Sotahuuto

Mikäs on ihmisten lempitaistelukenttä? Onko se tasainen hiekkakenttä vai ryteikköinen metsä?

Omasta mielestä paras on iso kukkulainen pelto jossa on tilaa liikkua ja strateegisesti tärkeitä pisteitä. On myös päheetä kattoa ylhäältä tappelun rytinää.

Hiekkakenttä sadetta seuraavana päivänä => ei allergioita, ei pölyä. Metsää mielellään vaihteluna, mutta kentästä pidän loppupeleissä enemmän. Nuoliakin katkeaa / katoaa vähemmän tasaisella kentällä.

Tosin pienimuotoiseen boffaukseen yllättäen sali. Sisätilat ftw!

LISÄYS: Tosiaan sisätila _on_ paras paikka boffata, mutta en ehkä Sotahuutoa liikuntasalissa pitäisi.

Avonaismetsä on kyllä viis kautta viis, voi juosta aivan vapaasti, pomppia linjamiehiä selkään puiden takaa ja katsoa kun keihäät törmäilee puihin itseni sijaan.

Kyllä se kunnon ryteikkö on poikaa. Tulee niitä jänniä tilanteita. Reilusti vain metsää ensi sohuun vaikka siellä hyvä pelto onkin.

Skylark kirjoitti:Kyllä se kunnon ryteikkö on poikaa. Tulee niitä jänniä tilanteita. Reilusti vain metsää ensi sohuun vaikka siellä hyvä pelto onkin.

Se -11 käytetty metsä oli kyllä erittäin huonokuintoinen, löytyisiköhän sieltä läheltä metsää joka ei olisi 45 asteista kukkulaa ja samalla harvennushakkuu möhnän 80% peittämää?

Tällä en kuitenkaan todellakaan toivo tämänvuotisen kaltaista puupeltoa, kyllä tosiaankin metsässä pitää olla pusikoita, risukasoja, kaatuneita puita ja kiviä yms. siellätäällä.

09 (vai olikoha seiska..) kallioiset metsämaastot!

Peltokorppi kirjoitti:09 (vai olikoha seiska..) kallioiset metsämaastot!

Nollaysi ainakin oli kallioiset metsämaastot, mäkin tykkäsin niistä.

Härkälinnalla on aika täydelliset maastot.

Härkälinnan metsä on just hyvä metsä.Siellä on myös niitä vaikeita ja pahoja paikkoja. Esteitä & epätasaisuuksia on sielläkin, missä puut on harvempia. Pidän eniten isoista metsärähinöistä, ikävä kyllä tänä vuonna oli todella pienet alueet.

2011 Muuramessa oli parhaat kentät.

Tasainen pelto, ei pölise ja näkyvyys loistava, heinikkoon on pehmeä kaatua ja ojia voi käyttää hyödykseen

Äänestin lähinnä käytännöllisyyden vuoksi. Syynä se, ettei nuolet mene likaisiksi kärjistä ja ne eivät katkea niin helposti jos on tasaista eikä kuoppaista.

Kukkulainenkin pelto tietenkin käy.

Metsä jossa on korkeuseroja ja parissa paikassa kunnon ryteikkö.
Kenttänä sitten kumpuileva niitetty pelto à la Orivesi.

Näppäimistön kanssa, alatikasvavaa byrokratiaa vastaan rynnäköiden läpi sääntömuutosviidakon.

Eiku. Kivikkoinen ja vitukkoinen maasto on ollut tähän mennessä parasta. Siellä on kaoottista, eikä keihäillä tai suurilla kilvillä pääse kunnolla mättään. Pieni vesisade vielä siihen päälle, jotta teepaidassa tetsaaviakin harmittaa. Mutta panssaroidulla zweikkamiehellä on vielä leveä virne naamallaan.

Ryteikköinen, pusikkoinen metsä on ollut tähän asti aina se hauskin taistelukenttä. Siellä pääsee pienetkin ryhmät loistamaan, taistelussa on kunnon kaoottisuutta ja voiton avaimet on kenen tahansa käsissä. Lämpimimmät muistot hyvistä metsistä ovat vuosien 2010 ja 2011 metsät, jotka molemmat olivat loistavia ryteikköjä kunnon näköesteineen ja korkeuseroineen. Siellä pääsee panssaroitu zweikkamies teurastamaan, ja gambesonissa ja chausseissa ei pikkurisut tunnu missään. 2012 metsä oli myös hauskaa, kun VK:n kokoinen kilinkolin-panssariryhmäkin pääsi hiippailemaan vastustajan selkään.