Sotahuuto

Antakaa arvosana kenttätaistelun toimivuudesta skenaariona kokonaisuutena. Kirjalliseen palautteeseen voi sitten eritellä eri kenttätaistelut mikäli kokee sen tarpeelliseksi.

Mistä kenttä taistelusta?? vai kaikista yleisesti? Mutta kentät oli kivoja kun pääs tökkimään enemmän ku tarpeeks

Kentät on aina kivoja.

Kentät on hyötysuhdetehokkaita. Väen organisoiminen on nopeahkoa. Aikaa ei mene taistelukontaktiin hakeutumiseen ja taistelun jälkeen väki löytyy pienestä tilasta ja on helpohko organisoida uudestaan. Muutakin kuin kenttää tarvitaan, mutta kenttä antaa eniten mätkettä suhteessa käytettyyn aikaan ja vaivaan.

Hämmentävää oli se että maastoskenaariot joiden olisi pitänyt olla kevyiden joukkoojen erikoisalaa meni raskaille yksiköille (pois lukien arkun kanto- ja risk-skenaariot) ja kenttätaistelut joiden olisi pitänyt olla raskaiden erikoisalaa
menivät alkuun pitkälti Puola-Liettuen kevyemmälle väelle. Vasta sunnuntaina saimme kentällä lyötyä Puola-Liettuan, ja vieläpä kahdesti. Olin todella hämmästynyt saavutuksesta

Gnomus kirjoitti:Vasta sunnuntaina saimme kentällä lyötyä Puola-Liettuan, ja vieläpä kahdesti. Olin todella hämmästynyt saavutuksesta

Muistelen suurella lämmöllä kenttätaistelua, jossa Maahinkainen jyräsi PL:n vasemmasta laidasta läpi samalla kun Mannun Teutoneiden oikeassa laidassa piti johtaa heilurioven perääntymistä. Kävi vain niin, että meidän eteemme oli jäänyt huonoksi onnekseen TURA, jonka läpi taoimme tiemme kohdaten tämän jälkeen jo Maahinkaisen sotureita Puola-Liettuan rivin takana

Gnomus kirjoitti:Vasta sunnuntaina saimme kentällä lyötyä Puola-Liettuan, ja vieläpä kahdesti. Olin todella hämmästynyt saavutuksesta

Muistaakseni Saimme Puola-liettuan voitettua jo kerran tai kahdesti lauantai iltana ku vedettiin pari kenttätaistelua... Mutta kaikki kenttätiastelut olivat kyllä loistavia!!!!

Kenttätaistelut olisivat olleet 5:n arvoisia, jos olisimme päättäneet tasaisemman ryhmäjaon ja kenttää ei olisi aliarviotu pölyn mukaan, ja näin ollen sitä olisi ollut ENEMMÄN!

Kenttätaistelut olivat hauskinta tapahtumassa, nautin itse suuresti. Ei sillä, etteivätkö muut olisi maistuneet, mutta kenttä vain oli hauskaa. Kohtimarssimisen fiilistä ei voita mikään.

Kenttätaistelun takiahan suurin osa porukasta luullakseni paikalle vaivautuu. Warhammerista tutut rivistöt kohtaavat sankarten johtaessa yksiköitä, ja lippujen liehuessa navakassa tuulessa. Vielä kun kenttä olisi ollut vähän isompi, kokonaan nurmea, välissä pari pientä metsäsaareketta, ja mäet molemmin puolin, niin mielikuva olisi ollut täydellinen.

Tyrisalthan kirjoitti:Kenttätaistelun takiahan suurin osa porukasta luullakseni paikalle vaivautuu. Warhammerista tutut rivistöt kohtaavat sankarten johtaessa yksiköitä, ja lippujen liehuessa navakassa tuulessa. Vielä kun kenttä olisi ollut vähän isompi, kokonaan nurmea, välissä pari pientä metsäsaareketta, ja mäet molemmin puolin, niin mielikuva olisi ollut täydellinen.

Tuota olisi jaksanut vaikka 3 päivää ilman mitään muita skenaarioita.

Kenttätaistelut olivat hyviä tappeluksia...vaikka niissä allekirjoittaneella kävi pari kertaa todella huono tuuri ja sai iskun jostain ennen kuin sain itse lyötyä ketään, pidän niistä yleisesti. Aina ei voi voittaa!

Ei nyt ihan.. Itse kyllä jäin kaipaamaan yhtä kahta lisä kenttä matsia mutta ei pelkkää kenttää jaksa. Kaikki skenut (lukuun ottamatta arkun kantoa) olivat yhtä viihdyttäviä ja erillaisia.

Lauantai-illan epäviralliset kenttämätöt olivat omasta mielestäni parhaimmat koko tapahtumassa. Dueli oli tyylikäs kun mikä ja sain jopa tapettua pari rämäläistä . Kaikenkaikkiaan hyvä maku jäi kaikista kenttätaisteluista.

Kenttätaistelut olivat upeita ja lähinnä olisinkin toivonut sitä, että Liskojen sivustoilla olleet yksiköt olisivat pitäneet paikkansa - näin olisimme voineet voittaa Teutonit kaikki neljä kertaa. Mutta jokainen armeijahan on niin vahva kuin heikoin lenkkinsä - se, että sivustat hajosivat johtui puhtaasti Teutonien aiheuttamasta paineesta ja myös taktisista virheistä, joita on helppo syyttää näin jälkikäteen.

Kaikissa neljässä raskaasti panssaroituna taistelleena ja kahdesti raatoutuneena sanoisin, että moiset linjataistelut kaipaisivat vain yhtä elementtiä lisää. Näen mielessäni suuria sotaseksuaalisia fantasioita noin 20 jousiampujan porukasta, jotka ampuvat yhteislaukauksia korkealla korotuksella vihollisten joukkoon. Jos joku joskus keksii järjestää moisen, minä myyn oman isoäitini (tosin molemmat ovat jo kuopattuja) päästäkseni mukaan moiseen. Tai edes näkemään sen. Perversiomme meillä kaikilla.

Kenttätaistelut tiedettiin meillä Wanainmaalla ihan omaks jutuks, siitä oli kokemusta ja harjotusta oli paljon, sitä me tehään kaikki kesät. Ongelmaksi meijän kohdalla ilmeentyi Maahinkaisten ja Kuolan kilpi&keihäs rivistöt. Ne oli hankalat. Muuten ihan kiva skenaario, niissä oli sitä sotimisen tunnelmaa.

Itselle jäi eritoten mieleen läpimurto, jossa teutonien piti viedä lippu läpi vihollisesta. Muistan varmaan vielä kymmenen vuoden päästä kuinka kahdenkädenmiekkani pureutui läpi Entalian rivistä kohti liskoja ja lopulta sen, kuinka Wanainmaan selustassa teloin useita sen taistelijoita. Sitä voiton riemua ja taistelun tuntua en ole ennen kokenut. Kaikki taistelut jäi mieleen mahtavina kokemuksina, myös ne hävityt. Kiitos järjestäjille, omille ja vihollisille unohtumattomista kokemuksista. Täydet viisi pongoa!

Itkin jo toisaalla epätasaista ryhmäjakoa; jos raskaat ja kevyet yksiköt olisi jaettu tasaisemmin, olisivat kenttätaistelut olleet minun makuuni nautittavampia. Lisäksi ikävä hiekka ja epäselvät briiffit pakenemisen osalta laskivat pisteitä.

Mahti kirjoitti:Muistan varmaan vielä kymmenen vuoden päästä kuinka kahdenkädenmiekkani pureutui läpi Entalian rivistä kohti liskoja ja lopulta sen, kuinka Wanainmaan selustassa teloin useita sen taistelijoita.

Toivottavasti en enää kymmenen vuoden päästä muista kuinka olin juuri valmistautunut antamaan ensimmäistä iskua viholliselle, kun tunsin keihään tökkäävän niskaani. Onnittelut vain hyvästä läpimurrosta, vastaavasta pääsin itse viikonlopun aikana lähinnä unelmoimaan.

Näist tykkäsin aiva hirvittäväst, mikään ei oo parempaa ku KUNNO kenttärähinät!
En pahemmi osannu murehtii jos hävittiin, enemmänki jäi harmittamaa... miks en lyöny tota ukkelia ku oisin ehtiny tai oisinpa tehny jottai toiste. Mut mitäpä ny murehtimaa, ku on ollunna aiva hullattoma hauskaa!
Ainaha joillekki on voitto tärkee, mut jos sit todellaki miettii liikaa niin siin alkaa kärsimää jo moni tekijä, ja voi jäädä aik skeida maku koko tapahtumast jos tommosii miettelee. Loppuje lopuks voitto pitää olla muute ei tunnu missää ja helpost siin alkaa syyttelee toisia.
Tärkeää ei oo voitto vaan henkine voitto.

Heheh Teutonit oppi aika nopeesti, että Wanainmaata vastaan ei saa/kannata laittaa kevyttä. Meinaan tultiin aika vauhdilla läpi kirjaimellisesti.

Wanainmaata ei voinut jättää ilman kunnon huomiota. Silloin kun Wanainmaata vastaan saatiin melkein koko ryhmä, niin homma hoitui, mutta ohuella rivillä tai kevyellä väellä oli kyllä ongelmia enenmän kuin laki sallii. Onnittelut hienosta suorituksesta.

No, sitä me ollaan harjoteltu

Mjaa, minä kevyenä kilpimiehenä pääsin oikeasti taistelemaan vain kentissä. Sen lisäksi tunnelma niissä oli todella hyvä. Viisi pistettä, ehdoitta. Lisää tätä !

Sadacdur kirjoitti:Heheh Teutonit oppi aika nopeesti, että Wanainmaata vastaan ei saa/kannata laittaa kevyttä. Meinaan tultiin aika vauhdilla läpi kirjaimellisesti.

Tuolla joku valitteli, että Wananinmaalaiset joutuivat aina joko Maahinkaista tai muuta raskasta vastaan P-L johdon päätöksen takia. No hommahan oli varmasti niin, koska te olitte yksiä raskaimpia osastoja P-L puolelta..

No en kyllä paljoo muista nähneeni teutoni kevyttä joukkoa.. Eli on varsin ymmärrettävää jos vastassa on raskasta...