Sotahuuto

Eliikkäs taistelut taisteltiin komeasti ja kunnialla, joten minkälainen maku suuhun jäi tapahtumasta?

Ruusuja ja Risuja kaipailtaisiin.

Oli ihan PERKELEEN hauskaa vaikka meidän ryhmällä oli joukkueiden kanssa hiukan epäselvyyttä kun oltiin aluksi Puolalaisia mutta joku siirsi meidät mitään kysymättä mercenaryiksi...

Vaikka eipä tuo haitannut, meidän ryhmä sai ekoista scenuista voittopisteet sen ansiosta

Ruusuja löytyis kyllä läjä päin joten annetaan nyt niistä nää parhaimmat. Ensinnäkin ja ehdottomasti tärkeimpänä muut ihmiset. Teitä vastaan ja teidän kanssa oli hienoa matsata. Vaikka saatiinkiin aina välillä turpaan että heilahti se oli silti todella hienoa ja ennen kaikkiea hauskaa. Ja itse sitä lähdinkin juuri SH:sta hakemaan. Muihin ruusuihin laitetaan vielä RISK-skenu, joka omasta mielestäni toi mukavan vaihtelun skenuihin. Risuja ei kyllä väkisinkään saa päähän mutta jos välttämättä halutaan niin omasta mielestäni ainoana haittana oli välimatkat alueiden välillä. Sekin oli tosin pieni vaiva.

Välimatkatkojen "marssit" tuovat vain sodan tuntua ja kasvattavat kuntoa.

JP kirjoitti:Välimatkatkojen "marssit" tuovat vain sodan tuntua ja kasvattavat kuntoa.

ja kasvattavat myös suuresti vitutusta raskaissa yksiköissä

C22 kirjoitti:

JP kirjoitti:Välimatkatkojen "marssit" tuovat vain sodan tuntua ja kasvattavat kuntoa.

ja kasvattavat myös suuresti vitutusta raskaissa yksiköissä

Edes se.. Valitettavasti raskaissa yksiköissä ei siitä huolimatta havaittu toivottua väsymistä, joten kevyesti toivomme ensi huutoon vielä pidempiä marsseja . Toisin sanoen, teillä oli ihailtava meininki alusta loppuun. Teitä vastaan jokainen voitto oli kuin olisi Valhallaan päässyt! Olikin yleensä, parhaassa tapauksessa jo monta kertaa.

C22 kirjoitti:

JP kirjoitti:Välimatkatkojen "marssit" tuovat vain sodan tuntua ja kasvattavat kuntoa.

ja kasvattavat myös suuresti vitutusta raskaissa yksiköissä

Arkunkanto oli ainoa skenu josta panssarista oli haittaa... mutta se oli ainoa joka pwnattiin kevyeellä.

Hyvät ja huonot asiat? Huonot: Kentän pöly, kuumuus, Kuolan keihäät/keihäiden käyttö (mm. meitä hakattiin verille; ei kuulu boffaukseen). Hyvät: ruoka, sauna, taistelut, skenut (vaikka hävittiin), ilmapiiri, elämys... vaikka mitä!


-a

Archibald kirjoitti:

C22 kirjoitti:

JP kirjoitti:Välimatkatkojen "marssit" tuovat vain sodan tuntua ja kasvattavat kuntoa.

ja kasvattavat myös suuresti vitutusta raskaissa yksiköissä

Archibald kirjoitti: Arkunkanto oli ainoa skenu josta panssarista oli haittaa... mutta se oli ainoa joka pwnattiin kevyeellä.

Oli panssarista haittaa jokaisessa skenaariossa jossa juostiin tai rämmittiin metsässä. Se miten paljon sen antaa haitata onkin jo eri juttu.

Archibald kirjoitti:Hyvät ja huonot asiat? Huonot: Kentän pöly, kuumuus, Kuolan keihäät/keihäiden käyttö (mm. meitä hakattiin verille; ei kuulu boffaukseen)...

En sano mitään kuolan keihäistä tai niiden käytöstä koska en tiedä siitä vastaanottavan näkökantaa mutta ei meilläkään ilman vammoja selvitty. Verisiä ikeniä, haljennut huuli, muutama paskaks menny polvi.. Ja kaikki nämä kuuluvat boffaukseen jos näin suuressa tapahtumassa ollaan. Ikävää on jos näin tietysti käy, mutta meillä ei ainakaan suuremmin valitettu kun kovaa joku löi.

Mutta joo. Kaikki tuntevat itse mikä on liian kova isku. Panssareissa sitä ottaa kovempaakin ihan mieluusti. Ilmankin kunhan ei iholle lyödä.

Sotahuuto 2006 oli varsin onnistunut tapahtuma. Itse en ikävä kyllä voi verrata sitä edellisvuotiseen, koska en silloin ollut paikalla työkiireiden takia.

Järjestäjille bonusta hyvästä suunnittelusta ja järjestelystä. Informaation kulku toki oli ongelma, mutta tuonkokoisissa projekteissa se ei ole mitään uutta. Samoin ruuan kohdalla oli lähinnä valitettavaa sen määrän suhteen.

Tulevaisuudessa toivoisin näkeväni eräiltä tietyiltä ryhmiltä hieman enemmän paneutumista keihäittensä rakentamiseen, sillä kohtalaisen paljon kuulin ihmisten kiroilevan kyseisten keihäiden pistokärkien laatua - ainakin jäljistä päätellen, osassa kyseisistä keihäistä putki tuntui pistokärjestä läpi. Allekirjoittanut kannattaa tietyssä määrin seuraavaanlaista mallia keihäiden testaukseen: jos aseen käyttäjä suostuu ottamaan osuman naamaansa kyseisestä keihäästä samanlaisella voimalla kuin mitä voidaan olettaa kentällä tulevan, keihäs voidaan todennäköisesti päästää läpi, ellei siinä ole mitään selkeää vikaa.

Kuten jo edellä sanoin, onnistunut tapahtuma. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli kunnon hartiahieronta tapahtuman päätteeksi - kahdeksan vuoden käyttötauko raskaan panssarin kanssa saa lihakset aika helläksi, kun panssaria pitää päällään toista päivää.

Risut siitä, ettemme päässeet paikalle.

Kato prkl. Harvoin pääsee tokaisemaan että "minähän sanoin". ´
Kun valmensin joukkoamme SoHuun, otaksuin että tapahtuma on kovahenkinen, rankka ja paikkoja hajoaa (vaikka järkkärit tietenkin haluavat pitää tapahtumat turvallisina, ja yrittävätkin pitää - kiitos heille). Saarnasin liian kovasta pelistä ja pelkäsin yleisen turvallisuuden puolesta jo ennenkuin tapahtuma ehti edes alkaa. Näköjään suhteellisuudentajuni on sentään mätön osalta kohdallaan.

Toivotan pikaista paranemista ja lieviä särkyjä kaikille loukkaantuneille. Varmaan polvensakin loukanneet kysyvät että milloin on seuraava SoHu?

Harold kirjoitti:Toivotan pikaista paranemista ja lieviä särkyjä kaikille loukkaantuneille. Varmaan polvensakin loukanneet kysyvät että milloin on seuraava SoHu?

Ainakin kun meidän leirissämme järjestettiin oman joukkueen kesken gallupia aineesta "kenellä oli kivaa", oli yksi innokkaimpia viittaajia hän joka myös vuoti eniten verta. Mikäli oikein ymmärsin, niin kovin vakavilta vammoilta taidettiinkin välttyä? Parantuvista haavoistahan tulee vain hyviä legendoja.
(sanoo hän joka selvisi kipeytyneellä hartialla ja lievästi palaneella naamalla)

Ainakaan meidän bussimatkallamme en kuullut kenekään valitelleen että olisi ollut tylsää. Isompia ja pienempiä kolhuja, niin muiden, oman itsensä kuin kasvuston aiheuttamina löytyi kyllä aikalailla kaikilta.

Itse olen ollut yllättynyt siitä että viime vuoden ja tämän vuoden Sotahuutojen osalta on selvitty varsin pienin todellisin tappioin. Ilmeisesti vain vähän nilkkoja tänä vuonna ja tuo yksi nenä. Miettikää sitä kolhujen määrää joka tulee jääkiekossa tai jalkapallossa. Meillä oli sentään yli 250 henkeä hakkaamassa toisiaan patukoilla tunnista toiseen ryteikössä rämpien.

Archibald kirjoitti: Arkunkanto oli ainoa skenu josta panssarista oli haittaa... mutta se oli ainoa joka pwnattiin kevyeellä.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Haarniskan kanssa sai kerran toisensa jälkeen huomata että ei millään saa kiinni pakoon juoksevia kevyitä kavereita (lippuineen). Sama päti tietysti toisinkin päin. Oma pakeneminen kevyiltä oli mahdotonta, kun ei vauhti riitä. Samoin meidän omat kevyesti varustetut vipelsivät sellaisella vauhdillä pitkin mättäitä, ryteikköjä ja rinteitä että kateeksi kävi.

Arkunkanto oli ainoa skenaario jonka saattoi voittaa vain juoksemalla (koska piispa ei suostunut juoksemaan ja halusi mennä polkua). Muualla täytyi sitten tapella enemmän tai vähemmän. Taistelussa haarniska oli sitten arvossaan, mutta siihen missä ja milloin taistellaan se ei auttanut. Ymmärrän että vastapuolen kevyille näkyi se osa että haarniskoidut tulee ja marssii yli kerta toisensa jälkeen kun kestävät osumaa. He eivät nähneet sitä puuskutuksen ja lyllerryksen määrää joka oli ennen taistelua, tai sen lyllerryksen ja puuksutuksen joka oli kun yritimme löytää vihollisen kevyitä joita ei sitten koskaan edes nähty

Huomaan, että täällä siteerataan ja kommentoidaan minua. En jaksanut kirjoittaa mitään kirjaa, joten tarkennan vähän mitä ajattelin.

Eli koska arkunkannossa Entalia juoksi täysiä hakemaan arkku ja juoksi sen kanssa kotiin, vältyttiin kunnon taisteluista. Muissa metsäskenuissa tuli aina tappelua, ja kun raskas saapui paikalle oli siitä hyötyä, kuten aina. Eli kevyt ounaa niin kauan kun ei ole taistelua, vai..?

(Tajuaakohan tuosta mitään...)


-a

Kuten jo kirjoitin eilen tuonne toisaalle, hemmetin hienoa oli! Kiitokset kaikille taidokkaille vastustajille hyvästä vastuksesta ja omille sotureille taistelutoveruudesta. Puola-Liettuan esitaistelija kiittää ja kumartaa kaikille (paitsi sille perkeleelle, joka mursi tyttöystäväni nenän), Wanainmaa tulee taas ensi vuonna ja silloinkaan tärkeintä ei ole voitto, vaan HÄRÖPALLO!

Kyllä tuo kevytkin porukka voi taistelussa raskaan piestä mutta tämä vaatisi selkään pääsyä, jota puolalaiset käyttivät liian vähän. Jotta olisi ollut enemmän mahdollisuuksia kuin tulla suoraan kiveäkin kovempaan kilpi ja keihäsriviin.

s_kettu kirjoitti:Kyllä tuo kevytkin porukka voi taistelussa raskaan piestä mutta tämä vaatisi selkään pääsyä, jota puolalaiset käyttivät liian vähän. Jotta olisi ollut enemmän mahdollisuuksia kuin tulla suoraan kiveäkin kovempaan kilpi ja keihäsriviin.

Kyllä juu, mutta se selkään pääsy vaatii sen yhden raskaan ryhmän pysäyttämään vihollisen aloilleen siksi aikaa, kun kevyt ryhmä kiertää selkään. Se wannabe-raskas ryhmä Puola-Liettualla oli yleensä Wanainmaa ja selkäänhän siellä yleensä tuli, kun sitä selkäänkiertämistä ei oltu sovittu etukäteen kenenkään kanssa...taktiikanpuutetta.

Grislan kirjoitti:

s_kettu kirjoitti:Kyllä tuo kevytkin porukka voi taistelussa raskaan piestä mutta tämä vaatisi selkään pääsyä, jota puolalaiset käyttivät liian vähän. Jotta olisi ollut enemmän mahdollisuuksia kuin tulla suoraan kiveäkin kovempaan kilpi ja keihäsriviin.

Kyllä juu, mutta se selkään pääsy vaatii sen yhden raskaan ryhmän pysäyttämään vihollisen aloilleen siksi aikaa, kun kevyt ryhmä kiertää selkään. Se wannabe-raskas ryhmä Puola-Liettualla oli yleensä Wanainmaa ja selkäänhän siellä yleensä tuli, kun sitä selkäänkiertämistä ei oltu sovittu etukäteen kenenkään kanssa...taktiikanpuutetta.

Entalia onnistui kerran tulemaan Kuolan selkään kun Rämällä oli vaikeuksissa edessä. Mutta se oli vain kerran; sitä ennen oltiin saatu pataa 2 tai 3 kertaa edestä. Kiva kosto kun saatiin vielä banneri


-a

Hölö kirjoitti: Allekirjoittanut kannattaa tietyssä määrin seuraavaanlaista mallia keihäiden testaukseen: jos aseen käyttäjä suostuu ottamaan osuman naamaansa kyseisestä keihäästä samanlaisella voimalla kuin mitä voidaan olettaa kentällä tulevan, keihäs voidaan todennäköisesti päästää läpi, ellei siinä ole mitään selkeää vikaa.

Tässä tapauksessa haluaisin testata kahdenkäden miekkaasi naamaasi sillä voimalla, kun iskuja tulee kentällä. Eli varmaan yksikään ase ei pääsisi läpi testeistä, jos käyttäjä ei olisi masokisti.

Taistelun tuoksinassa vahinkoja sattuu. Jos kasvoihin tulevat osumat pelottavat/sattuvat liikaa, suosittelen kypärää kasvosuojuksella.

Ja by the way, kuola on kyllä ottanut omista keihäistään treeneissä naamaan, todennäköisesti enemmän kuin viholliset sotahuudossa yhteensä.

Ja niihin meidän keihäisiin tulee kyllä pehmeämmät pistokärjet, eli tulevaisuudessa ei pitäisi olla mitään valittamista.

Ehkäpä asian sivusta, mutta mielestäni olisi hyvä, jos olisi pakollisena varusteena ainakin kypärä, jopa sekin että kypärässä pitäisi olla kasvosuojus.

Archibald kirjoitti:Eli koska arkunkannossa Entalia juoksi täysiä hakemaan arkku ja juoksi sen kanssa kotiin, vältyttiin kunnon taisteluista. Muissa metsäskenuissa tuli aina tappelua, ja kun raskas saapui paikalle oli siitä hyötyä, kuten aina. Eli kevyt ounaa niin kauan kun ei ole taistelua, vai..?

Gnomus tarkoitti koska kevyt on nopea se voi mennä minne haluaa ja tapella missä haluaa. Raskas on hyvä tappelemaan mutta tappelee vain siellä missä on tappelun alkaessa.

Metsässä tämä johtaisi ideaalitilanteessa siihen että kevyet joukot saavat aina omissa taistelupisteissään paikallisen ylivoiman. Kyllä kaksinkertainen määrä kevyttä aina raskaan lyllerön voittaa, piirittää ja selkäänpuukottaa. Tai sitten kokemukseni on poikkeava ja vain minulle käy huono-onnisesti niin joka ainoa vuosi taistelutapahtumissa mutta muut raskaat soturit kohtaavat rehtejä miekkaanhyppääjiä jotka tulevat jonossa.

Tyrisalthan kirjoitti: Tässä tapauksessa haluaisin testata kahdenkäden miekkaasi naamaasi sillä voimalla, kun iskuja tulee kentällä. Eli varmaan yksikään ase ei pääsisi läpi testeistä, jos käyttäjä ei olisi masokisti.

Nyt kenties ymmärsit väärin sen, mitä tarkoitin. En usko, että kukaan teistä tahallaan löi kasvoihin ja se, että keihästä testataan käyttäjäänsä kasvoihin lyömällä on aivan eri asia kuin kahdenkädenmiekalla. Keihäällä pistetään ja sen pistokärjen pitää olla oikeasti pehmeä, koska pistossa, kuten Ascen toisessa threadissa totesi, on aivan erilainen voima takana. Totta kai kaksimetrisellä miekallakin tekee ikävää jälkeä kunnon lyönnillä, mutta keihäässä on takana käyttäjän koko vartalo, mahdollinen liike ja keihään varren mitta, mikä Sotahuudossa tuntui olevan keskimäärin noin kaksi metriä.

Puolestani tämä aihe KuoLa:n keihäistä voidaan jättää jo, koska se on loppuun kaluttu enkä usko, että sen enempää sanottavaa tähän on kummallakaan puolella keskustelua.

Tuli tässä mieleen vielä sekin, että vastaisuudessa, älkää hyvät ihmiset heittäytykö toisten isoja kilpiä vasten. Pahimmassa tapauksessa saadaan aikaan kaksi loukkaantumista per kilpi. Toki vaihtoehtona on, että valmistamme pehmustettuja (ja vielä raskaampia kilpiä) ja mätkimme niillä takaisin.

Hölö kirjoitti:Tuli tässä mieleen vielä sekin, että vastaisuudessa, älkää hyvät ihmiset heittäytykö toisten isoja kilpiä vasten. Pahimmassa tapauksessa saadaan aikaan kaksi loukkaantumista per kilpi. Toki vaihtoehtona on, että valmistamme pehmustettuja (ja vielä raskaampia kilpiä) ja mätkimme niillä takaisin.

Paikoin näki kyllä todella rumaa kilvenkäyttöä, mm. eräs herra bashasi kaverin kumoon kilvellään selän puolelta. Vähän voi ajatella. Mutta mitäs tässä sen kummempia itkemään, loistoreissu oli, eikä yhtään kaduta.

Laitan tähän nyt hieman ajatuksia, joita pyörinyt mielessä tapahtuman jälkeen.

Ensinnäkin, staabi oli asiansaosaavaa ja motivoitunutta, oli hienoa, että mieltä askarruttaviin kysymyksiin osattiin lähes aina vastata, ja silloinkin kun vastaus oli "en tiedä", se oli "en tiedä, mutta otan selvää". Ainoa mikä hieman takkuili oli muutaman skenaarion sääntöjen briiffaus, esimerkiksi kenttätaistelun pakenemissysteemi, mutta muuten jees.

Pelipaikka oli myös hyvä, maaseutuopisto tarjosi toimivat puitteet majoittumisille, ruokailulle ja muulle oheistoiminnalle. Taistelupaikat olivat myös miellyttäviä lukuunottamatta kenttätaistelupaikkaa. Matkoissa en näkisi niinkään ongelmana niitten raskautta, vaan sitä, että ne söivät liikaa aikaa.

Ajankäyttö muutenkin oli ehkä pahimpia kompastuskiviä tänä vuonna: tietenkin on ymmärrettävää, ettei tämän kokoisessa tapahtumassa helpolla pysytä aikataulussa, mutta kun ohjelmaa voidaan pitää korkeintaan suuntaa-antavana, niin syöhän se miestä. Lisäksi monen hyvän skenaarion menettäminen jätti haikeaksi, esimerkiksi siltatyöntö ja ryhmät hajallaan olisivat molemmat olleet kokemisen arvoisia.

Tänä vuonna ei bofferikansasta selvästikään otettu läheskään kaikkea irti verrattuna viime vuoteen; ei ollut lauantai-iltana yhtään niin piesty olo kuin viimeksi, mikä osittain kyllä varmaan johtui myös armeliaammista säistä ja Dexalista, mutta mielikuva oli, että viime vuonna kyllä tapeltiinkin enemmän.

Ainoa mitä erityisesti tekee mieli haukkua oli ruokailu. Jonot olivat varsin pitkät, mikä on harmillista. Ei niin että minua juurikaan haittaisi itse jonottaminen, mutta kun jonottamiseen käytetty aika on aina pois boffaamisesta. Olisin toivonut, että ruokailu olisi sujunut jouhevammin, niin olisi kerinnyt enemmän tapellakin. Närää aiheuttivat myös raa'at perunat ja ruoan loppuminen.

Joukkojen jaosta voisi vielä sanoa sanasen. Eli käsittääkseni tänä vuonna haettiin historiallisuutta sillä, että teutoneilla oli enemmän raskasta väkeä, kun taas Puola-Liettualla enemmän porukkaa. Luulen, että kaikille olisi kuitenkin ollut mukavempaa, jos historiallisuus olisi tältä osin uhrattu pelillisen toimivuuden alttarille.

Eiköhän siinä ollut kaikki, kiitos vielä loistavasta tapahtumasta.

Risuja annan vain asiaan, johon järjestäjät (eikä kovin moni muukaan) pystynyt vaikuttamaan: pöly. Oli se sitten metsän, kentän tai yleistä pölyä, olin hyvin allerginen. La-su yö meni täysin suun kautta hengittäessä ja nenää niistäessä, mutta sehän ei ole kenenkään syy! Olisin voinut pitää taistelussa esimerkiksi pumpulituppoja nenässä. Itseasiassa, taisin vilustuakin, tällä hetkellä nenä on ihan rohtunut liiallisesta niistämisestä.

Ruusuja tulee koko tapahtumaan ylipäätään! Ja mukaville ihmisille, oli ihana tavata uusia ihmisiä ja rankan taistelupitoisen päivän jälkeen rentoutua saunoen ja tanssien. Perjantain pitsatilauksien tekokin oli omalla tavallaan mielenkiintoisen palkitsevaa, lauantaina en jaksanut tosin enää edes ryhtyä hommaan!

Ruusuja ja risuja olisi varmasti enemmänkin, mutta nyt on pää niin tyhjänä, etten aio edes yrittää keksiä enempää. Kettu kuittaa.