Sotahuuto

Entäpä sellainen keksintö kuin megafoni? Tai siis se versio jossa torven sisällä ei ole äänentostolaitteistoa vaan pelkkä torvi, mikä sen nimi nyt sitten oikeasti onkin. Helppo valmistaa, vanha keksintö ja bonuksena se että se oikeasti voimistaa ääntä. Sillä sitten voi antaa huutokomentoja jos etäisyydet kasvavat.

Ja mitä noihin torviin tulee, mielestäni korkeintaan juuri perääntymis- tai muu yhden käytön signaali olisi kaikkein järkevin tapa käyttää niitä. Rynnäkössä kun tuo torvi on väärässä paikassa jos se on kädessä. Kädessä kuuluu tuolloin olla sodintavälineistöä.

Mutta joo. Huutovoimistin on varmasti hyödyllinen, sillä itse en jaksa äänelläni voimistaa mahdollisia käskyjä kuin yhden päivän korkeintaan, jos sitäkään, ellei sitten ota käteen edellä mainittua äänenvoimenninta.

Itse siis olen (muistaakseni) äänenvoimakkuus 103 db 3m etäisyydeltä mitattuna.. Kyllä sillä hetken kommunikoi.

Kyl se vähän korvissa vihloo, kun korvan vieressä tuo jotain karjasee

JonTzu kirjoitti:.
Mutta joo, kuten Kantti totesi niin häslingiksi menee suurimman osan ajasta ja se joka häslää vähemmän voittaa. Mitä jos tehtäisiin vaikka sen viisi primitiivistä perussuunnitelmaa ja jankattaisiin niitä sitten SH:ssa läpi?

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Jokaisella on hyvä olla yleinen käsitys siitä, millä tavalla homma tulee ratkeamaan, ettei tule höntyiltyä tai suotta panikoitua. Ja tämän takia olisi tärkeää jo ennalta tietää, miten tiettyihin tilanteisiin suhtaudutaan. Sittenpähän osaa sohia kauemmas kaikessa rauhassa vastustajan ylivoimaiselta tuntuvaa osastoa omassa laidassaan, kun tietää, että kyllä se oikea laitamme jossain vaiheessa hakkaa itsensä läpi ja tulee hoitamaan tilanteen. Eipähän tule tehtyä suotta itsemurhaa tai pakoa epätietoisuudessa ja epätoivoiselta näyttävän tilanteen edessä.

Tässä mallissa täytyy tosin huomioida, että yksikköjen paikkoja voipi joutua siirtämään eri skenaarioissa, että saamme monipuolisempia kokemuksia ja sitä haluavat pääsevät koettamaan koukkausta.

Sitten ei kuin perusmalleja miettimään:

Mielestäni yksi näppärimmistä perusmotoista voisi olla se, että hyökätään aina oikealta (tai ainakin siihen asti, että vihu sunnuntaihin mennessä hoksaa sen). Tarkoittaa, että rivitaistelutilanteessa pyritään muualla pitämään ja aiheuttamaan sohimistappioita ja samalla jopa aavistuksen perääntymään pitäen tiivis kontakti aina viereiseen yksikköön samalla kun oikea koukkaa perinteisellä j-kuviolla.

Lisää perusmottoja saavat pätevämmät laittaa.

Toisena perusjuttuna voisi pitää ihan vaan yksinkertaista koko rivin yhtenäistä rynnäkköä. Tärkeintä olisi vaan se että jokainen yksikkö vie rynnäkön perille asti. Varsinkin kun meillä on harjoiteltu ryhmän rynnäkköä kyllästymiseen asti

Tätä voisi käyttää ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa vastapuoli on huonommassa järjestyksessä eli porukka on sekaisin tai rivit huonosti. Sekä tietenkin kaikissa muissakin tilanteissa jossa näyttää siltä että meillä on yliote. Silloin osa porukasta perääntyisi eri tahdeissa ja porukkaa jäisi sumppuihin. Ainakin uskoisin että vähemmän kokeneilla tyypeillä tulisi automaattista pakitusta tarpeeksi päättäväisen rynnäkön edessä.

Eikä tietenkään pidä unohtaa aggressiivisuuden antamaa moraalista etua. Ainakin Kuolalle kelpaa jos viholliset piileskelevät kilpien takana, silloin sieltä ei ole tulossa minkäänlaista vastarynnistystä. Taistelukosketuksessa on vaikea lähteä nopeasti eteenpäin.

Stonetroll kirjoitti:Toisena perusjuttuna voisi pitää ihan vaan yksinkertaista koko rivin yhtenäistä rynnäkköä. Tärkeintä olisi vaan se että jokainen yksikkö vie rynnäkön perille asti. Varsinkin kun meillä on harjoiteltu ryhmän rynnäkköä kyllästymiseen asti

Tätä voisi käyttää ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa vastapuoli on huonommassa järjestyksessä eli porukka on sekaisin tai rivit huonosti. Sekä tietenkin kaikissa muissakin tilanteissa jossa näyttää siltä että meillä on yliote. Silloin osa porukasta perääntyisi eri tahdeissa ja porukkaa jäisi sumppuihin. Ainakin uskoisin että vähemmän kokeneilla tyypeillä tulisi automaattista pakitusta tarpeeksi päättäväisen rynnäkön edessä.

Eikä tietenkään pidä unohtaa aggressiivisuuden antamaa moraalista etua. Ainakin Kuolalle kelpaa jos viholliset piileskelevät kilpien takana, silloin sieltä ei ole tulossa minkäänlaista vastarynnistystä. Taistelukosketuksessa on vaikea lähteä nopeasti eteenpäin.

Mies puhuu taas asiaa.

Jos otettaisiin käyttöön tällaiset monimutkaisuudessaan häikäisevät tekniikat joita on ehdotettu:

*Kierto ja jyräys oikealta laidalta lähtien, vasen laita pysyy kontaktissa omaan porukkaan ja vetäytyy "pyöröovena" kunnes oikea laita tulee sen avuksi.

*Keskeltä läpi tiukkana pienenä ja iskukykyisenä lössinä joka murskaa vastustajan paikallisella ylivoimalla ja totisella tykityksellä.

*Rullataan vasemmalta yli, oikea laita pysyy kontaktissa omaan porukkaan ja vetäytyy taistellen kunnes tilanne voittolaidalla saadaan tolalleen.

*Koko rivi taistelee ja painostaa koko ajan vihollista perääntymään, hitaammin perääntyviä lyödään kylkeen.

Siinä on jo neljään koko lössin avoimehkoon taisteluun eväät. Kaikkihan eivät ole tällaisia suinkaan (siltatyöntö, porukat metsässä hajallaan-skenaario ja arkunraijaus ainakaan), joten selvittäisiinkö näillä ja toistolla tämän vuoden kenttätaisteluista? Vai tuleeko muita helppoja ja kaikille nopeasti mieleen jääviä tehokkaita taktiikoita mieleen?

Maahinkainen voi ottaa oikealta tehtävän koukkausmurskauksen tehtäväkseen. Kuola on parhaimmillaan työntäessään kuten Stonetroll totesi joten läpirunttauksessa Kuola laitettaneen paraatipaikalle keskelle ja kärkeen? Haluaako Mantu toisen koukkausmurskauksen tehtäväkseen?

Orcille+phelliiteille taitaisi olla ilmeisen vahvaan panssaroinnin ja useiden jousien vuoksi paikka keskellä Kuolan kanssa. Jos heidän jousensa ampuvat vastustajan keihäät ja onnistuvat pitämään jousimiehet aisoissa niin vastustajalla ei ole oikein mitään keinoa estää Kuolan läpitikkausta kyseisestä kohtaa. Vahvasti panssaroitu sakki vielä kestää hyvin lähitaistelua tällaisessa paikassa, varsinkin jos keihäitä saadaan pois vastustajan rivistä kunnolla.

Jos joudutaan arkkua pöllimään, jonkunlaista väijytystä voisi ehkä kehitellä? Ideoita.. Sellasen voi järjestää, jos scoutit ensin ottaa selvää mistä tulee..

Yksinkertaisena pitäminen on parasta taktikointia jos ei olla harjoiteltu kunnolla manööverointia. Nuo neljä basic taktiikkaa voisi olla aivan riittävät kenttätaisteluiden taktiikoiksi.

Kuten olen jo peräänkuuluttanut aiemminkin, olisi silti syytä saada joku signaali edes perääntymisen merkikiksi, jotta ei tapahdu ylättäviä yksiköiden motituksia vaanvoidaan edes koettaa saada aikaan puolustusta mahdollisenvihollisen läpimurron sattuessa.

Huutaminen? Lipun villi heilutus ja huutaminen? Rullalle väännetyn Aku Ankan läpi huutaminen?

Jotain huutamista tämän luultavasti olisi syytä olla.

Toinen olisi jos nimittää ryhmän standardin, haavurin tai muun seuraamaan muiden ryhmien toimia, jos vain kerkiää.

Tämän takana on ajatus siitä että on viisasta katsoa ettei kuse pahaan paikkaan. Yksi käsipari joka silmäilee rivin toimintaa ainakin puolella silmällä olisi kuitenkin luullakseni aika korvaamaton apu jos rivi lähtee kaatumaan ja tämän avulla tilanne saadaan kääntymään voitoksi.

Jos ollaan sitä mieltä että tämä on turhaa niin ei kai sitten, mutta luulisi tämän olevan aika tärkeää jotta ikäviä yllätyksiä ei tule.

Kuten olen jo peräänkuuluttanut aiemminkin, olisi silti syytä saada joku signaali edes perääntymisen merkikiksi, jotta ei tapahdu ylättäviä yksiköiden motituksia vaanvoidaan edes koettaa saada aikaan puolustusta mahdollisenvihollisen läpimurron sattuessa.

Kaunis ajatus. Perääntyminenhän tulisi aina suorittaa hyvässä järjestyksessä ja sitten kääntyä kohtaamaan ja lyömään takaa-ajava vihollinen. Oikea vastaus! *studioyleisö möykkää*

Olen kuitenniin synnynnäinen pessimisti. Uskon vahvasti siihen, että kerran pakoon käännyttyään on meidän taitotasoillamme täysin mahdotonta enää kääntyä voitokkaasti kohtaamaan vihollisen uutta uskoa saanutta jyrää. Mreep! *studioyleisö möykkää kilpailijan pihalle*

On signaalista tietysti se apu, että paon sattuessa ehtii ehkä juosta karkuun. Toisaalta tulemme olemaan huomattavan raskasta väkeä läpeensä, jolloin pakeneminen on valitettavan harvoin todellinen vaihtoehto.

Valitettavasti tuntuu, että oli signaalia tai ei, lopputulos on sama tappion koittaessa: makaamme maassa panssareinemme ja keihäinemme lippujen kiitäessä turvaan ainoiden kevytaseisten kanssa.

Eiköhän siis psyykata voittamaan, ei miettimään, mitä tehdä tappion koittaessa.

Automaattinen kirjoitti:Tämän takana on ajatus siitä että on viisasta katsoa ettei kuse pahaan paikkaan. Yksi käsipari joka silmäilee rivin toimintaa ainakin puolella silmällä olisi kuitenkin luullakseni aika korvaamaton apu jos rivi lähtee kaatumaan ja tämän avulla tilanne saadaan kääntymään voitoksi.

Uskoisin että parasta olisi jos tämä silmäpari olisi joukon komentajan omistuksessa. Ylikäskyttäjän on kuitenkin tärkeää pitää silmällä koko taistelun kehitystä. Ja näin pienillä (100, nojoo tiedätte mitä tarkoitan) joukoilla hyvältä paikalta pitäisi pystyä seuraamaan koko taistelua.

Jos ollaan sitä mieltä että tämä on turhaa niin ei kai sitten, mutta luulisi tämän olevan aika tärkeää jotta ikäviä yllätyksiä ei tule.

Ei se minusta turhaa ole, minustakin kannattaa varautua myös huonoihin tilanteisiin. Luovuttamaan ei lähdetä vain koska tilanne on hiukan huono

Itse mietin että jonkinlainen pienen joukon irrottamine taistelusta vastaamaan komentajan näkemään kylkirullaukseen olisi ihan järkevää. Käytännössä tämä meinaisi että osa porukasta jäisi pitämään alkuperäistä vihollista paikallaan samalla kun porukkaa vapautettaisiin vastaamaan toiseen uhkaan.

Luultavasti selkein toteutus olisi että se komentaja tulee siihen viereen huutamaan niin hirveästi että menee perille. Tuleepahan sitten pomollekkin vähän juoksulenkkiä välillä

JonTzu kirjoitti:Maahinkainen voi ottaa oikealta tehtävän koukkausmurskauksen tehtäväkseen. Kuola on parhaimmillaan työntäessään kuten Stonetroll totesi joten läpirunttauksessa Kuola laitettaneen paraatipaikalle keskelle ja kärkeen? Haluaako Mantu toisen koukkausmurskauksen tehtäväkseen?

Kun kerran Kuola+SOS+Pheliitit ottavat keskustan ja Maahinkainen oikean reunan, niin Mannulle taitaa tosiaan jäädä tuo vasemman laidan tontti avoimeksi. Riippuu melko paljon vihollisen ryhmityksestä tuleeko koukkausmurskauksestamme mitään, mutta kyllä me voimme sitäkin koittaa mikäli hyvä paikka aukenee (eli meidän laidalla on pääasiassa kevyttä väkeä jne.). Wanainmaata ja/tai Rämää vastaan hyökätessä alkaa nimittäin olla meillä aika kiperät oltavat. Molemmat ryhmät ovat meitä lukumääräisesti ja varmaankin myös panssaritasoltaan vahvempia. Paikallaan me kyllä voimme jumittaa varsin lahjakkaasti, kiitos isojen kilpien ja keihäiden, kunhan ainakin toinen kylki ja selkä pysyvät puhtaina.

BlueSkie kirjoitti:Kun kerran Kuola+SOS+Pheliitit ottavat keskustan ja Maahinkainen oikean reunan, niin Mannulle taitaa tosiaan jäädä tuo vasemman laidan tontti avoimeksi. Riippuu melko paljon vihollisen ryhmityksestä tuleeko koukkausmurskauksestamme mitään, mutta kyllä me voimme sitäkin koittaa mikäli hyvä paikka aukenee (eli meidän laidalla on pääasiassa kevyttä väkeä jne.). Wanainmaata ja/tai Rämää vastaan hyökätessä alkaa nimittäin olla meillä aika kiperät oltavat. Molemmat ryhmät ovat meitä lukumääräisesti ja varmaankin myös panssaritasoltaan vahvempia. Paikallaan me kyllä voimme jumittaa varsin lahjakkaasti, kiitos isojen kilpien ja keihäiden, kunhan ainakin toinen kylki ja selkä pysyvät puhtaina.

Rämä ja Wanainmaa ovat molemmat tänä vuonna erittäin raskaita porukoita, todennäköisesti raskaampia kuin mitkään meidän porukkamme. Katsoisin että nämä porukat vetävät meidän väellemme vertoja eikä niitä voida höykyttää noin vain. Ikävää mutta totta. Vastustajan joukkioista nämä kaksi ovat onneksi selvästi vaarallisimmat näin ennakkoon arvioituina, muut ovat paljon helpommin lyötävissä. Voi kuitenkin olla ettei meillä ole panssaroitua väkeä mahdottomasti enemmän kuin vastustajalla kokonaisuudessaan on, vihuja on niin paljon enemmän kuin meitä.

Kävin tänään Wanainmaan treeneissä Hämeenlinnassa. Pojat ovat pääosin raskasta sakkia jolla on rottinkikokemusta. Keskimääräinen taitotaso on noussut viime vuodesta ja on kohtuullisen hyvä muttei erinomainen. Jätkien bravuuri on kilpien käyttö, keihäitä ei ole treenattu tarpeeksi eikä niitä ole riittävästi. Sen sijaan jätkät osaavat juosta keihäsmiesten yli joten jonkinlaista henkivartiostoa keihäille on varattava tai he juoksevat kilpineen ja haarniskoineen keihäskohdasta lävitse noin vain. Muutenkin lähitaistelua on odotettavissa, Wanainmaa on selvä kontaktiporukka jota ei saa ottaa vastaan arkaillen tai voi käydä kapoisesti.

Heikkoudet ovat tosiaan keihäiden puute ja se ettei taitotaso ole mitenkään mahdoton. Ikävä kyllä meleetreeniä porukalla on vedetty jonkun verran ja kavereista iso osa on aiemmista taistelutapahtumista tuttua väkeä. Selkään lyöminen toimii yhäkin, samoin kylkiin tökkiminen jos porukka hajoaa.

Ei siis laiteta Kuolaa yksin Wanainmaata vastaan. Ja odotetaan siltatyönnössä Wanainmaan kilpirynnäkköä, sitä treenattiin tänään ja seuraavan kerran ensi viikon torstaina juuri ennen Sotahuutoa...

Ehtisikö joku SOSin jäsen tai muu pääkaupunkiseutulainen käydä teollisuusvakoilemassa Rämän niissä yhteistreeneissä?

JonTzu kirjoitti:

BlueSkie kirjoitti:Kun kerran Kuola+SOS+Pheliitit ottavat keskustan ja Maahinkainen oikean reunan, niin Mannulle taitaa tosiaan jäädä tuo vasemman laidan tontti avoimeksi. Riippuu melko paljon vihollisen ryhmityksestä tuleeko koukkausmurskauksestamme mitään, mutta kyllä me voimme sitäkin koittaa mikäli hyvä paikka aukenee (eli meidän laidalla on pääasiassa kevyttä väkeä jne.). Wanainmaata ja/tai Rämää vastaan hyökätessä alkaa nimittäin olla meillä aika kiperät oltavat. Molemmat ryhmät ovat meitä lukumääräisesti ja varmaankin myös panssaritasoltaan vahvempia. Paikallaan me kyllä voimme jumittaa varsin lahjakkaasti, kiitos isojen kilpien ja keihäiden, kunhan ainakin toinen kylki ja selkä pysyvät puhtaina.

Rämä ja Wanainmaa ovat molemmat tänä vuonna erittäin raskaita porukoita, todennäköisesti raskaampia kuin mitkään meidän porukkamme. Katsoisin että nämä porukat vetävät meidän väellemme vertoja eikä niitä voida höykyttää noin vain. Ikävää mutta totta. Vastustajan joukkioista nämä kaksi ovat onneksi selvästi vaarallisimmat näin ennakkoon arvioituina, muut ovat paljon helpommin lyötävissä. Voi kuitenkin olla ettei meillä ole panssaroitua väkeä mahdottomasti enemmän kuin vastustajalla kokonaisuudessaan on, vihuja on niin paljon enemmän kuin meitä.

Kävin tänään Wanainmaan treeneissä Hämeenlinnassa. Pojat ovat pääosin raskasta sakkia jolla on rottinkikokemusta. Keskimääräinen taitotaso on noussut viime vuodesta ja on kohtuullisen hyvä muttei erinomainen. Jätkien bravuuri on kilpien käyttö, keihäitä ei ole treenattu tarpeeksi eikä niitä ole riittävästi. Sen sijaan jätkät osaavat juosta keihäsmiesten yli joten jonkinlaista henkivartiostoa keihäille on varattava tai he juoksevat kilpineen ja haarniskoineen keihäskohdasta lävitse noin vain. Muutenkin lähitaistelua on odotettavissa, Wanainmaa on selvä kontaktiporukka jota ei saa ottaa vastaan arkaillen tai voi käydä kapoisesti.

Heikkoudet ovat tosiaan keihäiden puute ja se ettei taitotaso ole mitenkään mahdoton. Ikävä kyllä meleetreeniä porukalla on vedetty jonkun verran ja kavereista iso osa on aiemmista taistelutapahtumista tuttua väkeä. Selkään lyöminen toimii yhäkin, samoin kylkiin tökkiminen jos porukka hajoaa.

Ei siis laiteta Kuolaa yksin Wanainmaata vastaan. Ja odotetaan siltatyönnössä Wanainmaan kilpirynnäkköä, sitä treenattiin tänään ja seuraavan kerran ensi viikon torstaina juuri ennen Sotahuutoa...

Ehtisikö joku SOSin jäsen tai muu pääkaupunkiseutulainen käydä teollisuusvakoilemassa Rämän niissä yhteistreeneissä?

Jos Kuola on suurimmaksi osaksi keihäs porukkaa, hehän voivat toimia jonkun raskaamman ryhmän "takana"? Siis väleistä tökkiä ja siinä olisi raskasta edessä estämässä rushit.

Edit: Siis tästähän kokoajan oli varmaan kyse, mutta kuitenkin

Mutta noh... En halua aliarvioida P-L.aa, mutta vaikuttaisiko loppujenlopuksi heillä olevan muita varteenotettavia vastustajia kuin Rämä ja Wanainmaa? (no tottakai Entalia vielä, mutta... mutta... no okei, on sekin varteenotettava vastustaja)
Eli ei sieltä vastasta niin suurta kokemusylivoimaa tule.

Kuola on myös harjoitellut kilpien pysäytystä ja passivointia keihäillä. On eri asia mennä heittämällä läpi viidestä, kuin kahdestatoista keihäästä. Kuola saattaa joutua joustamaan tiukan rynnäkön edessä, mutta murtumiseen edestä päin tulevaa vihollista vastassa en usko (ainakaan avomaastossa). Saamme puserrettua tarpeen vaatiessa niin tiukan piikkisian, että siihen ei vain sovi väliin. Tietenkin pienellä huijauksella siitäkin pääsee läpi. Tiedostamme kuitenkin hyvin Wanainmaan ja Rämän asettamat uhat ja pyrimme vastaamaan niihin keihäiden massalla ja reilusti viime vuotta raskaammalla panssaroinnilla. Tiedämme kyllä miten rynnäkkö otetaan vastaan ja passivoitumista ei tarvitse pelätä. Vaikka vastassa olisi kova porukka, niin keihäiden pituuden antama moraalibonus pitää aremmankin keppijumppaajan rivissä.

-Maikkeli- kirjoitti:Mutta noh... En halua aliarvioida P-L.aa, mutta vaikuttaisiko loppujenlopuksi heillä olevan muita varteenotettavia vastustajia kuin Rämä ja Wanainmaa? (no tottakai Entalia vielä, mutta... mutta... no okei, on sekin varteenotettava vastustaja)
Eli ei sieltä vastasta niin suurta kokemusylivoimaa tule.

Kokemusylivoima on selvästi meidän puolellamme. Tämän lisäksi vastustajan tankit, vaikka heitä paljon onkin, jakaantuvat tasaisemmin kevyen porukan sisään kuin meillä. Tällöin heidän ylimenokykynsä kaikkialla muualla paitsi ehkä mainitsemiesi raskaiden ryhmien kohdalla ei toteudu siinä mitassa kuin se voisi toteutua.

Kuolan keihäiden iskuvoima optimoituu kun ne pidetään yhdessä. Samoin muutenkin vähänkään useampien tai kokeneempien keihäiden ei kannata olla rivin takana vaan rivissä. Silloin heidän lyöntimatkansa optimoituu ja jos joku rynnii päälle he voivat vain peräytyä omien välistä rivin taakse. Kaverit sitten hakkaavat nurin ja/tai taklaavat kilvellä keihäsmiehen tavoittelijat.

Kuolan terveiset kuulostivat todella hyvältä. Kuten totesin, tuo on sitä mitä vastustaja tulee yrittämään, onnistuminen onkin sitten vielä toinen juttu. Kannattaa kuitenkin muistaa että jos haarniskoitu kilpimies rynnii päin täytyy häneen pahimmillaan osua todella monesti kun jokainen eri ruumiinosaan otettu isku osuu ensin haarniskaan ja rynniessä on vaikea huomata kevyitä osumia. Ikävä kyllä onkin sanottava että rynnäköijiä lyödään lujaa.

Jos onnistumme listimään Rämän ja Wanainmaan silkassa sotimisskenaariossa olemme käytännössä voittaneet. Jos heidät saadaan paikalleen 1vs.1 -suhteella voitamme loput kyllä jos emme hajoa vaikka suhde meneekin 3:2-massaeduksi vastustajalle.

[Edit: Pari lisäystä ja oikolukua.]

Jep, mietin myös että kun olemme rivissä Mannun ja Maahinkaisen kilpimuurin välissä niin siitä ei niin helposti tulla läpi. Silloin siinä on mielellään vain sellainen juuri meidän mentävä aukko. Mutta jos vastapuoli yrittää lähelle niin saa varoa myös sivusta tulevaa rokotusta kunhan kulmassa kilpimiehet hyödyntävät aukeavat tilanteet joita silmitön rynniminen avaa. Itse ainakin suhtaudun yleensä asioihin ennakolta positiivisesti ja oletan omien juttujen toimivan ainakin kohtuudella, ja siksi luotan Kuolan kykyyn pysäyttää kilpimuuri.

Lisäksi meillä on omat kilpimiehet sijoitettu juuri oman neliön nurkkiin samoihin hommiin, sekä tietenkin takarivi voi edelleen tökkiä iholle päässeitä. Ja vaikka joku välillä pääsisikin läpi niin ei meistä onneksi kaikki sellaiseen kuole, ja nyt kun on 12 keihästä niin kestetään ottaa jonkun verran tappioitakin ennen kuin keihäsmuuri menee liian pieneksi.

Lopuksi vielä pieni sananan ihan yleisesti tästä suunnittelusta. Eli tunnetusta kun ensimmäinen mättö on ohi niin moni ennalta suunniteltu asia voi lentää romukoppaan. Minusta olisi tärkeää että uskalletaan paikan päällä kokeilla uusia suunnitelmia vaikka ihan ad hoc vanhojen pettäessä ja rohkeasti hylätä toimimattomat jutut. Tämänkin takia on tärkeää että koko joukko tekee juuri niinkuin komentaja käskee, koska tämä saattaa olla kokeilemassa jotain uutta.

Perjantain ja lauantai aamun harjoitukset Kuolan morttileirillä tuottivat vielä hieman kehitellymmän muodostelman kilpien pysäyttämiseen. Eturiviin tulee 5 keihästä ja niiden keskelle 2 miekka+kilpimiestä. Takarivissä on 7 keihästä. Kilvet sijoitettiin keskelle, koska huomasimme päättäväisen ja todella raskaasti panssaroidun kilpirynnäkön puhkaisevan keihäsmuurin, jossei siinä ole näitä kilpiä edessä (pari kilpeä pysäyttää isonkin porukan jo riittävän hyvin). Tällaista rynnäkköä ei kyllä kykene tekemään kuin Wanainmaa ja Rämä, jos nekään. Varman päälle pelaaminen on kuitenkin aina kultaa.

Että tuntuu mukavalta kuulla kerta toisensa jälkeen ammattimaisen keihäsmuurimme itsetunnon olevan kohdallaan. Tehdään selvää pakanoista!

Kantti kirjoitti:Että tuntuu mukavalta kuulla kerta toisensa jälkeen ammattimaisen keihäsmuurimme itsetunnon olevan kohdallaan. Tehdään selvää pakanoista!

*kansa hurraa!*

Ja kun Kuola ja SOS sitovat Rämän ja Wanainmaan keskeltä, Mantu ja Maahinkainen ajavat laidoilta lopun seitsemän ryhmän yli...

Hieman pelottaa vain välillä.

(Tosin eivät laidat kohtaisi tuossakaan tilanteessa kuin yhteensä 23 miehen ylivoiman.)

Paitsi todennäköisesti Rämä ja Wanainmaa eivät tule joka skenaariossa suostumaan pideltäviksi keskellä, vaan koettavat pysäyttää koukkauksen. No, silloinhan vain Kuola ja SoS pilpustavat nuo mainitut 7 ryhmää. =o)

Eiköhän jätetä tuo foorumeilla itsetunnon kohottaminen arvoisille Puola-Liettuan tovereille, ettei pääse omat Kuolaajat liikaa ylpistymään

Tosissaan leirillä tuli taas arvokasta oppia. Mahdin jo kertomien lisäksi ainakin se huomattiin, että kilpimuurin rynnäkköä saa pysäytettyä lyömällä 2 käden otteella kilpeen. Se riippuukin sitten hyökkääjän vauhdista, massasta ja rohkeudesta jatkaako tulemista. Harmi vaan että tällaisessa käytössä keihäät alkavat hajota (keijuputkeen tulee helposti taipuva kohta) todella kovaan tahtiin, korjattiin varmaan puolet keihäistä kerran leirin aikana. Onneksi meillä on kehitettynä "korjaussarjoja" joilla kepit saa takaisin pelikuntoon alle 15 minuutin eli tauon aikana.

Tietenkin kun oltiin omien kesken mättämässä niin porukka uskaltaa rynnätä ihan eri tahtia. Itse pelissä uskoisin että vastustajat eivät kehtaa ihan yhtä röyhkeästi tulla keihäsmuuria päin, kun kuitenkin olemme tuntemattomia. Lisäksi siellä meitä suojaa "keihässhokki" kun kukaan ei siellä varmasti halua olla se ensimmäinen joka ottaa osumaa, ainakin vähemmän kokeneet vastustajan ryhmät varmaan jäävät taas keräämään rohkeutta juuri iskukantaman ulkopuolelle. Näin ainakin viime vuonna kävi.

Niin vielä tuohon Kantin laskelmaan, että ei kannata tuijottaa vain ryhmien määriä vaan myös niiden kokoja. Ei meitä ole loppujen lopuksi kuin suunnilleen yhden ryhmän verran vähemmän. Ja koska vastustajat ovat muutamaa isoa lukuun ottamatta jakautuneet useampiin pieniin ryhmiin voi olettaa että niiden yhteistoiminta ei ole aivan samaa luokkaa kuin yhdellä isolla.

Ja koska vastustajat ovat muutamaa isoa lukuun ottamatta jakautuneet useampiin pieniin ryhmiin voi olettaa että niiden yhteistoiminta ei ole aivan samaa luokkaa kuin yhdellä isolla.

Tämä onkin meille ehkä suurikin etu, kun vastustajan rintamaan saattaa syntyä esim. Maahinkaisen lähes kolmenkymmen hengen rintamaa vastassa olevalla lohkolla useampiakin "saranakohtia" ryhmien väleihin, joita voi olla helppo hyödyntää. Meillä ainakin toivottavasti taas koko ryhmä tietää, mitä ollaan yrittämässä (oikealta läpi *köh*).

Mahdollisesti varteenotettavista ja erityistä harmia aiheuttavista vihollisista puhuttaessa nostan esiin myös hiljattain listaan lisätyn Rynskin Liskounionin, joka on luokiteltu keskiraskaaksi. Kyseisessä ryhmässä on entisiä Harmaasusien jäseniä, joten täysin untuvikkoja ei tämäkään ryhmä ole. Aseistuksena ryhmäkuvauksen perusteella kilpiä ja keihäitä.

Hyvänä uutisena se että SOS:lla on kuulemma kymmenkunta jousinaista. Lisää erikoistehoa, kunhan riviin jää tarpeeksi tehoa. Maahinkaisella taitaa olla se neljä jousiampujaa, joten jousitehoa löytyy vaikka camulosit ei olisikaan meidän puoellla.