Sotahuuto

Tällainen mihinkään liittymätön ehdotus taas kerran.. olisiko mahdollista liittää johonkin skenaarioon mahdollisuus huutoon "Joukossamme on petturi!"? Eli toisin sanoen joku ryhmä, todennäköisesti palkkasoturi, sijoitetaan toiselle puolelle, mutta vain vaanimaan mahdollisuutta pettää rivinsä huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Seuraava skenaario voisi sitten olla tappaa petturit ennen kuin ne ehtivät omiensa suojaan.. Epäluuloisuushan on tärkeä osa liittosuhteita.

AnttiT kirjoitti:Tällainen mihinkään liittymätön ehdotus taas kerran.. olisiko mahdollista liittää johonkin skenaarioon mahdollisuus huutoon "Joukossamme on petturi!"? Eli toisin sanoen joku ryhmä, todennäköisesti palkkasoturi, sijoitetaan toiselle puolelle, mutta vain vaanimaan mahdollisuutta pettää rivinsä huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Seuraava skenaario voisi sitten olla tappaa petturit ennen kuin ne ehtivät omiensa suojaan.. Epäluuloisuushan on tärkeä osa liittosuhteita.

Tästä oli (muistaakseni?) jo äänestys viime huutoon. Minulle tämä sopisi, mutta petturin osa voisi olla melko ikävä...

Itse en ole innostunut pettureista. Hyvää mättöä on vaikea saada aikaiseksi aivan tasaväkisilläkin joukkuejaoilla. Se, että jokin joukkio toimii täysin petturina ratkaisee pelin aivan liian helposti. Näin ollen petturiskenaario on pois hyvästä mätöstä.
Asiasta ei ehkä kannata tässä keskusteluketjussa vatvoa enempää, vaan luoda taas uusi keskustelu käsittelemään asiaa.

Tuollainen King of the hill on aivan toimiva skenaariotyyppi. Parhaana puolena on juuri pelaajien lukuisat vaihtoehdot ja selkeä tavoite. Skenaarion jämähtäminen paikalleen ei ole ongelma kun pannaan vaikka 40 minuutin aikaraja skenaarion päättymiselle.

Näitä petturihapatuksia pohtiessa kannattaa todella miettiä, että haluaisitko SINÄ ITSE saada sen petturin tikarin selkääsi kesken mitä jännittävimmän taistelun? Uskon, että närkästys olisi aika suuri näiden pettureiden käsiin kuolleiden keskuudessa.

Jos hajaannusta riveihin halutaan, niin petturuuden sijasta suosittelen eriäviä tavoitteita. Jos jotkut ryhmät saavat bonuspisteitä hengissä selviämisestä, toiset vihollisen lipuista ja kolmannet alueen läpimenosta, niin yhteistoiminta kärsii, mutta ei mitään niin radikaalia että 10 hengen petturiryhmä teurastaa 50 kaveria rivistä, aiheuttaa hajaannusta ja sitten petetty puoli teurastetaan viimeiseen mieheen.

Strigo kirjoitti:Näitä petturihapatuksia pohtiessa kannattaa todella miettiä, että haluaisitko SINÄ ITSE saada sen petturin tikarin selkääsi kesken mitä jännittävimmän taistelun? Uskon, että närkästys olisi aika suuri näiden pettureiden käsiin kuolleiden keskuudessa.

Njaa. Yleisin kuolinsyyni oli muutenkin linjojen läpi tunkeutuneen kevyen vihollisen puukotus kesken jännittävimmän taistelun. En usko että se harmittaisi yhtään enempää.

Gnomus kirjoitti:Jos hajaannusta riveihin halutaan, niin petturuuden sijasta suosittelen eriäviä tavoitteita. Jos jotkut ryhmät saavat bonuspisteitä hengissä selviämisestä, toiset vihollisen lipuista ja kolmannet alueen läpimenosta, niin yhteistoiminta kärsii, mutta ei mitään niin radikaalia että 10 hengen petturiryhmä teurastaa 50 kaveria rivistä, aiheuttaa hajaannusta ja sitten petetty puoli teurastetaan viimeiseen mieheen.

Tuo on aivan mahtava idea jos tavoitteista saadaan niin paljon erilaisia että koko armeijan eri joukkueet olisi taktiikasta suuri näkemys ero. Eri laisia tavoitteita pitäisi olla vähintään 3 mutta paras voisi olla 4.

Käytännön kokemukset viittaavat jo nyt siihen suuntaan, että yhteistoinnassa on jo nykyisellään niin paljon puutteita, ettei tätä välttämättä kannata erikseen lähteä enää hankaloittamaan.
Armeija jolla ei ole selkeää komentoketjua, eikä yhteisiä harjoituksia tulee jokatapauksessa olemaan epäyhtenäinen ja jossa jokainen ryhmä jo valmiiksi tekee oman päänsä mukaan asioita. Ryhmä päättää jo varustautuessaan miten aikoo taistelunsa taistella.

Pientä "maustamista" voisi toki lisätä, mutta kovin erikoisia tavoite-eroja ei kannata ruveta vääntämään. Sopivassa suhteessa tasapainoisten tavoitteiden keksiminen on lisäksi aika työlästä, varsinkin jos jokaiselle ryhmälle pitäisi antaa omat erikoistavoitteet.
Nämäkin voisivat olla suurempin ryhmien erikoisoikeus. Mikä taas toimisi lisäkannustimena suurempien ryhmien muodostukselle, joka lisää yhtenäistä tomintaa ja yhteishenkeä.

Pasta! Torino! NAPOLI!

Keisari_P kirjoitti:Käytännön kokemukset viittaavat jo nyt siihen suuntaan, että yhteistoinnassa on jo nykyisellään niin paljon puutteita, ettei tätä välttämättä kannata erikseen lähteä enää hankaloittamaan.
Armeija jolla ei ole selkeää komentoketjua, eikä yhteisiä harjoituksia tulee jokatapauksessa olemaan epäyhtenäinen ja jossa jokainen ryhmä jo valmiiksi tekee oman päänsä mukaan asioita. Ryhmä päättää jo varustautuessaan miten aikoo taistelunsa taistella.

Pientä "maustamista" voisi toki lisätä, mutta kovin erikoisia tavoite-eroja ei kannata ruveta vääntämään. Sopivassa suhteessa tasapainoisten tavoitteiden keksiminen on lisäksi aika työlästä, varsinkin jos jokaiselle ryhmälle pitäisi antaa omat erikoistavoitteet.
Nämäkin voisivat olla suurempin ryhmien erikoisoikeus. Mikä taas toimisi lisäkannustimena suurempien ryhmien muodostukselle, joka lisää yhtenäistä tomintaa ja yhteishenkeä.

Olenkin tässä miettinyt, että eikö teillä näillä kahtena aikasempana kertana ole ollut mitään selkeää komento porrasta armeijoissa, näköjään ei. Jotenkin olisi minusta selkeämpää, jos armeijassa olisi vaikka ryhmien pääliköistä koostuva johtoporras, joka sopii miten armeija taistelee ja toimii, ellei teillä sitten ole jo semmoinen systeemi. Jotenkin nyt kuulostaisi siltä, että johtaminen taistelussa on yhtä kaaosta, kun ryhmät tekevät miten haluavat. Sellaisen käsityksen olen saanut, kun näitä foorumeita olen tässä lueskellut. Korjatkaa jos olen väärässä tai jotain.

Jos tämmöinen johtoporras perustettaisiin, niin itse ajattelisin niin, että se jakaisi armeijan ryhmille sen tehtävät ja toimintatavat ottaen huomioon ryhmien varustuksen ja kaluston ja lukumäärän. Myös senkään ei pitäisi olla ongelma, että yhteisharjoituksia ei ole paljoa, koska ainahan toimintatavoista voidaan netissä keskustella ja harjoittaa ryhmän kesken tai parin armeijaan kuuluvan ryhmän kesken, vaikka tietysti tositoiminnassa kaikki on aina erilaista.

Minun tosin tässä on vaikea puhua mitään, koska en ole ollut kahtena aikasempana kertana sotahuudossa ja olen siis täten vasta tulossa koko tapahtumaan.

Jotenkin nyt kuulostaisi siltä, että johtaminen taistelussa on yhtä kaaosta, kun ryhmät tekevät miten haluavat. Sellaisen käsityksen olen saanut, kun näitä foorumeita olen tässä lueskellut.

Kyllä, johtaminen taistelun aikana on ollut viime tapahtumissa aikalailla kaaosta ja seinille huutamista, siinä olet oikeassa. Joitakin pieniä valopilkkuja poikkeuksena tuohon on aina silloin tällöin kentälläkin kyllä näkynyt, että miehet ovat totelleet ylemmän tason käskyjä.

Jos tämmöinen johtoporras perustettaisiin, niin itse ajattelisin niin, että se jakaisi armeijan ryhmille sen tehtävät ja toimintatavat ottaen huomioon ryhmien varustuksen ja kaluston ja lukumäärän.

Ainakin teutonipuolen johto tänä vuonna piti aina ennen skenaarioita tälläisen johtajien kokouksen, jossa päätettiin yleensä ryhmitys ja karkea toimintasuunnitelma. Ja eiköhän Puola-Liettua harrastanut jotain vastaavaa myös.

ZamboNet kirjoitti: Kyllä, johtaminen taistelun aikana on ollut viime tapahtumissa aikalailla kaaosta ja seinille huutamista, siinä olet oikeassa. Joitakin pieniä valopilkkuja poikkeuksena tuohon on aina silloin tällöin kentälläkin kyllä näkynyt, että miehet ovat totelleet ylemmän tason käskyjä.

Pitäisi oikeastaan saada kentälle jonkinmoinen johtoporras, joka ei koostu ryhmien johtajista, vaan parista mihinkään ryhmään kuulumattomasta henkilöstä jotka tarkailevat tilanteita ja jakavat käskyjä ryhmien johtajille. Olen saanut myös käsityksen, että ryhmä seuraa ryhmänsä lippua?! Jos näin on, niin ryhmän johtaja ja lipunkantaja yhteistoimin toteuttaa johtoportaan käskyjä ja muut ryhmästä seuraa mukisematta lippua ja ryhmän johtajaa.
Toisaalta tämä kuulostaisi aika vaikealta ja kenttätaistelun johtoportaalla pitäisi olla myös käytettävinä lähettejä jotka tuovat uutisia ja vievät käskyjä, ellei johtoporras itse käyskentele siellä täällä.

Ainakin teutonipuolen johto tänä vuonna piti aina ennen skenaarioita tälläisen johtajien kokouksen, jossa päätettiin yleensä ryhmitys ja karkea toimintasuunnitelma. Ja eiköhän Puola-Liettua harrastanut jotain vastaavaa myös.

Tämän sentään kuulostaa hyvältä ja ajattelinkin, että kai sitä nyt jotain suunitelmia tehtiin ..

Aemilius kirjoitti:Olenkin tässä miettinyt, että eikö teillä näillä kahtena aikasempana kertana ole ollut mitään selkeää komento porrasta armeijoissa, näköjään ei. Jotenkin olisi minusta selkeämpää, jos armeijassa olisi vaikka ryhmien pääliköistä koostuva johtoporras, joka sopii miten armeija taistelee ja toimii, ellei teillä sitten ole jo semmoinen systeemi. Jotenkin nyt kuulostaisi siltä, että johtaminen taistelussa on yhtä kaaosta, kun ryhmät tekevät miten haluavat. Sellaisen käsityksen olen saanut, kun näitä foorumeita olen tässä lueskellut. Korjatkaa jos olen väärässä tai jotain.

Jos tämmöinen johtoporras perustettaisiin, niin itse ajattelisin niin, että se jakaisi armeijan ryhmille sen tehtävät ja toimintatavat ottaen huomioon ryhmien varustuksen ja kaluston ja lukumäärän. Myös senkään ei pitäisi olla ongelma, että yhteisharjoituksia ei ole paljoa, koska ainahan toimintatavoista voidaan netissä keskustella ja harjoittaa ryhmän kesken tai parin armeijaan kuuluvan ryhmän kesken, vaikka tietysti tositoiminnassa kaikki on aina erilaista.

Ainakin teutonien puolella homma toimi ennen skenaariota juuri näin. Ryhmien johtajat kokoontuivat ja sopivat keskenään jonkinlaisen suunnitelman mitä ollaan tekemässä ja mikä on kunkin ryhmän tehtävä. Tällä suunnitelmallisella toiminnalla oli ratkaiseva merkitys teutonien menestykseen.

Taistelun aikana johtaminen on miltei mahdotonta. Ainoastaan kukkulan valtauksessa taktiikkaa onnistuttiin muuttamaan "lennossa", kiitos poikkeuksellisen passiivisen vastustajan. Syitä vaikeaan johtamiseen on kaksi. Toinen on se että taistelussa soturien huomio on vihollisessa ja enintään muutamassa viereisessä kaverissa ja taustameteli on sitä luokkaa että käskyhuutojen kuuleminen on vaikeaa. Käskyjen perille saanti edes vierestä on käytännössä vaikeaa. Toisekseen useimmat taistelut ratkeavat kontaktin jälkeen hyvin nopeasti, joten ei ole aikaa sille että komentaja ehtisi siirrellä reservejä hätäpaikkaan tai irrottaa joukkoja rintamasta.

Järkevän komentamisen yrittäminen vaatisi sitä että osa väestä keskittyisi toimimaan viestinviejinä ja seuraamaan oman komentajan merkkejä, joita sitten tulkitsee ja koettaa saada muille perille. Kymmenen hengen porukasta tuo tiputtaisi jo 20% taistelutehosta pois, vaikka kumpaakin hommaa hoitaisi vain yksi henkilö. Tilannetta hankaloittaa se että sotureja ei ole koulutettu tottelemaan käskyjä, eikä eri ryhmien välillä ole mitään yhtenäistä selvää viestijärjestelmää jolla käskyt saataisiin perille nopeasti, selvästi ja yksikäsitteisesti.

Minkäänlaisia rakenteita ei kannata armeijoihin pakottaa järjestäjien toimesta. Jonkinlainen mielekäs kuvio kannattaa kuitenkin armeijan sisällä sopia, se ehdottomasti kannattaa. Millainen tuo käskytyskuvio on, se riippuu porukoiden taidosta, kokemuksesta, koosta ja muista seikoista joita ei tiedä etukäteen. Se on kuitenkin varmaa että rakenteen kannattaa olla kevyt, ennakkoon toimiva ja kovaääninen.

Tänä vuonna molemmissa armeijoista soturit valitsivat keskuudestaan jokaiseen skenaarioon kenraalin. Molempien armeijoiden kenraaleille oli jopa tehty tabardit.

Ryhmänjohtajat pitivät kyllä Puola-liettuan armeijassakin käskynantonsa skenaarioiden alussa. Tosipaikan tullen yksikään suunnitelma ei kestänyt taistelukosketusta. Puola-Liettuan armeijaa vaivasi skenaariosta toiseen passiivisuus, kokemattomuus ja epäyhtenäisyys.

Rämän oma toiminta ei tässä suhteessa ollut mikään poikkeus. Järjestelykiireiden vuoksi ryhmänä toimimista ei oltu harjoiteltu.

Katselin useassa skenaariossa Teutoneiden päättäväistä etenemistä ja esimerkiksi kukkulaskenaariossa onnistunutta häirintäosaston käyttöä ihaillen, sillä juuri niin olisin itsekin tehnyt, jos asiaan olisi jotenkin pystynyt vaikuttamaan.

Gnomus kirjoitti:Taistelun aikana johtaminen on miltei mahdotonta. Ainoastaan kukkulan valtauksessa taktiikkaa onnistuttiin muuttamaan "lennossa", kiitos poikkeuksellisen passiivisen vastustajan. Syitä vaikeaan johtamiseen on kaksi. Toinen on se että taistelussa soturien huomio on vihollisessa ja enintään muutamassa viereisessä kaverissa ja taustameteli on sitä luokkaa että käskyhuutojen kuuleminen on vaikeaa. Käskyjen perille saanti edes vierestä on käytännössä vaikeaa. Toisekseen useimmat taistelut ratkeavat kontaktin jälkeen hyvin nopeasti, joten ei ole aikaa sille että komentaja ehtisi siirrellä reservejä hätäpaikkaan tai irrottaa joukkoja rintamasta.

Järkevän komentamisen yrittäminen vaatisi sitä että osa väestä keskittyisi toimimaan viestinviejinä ja seuraamaan oman komentajan merkkejä, joita sitten tulkitsee ja koettaa saada muille perille. Kymmenen hengen porukasta tuo tiputtaisi jo 20% taistelutehosta pois, vaikka kumpaakin hommaa hoitaisi vain yksi henkilö. Tilannetta hankaloittaa se että sotureja ei ole koulutettu tottelemaan käskyjä, eikä eri ryhmien välillä ole mitään yhtenäistä selvää viestijärjestelmää jolla käskyt saataisiin perille nopeasti, selvästi ja yksikäsitteisesti.

Tiedän tai ymmärrän tämän asian vaikeaksi toteuttaa. Tässä tulee myös kysymykseen se asia, että näköjään tapahtuman tarkoituksena on kasvattaa osallistujien määrää mikä myös tuo enemmän ja enemmän ongelmia taisteluihin, kun ei ole kunnon johtoa määräämässä asioista. En tiedä tulisiko siitä mitään, että vaikka noin 30-40 (yhteensä vaikka n.600 henkeä) eri ryhmää yrittää toteuttaa omia päämääriään, vaikka olisikin sovittu pääliköiden kesken jonkin moinen suunnitelma, mutta kaikki muuttuu tappeluissa hetkessä. Oletan tässä, että tapahtuman on haluamassa entistä enemmän osallistujia, se tuo juuri ongelmia taisteluihin. mitä enemmän jengiä ja mitä vähemmän käskyjä, sitä kaoottisempaa ja sekavampaa..
Tuosta tuleekin yksi ratkaisu, että jotkut ryhmät sulautuisivat yhteen, tai ryhmistä tulisi isompia, tai ainkin toimisivat tiiviisti yhteistyössä.. Vaikeaa, mutta mielestäni oleellista, vaikka en olekkaan vielä ollut yhdessäkään sotahuudossa ja en tiedä millaista se on..
Mutta nyt tämä keskustelu on poikennut täysin hakoteille alkuperäisestä aiheesta, joten pyydän anteeksi offtopiccia..

Tämä onnistuisi, että jokainen puoli jakaisi joukkonsa yksinkertaisesti yksiköihin.
Ihan vaikka esimerkkinä osapuoli: komentoryhmä, 1. jalkaväkirykmentti, 2. jalkaväkirykmentti, 3. jalkaväkirykmentti, jousirykmentti, 1. häirintärykmentti, 2. häirintärykmentti, jne...
Tapahtuman kasvaessa yksiköiden koko vain kasvaa (1-3 ryhmää), ja tarpeeksi kasvaneena jaetaan joukot vielä useampaan yksikköön.
Jokainen yksikkö voisi näin toteuttaa paljon paremmin saamiaan käskyjä, kun ryhmää isompi määrä tietää mitä tässä nyt oikein ollaan tekemässä, ja miten siihen pitäisi päästä.

Anteeksi ehkä hiukan epäselvä viesti, mutta koettakaa selvitä.

Eiköhän tuo tosiaan toimisi, Maikkeli, jos joukot tosiaankin jaettaisiin 2-3 itsenäiseen, toisista riippumattomiin joukkoihin. Ei kuitenkaan niin pieniin, ettei näistä yksinään olisi vastusta vastustajan isommalle joukolle. (Jos nämä siis noudattavat vanhaa "taktiikkaa")

Hmh. "Petturi" aihe on taidettu jo käsitellä kokonaan, ei se SoHuun sovellu, ellei joku sitten ehdota aivan mullistavaa ideaa.

Jos pettureita otetaan mukaan niin mielestäni saisi laittaa molempiin leireihin yksi petturijengi. Pari kolme olisi hyvä määrä tikarilla, ja saisi huutaa kuolleena. Kelatkaa mikä paniikki nousisi kun joku viisi kuolisi heti ja kaikki huutaisivat "PETTUREITA!"...


-a

Silloin kyllä pettureina olo olisi nannaa, jokaiselle petturille olisi 20 vastassa. Jos siitä glooriapisteitä heruisi, niin kyllä korvaisi petturuuden takia menetetyt. (Jos petturuudesta nyt pisteitä miinustettaisiin, ja jos ne viisi petturia nyt yhtä sekunnin sadasosaa enempää selviäisivät)

Pari kolme olisi hyvä määrä tikarilla

Ja epäilykset eivät varmaisi heräisi siinä vaiheessa, kun muut heiluttavat vähintään kahden metrin aseita ja viisi äijää siellä heiluttelee viholliselle vihaisen näköisenä niitä tikareitaan

Tai sitten missasin pointtisi

ZamboNet kirjoitti:

Pari kolme olisi hyvä määrä tikarilla

Ja epäilykset eivät varmaisi heräisi siinä vaiheessa, kun muut heiluttavat vähintään kahden metrin aseita ja viisi äijää siellä heiluttelee viholliselle vihaisen näköisenä niitä tikareitaan

No laita sinä vain niille fullpleitit ja tornikilvet.

Eli mielestäni saisi/pitäisi kuolla nopeasti.


-a

Archibald kirjoitti:

ZamboNet kirjoitti:

Pari kolme olisi hyvä määrä tikarilla

Ja epäilykset eivät varmaisi heräisi siinä vaiheessa, kun muut heiluttavat vähintään kahden metrin aseita ja viisi äijää siellä heiluttelee viholliselle vihaisen näköisenä niitä tikareitaan

No laita sinä vain niille fullpleitit ja tornikilvet.

Eli mielestäni saisi/pitäisi kuolla nopeasti.


-a

Tikarillahan tappaa boffauksessa nopeasti ja kätevästi selkään aivan järjettömiä määriä jos toiset ei mitään osaa odottaa. Tornikilpi ja pleitti vaan hidastaisivat ja sitten näistä tehtäisiin reikäjuustoa.

Epathus kirjoitti:

Archibald kirjoitti:

ZamboNet kirjoitti: Ja epäilykset eivät varmaisi heräisi siinä vaiheessa, kun muut heiluttavat vähintään kahden metrin aseita ja viisi äijää siellä heiluttelee viholliselle vihaisen näköisenä niitä tikareitaan

No laita sinä vain niille fullpleitit ja tornikilvet.

Eli mielestäni saisi/pitäisi kuolla nopeasti.


-a

Tikarillahan tappaa boffauksessa nopeasti ja kätevästi selkään aivan järjettömiä määriä jos toiset ei mitään osaa odottaa. Tornikilpi ja pleitti vaan hidastaisivat ja sitten näistä tehtäisiin reikäjuustoa.

No mutta tuollaiset murhaajat on yleensä vähän muuta kuin panssaroituja sotureita. Ei sopisi tyyliin ... mutta tämähän ei ole larppia. Joku määrä pitäisi laittaa rajaksi kuinka paljon saa tappaa.

Tai sitten vain ratkaisee taistelut perinteisesti taitoa käyttäen eikä mitään assasiineja.


-a

No ehkä tosiaan kannattaa unohtaa ne petturit kun se tuntuu olevan niin vaikeaa.