Sotahuuto

olen rakentanut itselleni 125 cm 0,7 kg yhdenkäden harjoitus miekan. Miekka on erittäin kömpelö, mutta Kun treenaan tällä miekalla normaali miekka tuntuu hemmetin kätevältä ja kevyeltä. Miekalla on myös historiallista taustaa. Antiikin roomalaisten harjoitus miekat painoivat noin 5 kertaa enemmän kuin heidän oikeat miekat. Haluaisin jotakin kommenttia ja tietoa siitä, että olenko ensimmäinen kuka tämän hoksasi.

Maahinkaisen Taistelubanaani on ainakin samaa koulukuntaa Jäätävä mötkylä, jolla lyömällä saattoi halkoa vuoria. Ja itse tykkään nykyään vähän raskaammista aseista, jotka pakottavat tekemään kropalle ystävällisempää ja teknisesti parempaa miekkailua, kun virheliikkeiden korjaus ei tapahdu salamannopeasti.

Näissä liikutaan taas vähän makukysymyksissä, mutta treenaamisen kannalta mun mielestä ehdottomasti paras ratkaisu on raskaahko ja ennen kaikkea lyhyt (n. 50-60cm) miekka. Lyhyt miekka pakottaa tulemaan lähelle kantamaan turvautumisen sijaan ja samalla pakottaa kiinnittämään enemmän huomiota jalkatyöhön ja etäisyydenhallintaan. Miekan pituus on treeniaseen suhteen mielestäni paljon tärkeämpi seikka kuin miekan paino.

Samaa mieltä mutta lyhyen miekan kanssa kannattaa varoa ettei tosiaan totu siihen liikaan keveyteen.

Jotkut hulluimmat tekevät sekä lyhyen, että sitten vähän painottavat treenimiekkaa.

Tosiaan unohtui mainita, että käytän tätä miekkaa personal treeneissä (siis kun taistelen puita ja tuulimyllyjä vastaan ) harjoitan näin lyönti nopeutta etc.

Suburi meninki siis.

Itse kannatan sääntöä: "train as you fight, fight as you train". Eli vapaasti käännettynä, harjoittele kuten taistelet, taistele kuten harjoittelet. Liian raskas miekka ei mielestäni ole ongelma, mutta miekan pituudella on suuri vaikutus etäisyydenhallintaan, joten käyttäisin ns. oikean mittaista harjoitusasetta. Opit minne yllät, minne et ja miltä etäisyydeltä olet tehokkain. Tämän vaistomainen hallinta ratkaisee monet matsit.

Samoilla linjoilla Pahistontun kanssa. Treenimiekan painottamisen ymmärrän, mutta ns. "väärällä" mitalla harjoittelemista en. Näin kärjistäen: fiksua treenata 30 senttisellä tikarilla koko vuosi, mutta saapua SoHuun reilun metrin miekalla?

Oikeaan etäisyyteen tottuminen uudella aseella ei vie kauaa. Aktiivista etäisyyden pitoa ja nopeeta vartalonkäyttöä taas oppii lyhemmällä miekalla kun vaikutusalue on pienempi. Poffauksessa monesti jää liikaa mukavuus alueille ja siksi on tärkeää rikkoa kaavaansa. Pienellä aseella myös kaikki tapahtuu ja on pakko tehdä nopeammin. Lähintilanteissa myös keskittyminen ja pelkistetty taisteleminen on hankalaa ja homma menee helpommin sähläykseksi. Kun lyhyellä aseella saat tekniikkaa toimimaan niin pitemmän miekan tuoman rauhallisuuden kanssa jää aikaa vielä vastustajan lukemiseen ja tekniikkapalikoitten valitsemiseen.

Peltokorppi kirjoitti:Oikeaan etäisyyteen tottuminen uudella aseella ei vie kauaa. Aktiivista etäisyyden pitoa ja nopeeta vartalonkäyttöä taas oppii lyhemmällä miekalla kun vaikutusalue on pienempi. Poffauksessa monesti jää liikaa mukavuus alueille ja siksi on tärkeää rikkoa kaavaansa. Pienellä aseella myös kaikki tapahtuu ja on pakko tehdä nopeammin. Lähintilanteissa myös keskittyminen ja pelkistetty taisteleminen on hankalaa ja homma menee helpommin sähläykseksi. Kun lyhyellä aseella saat tekniikkaa toimimaan niin pitemmän miekan tuoman rauhallisuuden kanssa jää aikaa vielä vastustajan lukemiseen ja tekniikkapalikoitten valitsemiseen.

Mies puhuu asiaa.

Lisäisin vielä että hyvää tekee kaikenlaisilla itselle tuntemattomilla aseilla sählääminen aika ajoin. Kun tätä tekee tarpeeksi, on lopulta kohtuullisen sama minkä saikaran käteen saa, silti olo on tuttu ja ratkaisuihin kykenevä. Siinä ohessa oppii myös sen mitä milläkin aseen pötkylällä saa aikaiseksi ja kykenee toimimaan paremmin niitä vastaan.

Helppo treenikeino tähän on aseiden kierrätys. Sitä tehdessä on vaikeampi jäädä fakkiutumaan omaan juttuun - eikä myöskään voi valittaa muiden ylivoimaisista välineistä jos saa koko ajan selkäänsä.

Minusta eri aseilla tuo toimii vähän erilailla. Yhden käden miekalla voi olla mahdollisesti ideaa käyttää lyhyttä jytkyä. Kahden käden aseella (2kmiekka tai hilpari) taas nimenomaan lyhyt ase on nopea ja ketterä kun kilpimies tulee rynnäköiden päälle. Jos on tottunut lyhyen aseen tuomaan turvallisuuteen, on hieman vaikeaa pidemmällä torrakalla soveltaa osaamaansa. (ehkä pitäisi tehdä sellainen ropecon 2005:stä tuttu vasara jossa mikroaaltouunin kokoinen lyömäosa niin menisi se turha ketteryysetu samalla )
Samoin vaikka itse jyystän usein pienellä bucklerilla treeneissä, tuntuu taas rämä-remmikilpi aivan erilaiselta laitteelta, ei ainoastaan saman kilven paremmalta versiolta.

Oman kokemukseni mukaan lyhyellä miekalla treenaaminen terävöittää kilpi- ja jalkatyötä, kun etäisyyttä on pakko hallita pääosin liikkumisella. Pitkällä kapulalla pärjää helpommin löysemmälläkin jalkatyöllä.

Tosimiehet treenaa kummankin mittaisilla.

Jos koko vuoden harjoittelee liiveihin uimista (taktisena ratkaisuna vastustajan pidemmän aseen kompensoimiseksi) ja SoHussa vastustaja ei yritäkään pysyä kaukana, vaan uida sinun liiveihisi ja sinä pysytellä kaukana on koko tilanne aivan erilainen, kuin harjoituksissa. Harjoittelu ei ole mennyt hukkaan, mutta sen teho on alentunut.
Lyhyt miekka myös mahdollistaa tekniikoita, joihin pitkä ei sovellu ja toisin päin. Oriveden treenileirillä aikanaan Peltsin yrittäessä opettaa joitain tekniikoita, todettiin niiden olevan toimimattomia pitkällä miekalla.
Joskus voidaan treenata tietyllä teemalla, kuten lyhyellä aseella tai eri kokoisella kilvellä, mutta oman tekniikan ja taktiikan sopeuttaminen käytössä oleviin resursseihin myös harjoittelussa tuottaa mielestäni parhaan lopputuloksen. Lyhyellä miekalla saattavat aseen pituuden lisäksi muuttua varoasennot, taktiset ratkaisut ja tekniikat.

Jos käyttäisin 120cm pitkää miekkaa tehoni tipahtaisi (testattu) jos käyttäisin 80cm pitkää miekkaa tehoni tipahtaisi (testattu). Syyksi uskon sen, että olen sopeuttanut matsityylini käyttämälleni metrin pituiselle miekalle. Pidempi tuntuu liian kömpelöltä ja lyhyemmällä taas en saa riittävää ulottuvuutta. Jos olisin treenannut 80cm miekalla olisi metrinen miekka mielestäni liian kömpelö, sillä olisin tottunut 80 senttisen keveyteen ja ketteryyteen.

Tosimiehet treenaa kummankin mittaisilla.

Näin ehdottomasti. Meitsillä on ollut tapana käyttää lyhyttä talvikausi ja pidempää kesäkausi. Miekkoja kuitenkin menee hajalle useampia vuodessa niin suosittelen aina vähän erillasita kokeilemaan.

Kahden käden aseella (2kmiekka tai hilpari) taas nimenomaan lyhyt ase on nopea ja ketterä kun kilpimies tulee rynnäköiden päälle.

Toisaalta toista pitkää asetta vastaan kamppaillessa pituus tuo ison edun.

Jos koko vuoden harjoittelee liiveihin uimista (taktisena ratkaisuna vastustajan pidemmän aseen kompensoimiseksi) ja SoHussa vastustaja ei yritäkään pysyä kaukana, vaan uida sinun liiveihisi ja sinä pysytellä kaukana on koko tilanne aivan erilainen, kuin harjoituksissa.

Kyse ei välttämättä ole siinä että sinulla on reeneissä lyhyempi kuin muilla. Esimerkiksi jyväskylän sisäreeneissä on ollut tapana tuoda lyhyempää asettä joten kaikilla homma muuttuu. Meitsin mielestä tosin jos sulla on pikkusempi lelu ku meilla niin homma muuttuu todella hankalaksi kun aina kun pystyt lyömään vastustajaa monta pystyy lyömään sinua. Tämä pakottaa kattavaan suojaukseen ja nopeisiin liikkeisiin.

Tohon syliinsyöksyjään täytyy sanoa että jos koko vuoden harjoittelet lähitilanteita niin tottakai se sohussa syliintulia on hyvinkin tervetullut tapaus. Ei pidempi miekka tarkoita että pitää kauempana pysyä välttämättä.

Jos käyttäisin 120cm pitkää miekkaa tehoni tipahtaisi (testattu) jos käyttäisin 80cm pitkää miekkaa tehoni tipahtaisi (testattu). Syyksi uskon sen, että olen sopeuttanut matsityylini käyttämälleni metrin pituiselle miekalle. Pidempi tuntuu liian kömpelöltä ja lyhyemmällä taas en saa riittävää ulottuvuutta. Jos olisin treenannut 80cm miekalla olisi metrinen miekka mielestäni liian kömpelö, sillä olisin tottunut 80 senttisen keveyteen ja ketteryyteen.

Meitsi väittää että sää oot kyllä vähän turhaan jymähtäny tohon yhteen pituuteen. Monilla huitojilla kuten allekirjoittaneella on mahoton sanoa sitä oikeeta mittaa. Esimerkiksi kokenutta ja nopeaa tappeliaa vastaan ottasin semmosen n80-75cm, toisaalta montaa ruton kovista vastaan ottasin 90-100cm. Isompaa massaa heikompia tappelioita vastaan ois semmonen 110cm kiva. Jos seassa on kävän kovempia niin pikkusen lyhyempi.

Lähökohtasesti syllinmeneminekin on helpompaa jos aseesi ei ole paljoa vastustajan asetta lyhyempi.

Pidempi miekka jää lähitilanteissa helposti jumiin, jolloin ei pysty tekemään kunnon iskuja.

Pointti ei kuitenkaan ole siinä, mikä on paras mitta miekalle. Pointtini on, että pärjäät parhaiten sillä aseella, jolla harjoittelet. Jos opettelet käyttämään pitkää miekkaa ja hallitset sen käytön niin, että saat hyödynnettyä jokaisen sen antaman edun ja osaat varoa jokaista sen heikkoutta niin pärjäät todennäköisesti sillä paremmin, kuin lyhyellä miekalla jonka edut ja haitat eroavat pitkästä miekasta. Ja sama pätee lyhyellä miekalla.

Esimerkiksi kokenutta ja nopeaa tappeliaa vastaan ottasin semmosen n80-75cm, toisaalta montaa ruton kovista vastaan ottasin 90-100cm. Isompaa massaa heikompia tappelioita vastaan ois semmonen 110cm kiva. Jos seassa on kävän kovempia niin pikkusen lyhyempi.

Esimerkkisi on muuten sikäli mielenkiintoinen, että mikäli tulkitsen oikein:
Jos haluat olla mahdollisimman taitava ja kova vastus, käytät sitä miekkaa, jolla olet treenannut. Jos vähempikin taito riittää etkä halua riskeerata, kelpaa "väärän mittainenkin" miekka, kunhan sillä saa ulottuvuutta jolla hoidella pahikset kaukaa. Heikennettynäkin taitosi riittää voittoon, ja saat pienennettyä tuurielementtiä.

Mulla jää ainakin treenitunnit sen verta vähänlaisiksi, että oon kokenu mielekkäimmäksi harjotella niillä vehkeillä, millä aion tapella tapahtumissa. Sotahuudossa ei ainakaan halua ruveta opettelemaan aseensa etäisyyksiä ja pieniä kommervenkkejä tapahtumassa. Siellä pitää olla mukavuusalueella ja tutuksi hoonatuilla vehkeillä liikkeessä.

Esimerkkisi on muuten sikäli mielenkiintoinen, että mikäli tulkitsen oikein:
Jos haluat olla mahdollisimman taitava ja kova vastus, käytät sitä miekkaa, jolla olet treenannut. Jos vähempikin taito riittää etkä halua riskeerata, kelpaa "väärän mittainenkin" miekka, kunhan sillä saa ulottuvuutta jolla hoidella pahikset kaukaa. Heikennettynäkin taitosi riittää voittoon, ja saat pienennettyä tuurielementtiä.

Reenimiekkani ovat selkeesti huonopia lyhyyden takia eli en varmasti ottaisi semmosta suoritusmatseihin.

Mutta selitepäämpä nyt noita esimerkkejäkin.

Peruskovaa vastustajaa vastaan otan mielellään hieman lyhyemmän koska viemällä tappelun hieman lähemmäksi ollaan pois tämän mukavuusalueelta ja vaikka miekkani olisikin hieman epäoptimi ja vastustaja saa pituus eron niin olen silti hieman kotoisammalla maaperällä.

Kovia ruttopoikia ja esimerkiksi kitolaa vastaan taas pidempi on parempi sillä nopeat ratkasut ei välttämättä toimi niin on parempi ottaa vastustajan pituusero pois ja voittaa muulla kun asevalinnalla.

Niitä isompia porukoita vastaan sitten otan selkeesti isomman ja kömpelömmän aseen sillä lyhyemmän aseen kanssa lyöntipaikkoja tulee todella paljon vähemmän ja niistä paikoista mistä pääsee lyömään niin itteesä vastaan tulee todennäkösemmin useempia iskuja. Jos seassa on kovempia niin ei taho tulla yllätetyksi kömpelön aseen kanssa niin hieman lyhyempi on ehkä mukava.

Tuurilla ei ole mitään tekemistä tän lajin kanssa.

Mitä mahti sano että jos reenikerrat jää vähäiksiksi vuodessa niin ehkä kannattaa sitten totuttautua yhteen kokoon mutta sillonki puhutaan mun mielestä ehkä korkeintaan muutamasta kymmenestä tunnista.

Pointti ei kuitenkaan ole siinä, mikä on paras mitta miekalle. Pointtini on, että pärjäät parhaiten sillä aseella, jolla harjoittelet.

Kyse on niin paljon muustakin kun aseesta ja aseen koko vaikuttaa vain kohtuu pieneen osaan tekniikoista. Kun tekee vaikeemman kautta niin helpotkin osat hioutuvat siinä samalla. Siksi en suosittele jättäytymään mukavuusalueelle ja hiomaan sitä äärimmäisyyksiin koska silloin kehittyminen hidastuu.

Omasta mielestäni Peltsi ja Ivar ovat kummatkin oikeassa ja kummatkin väärässä.

Peltsi on oikeassa lyhyellä miekalla oppii paremmin, mutta tässä pitää muistaa mitä haluat treenata. Tässä tulee taas Ivarin mielipide "Ei lyhyellä miekalla opi pitkän miekan tekniikoita" voimaan.

Helpoin tapa on miettiä käyttääkö lyhyitä miekkoja, normi miekkoja vai pitkiä miekkoja. Tee sohumiekka X määrä pituus ja tee treenimiekka X - (5-10cm). Näin ei tule tunnetta, jos olet treenannut 60cm miekalla tottunut siihen ja se 120cm sotahuutomiekka on täysin toiseelta planeetalta. Tiivistetty näin saat hyödyn lyhyemällä aseesta treenauksesta, mutta et myöskään joudu opettelemaan "vääriä" tekniikoita.

Offtopicina: Itse olen treenannut taistelemalla vain noin 80% taidoistani. Näin kun lähden ottamaan tosimatsia pystyn lisämään sen 20% lisää nopeutta+voimaa. Idea lähti, jos opettelen rajoitetulla voimalla+nopeudella tasaväkiseksi toisen henkilön kanssa, niin voitan hänet varmasti sitten täysillä voimalla ja nopeudella. Toinen henkilö on taas opetellut taistelemaan 100% suorituskyvyllänsä tasaväkiseksi ja hän ei pysty lisämään enään nopeutta ja voimaa tekniikoihinsa, jolloin hän jää alikynteen taistelussa.

Tämän tavan isoin haitta, että treenaus kestää pitkään ja tie kohti paremaksi tulemista on täynnä haasteita, sekä turpaanottamista huonomilta taistelijoilta.

Hyvä kommentti Haidenilta.

Useimmilla boffaajilla treeniaika jää muutamaan kymmeneen tuntiin vuodessa, myös itselläni. Jos käy kaksi tuntia kestävissä treeneissä, niin korkeintaan puolet siitä ajasta on matsaamista, loput on taukoilua, kuolleena olemista, juttelua, vaatteiden vaihtoa jne. jos treenejä on koko vuoden ajan 1kpl viikossa, ei tulokseksi tule kuin 52h treeniä. Jos treenejä jää väliin, niin tuntimäärä tippuu. Tämä aika sitten jaetaan esimerkiksi varsiaseen, keihään, turnausmiekan ja miekka+kilven kesken niin saadaan todellinen treenimäärä mikä yhden aseen opetteluun on käytössä.

(offtopic)Tuuriaspekti on mielestäni olemassa, vaikka sitä ei saisi olla. Esimerkiksi vastustajan reagointikyy antamaasi iskuun: tappo vai tuplat? Mahdolliset aserikot, kantama-aseiden viiveen aiheuttamat tilanteet.

En rupea sanomaan kenen treenausmetodit taikka aseet ovat parhaita/toimivia mutta ajattelin kertoa omasta treenitavasta. Suattaapi mennä vähän ohi aiheen...

Itse koen, että monipuolisuus on hyvästä, joten pyrin treenaamaan kaikilla aseilla. Mitä aseen pituuteen tulee, niin koolla ei minusta ole väliä.( jaahas...) Toki en suasittele mitään 130 cm yhdenkädenmiekkaa, vaan jokaisen kannattaa treenailla eri pituisilla ja painoisilla aseilla. Näin on helppo löytää oma tyyli sekä myös siihen sopiva aseyhdistelmä.

Aika mielenkiintoinen tapa treenata Haiden. Mietin vaan, että miten voit varmistaa sen 100% taidoistasi kun tulee se "kova" matsi, jos et ole treenannut sillä? Pyrin itse aina treenaamaan täysillä ja hyvää tekniikkaa käyttäen, niin voimaharjoittelussa salilla kuin boffauksessakin, koska siten pystyn tietämään oman kehoni rajat(voima, nopeus jne.), joita on sitten helppo lähteä kehittämään. Tosin pitää muistaa, että kroppaa ei kannata "viedä liian pitkälle", koska muuten paikat hajoo.

Aika mielenkiintoinen tapa treenata Haiden. Mietin vaan, että miten voit varmistaa sen 100% taidoistasi kun tulee se "kova" matsi, jos et ole treenannut sillä? Pyrin itse aina treenaamaan täysillä ja hyvää tekniikkaa käyttäen, niin voimaharjoittelussa salilla kuin boffauksessakin, koska siten pystyn tietämään oman kehoni rajat(voima, nopeus jne.), joita on sitten helppo lähteä kehittämään. Tosin pitää muistaa, että kroppaa ei kannata "viedä liian pitkälle", koska muuten paikat hajoo.

Tässä oon kyllä samaa mieltä. Tähän sopii hyvin se iivarin käyttämä niin reenaat ku tappelet. Itelläki ja varmasti monella muullakin kyllä menee monesti tohon ns säästöliekillä tappelemiseen mutta siitä ei ole kuin hallaa reenaamiselle. Se johtuu vaan laiskuudesta ja yksi tekiä sille on varmasti kun meillä oli yhteen aikaan semmone n7 tuntia viikossa reeniä niin laiskemmat tekniikat oli melkeimpä elinehto. Näin voi sanoa että liiasta tai oikeestaan liiasta yksipuolisesta reenistä on kärsittykkin.

Kaikilla aseilla pitäisi treenata ja vastustaja voittaa aseella kuin aseella. Todellisuus on vain usein vaillinainen.

Itellä tulee treenattua löysästi jo ihan sen takia, ettei adrenaliini nouse treenatessa ollenkaan. Ei vaan saa itestään kummosia irti. Kun vetää haarniskat niskaan ja ympärillä on kymmeniä tai satoja muita ukkoja, niin alkaa löytymään ihan erilaisia voimavaroja.

"Know your enemy"
Vaikka treeneissä harjoitellaan tiettyjä tekniikoita, niin lähes kaikilla on silti oma uniikki tapa taistella. Itse suosin erityisen paljon vastustajan tekniikan seuraamista ja pyrin sitten sen pohjalta tekemään ratkaisut taistelussa. Tämä on tietenkin isossa mittakaavassa (Sotahuudossa) mahdoton toteuttaa. Hyvää suuntaviivaa saa kuitenkin treenaamalla ryhmien yksittäisiä taistelijoita vastaan, jolloin tuon yhden henkilön käyttämää tekniikkaa voi yrittää ennakoida koko ryhmää vastaan.
Tämän kun toteuttaa vielä sillä samalla varustuksella, mitä käyttää Sotahuudossa niin hyvä tulee.