Sotahuuto

Tulipa mieleeni tarttua tällaiseenkin aiheeseen. Jotta boffokansa ei puutuisi iänikuisiin kenttätaisteluihin tai läpirynnimisiin olisi hyvä kehitellä lisää skenaariotyyppejä. Näitä kulloisetkin järjestäjät voivat sitten mieltymystensä/mahdollisuuksien mukaan sijoittaa vanhojen sekaan.
Käynnistetäänpä ideamylly seuraavalla hahmotelmalla:

Lipun kaappaus
Tehtävä:
Kummallakin osapuolella on oma koko armeijan yhteinen suurbanneri (kuten tänä vuonna Teutoneiden sekä P-L:n suurbannerit). Armeijoiden tehtävänä on kaapata vihollisen suurbanneri ja tuoda se oman suurbannerin luokse. Lisähaastetta voisi tuoda se, että molempia suurbannereita pitäisi vielä pitää hallussa tietyn aikaa ja/tai kuljettaa molemmat suurbannerit tiettyyn paikkaan taistelualuetta. Tämä mahdollistaisi sen, että taistelu ei lopu heti ensimmäisen isomman kärhämän jälkeen vaan vihollisen hajalle lyödyt sekä toisaalla olleet yksiköt voivat vielä yrittää vastaiskua.

Vihollisen suurbannerin kaappaus jo itsessään osoittaa onnistuvan osapuolen ylivertaisuuden taistelussa, mutta toimii myös kovana iskuna vihollisen taistelumoraalille. Suurbannerin menetyksen voisi jollain tapaa rinnastaa kunnioitetun kenraalin kuolemaan vihollisen käsissä.

Taistelualue:
Alueen tulisi olla mielellään varsin laaja, jotta näkö- tai kuuloyhteyttä ei olisi heti skenaarion alussa. Tämä suosii joukkojen osittaista hajauttamista tiedustelijoiksi, hämääjiksi ja pääjoukoksi, jolla siis suurbanneri on. Jonkinlainen kukkuloiden/tiheämpien metsäalueiden täplittämä harvahko metsä voisi olla soveliain. Taistelualueen muoto olisi hyvä olla mahdollisimman neliömäinen, tämä skenaario pitkässä kapeassa rännissä olisi käytännössä vain yksi uusi kenttä-/kohtaamistaistelu lisää. Liian suuri alue tosin tekee taistelusta pikemminkin väkivaltaista kuurupiiloa. Kuten kaikessa muussakin, tasapaino pitää löytää.

Rajoitukset:
Suurbanneria vartioimassa pitää olla koko taistelun ajan vähintään pari ryhmää, mielellään melko raskasta väkeä, jotta suurbanneri ei vipeltäisi ympäri taistelualuetta hirveällä vauhdilla. Pari ryhmää on yhtäältä varteenotettava vastus, mutta toisaalta myös tarvittaessa kykenevä liikkumaan joustavasti ja yllätyksellisesti. Mikäli järjestäjät katsovat tarpeelliseksi voisi suurbannerin mukana liikkua yksi tuomari. Tuomari valvoo, ettei suurbanneria piiloteta taikka hylätä ilman suojaa ja rokottaa pisteissä mikäli tällaisia rikkeitä havaitaan.

Ongelmat toteutuksessa:
Suurin ongelma lienee soveliaan taistelualueen löytäminen. Alue ei saa olla liian ryteikköistä, jolloin vähänkin raskaampi väki on käytännössä liikuntakyvytöntä. Liian avara maasto puolestaan tekee tiedustelusta ja hämäyksistä lähes turhia ja muuttaa taistelun luonnetta lähemmäs kenttätaistelua. Myös pelialueen rajat tulisi olla kaikille selvät, mikä on oma haasteensa.

Mitä tällä skenaariotyypillä haen:
Ajattelin tämän skenaariotyypin olevan eräänlainen arkunkannon ja kohtaamistaistelun ristisiitos. Tarkoitus olisi, että osapuolet joutuvat panostamaan tiedusteluun normaalia kohtaamistaistelua enemmän. Kun vihollisen sijainti ja paikallinen koostumus sekä ryhmitys eivät ole heti tiedossa, tulee myös taktiikka enemmän esiin.

Parannusehdotuksia, uusia ideoita ynnä muuta saa ja suorastaan pitää esittää. Mitä enemmän uusia skenaariotyyppejä saamme mietittyä, sitä vähemmällä työllä järjestäjät selviävät kehitellessään taisteluohjelmaa. Vaikka vanhat taistelumuodot jaksavatkin viehättää, olisi silti hienoa päästä taistelemaan uudenlaisilla kuvioilla.

Tuollainen perus lipunryöstö, voisi olla ihan toimiva skenaariotyyppi. Kovin historiallista siitä ei kuitenkaan saa ihan helpolla. Tulevat järjestäjät tosin päättävät skenaarioiden painotuksesta enemmän historialliseen tai pelimäiseen.

Pelialue lopulta näyttää mitkä skenaariot ovat toimivia.

Itse toivoisin, että pääosa skenaarioista olisivat historialliseen tunnelmaan tähtääviä, eivätkä puhtaasti pelkkää peliä.
Skenaariot ovat silloin mukavimpia kun saa vapaasti miettiä miten skenaarion tavoitteet pyrkii saavuttamaan.

Jaion tämän järkyttävän isoksi paisuneen säikeen omiin asianmukaisiin säkeisiinsä. Tähän säikeeseen enään keskustelua lipunryöstö skenaariosta.

Itse olen tällaisen skenarion kannalla. Kehitysideana voisin vielä heittää tällaisen:

Molemmilla ryhmillä olisi oma tukikohta (base), jossa oma lippu on (siis se armeijan suurbanneri). Omaa lippua ei saisi siirtää tukikohdasta (olkoot vaikka kukkula tmv. suht helposti puolustettava paikka?). Pisteen (tai jopa voiton?) saa, kun molemmat liput löytyvät omasta tukikohdasta. Kunhan alue on tarpeeksi iso, tiedustelulla ja taktiikalla on oikeasti merkitystä, kuten BlueSkie sanoikin. Siinä vaiheessa kun molemmilla ryhmillä onkin vain vihollisen lippu (kuten tod. näk. jossain vaiheessa tapahtuu), alkaakin se kunnon taktikointi. Paljonko jättää puolustajia lipunkantajalle, jottei vihollisryhmä ryöstä omaansa takaisin? Kuinka vahvalla porukalla hyökätä jotta oman lipun vieneet pahalaiset saisi listittyä varmasti? Etc.

Kantava idea on lähinnä tuo ettei oman puolen lippua voi siirtää. Näin vältytään siltä, että kevyet juoksevat koko ajan karkuun lippu mukanaan.

Respawnpiste voisi olla jossain tietyn matkan päässä omasta basesta. Respawni tapahtuisi säännöllisesti esim. jokaisen viiden tai kymmenen minuutin välein. Näin varmistutaan siitä että väkeä on aina kentällä.

Minun mielestäni tämä olisi ideana loistava. Mutta lipun vartioiminen ei olisi pakollista se on molempien armeejoiden oma päätös, jolloin joutuisi miettimään kuinka paljon kuluttaisi resursseja lipun suojelemiseen. Jos lippua on vartioimassa kaksi raskasta joukkoa esim: Maahinkainen ja Rämä niin kevyen joukon olisi melkein mahdotonta saada lippua haltuunsa. mielestäni taas lippua ei saisi piilottaa mihinkään puskaan sehän olisi häpeällistä armeejalla

Entäpä jos viholliselta lipun ryöstänyt kaveri tippuu, ja tämän jälkeen lippu on jossakin metsässä maassa, ja vain se tippunut tietää missä. Näissä olosuhteissahan lippu voidaan laskea kadonneeksi, koska varsinkin isolla alueella sen löytäminen voi olla vaikeaa ellei mahdotonta, ilman lipun alkuperäisen ryöstäjän tietoja.

JP666 kirjoitti: mielestäni taas lippua ei saisi piilottaa mihinkään puskaan sehän olisi häpeällistä armeejalla

Jos oma lippu täytyisi pitää koko ajan omassa tukikohdassa. Ne jotka tietävät wowin Warsong Gulchin niin tietävät mitä itse ajan takaa

Pahistonttu kirjoitti:Entäpä jos viholliselta lipun ryöstänyt kaveri tippuu, ja tämän jälkeen lippu on jossakin metsässä maassa, ja vain se tippunut tietää missä.

Looginen virheesi: Miten se lipun ryöstänyt kaveri tippuu, ilman että sen tappanut vastustaja näkee lipun ja ottaa sen takaisin?

Lipunryöstön ajatus on sinänsä hyvä, mutta käytännössä tämä skenaario on joko tehtävä kenttätaistelun omaiseksi metsässä (ei spawnia, voitto tulee siitä että molemmat liput ovat toisen tukikohdassa tms tietyn ajan)
tai RISKin omaiseksi (spawni, voitto joko lipuista tukikohdassa tai lippujen hallinnasta tulleilla pisteillä ennalta määrätyn ajan kuluttua).

Näkisin ongelmaksi sen, että lippujen tulee olla yhdessä, koska lippujen menetys tarkoittaa silloin aina molempien lippujen menetystä. Tätä voisi ratkaista ensinnäkin sillä, että lipun kantaja ei koskaan saa kantaa kahta lippua, ja toisekseen sillä, että lippujen "voittoheksoilla" olisi jonkinlainen merkittävä etäisyys erona. 20 metriä lippujen välissä tekeekin lippujen puolustamisesta jo aivan eri tavalla taktista toimintaa.

Ascen kirjoitti:Lipunryöstön ajatus on sinänsä hyvä, mutta käytännössä tämä skenaario on joko tehtävä kenttätaistelun omaiseksi metsässä (ei spawnia, voitto tulee siitä että molemmat liput ovat toisen tukikohdassa tms tietyn ajan)

Jos spawnia ei ole, voinee homma mennä helposti kenttätaistelun tyyliseksi. Liput on helppo napata, kun mahd. suuri määrä vihuja on niitattu ketoon. Jos taas olisi respawnit esim. joka viides, kymmenes tai vaikka viidestoista minuutti, saisi skenu ihan eri luonteen. En tosin tiedä, miten hankalaa / todennäköistä se vihuarmeijan totaalinen niittaminen on, joten huomautukseni on sinänsä hataralla pohjalla. SoHussa kun en ole aikaisemmin ollut

Ascen kirjoitti: Looginen virheesi: Miten se lipun ryöstänyt kaveri tippuu, ilman että sen tappanut vastustaja näkee lipun ja ottaa sen takaisin?

Nuoli selkään jousiampujan toimesta. Jos joku vielä välittömästi tämän jälkeen listii tuon jousiampujan, tietävät vain nuo kaksi kuollutta lipun sijainnista. Sama tilanne ns. "kahden lesken piston" kanssa.

Minusta lippua ei saisi piilottaa. Menee koko kaappauksen into, jos joutuu metsästää sitä korvesta. Voittaja on silloin se joka on keksinyt sille parhaimman piilopaikan; ja tappeluhan siitä tulee.

Taktiset elementit tekevät tästä pelimuodon hauskan, mikäli se onnistuu.

Jos omaa lippua ei saisi lainkaan liikuttaa, vaan se täytyisi pitää jossain omassa "tukikohdassa" (kukkula, aukio tmv?), ei sitä lippua saisi mihinkään jemmattua. Ja pisteen saa, kun sekä oma, että vihun lippu löytyvät omasta tukikohdasta. Siinä saa sitten laskeskella, paljonko kannattaa jättää puolustusmiehiä, jotta silti on riittävästi hyökkääjiä kellistämään vastapuolen puolustajat.

Entä jos vihollinen saa siirrettyä lippua pois tukikohdasta mutta kaappaaja surmataan, saako lipun sillin palauttaa tukikohtaansa? Jos saa niin onko reittiä ja etenemisvauhtia määritelty. Tyyliin "koukattiin tuolta takarajan kuusten takaa sillä lipun palautusreissulla, käveltiin hitaasti välillä levähtäen (siellä kuusen alla), aina siihen asti et kuulu tukikohast huutoa et meil on niitten lippu, ja sit me juostiinkin loppumatka".

Sen pulman ratkaisun jätän muiden päänsäryksi.