä tilanne parani (treeneissä mukana aina n. 10+ huutoon lähtijää).

Viime vuonna ryhmämme olenaisin elementti taistelussa oli kuuden tornikilven muodostama seinä, jonka takaa pitkät keihäämme tekivät tuhoa. Tällä taktiikalla pärjäsimme loistavasti reilussa yhteen suuntaan tapahtuvassa tappelussa - edestä päin meitä ei kertaakaan voitettu (melko yleisestä teutoniryhmille tosin).
Tornikilpiä kantavilla kavereilla oli kuulemma suuren osan ajasta melko tylsää (heidän olennaisin tehtävänsä oli pitää keihäät hengissä), joten tänä vuonna heitämme tornikilvet menemään ja muutamme taktiikkaamme liikkuvammaksi.

Ensi kesänä valtaosalla porukastamme käyttää miekkaa ja normaalikokoista kilpeä. Keihäitä on pari, hilpareita 2-3, jousia pari. Panssaroituja kavereita on noin (kuitenkin alle) kymmenen, panssari on pääosin torson ja olkapäät suojaavaa rengaspaita + olkasuojat yhdistelmää kypärällä varustettuna.
Varustuksemme ei siis selvästikään ole suunniteltu täysipainoiseen rivijumittamiseen, emme todellakaan mielellämme jää paikallemme odottamaan (esim.) Maahinkaiskaartin vyöryessä hitaasti mutta varmasti ylitsemme. Mieluummin otamme jonkun pienen ryhmän tueksemme ja juoksemme maahinkaiskaartia vastaan. Salkoaseiden pituudessa emme tänä vuonna pärjää, joten pitempiä keihäitä kantavaa porukkaa vastaan tarkoituksenamme ei ole kyllä odotella kuolemaa - iholle vaan.

Jos viime kesän porukoista ja taktiikoista haetaan vertauskuvaa, niin Wanainmaa lienee sopivin kuvaamaan ryhmämme toimintaa. Panssaria löytyy jonkin verran, suuri osa porukasta käyttää kilpeä ja miekkaa. Taitotaso ei ole samaa luokkaa (me siis heikompia), mutta meillä lienee enemmän kokemusta keihäiden käytöstä ja niitä vastaan taistelusta -
ja ässänä hihasta meillä on pari varsin pätevää jousiampujaa.

Mainitsen vielä tänne että Ruotsi ei tule tänä vuonna omana ryhmänä koska Tuska ja muut takaiskut karsivat osallistujamäärän noin viiteen henkilöön. Ollaan Entaliassa. Oltaisiin oltu kuitenkin ranskassa

Entalian kuvauksen jätän Ollille, mutta joo... se minkä näitte viime vuonna... ... ...kannattaa unohtaa. Tänä vuonna on luvassa "vähän enemmän".


-a

3D17: Harhaanjohtava kuvaus: "Entalialla on vain yksi nahkapanssari "

Tulipahan Nauriilta sen verran armotonta ylistystä omasta porukasta, että korjataan yksi asiavirhe: meidät jyrättiin kulmapuolustuksessa edestäpäin Rämän ja Wanainmaan toimesta. Se tosin olikin sitten ainoa kerta kun suoraan edestä otettiin pataan.

Mutta itse asiaan, Nauris tuossa kertoilikin Mannun kenttätaistelufilosofiasta olennaisen joten voisin selventää metsäskenutyyliämme. Kuolan morttileirillä olleet pääsivät näkemään Mantujen aseet metsätaisteluissa: nopeus, piiritys ja armoton selkäänpuukotus. Vaikka olemmekin varmaan keskiraskasta varustukseltamme (aika epäselvä määritelmä, meillä on kyll n. puolella porukasta torsopanssaria ja kypärää, mutta isoja kilpiä ei tule olemaan, varsiaseitakaan ei hurjasti.) niin aiomme luottaa metsässä liikkumisen voimaan. Nopealla liikkumisella ja ankaralla vihollisen painostuksella tarkoitus on ottaa aloite, pakottaa vihollinen tekemään jotain muuta kuin se tahtoisi ja iskeä monesta suunnasta yhtä aikaa. Tilaa ollessa riittävästi me aiomme kiusata vihollista (mahdollisuuksien mukaan kelttien kanssa) jousilla, hilpareilla, keihäillä ja koukkauksilla sekä ihan yleisellä kettumaisuudella. Reilu peli on perseestä, joten me emme aio tapella reilusti, paikallinen ylivoima ja vihollisen hajottaminen pieniin osiin on meidän doktriinimme.

Ihan yleisellä taktiikkatasolla suosittelen kaikkia meidän puolen ryhmiä panostamaan jo viime vuoden Teutonifoorumilla peräänkuulutettuun tekemisen meininkiin, jota Jontzu kutsui aggressiivisuudeksi. Aggressiivisuus on hyvä määritelmä kunhan vain muistaa, että tällöin tarkoitetaan sellaista ärhäkkää, tekevää ja aina tilaisuuden tullen lyömässä olevaa ryhmää/yksilöä, ei raivohulluna hakkaavaa idioottia. Toteuttakaa omia vahvuuksianne, älkää jääkö paikallenne ja antako näin vihollisen valita taistelutapaa. Jos vihollinen jahkailee, iskekää kiinni miten parhaaksi näette.

Keltit jatkavat wanhaa ja hywäksi hawaittua tyyliään äärimmäisen kevyenä, äärimmäisen häiritsevänä ja äärimmäisen fiilistä luovana jousiryhmänä. Paljasta pintaa näkyy riittävästi, minkäänlaista panssarointia saattaa olla kahdella-kolmella, kypäriä tuurilla saman verran. Väkeä on 20 henkeä, saattaa nousta tai laskea hieman peruutuksista riippuen. Porukassa on paljon kokeneita yksilöitä ja suurin osa on ollut paikalla ainakin yhdessä Sotahuudossa, jotkut molemmissa. Jousiryhmänä toimimisesta on enemmän kokemusta kuin kellään tässä maassa, kaksi vuotta on pitkä aika.

Viime vuoden turhan heikosti toiminut jouset&hilparit-varustus on modattu kovasti suuntaan jouset & kilvet. Se tarkoittaa sitä että tänä vuonna kelttejä on vielä aiempaakin vaikeampi tappaa, olettaen että joku jaksaa edes juosta kiltinhelmoja jahtaamassa. Jousia ryhmällä on mukana noin 25, varautukaa akimbokeltteihin. Tarvittaessa saamme aikamoisen nuolikuuron ladattua ilmoille, etenkin jos ORCin kevyt jatkaa samalla varustuksella kuin viimeksi. Kilpiä tulee olemaan paikalla 10-15, hilpareita 5-7 eli varustusta voi muokata lennosta aika vapaasti.

Taktiikasta ja tyylistä sen verran että rivistössä keltit ovat vain vähän hyödyttömämpiä kuin komppania sokeita hyttysiä. Kilvistä huolimatta rivitaistelussa saamme vain turpaamme, koko joukolla emme ole päässeet treenaamaan sitä lähes lainkaan. Kelttien modus operandi on juosta ympäriinsä pitkin metsiä ja mantuja ampuen & puukottaen selkään. Emme antaudu taisteluun ellei aukea namupaikka joko selkään tai yksittäistä heikennettyä porukkaa vastaan, jolloin teemme niin vihaisen rynnäkön kuin karjuista lähtee (terveisiä kulmataistelun Maahinkaisille 06, läpi päästiin).

Tämän vuoden suurin muutos edelliseen on BlueSkienkin kuuluttama aggressio. Viime vuonna jäimme liikaa vain häiritsemään ja napsimaan satunnaisia osumia, tänä vuonna olisi tarkoitus painostaa jousilla jatkuvasti vihollinen hirrrveään hermopaineeseen ja tasapainoilla juuri sillä rajalla että aiheutamme kohtuuttomasti kiusaa muttei jahtaamaankaan voi lähettää ketään ettei ne kuole yksin metsään. Tänä vuonna on harjoiteltu myös rynnäköintiä lähitaisteluun, yleensä selkään tai sivustaan omien tapellessa edestä. Eräs tarkoitus on estää koko vihollisarmeijaa keskittämästä voimaansa ja huomiokykyään omiin joukkoihimme, heidän pitää koko ajan pitää joitakin kilpimiehiä vahtimassa meitä ja ottamassa osumaa nuolista.

Keltit ovat omimmillaan metsässä häröillessään ja hyökätessään mahdollisimman epäreilulla susilaumataktiikalla yksittäisten ja omasta armeijastaan erillään olevien ryhmien kimppuun. Tämä siis koostuu siitä että taistelupareihin kilpi&jousi jakautuneet keltit kiertävät mahdollisimman monella suunnalla ampumassa keskellä olijat neulatyynyiksi ennen lähitaisteluun rynnäköimistä. Kilpimies & jousimies-yhdistelmä on erittäin tehokas, jousimies pysyy hengissä ja kaksikin kilpimiestä joutuu varomaan tapellessaan jousta ja kilpeä vastaan.

Pyhä pyrkimyksemme on olla sen kokoinen oka vastustajan takalistossa että huuto "Keltit selässä!" aiheuttaa välittömän joukkopaon kohti Atlanttia ja sen yli. Toveri Mantujen kanssa on myös hieman katseltu ja suunniteltu yhteistoimintaa, joukkojen toimintatavat kun sopivat hyvin yhteen.

Koska kenttätaistelukenttä on tänäkin vuonna niin ahdas ettei koukkaamaan pääse, kelttien kenttätaktiikka on tänä vuonna toimia Suuren Kolmiliiton (Kuola & Mantu) kanssa hyökkäyksen terävimmän keihäänkärjen kauimmaksi yltävänä keltinsinisenä hippusena, käyttäen jousia kuin ekstrapitkiä keihäitä. Jousilla voidaan myös hidastaa kohtitulevaa rynnäkköä varsin tuntuvasti. Säästämme kuitenkin nuolia kenttätaistelun sitä vaihetta varten, kun rintamat hajoavat siellä täällä pyöriviin pienten sotilastaskujen välisiin mittelöihin, niinkuin tähän asti tuntuu aina käyneen. Jos pysymme tuohon asti hengissä, Eeppisen Sotatorven soitannalla possut kutsutaan kasaan ja lähdetään jyräämään näitä yksittäisiä vihollisklimppejä susilaumana.

Sellaista. Plus se että meillä tulee olemaan aika monta litraa simaa voitonjuhlia varten. Tai surun hukuttamista, kuinka vaan.

Jep, eli varsinaisesti Entalia debytoi viime vuonna, vaikka jotkut yksilöt olivat paikalla jo -05. Meininki on muuttunut vuoden aikana, ja tänä vuonna Entalian 27 miehen ja naisen vahvuus jakaantuu melko tasan kolmeen osaan: vapauteen, veljeyteen ja väkivaltaan.

Väkivalta on Entalian raskain siipi, rengaspanssaria on virkattu kuin viimeistä päivää, eivätkä tornikilvet jätä paljoa esiin. Väkivallan tarkoitus on kävellä yli. Veljeys taas on varustettu varsiasein, pääasiassa hilparein, ja sen tarkoitus on tukea Väkivallan pyrkimyksiä. Lisäksi on Vapaus, jonka meriittinä on, että se juoksee lujaa. Toimittavat siis viestinvientiä, tiedustelua, koukkauksia ja sivustan suojeluja.

Yleinen fiilis on siis, että olemme raskastuneet urakalla, ja liikkuvuutta on siis uhrattu pysymisvoiman edestä. Yksilöiden taitotaso on hyvä, vaikka Suomesta löytyy varmasti yksi jos toinenkin meitä kovempi ryhmä, emme jää pekkaa pahemmaksi. (Viittaamatta kehenkään Pekkaan erityisesti. ) Ryhmätoiminnassa on kehittämisen varaa, mutta pitkälle on tultu viime vuodesta, ja viikottaisten treenien ansiosta kehitystä tapahtuu jatkuvasti.

-tAn

No mutta, tämähän alkaa näyttää varsin mainiolta. Entalian raskaudesta (onnea perhetapahtuman johdosta) olen hyvin onnellinen, etenkin kun olette niin iso ryhmä. Teille on hyvin selkeä tarve.

Aah, Sotahuudon ennakkovibat. Gotta love 'em.

Vastaan meidän puolesta:

Compagnie de la Coeurilla ei varsinaisesti ole mitään spesifiä taktiikkaa, sillä olemme pieni ryhmä jossa on paljon (kaikin puolin) erilaisia tyyppejä. Olemme luultavasti enimmäkseen raskaita: meillä on arviolta neljä raskasta ja kaksi kevyempää soturia. Treenaamme säännöllisesti, mutta emme boffereilla.

Sovellumme luultavasti aika moneen paikkaan, paitsi että emme juokse pitkään ja lujaa metsässä väsymättä. Linjataistelua olemme harjoitelleet ja raskaammat meistä kestävät jonkun verran osumiakin.

Miinuksina täytynee todeta, että arvon Marquise ei mielellään ota komentoja kuin Ranskan kuninkaalta, ja että osa seurueestamme ei ole sunnuntaina paikalla.

Kuten irkissäkin on vihjattu "örkit palaavat juurilleen". Iso ja menestyksekäs kevyt osastomme on tuulen vaihtanut hiippakuntaa, poistunut keskuudestamme, heittänyt lusikan nurkaan sekä monta muuta asiaa.

Vahvuutemme on 2x8 + 5 + 2 eli ~25 taistelijaa.

2x8 - "Raskas"
Pääosa joukoistamme on linjaörkkejä. Komentoketjun sekä hiukan hajautetun osallistujakunnan vuoksi joukko on jaettu kahteen ryhmään, mutta silti se käytännössä toimii yhtenä osastona taisteluissa.

5 - "Kevyt"
"Kevyt" tai selustan katsojat, meiltä tulee jonkin verran myös liikuvampaan taisteluun haluavia vihernahkoja. Suurimmalla osalla myös jouset. Tehtävänä suojata kirmata halunsa mukaan hakemassa paikkoja ja härnäämässä vastustajia, mutta annettuna tehtävänään pitää selusta puhtaana ja lippu turvassa.

2 - "Komentoryhmä"
Herra Olli "pomo" örkki ja lipunkantaja. Koordinoi ryhmää, komentaa ja siinä sivussa vähän vilkuilee lippua tai lipunkantajaa tilanteesta riippuen.

Varusteina meillä on kilvet + miekat sekä takarivillä pitkät keihäät tai muut salkoaseet. Kuitenkin niin että lukumäärällisesti kilpimiehiä on enemmän. Komentoryhmällä on mitä on ja kevyellä makunsa mukaan meleeaseita (tn. keskikokoiset kilvet + miekat) ja jouset niitä omistavilla.

Noin puolet meistä on veteraaneja, neljännes kokeneita ja neljännes ummikkoja. Samoin jakutuu panssarointimme linjalle raskas-keskiraskas-kevyt. Raskaat ovat pääsääntöisesti eturivissä ja muut muissa tehtävissä.

- Pidämme kilpitaklauksista kumpanakin osapuolena sekä teinien yli kävelemisestä.
- Vanha viidakon sananlasku: SOS ei mene metsään.
- Niin joo ja loppuun vielä: Lamda ja Saad on sitten meidän.
- Todennäköisesti otamme maskottimme Puska Jr.:n mukaan ja ehkä jotain muutakin.

Jos juoksette kovempaa kuin meidän nuolet, niin saatte Saadin. Muuten voi olla että se on jo puhkottu.

"- Pidämme kilpitaklauksista kumpanakin osapuolena sekä teinien yli kävelemisestä."

Joo

Ilmeisesti kaikki haluaa Saadin.

Noh helevetti... Kaikkiko nyt sen Saadin hengiltä sittemmin tahtoo?
Henkilökohtaisesti meillä ORCin pohjoisvahvistuksilla olisi ollut ennestään jo hyvin 'wanha' kalavelka maksettavana... ja kaikkihan sen tietää että patavialaiset maksavat velkansa aina pataateilla.

Olen kohtalaisen varma että juurikaan kukaan entalialainen ei vaadi Saadin päätä vadille. Mutta Gebu on mun.

tiarAnon kirjoitti:Olen kohtalaisen varma että juurikaan kukaan entalialainen ei vaadi Saadin päätä vadille. Mutta Gebu on mun.

No en tunne Saadia mutta olen kuullut aika paljon dissausta ko. tyypistä. Kyllähän se(n pää) näyttää ihan kelpo arvokkaalta eli voisi "ohimennen poimia talteen"

Gebu on kyllä meidän. Jos se lähtee taas sooloilemaan niin heittokeihääni löytää oikean kohteen.

Jos Joni (Haluutteko oppia aasialaista vai eurooppalaista taistelutyyliä? Olen harjotellut nyt vuoden putkeen tunnin päivässä jne.) uskaltautuu Sotahuutoon tänä vuonna niin se on mun!


-a

Archibald kirjoitti:
Jos Joni (Haluutteko oppia aasialaista vai eurooppalaista taistelutyyliä? Olen harjotellut nyt vuoden putkeen tunnin päivässä jne.) uskaltautuu Sotahuutoon tänä vuonna niin se on mun!


-a

Only if you get there first...

Saad shall be mine, and mine alone.

offtopic?

edit: Mutta ei perk¤#&, onko gebu hypänny englantilaisten puolelle? HALUAN SEN PÄÄN MUN HILPARIN KÄRKEEN!

Ainahan Gebu on ollut rämäläinen...
Mutta joo. Jatketaan tätä keskustelua toisessa threadissa jos on tarpeen, niin pysytään täällä asiassa.

Tämä kuva on aika hyvä esimerkki missä ollaan Entalian kanssa tällä hetkellä. Panssaria on niin paljon että pitää pelleillä ja laittaa coiffi kypärän päälle. Jee sienikypärä . Vieressä joku random panssaroitu. Kuvasta ei käy ilmi että tabardin alla taisi olla jopa nahkapanssari.


-a

Lienee kuitenkin parasta muistuttaa että vain Entalian väkivalta (tornikilvet) ja veljeys (hilpari/keihäs) yksiköt ovat panssaroituja. Väkivallasta yli puolet ovat panssaroituja, mutta veljeydestä vain alle puolet. Vapauden (eli loput Entaliasta) panssarointi on erittäin vaatimatonta, suunnilleen samaa tasoa kun Entalian panssarointi viime vuonna.

Itsehän en jaksa teloa Saadia, kun omistin sen duelissa niin kybällä -05

Saadin elämänsä lopettaneet pelaajat on nähny liian monta kertaa 300 leffan ja tulee taas kuulemma valkoisissa kaavuissaan ja spartalaisten aseilla riehumaan ja kilpailemaan palkintona olemisena... ne on kuulemma tehny liukurikilvet ja heiluttaa miekkoja... joten ei pitäisi olla kovin vaikeaa mennä läpi. tälläistä pikkulintu lauloi tänään mulle... kannattaa mennä metsään useamminkin kuuntelemaan niitä

Öh... 10 pelaajaa ja normikilvet? Sano nyt vielä että ne menee puun ja kiven väliin kahteen riviin. Saa liikkua aika taktisesti koska veikkaisin että meidän kevyt mättöosasto jyrää ne keihäiden avulla. Töks töks jalkoihin päähän mitä ne voi muka tehdä?


-a