Sotahuuto

Tämä keskustelu on luotu huippuhetkien kertomiseen ja jakamiseen! Tuttuun tapaan voidaan yhdessä jakaa ja perata sankaritarinoita. Näiden ei tarvitse olla omia henkilökohtaisia suorituksia, vaan myös sivusta seurattuja, mieleenpainuneita hetkiä.

Tämä koko sohu oli skenaarioissa tapahtuneiden seikkojen puolelta yksi ehdoton kohokohta. Mulla oli hauskaa joka matsissa, ja kyynel poskella sai seurata oman joukkueen varmaa ja innokasta suorittamista. Ei ollut yhtään hetkeä, jolloin en olisi ollut ylpeä koko hiisilaumasta.

Yksi huippukohta oli, kun pitkäjänteisen ja kärsivällisen linnan puolustamisen jälkeen hyökkääjä alkoi olla lyöty. Peloton ja kamppailua rakastava nuorisosiipemme päätti innolla ylittää linnan muurit ja lähteä kahakoimaan linnan edustalle vastustajan rippeiden kanssa. Into tarttui, ja itsekin ylitin sydän pamppaillen muurit. Linnaskenuissa aina kasautuva paine laukesi hetkessä, vaikka duelien hakeminen yli neljän metrin keihään kanssa olikin melko tuhoon tuomittua! Boffauksen riemu oli vahvasti läsnä, ja se hetki kun jalat laskeutuivat linnan pihamaalle, kalenterit kelasivat kymmenen vuotta taaksepäin ja pääni sisällä olin jälleen ensimmäisessä Sotahuudossani.

Kunnian hetkiä Maahinkaisrivissä mättäessä kertyi paljon. Mahtavimpiin lukeutui linnaskenaario, jossa eka meidän hyökkäys pääsi murtautumaan linnan pihalle. Vielä muurilla kun olimme kilvet lukossa ja keihäät jauhoivat ylitsemme puolin ja toisin, oli hyvä hetki heittää huumoriksi:"Sattuiko kenelle kahvia matkaan?"
Oma suoritukseni oli pitkästä tauosta johtuen vielä suhteellisen ruosteinen, mutta kun spawnilla pulssia odottaessa tajusin linnapihan olevan meidän hallussa, olin pakahtua ylpeydestä suorituksen suhteen.

Muita mahtavia hetkiä oli muitakin.
Vihollisten keskelle päätyminen puskun alle jääneenä mutta hengissä. Tyydyin läpsäisemään lähimmän ohijuosseen hengiltä ja kääntämällä miekan kuoleman merkiksi juuri ennen kuin kaikki loput olisivat tehneet minusta sinivalkopunaisen läntin.
Hauskaa jutustelua siitä seurasi hetken verran kun ekat äimistelleet tyypit huomasivat kohteliaisuus (itsesuojeluvaisto more like) kuolemani.
Arkunkannossa ainoa hengissä selviämäni skenu toi iloa, varsinkin kun se höystettiin hyvällä hengellä ja kahdella tapolla. (ainoat varmistetut koko SoHussa omalta osin, rivimiekkani kun on lyhyt ja puhtaan puolustuksellinen linjakilven kanssa.)

Etelän Imperiumin osasto Kotkan tehtävänä on yleensä kaukoskirmi ja juoksuoperaatiot. Tänä vuonna pakattiin mukaan paljon panssaria ja pitkiä keihäitä (myös metsään) ja päästiinkin tekemään enemmän yhdessä verrattuna viime vuonna korostuneeseen yksilösuorittamiseen ja backstabailyyn. Sitä kautta tuli tilanteita missä olin ylpeä koko porukan toiminnasta enemmän kuin yksittäisten ihmisten sankariteoista.

En voi väittää ymmärtäväni skenaarion taktista kontekstia hirveän hyvin, mutta itselleni tuntui tosi hienolta sunnuntai-iltapäivällä, kun saatiin hommaksi juosta noin 2/3 kenttää (eli 2x pidempi matka kuin vastustajalla!) vastustajan linjaa vastaan hidastamaan vastustajan pääsyä heille edullisempaan maastoon. Muutamalla isolla kilvellä vahvistettuna, Kotka juoksi niin lujaa kun jaloista lähti painavien kamojensa kanssa ja perusti linjan sovittuun paikkaan. Vastustajan eteneminen pysähtyi kun heidän linjakilvet jäivät odottamaan pitkien keihäiden saapumista paikalle ja saimme omillakin keihäillämme aiheutettua jonkin verran tuhoa. Tuon taistelun aikana haavoituin, tulin parannetuksi ja lopulta kuolin kun vastustajan linjasta joku urhoollinen soturi kontrolloi 4.2 m keihääni ja juoksi linjamme ohi.

Linnanpuolustusskenaariossa Kotka lähetettiin metsään harventamaan vastustajan skirmihöttöä. Nähtyäni metsän siimeksessä pari villiä sikaa, lähdin Galenin mukaan toiveikkaana ja aika pian eräs Noudettava komensikin jotakuinkin: "mennääs hakemaan noi possut tuolta". Ei siinä kai ollut noilla kolmella Camuloslaisella paljoa sanomista kun koko Galen + 1 Kotka yllätti huonossa maastossa. Tuon yhteenoton jälkeen irrottiin erään Galenilaisen kanssa kanssa jahtaamaan viimeistä karannutta possua. Possu oli löytänyt metsästä kaverikseen Ajan Kaartilaisen ja hiukan epäonnistuneen, rauhallisen (ja sankarillisen!) perääntymisyrityksemme jälkeen pääsin testaamaan uutta miekan pikarepäisykoteloani kun vaihdoin henkeni possun käteen ja jalkaan. Peliteknisesti respaskenaariossa kuolema metsässä taitaa olla raajarikkoisuutta parempi, mutta myönnän kuitenkin moraalisen tappioni tuolle kaksikolle

Matsit oli tänä vuonna kaikki ihan huippuja. Yks keissi jäi kuitenkin voimakkaimmin päähän, josta kiitos Valdyrille.

Oli joku metsän kohtaamisista, ja Perkeleelle tarjottiin ennen skenaariota armeijalippua. Jengi oli sen verran väsynyttä häviön jälkeen, ettei into varsinaisesti huokunut kenestäkään. Kyllä me se lippu silit kannetaan, ajattelin. Nappasin sen käteen ja mietin, et mitä vittua mä teen sillä ison kilven kanssa.

Skenaario alkoi ja pysyttelin ryhmän taustalla toistamassa komentoja ja huutamassa Perkelettä. Kädet väpätti, kun olisi tehnyt mieli lyömään, mutta en uskaltanut riskeerata lippua sen takia. Lopulta otettiin kunnolla turpaan ja yritin pysytellä irti pahimmasta taistelusta. Toverikomentajalle sanoin, että toi Perkeleenkin lippu pitää saada tuolta eturivistä turvaan. Se sit haettiin ja lyöttäydyttiin selvinneisiin joukonrippeisiin.

Eiköhän joku Valdyrkainen & Co. tule ja syö kaikki, jonka jälkeen useempikin yrittää napsia multa lippua kädestä. Syke kahdessasadassa väistelen yksittäisiä sotureita, jotka saadaan jonkun liittolaisen kanssa tiukasti niputettua. Ajattelen, et tää skenaario selvitään. Nyt on kovat pisteet kyseessä.

Sit jonkun kuolevan Maahinkaisen takaa juoksee Valdyrin kaveri ja pistää jahdaten. Perkele. Vetelen kiertäen taistelua minkä pystyn, mutta maasto ei anna periksi. Kohdataan, huidotaan, kuolen ja kaadun selälleni. Ojennan lipun Valdyrin Rasselle ja muutaman sekunnin päästä sumutorvi soi.

Ei siinä mitään, oli kerrankin mukavan tiivis fiilis-tilanne. Rupeen kömpimään ylös, mutta saman tien mulle ojennetaan käsi. Sitten toinen. Valdyrin soturit nostaa mut samantien ylös ja kysyy onks kaikki ok, läimäisee olalle ja fiilistellään siinä tovi ennen kun palataan omiin joukkoihimme. Tuli niin toverillinen ja hyvä fiilis, että ei vituttanut yhtään tiputtaa armeijalippua ja palata pisteenlaskijalle polvi maassa haavoja nuollen. Että respect. Hyvässä hengessä nää tapahtumat on unohtumattomia.

Kenttäskenussa, jossa oli paljon improa ja taktisia virheitä, jotenkin lopussa olen vielä oman puoleni rippeiden kanssa hengissä ja kädessäni on Suolaisten Sotureiden lippu. Olen menettänyt panssarini aikaisemmissa mähinöissä. Näen kukkakypäräisen valkeanaamaisen Goblinin tulevan kohti. Tiedän, että se juoksee kovaa. Minulla on lipun kanssa myös siis kilpi, kombo hidastaa. En tiedä paljon skenaariota on jäljellä. En uskalla kääntää selkääni Gobolle, päätän taistella! Hahaa! Osun häntä torsoon! Nooooooouuu! Hänellä oli vielä panssari jäljellä! Sain osuman panssariini ja otan kuoleman. Annan lipun Gobolle ja summeri soi. Rupeamme molemmat nauramaan ja halaamme lopuksi Just parasta! Näistä hyvä sohufiilis on tehty.

Sain myöhemmin tietää, että Eetuhan se oli

t. Ida

Iitintiiti kirjoitti: ↑Perjantai, 06.07.2018 15:43 Kenttäskenussa, jossa oli paljon improa ja taktisia virheitä, jotenkin lopussa olen vielä oman puoleni rippeiden kanssa hengissä ja kädessäni on Suolaisten Sotureiden lippu. Olen menettänyt panssarini aikaisemmissa mähinöissä. Näen kukkakypäräisen valkeanaamaisen Goblinin tulevan kohti. Tiedän, että se juoksee kovaa. Minulla on lipun kanssa myös siis kilpi, kombo hidastaa. En tiedä paljon skenaariota on jäljellä. En uskalla kääntää selkääni Gobolle, päätän taistella! Hahaa! Osun häntä torsoon! Nooooooouuu! Hänellä oli vielä panssari jäljellä! Sain osuman panssariini ja otan kuoleman. Annan lipun Gobolle ja summeri soi. Rupeamme molemmat nauramaan ja halaamme lopuksi Just parasta! Näistä hyvä sohufiilis on tehty.

Sain myöhemmin tietää, että Eetuhan se oli

t. Ida

<3

Mulla oli takana henkilökohtaisen sotahuutohistoriani ihanin ja vaiherikkain skenaario, ja lippudueli kruunasi sen. Olin täynnä aitoa rakkautta lajiin ja kandsaharrastajiin tabardiin katsomatta. Sait multa tossa tilanteessa myös jalan, joten ilahduin skenutorvesta syleilyn verran!

Tän vuotisen halloween kukkakaupassa-asun kanssa tuli paljon sekaannuksia! Monille tutuille piti esittäytyä uudelleen.

En tiedä, tappoiko käsitykki ketään, mutta metsässä ammuin yhtä keihään kanssa päälle tullutta viikinkiä kohti. Kuula meni ohi, mutta mies, jostain syystä, päätti vain kääntyä ja juosta pois paikalta. Liekö luullut pamausta Thorin kutsuksi ja juossut Valhallaa kohti?