Sotahuuto

Koska täällä on helpompi repiä suunniteltu säännöstä hajalle huonoista osistaan, ja käydä niistä väittelyä, pastean tänne suunnittelussa olevan asestandardin draftin. Puolet tekstistä on suoraan Sotahuuto 2006:sta, muutoksista olen vastuussa minä pohjaten keskusteluihin tällä foorumilla sekä irkissä. Henkilökohtainen lähtökohtani bofferitaisteluun on, että sen on tarkoitus olla hauskaa, turvallista ja näiden puitteiden rajoissa realistisen oloista, ja lisänä on annos ylimääräistä varovaisuutta tapahtuman luonteen vuoksi.

Lukekaa ja kommentoikaa lisää. Jo aiemmin esitetyt mielipiteet säännöstöstä toivoisin myös postattavan tänne, että saadaan laajemmin keskusteltavaksi.


Sotahuuto 2007 - Asesäännöstö
Lähitaisteluaseet

Aseina käytetään bofferiaseita - liveroolipeleissä käytettäviä lateksiaseita ei käytetä, johtuen niiden liian vähäisestä pehmustuksesta sekä hyvin suuresta rikkoutumisriskistä. Ennen kuin aseen saa tuoda taistelualueelle, se pitää tarkastuttaa virallisilla aseentarkastajilla, jolloin se myös merkitään hyväksytyksi. Kaikki historialliset asetyypit ovat sallittuja, vaikka bofferihangot, mutta epätavanomaisten aseiden kohdalla turvallisuus tarkastetaan erityisen huolella. Miettikää siis tarkkaan mitä otatte mukaan.

Tähdätkää kaikissa rakenteluissanne käyttöturvallisuuteen. Erityisesti pistokärjet ovat tarkassa syynissä. Runkoputki ei saa tuntua pehmusteiden läpi vaikka sormilla painaisi vähän kovempaakin. Tämä vaatii huolellista pehmustusta erityisesti putkien päiden kohdalla, eli käytännössä kunnolla putken tulppamista riittävän paksulla pehmustepatjalla.

Kiellettyjä aseita ovat mm. epähistorialliset asetyypit, bofferisauva sekä pienet heittoaseet (tikarit, heittotähdet).

Mikäli ase hajoaa taistelussa, sillä ei missään nimessä saa jatkaa taistelemista. Tällaisella aseella ei saa enää edes torjua, vaan se tulee poistaa taistelusta mahdollisimman nopeasti. Jos havaitsette vastustajallanne rikkoutuneen aseen, huomauttakaa siitä hänelle älkääkä jatkako taistelua hänen kanssaan. Rikkoutuneita aseita ei saa korjata taistelun aikana vaan vasta taistelujen välisellä tauolla. Vaarallisiksi muuttuneet aseet voidaan poistaa tapahtumasta, vaikka ne olisivatkin alunperin läpäisseet turvatarkastuksen. Varautukaa siihen, että aseet saattavat vioittua taistelujen aikana - korjaustarpeita ja vara-aseita kannattaa ottaa mukaan hieman enemmän kuin olettaisi tarvitsevansa. Järjestävät tuovat paikalle pienen määrän korjaustarpeita, joita saa omakustannehintaan.

Tarkempia sääntöjä eri asetyypeistä:
Miekat
Pehmustus: Lyömäterien pehmustuksen vähimmäispaksuus riippuu miekan pituudesta:
-80cm vähintään 16mm pehmustetta (2 x 8mm pehmustekerrosta)
- 110cm vähintään 23 mm pehmustetta ( 8mm + 15mm pehmustekerrokset tai 3x8mm)
110cm + vähintään 30mm pehmustetta (2 x 15mm)

Pistokärjet: Kaikissa miekoissa on joko turvallinen pistokärki, tai niitä ei käytetä tapahtumassa. Pistokärki koostuu riittävän pehmeästi tulpatusta runkoputkesta, vähintään 4-8cm runkoputken yli ulottuvista superlonikärkeä tukevista "lyömäteristä" sekä miekan pituudesta riippuen vähintään 8-15cm pitkästä superlonikärjestä, jota ei saa teipata lyttyyn koska tämä tekee pistokärjestä kovemman. Pistokärjen vähimmäispehmustemäärä riippuu miekan pituudesta:
-100cm vähintään 4cm runkoputken ylittävät lyömäterät tukemaan vähintään 8cm superlonikärkeä.
100cm - 120cm vähintään 6cm runkoputken ylittävät lyömäterät tukemaan vähintään 12cm superlonikärkeä
120cm + vähintään 8cm runkoputken ylittävät lyömäterät tukemaan vähintään 15cm superlonikärkeä

Koska aseiden pituuden kasvaessa myös lyöntien voima kasvaa, on ehdoton yläpituusraja kahden käden miekoille käyttäjän oma pituus. Tällä säännöllä pyritään välttämään käyttäjälleen liian suurten aseiden käyttöä, joka voisi aiheuttaa hallitsemattomuudesta johtuvia vaaratilanteita.

Jos miekkaan haluaa tehä käsisuojuksen (ns. käsikupin), on se tehtävä niin jäykäksi, että se todella suojaa sormia lyönniltä. Myöskään käsisuojuksessa ei saa olla teräviä kohtia, joilla saattaisi vahingoittaa itseään tai muita.


Keihäät
Turvallisten keihäiden tekemisessä on kaksi tekijää: Riittävän paksu rakenteeltaan hyvä pistokärki, sekä vähän joustava varsi.

Varsi ei saa olla tehty liian jäykäksi, sillä varren joustaminen heikentää osumia pahemmissa tilanteissa. Varsi ei toisaalta saa myöskään joustaa liikaa, ettei keihäällä voi tehdä kyseenalaisia lyöntejä esimerkiksi kilven taakse heilahduksen avulla. Varsiputkeksi suositellaan siis joko 50mm putkea, tai kahta sisäkkäistä putkea, jotka on kiinnitetty toisiinsa vahvalla liimalla ja tulpattu hyvin päistään.

Pistokärki: Keihään molemmat päät on oltava pehmustettu siten, ettei putken pää tunnu pehmusteiden läpi painelemallakaan. Pistokärjessä itsessään vaaditaan putken reunojen erittäin huolellisen tulppauksen lisäksi superlonikärkeä tukevat putkipehmusteosat, jotka jatkuvat yli keihään varren vähintään 10 cm samaan tapaan kuin miekkojen lyömäterät, mieluummin jopa pidemmälle. Näiden osien muodostamaan tukeen liitetään riittävän leveä, vähintään 15cm pitkä superlonikärki, joka on mieluiten leikattu tuen muotoon, ei vain teipattu kireälle. Jälleen, kärjen teippauksessa on oltava huolellinen, ettei teippi paina kärkeä kasaan.

Varstat ja muut ketjuaseet

Varstojen pääasiallinen ongelma on ketjun mahdollisen kietoutuminen ja siitä seuraavat vaaratilanteet. Näiden vaaratilanteiden minimoimiseksi varsta-aseiden on täytettävä seuraavat kriteerit:

"Ketjuna" käytetään kestävää köyttä, joka on vähintään 5mm paksua.

Köyden pituus varren päästä palloon on maksimissaan 50cm.

Köyden kiinnitys on tehtävä molemmista päistään niin, ettei ole vaaraa köyden irtoamisesta. Varteen suositellaan porattavan kiinnitysreiät, joista hiotaan pois terävän reunat. Pallon sisusrakenteena voidaan käyttää esimerkiksi vanhaa salibandypalloa.

Palloon ei jätetä mitään kovia kohtia, kuten liian tiiviiksi teipattua vaahtomuovia, tai muotoilun vuoksi tehtyjä rakenteita.

Köysi on pehmustettava koko matkaltaan "makkaroilla", eli köyden koko matkalle kiinnitetyillä köyden ympäröivillä eristepaloilla, jotka sekä estävät köyden takertumista, että estävät köyden aiheuttamia hiertymiä.
Ohjeellinen pituus makkaralle on 5cm, jolloin sen saa edelleen kiinni köyteen tukevasti, eikä se ole vielä liian lyhyt ollakseen merkityksetön turvallisuuden kannalta.

Molemmat varren päistä on pehmustettava niin, että vahinko-osumat niillä eivät voi satuttaa. Katso aikaisempi maininta tulppauksesta. Myös varsi on pehmustettava 8-15mm pehmustekerroksella siltä osin joka ei ole kahvaa.
Varstan varrella ei saa lyödä, eikä sen osumia lasketa.

Varsiaseet
Varsiaseilla tarkoitetaan erinäisiä aseita, joilla on luonteenomaisena piirteenään pitkän varren päässä oleva lyömäterä. Joissain varsiaseissa on myös historiallisestikin ollut pistoterä. Varsiaseiden joukko on kirjava, ja pyrkimyksenä on sekä luoda näille turvalliset käyttösäännöt, sekä helpottaa asetyyppien tunnistamista, koska taistelutilanteessa on vaikea erottaa epäselvää hilparia tavallista paksummasta keihäästä. Vaikka näissä säännöissä on käytetty esimerkin omaisesti naginataa yhtenä asetyyppinä, muistettakoon aseistusta valitessa että viitekehyksenä on euroopan keskiaika, eikä naginata ole siis (tietämyksemme mukaan) tyypillinen käytetty ase, toisin kuin esimerkiksi glaive, jota käytetään myös esimerkkinä.

Varsiaseiden välittämä lyöntivoima riippuu suoraan varren pituudesta, joten hallittavuuden varmistamiseksi varsiaseen maksimipituus on maasta katsoen se korkeus, johon käyttäjä ylettää kädellään varvistamatta.

Varsiaseita koskevat pistokärkien, varren jäykkyyden ja varren pehmustamisen kohdalla samat säännöt kuin keihäitäkin.

Varsiaseiden terä: Varsiaseiden historiallinen käyttötarkoitus liittyi vahvasti siihen voimaan, joka saadaan lyöntiin pitkän varren ja raskaan lyömäterän avulla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että lyömäterältä vaaditaan vielä enemmän pehmustetta kuin muissa lyömäaseissa ollakseen turvallinen.

Terässä on oltava vähintään 5x15mm tai vastaava määrä eristettä, tai vaihtoehtoisesti 2x15mm eristettä + 5cm vaahtomuoviterä.

Kirves-tyyppisissä terissä vaahtomuoviterän päälle saa laittaa eristekerroksen antamaan muotoa terälle, mutta terään ei saa jäädä kovia muotoja.

Jos varsiaseeseen halutaan välttämättä tehdä ylimääräinen "väistin" varteen, kuten joissakin historiallisissa naginatoissa käytettiin terän ja varren yhtymäkohdassa, tulee se tehdä käyttämättä kovia rakenneosia - vaikkapa ylimääräisellä 2x15mm palalla eristettä.

Varsiaseiden momentti riippuu varsiaseiden pituuden lisäksi aseen - ja erityisesti terän - painosta. Pyrittäköön siis tekemään varsiaseista mahdollisimman kevyitä näiden rajoitteiden puitteissa.

Taistelutilanteessa voi hyvin tulla tilanne, jossa nopeasti katsoen kuvittelee vastustajan hilparin tai vastaavan tyyppisen aseen tavalliseksi keihääksi, jos teriä ei ole tehty riittävän selkeästi.

Lyömä- ja pistoterät on tehtävä selkeästi erotettaviksi osiksi. Naginatat ja glaivet on tehtävä selvästi yksiteräisiksi, jolloin terä voi jatkua lyömäosiostaan suoraan pistoteränä.

Kaikki moniteräisten varsiaseiden terät on selkeästi teipattava eri värisiksi kuin itse varsiosa - toivomme kuitenkin räikeiden värien välttämistä, sillä mustan, ruskean ja hopean käytöllä pääsee jo pitkälle ilman räikeältä näyttämistä.

Jousiaseet

Mikäli tuot jousen tapahtumaan, tulee sinun lukea tämä ja toimia ohjeiden mukaan. Tässä mainittujen asioiden lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös muihin bofferiohjeisiin, välttääkää esim. tähtäämistä arkoihin paikkoihin.

Jousien ja nuolien tarkastaminen hoidetaan paikan päällä varsinaisen tapahtuman alussa, muiden aseiden tarkastamisen yhteydessä. Jokainen ammuttu tai muuten kovia kokenut nuoli tarkastetaan ehdottomasti skenaarioiden välillä jousitiimin toimesta.

Linkojen ja heittoaseiden osalta alkutarkastuksessa ilmoitetaan, täytyykö ne tarkastuttaa joka käytön jälkeen vai ei. Turvallisimmatkin aseet on syytä tarkistaa henkilökohtaisesti jokaisen käytön jälkeen. Sekaannuksen välttämiseksi kukaan muu kuin aseen kyseiseen taisteluun tuonut taistelija ei saa ottaa kantama-aseita käyttöönsä tai ryhtyä siirtämään niitä taisteluiden aikana. Ammukset ja heittoaseet saa toki siirtää jaloista pois, mutta piilotusleikkeihin ei ryhdytä.

Jousien vetolujuus on rajoitettu 25 paunaan (lb). Tätä voimakkaampia jousia ei sallita. Paunamäärillä tarkoitetaan sitä voimaa joka vaaditaan jousen virittämiseen nuolen pituudelle. Tämä voidaan mitata asettamalla jänne vaikkapa vaakaa tai kalapuntaria vasten ja virittämällä jousi siihen kohtaan johon se nuolen kanssa viritettäisiin. 25 paunaa on 11.4 kiloa.

Suosittemme myös pehmustamaan jousen kärjet, sillä ne voivat epähuomiossa osua johonkuhun taistelun melskeessä.

Jousien minimiampumaetäisyys on kaksi (2) metriä. Tätä lähempää jousella ei saa ampua. Jos metri on liian suhteellinen käsite niin käyttäkää mittana kohteenne pituutta ja lisätkää puolet.

Myöskin ammuttaessa tuleen aina ottaa huomioon tuulen vaikutus nuolen lentoon, sekä vaara nuolen kimpoamisesta. Stantardi boffonuolen kärki on kuin superpallo: jos nuoli osuu johonkin kiinteään se todennäköisesti kimpoaa takaisinpäin ainakin jonkin matkaa.. nokki edellä. Katsokaa mihin ammutte.

Nuolen tulee olla sulitettu ja nuolen varressa tulee olla esim. teippiä estämässä sälöytymistä varren katketessa. Tämä siis jos käyttää puisia varsia, kuten useimmat tekevät. Mikäli varsi on ei-säröytyväää materiaalia mitään päällystettä ei tarvita. Suosittelen paksua ja jäykkää pakkausteippiä. Liian ohut teippi päästää sälöt lävitseen.

Nuolen kärki ei saa mahtua silmäkuoppaan (kärjellä tulee olla 5cm halkaisija) eikä nuolen kärjessä saa olla oikeaa, terävää kärkeä sisällä. (Joskus on nähty kärjen sisälle unohtuneita taulukärkiä jotka olisivat voineet puhkaista koko kärjen ja mahdollisesti kohteensa samalla.) Myöskään kärki ei missään tapauksessa saa kääntyä sivuun osuessaan kiinteään esteeseen.

Nuolen varren päässä tulee olla kolikko tai muu vastine (olkoon se sitten metallia, paksua nahkaa tai puuta) estämässä varren päääsyä puhkaisemaan pehmusteita. Pelkkä puutappikin pääsee patjasta ja supelonista ennen pitkää läpi jollei sitä jotenkin estä. Yksi toimiva tapa on liimata vaikkapa 2cm pätkä harjanvartta, johon on porattu nuolenvarren kokoinen reikä, tiukasti nuolenvarren kärkipäähän. Tämän kanssa kolikkoa ei tarvia ja lisäksi se tukee koko kärkeä mukavasti.

Nuolen kärjen pehmustus tulee olla riittävä. Riittävänä pehmustuksena pidetään vähintään 5cm paksua superlonkerrosta ja vähintään 2cm retkipatjaa. Materiaalien ei tarvitse välttämättä olla samoja kuin tässä mainitut, kunhan niiden ominaisuudet ovat enemmän tai vähemmän vastaavat. Huomatkaa, että mikäli saatte nahkapään tai tussunuolen (tai miksi sitä haluaakaan kutsua) ominaisuudet vastaamaan tätä pehmustusta, vaikka pehmusteena onkin kangasta ja nahkaa, ne voidaan hyväksyä.

Tavoite olisi saada turvallinen, lievästi etupainoinen projektiili joka tuntuu korkeintaan yhtä pahalta kuin normaaliosuma bofferimiekasta. Ottakaa huomioon myöös että nuolet tulevat yleensä yllättäen, kohde ei ehkä ehdi jännittämään lihaksiaan tai muuten valmistautumaan osumaan nuolestanne.

Lisäksi järkeä saa käyttää. Jos nuoli on liian kova, liian painava, ei selvästikään lennä oikein.. jne. se tullaan hylkäämään. Nuolet ja jouset voivat olla vaarallisia eikä niiden kanssa leikitä. Tarpeen vaatiessa nuoli testataan ampumalla sillä käyttäjää kohtalaisella voimalla lähietäisyydeltä.

Nuolessa tulisi olla kolme sulkaa. Kaksisulkaiset hyväksytään kyllä, mikäli sulat ovat kunnossa ja nuoli lentäää suoraan, mutta suosittelen silti laittamaan sen kolmannenkin sulan. Muovi- tai luunokit eivät myöskään ole pakollisia, mutta vähentävät riskiä nuolenvarteen tehdyn lovinokin lohkeamisesta. Jänne saattaa tälläisissä tapauksissa heittää irronneen sälön kauaskin.

Suosittelen nokkia tehdessä tekemään porakoneella reiän ja sitten puukolla kaivamaan uran auki reikään asti. Näin loven pohja jää pyöreäksi eikä lohkea niin helposti, ja on ystävällisempi jänteellekin.

Miksi näin? Larppaajan käsikirjan ohje esim. sallii paljon pienemmään pehmustemäärän. On kuitenkin huomattava, että Sotahuuto ei ole larppi. Larpeissa on harvoja aseistettuja hahmoja jotka joutuvat tappelemaan korkeintaan kerran pelin aikana. Sotahuuto on tapahtuma, johon on odotettavissa vajaa kolmesataa taistelunhaluista soturia. Kyseessä on taistelutapahtuma ja tappeluja tulee varmasti joka sormelle ja varpaalle. Jokainen nuoli tullaan ampumaan taatusti useita kertoja, sikäli kun kestävät ehjinä. On myös odotettavissa että osumia tulee arkoihin paikkoihin ja tavoilla joita ei voi nähdä ennalta. Tästä syystä niinkin vaarallisen välineen kuin jousen turvallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Sotakoneet

Sotakoneet, kuten tykit ja katapultit, syynätään erityisen tarkkaan ja niistä on syytä ilmoittaa järjestäjille hyvissä ajoin. Foorumeilla pohditaan sallittuja ammustyyppejä ja sotakoneita, ja lopullisen sanan sotakoneiden käytön sallimisesta antavat järjestäjät. Sotakoneille suositellaan myös jossain määrin realistisen ulkoasun tavoittelua, joskin sotakoneet ovat perinteisesti olleet enemmän hupielementti kuin taktisesti merkittävä tekijä.[/u]

Eli linjausta lasikuituputken suhteen ei vielä ole?

Ascen kirjoitti: Aseina käytetään bofferiaseita - liveroolipeleissä käytettäviä lateksiaseita ei käytetä, johtuen niiden liian vähäisestä pehmustuksesta sekä hyvin suuresta rikkoutumisriskistä.

Ei tarvinne perustelua sen kummemmin imho, ei latekseja ole juurikaan puolusteltu.

Ascen kirjoitti:Ennen kuin aseen saa tuoda taistelualueelle, se pitää tarkastuttaa virallisilla aseentarkastajilla, jolloin se myös merkitään hyväksytyksi. Kaikki historialliset asetyypit ovat sallittuja, vaikka bofferihangot, mutta epätavanomaisten aseiden kohdalla turvallisuus tarkastetaan erityisen huolella. Miettikää siis tarkkaan mitä otatte mukaan.

Pitäisiköhän mainita että aseiden täytyy jotenkin rimmata porukan kanssa? Siitähän on ollut puhetta ettei tulisi talikko- ja varstaritariarmeijaa tai muuta omituista vastaan...

Ascen kirjoitti: Tähdätkää kaikissa rakenteluissanne käyttöturvallisuuteen. Erityisesti pistokärjet ovat tarkassa syynissä. Runkoputki ei saa tuntua pehmusteiden läpi vaikka sormilla painaisi vähän kovempaakin. Tämä vaatii huolellista pehmustusta erityisesti putkien päiden kohdalla, eli käytännössä kunnolla putken tulppamista riittävän paksulla pehmustepatjalla.

Kiellettyjä aseita ovat mm. epähistorialliset asetyypit, bofferisauva sekä pienet heittoaseet (tikarit, heittotähdet).

Ensimmäinen kappale rautaa, toisen voisi muuttaa vaikkapa:

Kiellettyjä aseita ovat mm. epähistorialliset, taistelukäyttöön sopimattomat ja vaikeasti mallinnettavat asetyypit, bofferisauva sekä pienet heittoaseet (tikarit, heittotähdet).

Ascen kirjoitti: Koska aseiden pituuden kasvaessa myös lyöntien voima kasvaa, on ehdoton yläpituusraja kahden käden miekoille käyttäjän oma pituus. Tällä säännöllä pyritään välttämään käyttäjälleen liian suurten aseiden käyttöä, joka voisi aiheuttaa hallitsemattomuudesta johtuvia vaaratilanteita.

Ei välttämättä historiallisesti perusteltavissa mutta tapahtuman kannalta järkevä rajaus koska miekoissa ei ole liikaa pehmustetta.

Ascen kirjoitti: Keihäät
Turvallisten keihäiden tekemisessä on kaksi tekijää: Riittävän paksu rakenteeltaan hyvä pistokärki, sekä vähän joustava varsi.

Olisiko hyvä sanoa vaikkapa "sopivasti joustava" tai "riittävästi muttei liikaa joustava" varsi?

Ascen kirjoitti: Varstat ja muut ketjuaseet

Varstojen pääasiallinen ongelma on ketjun mahdollisen kietoutuminen ja siitä seuraavat vaaratilanteet. Näiden vaaratilanteiden minimoimiseksi varsta-aseiden on täytettävä seuraavat kriteerit:

"Ketjuna" käytetään kestävää köyttä, joka on vähintään 5mm paksua.

Köyden pituus varren päästä palloon on maksimissaan 50cm.

Puolimetrinen köysi menee jo iloisesti kaulan ympärille, itse ottaisin tuosta mitasta jonkinverran pois.

Ascen kirjoitti: Varsiaseet
Varsiaseilla tarkoitetaan erinäisiä aseita, joilla on luonteenomaisena piirteenään pitkän varren päässä oleva lyömäterä. Joissain varsiaseissa on myös historiallisestikin ollut pistoterä. Varsiaseiden joukko on kirjava, ja pyrkimyksenä on sekä luoda näille turvalliset käyttösäännöt, sekä helpottaa asetyyppien tunnistamista, koska taistelutilanteessa on vaikea erottaa epäselvää hilparia tavallista paksummasta keihäästä. Vaikka näissä säännöissä on käytetty esimerkin omaisesti naginataa yhtenä asetyyppinä, muistettakoon aseistusta valitessa että viitekehyksenä on euroopan keskiaika, eikä naginata ole siis (tietämyksemme mukaan) tyypillinen käytetty ase, toisin kuin esimerkiksi glaive, jota käytetään myös esimerkkinä.

Jättäisin naginatan keskustelun ulkopuolelle, tulee turhaa tekstiä eikä sillä ole varsinaisesti tekemistä SH:n kanssa.

Ascen kirjoitti: Varsiaseiden välittämä lyöntivoima riippuu suoraan varren pituudesta, joten hallittavuuden varmistamiseksi varsiaseen maksimipituus on maasta katsoen se korkeus, johon käyttäjä ylettää kädellään varvistamatta.

Jälleen osittain epähistoriallista mutta onpahan joku luku jolla vältetään älyttömyydet. Vielä tuotakin selvästi lyhyemmät vielä toimivat monitoimiaseina paremmin joten hyvä että rajoituksia laitetaan.

Ascen kirjoitti: Jos varsiaseeseen halutaan välttämättä tehdä ylimääräinen "väistin" varteen, kuten joissakin historiallisissa naginatoissa käytettiin terän ja varren yhtymäkohdassa, tulee se tehdä käyttämättä kovia rakenneosia - vaikkapa ylimääräisellä 2x15mm palalla eristettä.

Jättäisin naginata-esimerkit pois, niistä tulee mahdollisesti väärinymmärryksiä viimeistään sääntökäännösten myötä.

Heittokeihäistä ei ollutkaan tässä sen kummepia rakennusohjeita? Niistähän voi käytännössä vain sanoa että aseen tulee lentää niin että terä osuu ensin, terän tulee vastata miekan pistokärkeä ja koko rungon on oltava kaikilta puolin pehmustettu.

Ei tajua tuota miekanterien tukien minimipituutta... Vaikka meillä on sen 8cm putkieristetukea molemmilla sivuilla, niin se 15cm pitkä vaahtomuovikärki kyllä taittuu ihanasti sivuvulle. Eikä IMO sillä 180cm pitkällä miekalla juurikaan kovempaa pistetä, kuin sillä 80cm miekalla.

Selvennystä ja selitystä kaipaan.

Varsiaseiden kohdalla ei ollut mainintaa runkoputken pehmustamisesta muualta kuin terän osalta. Ehdotan että varsiaseiden 1/3 rungon pituudesta kärjestä pitää olla pehmustettu 15mm eristeellä ja pommelissa pitää olla 15mm eristettä +5cm superlonia. Pommelia ei kuitenkaan saa käyttämää lyömiseen.

Varstojen osalta suosittelisin kaikkia lukemaan tämän ketjun kokonaan, jotta niiden osalta saataisiin tehtyä tarvittavat linjaukset.
Ehdotan, että "varstat" kielletään kokonaan ja ketjukuulien maksimipituutta rajoitetaan. Perustelut em. ketjussa.

edit: muokattu samamuotoa varren pehmustamisesta.

Keisari_P kirjoitti:Varsiaseiden kohdalla ei ollut mainintaa runkoputken pehmustamisesta muualta kuin terän osalta. Ehdotan että varsiaseista vähintään viimeinen 1/3 pitää olla pehmustettu 15mm eristeellä ja pommelissa pitää olla 15mm eristettä +5cm superlonia. Pommelia ei kuitenkaan saa käyttämää lyömiseen.

Muuten samoilla linjoilla mutta kannatan että asiallisesti pehmustetulla polen peräpäällä saisi pistää myös. Se on osa periodia tekniikkaa eikä pistokärki toisessakin päässä ole kovin suuri uhkatekijä turvallisuudelle.

EDIT: Oletin muuten että se 1/3 olisi aseen kärjestä eikä perästä. Perän pehmustamisessa kun ei juuri tolkkua olisi. BlueSkien ehdottama 30cm on jo aivan liikaa jos buttspikea ei ole, ei sinne tarvita pehmustetta silloin enempää kuin kahdenkädenmiekkoihinkaan.

Keisari_P kirjoitti: Varstojen osalta suosittelisin kaikkia lukemaan tämän ketjun kokonaan, jotta niiden osalta saataisiin tehtyä tarvittavat linjaukset.
Ehdotan, että "varstat" kielletään kokonaan ja ketjukuulien maksimipituutta rajoitetaan. Perustelut em. ketjussa.

Kannatan ehdotusta. Sallisin varstat vain jos joukko koostuu silkoista maajusseista, muuten jättäisin se ulos tapahtumasta.

Keisari_P kirjoitti:Varsiaseiden kohdalla ei ollut mainintaa runkoputken pehmustamisesta muualta kuin terän osalta. Ehdotan että varsiaseista vähintään viimeinen 1/3 pitää olla pehmustettu 15mm eristeellä ja pommelissa pitää olla 15mm eristettä +5cm superlonia. Pommelia ei kuitenkaan saa käyttämää lyömiseen.

Viimeinen 1/3 pehmustettuna kuulostaa käytettävyyttä ajatellen aika rampauttavalta vaatimukselta, varsiaseita kun usein käytetään varsin leveällä otteella ja tällöin alemman käden on päästävä melko lähelle aseen perää. Ehdottaisin itse jotakin tiettyä senttimäärää aseen perästäpäin lukien, joka täytyy olla pehmustettu. Kuulostaisiko esim. 30cm pahalta? Varsiaseen perää ei kuitenkaan ole tarkoitettu samankaltaisiin lyönteihin kuin lyömäterän puoleista päätä, joten mielettömän pitkä runkopehmuste perässä ei ole mielestäni edes turvallisuudenkaan kannalta perusteltu.

Komppaan Jontzua varsiaseen oikein pehmustetun peräpiikin käytön suhteen. Tosin mikäli peräpiikin käyttö sallitaan, tulee ylempänä käsitelty peräpään runkopehmuste mitoittaa riittäväksi (jolloin se puolestaan saattaa sotia aseen muuta käytettävyyttä vastaan).

Varstojen osalta suosittelisin kaikkia lukemaan tämän ketjun kokonaan, jotta niiden osalta saataisiin tehtyä tarvittavat linjaukset.
Ehdotan, että "varstat" kielletään kokonaan ja ketjukuulien maksimipituutta rajoitetaan. Perustelut em. ketjussa.

Varstoista olen samoilla linjoilla kuin Keisari_P ja Jontzu.

Olen täysin samalla linjalla Joonaksen kanssa tuon peräpiikin käytöstä ja pehmustuksesta.

Heitän kuitenkin kehiin kritiikkiä tuon BlueSkien:n ehdottamaa 30 cm pitkän pehmusteen takia, koska se nimittäin syö älyttömästi aseen käytettävyyttä, kun ei saa ihan perästä kiinni ja ylimääräisen pituutena tuossa takakäden takana voinee myös tarttua hyvin käyttäjäänsä kiinni.

Olen itse täysin samaa mieltä Keisari_P:n kanssa noista varstoista, niille tarvitaan maksimi pituus. Tuo 50 cm narua on aika paljon kuitenkin, 30 senttiäkin kuulostaisi kohtuullisemmalta. Luin tuossa jotain kirjaa, missä oli ketjukuulista asiaa ja siinä narun pituudeksi sanottiin 15 cm. Uskoisin, että myös se, että asetta käytetään ryhmän identiteetin ulkopuolelta on huono asia.

On myös hyvä, että kahden käden miekalle ja varsiaseille on säädetty maksimipituus turvallisuuden nimissä. Tulisiko keihäälle tehdä vastaava temppu, mutta sen pituus määrittää vain senteissä käyttäjästään riippumattomaksi?

Ketku kirjoitti:Heitän kuitenkin kehiin kritiikkiä tuon BlueSkien:n ehdottamaa 30 cm pitkän pehmusteen takia, koska se nimittäin syö älyttömästi aseen käytettävyyttä, kun ei saa ihan perästä kiinni ja ylimääräisen pituutena tuossa takakäden takana voinee myös tarttua hyvin käyttäjäänsä kiinni.

Itse ehdotin tuota 30 senttiä jonkinlaisena kompromissina käytettävyyden ja toisaalta turvallisuuden suhteen. Täysin ilman peräpehmustetta ei varsi voine olla, ettei joku saa sitä pehmustamatonta varren peräosaa naamariinsa. Omasta mielestäni hieman pienempikin pehmuste vielä kelpaisi, mutta en sitten tiedä mitä mieltä tästä yleisesti ollaan.

EDIT: Huppista, huomasinpa omalta kohdaltani rankan puoleisen ymmärrysvirheen tuosta rungon pehmustamisesta, joka aiheutti tuon mitä aiemmassa viestissäni kirjoitin. Pahoittelen.

Korjasin sanamuotoa varsiaseen rungon pehmustamisesta. Mielestäni keihään tai hilparin pituudesta tulisi siis pehmustaa vähintään 1/3 (kärjestä). Jos hilparin toisella päällä saisi lyödä, olisi mielestäni järkevä täsmentää millainen minimipehmustus olisi tuolloin riittävä. En kuitenkaan sallisi pommelilla lyömistä keihäille (tai ylipäätään millekkään muulle kuin hilparille).

Mitenkäs nuolien tarkastus käytännössä hoidetaan tänä vuonna? missä ja kenen toimesta?

Mikäs on järjestäjien kanta latexi boffereihin? Kun olis niin kiva saada lempi miekka ens sotahuutoon. Tuo on Latex Dragonin bastardi latexi jonka olen itse muokannut bofferiksi.

http://i166.photobucket.com/albums/u99/ ... 0533-1.jpg

http://i166.photobucket.com/albums/u99/ ... C00534.jpg

Pistokärki tuossa ainakin näyttää aika olemattomalta...

Mannunvartija kirjoitti:Pistokärki tuossa ainakin näyttää aika olemattomalta...

Heh no se johtuu siitä että sitä ei ole..

Siis irrotin sen ja teen sitten uuden kun saan lisää superlonia ja muita ihme bofferin väsäys välineitä ni sitten teen siihen paremman ja turvallisemman pistokärjen..

Ascen kirjoitti: Tarkempia sääntöjä eri asetyypeistä:
Miekat
Pehmustus: Lyömäterien pehmustuksen vähimmäispaksuus riippuu miekan pituudesta:
-80cm vähintään 16mm pehmustetta (2 x 8mm pehmustekerrosta)
- 110cm vähintään 23 mm pehmustetta ( 8mm + 15mm pehmustekerrokset tai 3x8mm)
110cm + vähintään 30mm pehmustetta (2 x 15mm)

Tarkoittaako miekan pituus runkoputken pituutta vai miekan kokonaispituutta? Voisi täsmentää.

Kirves-tyyppisissä terissä vaahtomuoviterän päälle saa laittaa eristekerroksen antamaan muotoa terälle, mutta terään ei saa jäädä kovia muotoja.

Eli varsiaseista on kyse. Saako siis lyömäterä sisältää puutarhaletkua+solumuovia+superlonia vai pelkkiä pehmoaineita?

Omasta mielestäni hilparin tai kirveen terän muotoilussa kasteluletkusta (mielellään halkaistusta) tehdyt lenkit ovat ihan toimivia. Siksi juuri lenkit, että kasteluletkun pään kulmat eivät tuntuisi pehmusteen läpi.
En sallisi kovien materiaalien käyttöä kirveiden tai hilpareiden terän muotoilussa.

Varsiaseiden terä: Varsiaseiden historiallinen käyttötarkoitus liittyi vahvasti siihen voimaan, joka saadaan lyöntiin pitkän varren ja raskaan lyömäterän avulla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että lyömäterältä vaaditaan vielä enemmän pehmustetta kuin muissa lyömäaseissa ollakseen turvallinen.

Terässä on oltava vähintään 5x15mm tai vastaava määrä eristettä, tai vaihtoehtoisesti 2x15mm eristettä + 5cm vaahtomuoviterä.

Ensin paasataan, että lyömäterälta vaaditaan paljon turvallisuutta, mutta sitten minimit pehmustuksille kuitenkin ovat nuin pienet? Oma kokemukseni on, että paljonkin solumuovia (minkä toi 5x15mm siis on) ei takaa pehmeyttä. Itse tein kerran sotavasaran, johon muotoilin terän kymmenestä retkipatjan kerroksesta. Sen lyönnit sattuivat. Mielelläni vaatisinkin tuon pelkän solumuoviterän mahdollisuuden poistamista ja siis että varsiaseiden terien rakenteessa pitäisi olla aina myös tuota vaahtomuovia. Muistaakseni niissä Larppaajan käsikirjan kirveen teko-ohjeissakin käytetään terään vaahtomuovia.

Toisaalta jos ruvetaan kirveeseen tai hilpariin pistämään vaahtomuovia päähän ja reippaan kivasti, niinkuin jotkut saattavat innostua, niin silloin ase taas on turvaton käytössä. BlueSkie ei ainakaan luultavasti halua enään osumaa siitä yhdestä järjettömän kokoisesta no hilparista, kun sitä se varmaan yritti esittää.

Toisaalta eipä tota hilparia voi voimalla käyttää, koska se on ihan sama, mitä siinä on pehmusteena niin voiman kanssa se sattuu.

Ketku kirjoitti:Toisaalta jos ruvetaan kirveeseen tai hilpariin pistämään vaahtomuovia päähän ja reippaan kivasti, niinkuin jotkut saattavat innostua, niin silloin ase taas on turvaton käytössä. BlueSkie ei ainakaan luultavasti halua enään osumaa siitä yhdestä järjettömän kokoisesta no hilparista, kun sitä se varmaan yritti esittää.

Joo, kaikki Orivedellä olleet voivat varmaan allekirjoittaa tämän näkemyksen nähtyään yhden niistä siellä olleista "hilpareista"

Ketku kirjoitti:Toisaalta jos ruvetaan kirveeseen tai hilpariin pistämään vaahtomuovia päähän ja reippaan kivasti, niinkuin jotkut saattavat innostua, niin silloin ase taas on turvaton käytössä. BlueSkie ei ainakaan luultavasti halua enään osumaa siitä yhdestä järjettömän kokoisesta no hilparista, kun sitä se varmaan yritti esittää.

Juu ei kiitos, yksi kerta maassa lukua ottamassa riitti minulle kyseisestä aseesta. Hilpeintä(?) kyseisessä aseessa oli se, että vaikka sitä kuinka käytti ilman voimaa, niin se tuli oman massansa avulla torjunnoista läpi tyrmäämään. Lisäksi sitä kärkeä pystyi käyttämään kilpenä, sen verran iso se oli. Olisikohan jollakulla kuvaa tästä "peikkovasarasta"?

Eiköhän sen peikkovasaran kaltaiset möröt voida suosiolla poistaa Sotahuudosta. Jos aseita tehdään järkevillä mitoilla, niin ovat turvallisia. Johan SH05:n UKK mainitsee että paikalle ei saa tuoda "peikkonuijia"

Kuva peikkovasarasta. Tässä toinen kuva

Ei ehkä paras mahdollinen kuva, mutta siitä saa edes jonkinlaisen käsityksen.

Säännöissä voisi tosiaan olla maininta edes etäisesti järkevistä maksimipainoista. Turvallisuuteen pyrkivä pehmustaminen voi liiallisena johtaa turvallisuutta vaarantavaan liialliseen painoon.

Erityisesti hilpareille tulisi laatia massarajoitus!

Joku sellanen lause, jossa lukee: Vaikka se olisikin tehty minimivaatimusten mukaisesti, mutta asetarkastaja pitää sitä liian vaarallisena, niin hän voi pyytää 2 muulta asetarkastajalta mielipiteen ja tämä ratkaisee aseen hyväksymisen.

Tuollainen tarvitaan aina, koska muuten menee hankalaksi määritellä maksimipainoja.

Vähintäänkin UKK:ssa voisi mainita että liiallinen ja painava pehmustus on vaaratekijä ja siten yhtä kelvollinen aseen kieltoperuste kuin liian vähä pehmustus. Tarkastajat voivat sitten katsoa asekohtaisesti. Maksimipainon ongelma on se että jos aseen runkona on erilaiset materiaalit ja toinen hilpari 1,75m kevyellä rungolla ja toinen 2,5m raskaammalla rungolla, niin lyhyeen ja kevyeen saa yhä sen peikkonuijakärjen ilman että kokonaispaino ylittää pidemmän hilparin painoa.