Sotahuuto

Maahinkaisilla oli Sotahuudossa hurjan hauskaa, mutta miten meillä noin ulkopuolisten silmissä meni? Mitä teimme hyvin, missä olisi parannettavaa?

Tuli ihan wanhat hyvät ajat sunnuntain iltapäivällä mieleen, kun Maahinkaisen kanssa päästiin käymään yhdessä rivissä vihollista vastaan. Taistelutavat sopivat hyvin yhteen ja muutoinkin yhteisen ymmärryksen löytäminen kävi helposti. Erityisen mukava oli nähdä, että Maahinkaisen seuraava sukupolvi oli tarttunut aseisiin ja aloittanut matkansa kohti mestaruutta.

Orastavan paniikin tunteita koin kun Savo aloitti tapahtuman ottamalla teiltä kunnolla köniin. Tällä kertaa kuitenkin meidän viime vuodelta kantanut rutiini auttoi pääsemään tuosta nopeasti yli ja kohtaamisista tuli ensin tasaisia ja sitten jo hieman toispuoleisempiakin.

Olette tärkeä osa sotahuutoa ainakin minulle. Ja nimenomaan pääkilpailijana #1, vaikka yhdessä taistelukin tunnetusti meiltä sujuu.

Sunnuntaina matsailin ruokatauolla yhdenkädenmiekoilla teidän nuoren polven kanssa, ja kävi kyllä selväksi, että tässä ikänestorivaiheessa suurimmat onnistumisen tunteet saa tapahtumien järjestämisestä ja skenehengaamisesta

Muutenkin Maahinkainen oli jälleen oman puolensa absoluuttinen ankkuri. Itse olin suunnattoman iloinen samassa armeijassa olossa mm. siksi, ettei yhdessäkään skenaariossa tarvinnut keksiä, mitä ihmettä teille tekisi.

Päädyin usein todella epämääräisiin toimiin erinäisissä laidoissa, mutta minulle jäi sellainen kuva, että parhaimmin Maahinkainen pärjäsi päästessään toteuttamaan jousi-jousto-metaansa rauhassa, eli kun vihollinen sellaiseen antautui. Ongelmia taas aiheutui, jos vastustaja (etenkin Savo) toteutti aggressiivista liikesodankäyntiä ja haki aktiivisesti hyvää paikkaa ja suuntaa taistella suoran kohtaamisen sijaan. Elämme kyllä äärimmäisen mielenkiintoista aikaa skenen taktiikkametan kehityksen suhteen.

Suuret kiitokset Sotahuudosta, kyljessänne oli ihana olla!

Oli jälleen mukava olla sekä teitä vastassa että teidän puolellanne sotahuutamassa. Teitä vastassa sai lukuisia vaarallisia jousiosumia ja siinä joutui opettelemaan jälleen viikonlopun mittaan parempia itsesuojelutaitoja. Linjan toimintaa seuratessa vastapuolelta sai taas myös oppia erilaisista taktiikoista ja sijoittumistavoista. Sijoittuminen ja toiminta erottuu hyvin kentän laidalta toiselle.

Maahinkaisessa on mahtavaa myös osallistujienne avoimuus ja ystävällisyys: sekä samalla puolella että vastapuolella taistellessa sai skenaarion jälkeen palautetta hyvään ja arvostavaan sävyyn. Kiitos siitä, mitelläänpä taas tulevina vuosina!