Sotahuuto

En ole nähnyt tästä oikein mitään keskustelua. Aiheena siis millainen pisto on keihäällä hyväksyttävä. Omasta mielestäni miekalla pienet toistuvat täpäytykset ovat aivan jees, mutta karsastan samaa keihäistä. Olen nähnyt melkoista ompelukonetikkausta, missä keihäs liikkuu sellaista kymmentä senttiä edestakas. Mielestäni tämä ei ole hyvä. Mielestäni jos tekee toistuvia tikkauksia, niin keihään pitää liikkua ainakin sen verran, että siihen saa vähän voimaa taakse. Olisiko se sellainen käsivarren mitta.

Mielipiteitä? Päätin nostaa asian nyt esille kun Misumasu kommentoi Noxbopalautteessa "-Varmistakaa, että useammat lyönnit samaan kohtaan tulevat nekin hyvällä liikkeellä Keihäillä 5cm edestakainen liike ei tunnu panssarin läpi, vaikka keihäsmies itse kuvittelee pistävänsä useamman kerran."

Keihään terä on suurempi, varsinkin pitemmissä keihässä jopa merkittävästi, minkä takia sen tuntemus on erilainen. Ensinnäkin karsastan tuota "hyvä liike" -termin käyttöä, koska se on ennenkin aiheuttanut ongelmia (ks. pre 2011 sääntömuutoskeskustelut).

Sanoisin, että keihäällä on kohteeseen nähden sopivan piston minimi- ja maksimirajat: minimiraja on millä tahansa käytettävissä olevalla aistilla havaittava erottelu pistojen välillä ja maksimi on kipua tai vaurioita aiheuttavan piston rajapinta. Molemmissa on siis huomattava vaihteluväli kohteen havaintokyvyn, panssaroinnin, virkeystilan, sekä kokemuksen perusteella. Samalla hyökkääjän kyky moderoida omaa hyökkäysvoimaansa ja luottaa omaan moderointikykyynsä riippuu myöskin näistä tekijöistä.

Sanoisinkin, että tässä kokemuksella ja harjoittelulla on keskeinen merkitys. Tämän takia annan mielelläni ja usein palautetta (yritän olla rakentava, mutten siinä aina onnistu, sori Pahistonttu huutamisesta!), jotta keihästaistelijat voivat kalibroida omaa toimintaansa.

Hyvä liike saattaa joskus mennä läpi pistämiseen, ja jos kohteena on pää, tämä voi johtaa aivotärähdyksiin (ks. NOXBO 3 vauriokeskustelu) tai pahempiinkin vammoihin (kaatumiset johdannaisineen). Keihäiden pituuden kasvettua, niiden kontrollointi on muuttunut vaikeammaksi (vaatii enemmän voimaa -> herkkyys vähenee). Tämä on keihäitä käyttävien syytä ymmärtää.

Esimerkkinä sanottakoon, että pitkään pitkiä keihäitä käyttäneiden lesken tekijöiden kanssa ei minulla ole koskaan ollut ongelmia, koska herrat osaavat hommansa ja tuntevat aseensa.

Kyllä se taitaa jäädä tosiaan keihäsmiehen omaan kontrolliin. Isot lelut vaatii ison vastuun, kuten hyvä Aarimoto asian esitti. Pistäkää panssaroituja (poislukien kypärä ja kivekset) reippaasti hartialiikkein kunnon pistoilla(TM), ilman panssaria huomaa varmasti helpommin.

Tärkeintä on mielestäni keihäsmiehen omassa päässä seuraava ajatuskaavio:

- Pistän kaveria kylkeen -> huomasiko? Jos panssaria, oletetaan että kaveri huomasi. Ensimmäinen pisto yleensä tuntuu hyvin, reagoinnin puute on yleensä vain ulkoista; panssaripisteen kaveri miettii menetetyksi omassa päässään ja mahdollisuuksien mukaan huutaa "panssari".

- Pistän uudestaan -> kuoliko? Jos ei, ENSIN MIETIT OMAA PISTOASI ennenkuin rupeat huutamaan kaverille. Oliko tarpeeksi voimaa vai jäikö pitsin nypläämiseksi, tuliko vähän sivuttaisliikkeessä.

- Pistä uudestaan reippaammalla voimalla ja katso kun kaveri nostaa aseet kuoleman merkiksi- > huomauta asiasta ystävällisesti matsin jälkeen ja lisää jatkossa vähän poweria pistoihin haarniskoituihin veikkosiin.

Misumasu kirjoitti:Kyllä se taitaa jäädä tosiaan keihäsmiehen omaan kontrolliin. Isot lelut vaatii ison vastuun, kuten hyvä Aarimoto asian esitti.

Tässä näin ihan suoraan keihään miehenä voin sanoa, että lyhyet keihäät ovat isompana vaarana, kuin pitkät.

Suurimmat riskitekijät tulevat 3-3.5m lasikuitukeihäillä, jotka eivät fjongaa. Näillä saa pistettyä koko kehon voimalla ja lyhyt varsi pitää huollen, että kaikki energia myös tulee perille.

yli neljämetriset keihäät ovat nykyisin liian lerppuja keihäitä, että niillä pystyisi normaali käytössä edes pistämään kovaa. 4.4m keihäänkäyttäjänä olen tikanut kovalla voimalla sohussa ja treenileireillä. Vaikka keihäällä pistäisi kovaa kaveria kypärään/torsoon, niin joustava varsi luistattaa pistot sivulle päin tehden näistä vaarattomia. Jotta saisit edes vaarallisen piston tehtyä pitkällä keihäällä sinun pitää ladata kokon kehon voimalla tullut pisto suoraan kaveria vastapalloon ja osuman pitäisi viellä tulla täydellisesti keskelle vastuttajaa. Tämän tapahtuessa keihäismies on tietoisesti hakenut teloitusiskua jolla vahingoittaa kaveria. Normaali tilanteissa pitkillä keihäillä ei saa tehtyä pistoja, jotka tulisivat kovaa vastustajaan.

Keihäissä pitäisi tuijottaa varren lerppuuteen/joustavuuteen, eikä pituuteen.

Hyvä pointti Matrix, totta turiset.

Olen saanut pahimmat pistot pitkistä, yli 4m keihäästä, jolla liikellä on ollut pituutta läpi paljon enemmän kuin tarvis. Lisäksi näillä pitemmillä keihäillä pää tuppaa olemaan niin pieni ja kevyt kuin mahdollista, mistä seuraa kaikkea ikävää.

Tarkentaakseni syytäni ketjun aloitukselle, tahtoisin saada aikaan jonkinlaisen enemmän tai vähemmän virallisen linjauksen siitä, että onko sellainen lähes-sahaava tikkaus keihäällä hyväksyttävää. Se, tuntuuko se panssariin vai ei, on minulle toissijaista.

Par kirjoitti:Tarkentaakseni syytäni ketjun aloitukselle, tahtoisin saada aikaan jonkinlaisen enemmän tai vähemmän virallisen linjauksen siitä, että onko sellainen lähes-sahaava tikkaus keihäällä hyväksyttävää. Se, tuntuuko se panssariin vai ei, on minulle toissijaista.

Siihen on linjaus (sellainen kun kun oli mahdollista saada).

2.2.1. Hyökkäämistavat

...Sahaava tai pumppaava aseen terän liike tämän kuitenkin pysyessä havaittavasti kontaktissa kohteeseen on myös osa alkuperäistä hyökkäystä eikä aiheuta lisävauriota kyseiseen osumakohtaan.

2.2.2. Hyökkääjä ja hyökkäyksen toteuttaminen

Hyökkääjä toteuttaa hyökkäyksen käyttämälleen aseelle ominaisella tavalla. Hyökkäykseen käytetyn voiman säätely on aina hyökkääjän vastuulla ja hyökkääjältä edellytetään harkintaa voimankäytössä. Hyökkääjän tulee käyttää sellaisia hyökkäämistapoja, jotka voidaan hyökkäämiseksi havaita.

Jos siinä mielestäsi oli vain yksi osuma, koska ase ei kunnolla liikkunut, ota yksi osuma. Jos keihässoturi tulee jälkeenpäin valittamaan, kerro hänelle miksi.

Par kirjoitti: Se, tuntuuko se panssariin vai ei, on minulle toissijaista.

Eli sulle on toissijaista, huomaako kaveri pistoasi? Eikö tämä enemmän tee sulle haittaa kuin vastustajallesi, joka tietämättömänä osumasta jatkaa matsia?

Misumasu kirjoitti:

Par kirjoitti: Se, tuntuuko se panssariin vai ei, on minulle toissijaista.

Eli sulle on toissijaista, huomaako kaveri pistoasi? Eikö tämä enemmän tee sulle haittaa kuin vastustajallesi, joka tietämättömänä osumasta jatkaa matsia?

Jaan disgloriaa kaikille, problem solved.

Ei vaan, toissijaista -> toisella sijalla -> tarkoittaa vain että jokin muu asia on tässä se tärkeämpi, eli onko liike hyväksyttävä.

Nähtävästi asiasta on jokin linjaus jo, joten jos joku käyttää keihästään huonosti, niin nähtävästi hänelle voidaan sanoa ettei se ole hyväksyttävä tapa, mikä on paljon parempi argumentti kuin se että panssarin läpi ei tunne. Itse en luultavasti aio käyttää sohussa panssaria tai keihästä, joten oma lehmä ei ole ojassa muuten kuin että laji kehittyy.

Ideanahan oli tosiaankin, että kun osumista ja osumattomuuksista annetaan palautetta ja keskustellaan, saadaan kaikki rakentavammin kalibroitua omaa lyömistä ja tuntemista -> kaikilla on kivempaa.

@Misumasu: Burn!

Me (jesukset) treenataan nopeita kaksoispistoja. Lyhyelläkin ~20 cm takaisinvedolla seuraavaan pistoon voi saada paljon voimaa, mutta voimapistot eivät luonnollisesti kuulu vastuulliseen keihäänkäyttöön. Argumentti siitä, etteikö lyhyen takaisinvedon jälkeen voisi tehdä uutta pätevää pistoa(voiman puutteeseen vedoten), ei näin ollen ole validi. Haiskahtaa vähän siltä, ettei panssarityyppi vain halua kuolla, jos laskee kaksoisosuman tarkoituksella yhdeksi.

Jos keihään kärki(kärjen etupinta) koskettaa sinua, on kyseessä osuma. Jos kärki irtoaa ja koskettaa uudestaan niin, että huomaat selvästi kyseessä ollen kaksi erillistä osumaa, on kyseessä kaksi osumaa riippumatta siitä, kuinka kaukana se kärki käy. 5 cm alkaa tietysti olla jo niin lähellä että voi olla vaikeaa tunnistaa erillisiksi osumiksi.

Säännöissä mainitaan: "Lyönti ja pisto alkavat soveltuvan lähitaisteluaseen havaittavalla liikkeellä ja loppuvat havaittavaan palauttavaan liikkeeseen." Näinollen mitkä tahansa kaksi kosketusta eivät ole kaksi osumaa. Panssarit päällä on kuitenkin fiksua ottaa kaikki mitä kykenee huomaamaan, koska melko paljon jää tahattomastikin huomaamatta, kun ei vaan pellin läpi tunnu.

Mahti kirjoitti:Säännöissä mainitaan: "Lyönti ja pisto alkavat soveltuvan lähitaisteluaseen havaittavalla liikkeellä ja loppuvat havaittavaan palauttavaan liikkeeseen." Näinollen mitkä tahansa kaksi kosketusta eivät ole kaksi osumaa. Panssarit päällä on kuitenkin fiksua ottaa kaikki mitä kykenee huomaamaan, koska melko paljon jää tahattomastikin huomaamatta, kun ei vaan pellin läpi tunnu.

What? Sääntöhän sanoo, että pisto on se, kun ase lähtee liikkeelle, osuu ja havaittavalla tavalla irtoaa. Jos pisto lähtee asennosta jossa kädet ovat jo ojennettuina, niin palauttava liike ei välttämättä ole kuin sen parikymmentä senttiä. Vai ymmärsinkö jotain väärin?

Ja taas ollaan perusasioiden parissa.

Säännöissä ei ole tähän päivään asti voitu määrittää sellaista osumamäärittelyä, josta kaikki keskusteluun osallistuneet olisivat olleet yhtä mieltä. Näin ollen on määritelty filosofiselta kalskahtava käsite, jonka jokainen sitten koittaa järkeväksi omassa päässään vääntää.

Koska tämä on eittämättä epämääräistä, on vastuu osumien ottamisesta sälytetty sille, johon osuu. Toisin sanoen, tottakai te saatte lyödä vaikka millaisia blasteja toisiinne, mutta, jos kaveri ei ota, niin sitten se ei ota. Panssarimörköä kannattaa siis lyödä selkeästi.

Mitä tulee siis sahaamiseen, niin jos tekniikka on kohdallaan, lienevät osumatkin parempia. Kannattaakin treenata.

Olho, havaitsija on se, jota lyödään, ei se, joka lyö. Tällöin havainnointikyky saattaa olla huomattavasti lyöjää heikompi, ja tulos sen mukaista.

Jos keihäs irtoaa ja pistetään takas on liike jo aika selkeä. Jos taas ei irtoa niin lasketaan sahailuksi ja on vain yhtä pistoa. Vaan entäs kun tulee lyömällä mahaan käännetään pistoksi ja painetaan.

Peltokorppi kirjoitti: Vaan entäs kun tulee lyömällä mahaan käännetään pistoksi ja painetaan.

Tähän liittyen: olen todistanut tekniikkaa, jossa tuli pisto rintapanssariin, keihäs kimposi ylös ja kärki palautettiin olkapäälle ylhäältä alas. Tässä oli kuulemma yksi pistoliike ja kaksi osumaa...

Sain eräissä treeneissä tuollaisesta osumasta ja pääsinkin kiittämään itseäni kypäräni sisäpuolen pehmustamisesta. Sellainen voi tulla ihan kiitettävällä voimalla, ja poskipäänihän siinä aukesi lievästi kypärän silmikon reunan toimesta.

Toivon siis, jos keihäänne kärki heitetään ylös, vetäkää se itsenne luokse ja pistäkää uudestaan. Älkää lyökö kärkeä pisteestä A (ylhäällä) pisteeseen B (vihun naama) lyhintä reittiä X pitkin, koska lyönti ei ole edes pisto silloin ja kaikille tulee paha mieli

2.2.1. Hyökkäämistavat
Hyökkäämistapoja ovat lyönti, pisto, heitto, sekä laukaiseminen. Käytetty ase rajoittaa sille käytettävissä olevia hyökkäämistapoja. Muita kuin aseelle käytettävissä olevia tapoja ei saa käyttää.

ja

3.2.2. Keihäät
Keihäs on pistoase.

Jos koette, että teihin osunut (siis liike ainoastaan, ei voimantuotantoa sinänsä) keihäällä toteutettu hyökkäys oli sivuttaissuuntainen lyönti, ei sitä periaatteessa tulisi laskea. Tietenkin varmaan on rakentavampaa ottaa se osuma ja mennä keskustelemaan tämän keihäskalastelijan kanssa tekniikasta jälkeenpäin.

cuituoptiikka kirjoitti:Me (jesukset) treenataan nopeita kaksoispistoja. Lyhyelläkin ~20 cm takaisinvedolla seuraavaan pistoon voi saada paljon voimaa, mutta voimapistot eivät luonnollisesti kuulu vastuulliseen keihäänkäyttöön. Argumentti siitä, etteikö lyhyen takaisinvedon jälkeen voisi tehdä uutta pätevää pistoa(voiman puutteeseen vedoten), ei näin ollen ole validi. Haiskahtaa vähän siltä, ettei panssarityyppi vain halua kuolla, jos laskee kaksoisosuman tarkoituksella yhdeksi.

Jos keihään kärki(kärjen etupinta) koskettaa sinua, on kyseessä osuma. Jos kärki irtoaa ja koskettaa uudestaan niin, että huomaat selvästi kyseessä ollen kaksi erillistä osumaa, on kyseessä kaksi osumaa riippumatta siitä, kuinka kaukana se kärki käy. 5 cm alkaa tietysti olla jo niin lähellä että voi olla vaikeaa tunnistaa erillisiksi osumiksi.

Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Mikäli kykenette tekemään lyhyelläkin takaisinvedolla sellaisen piston, että se on osuman ottajan vinkkelistä havaittavissa erilliseksi liikkeeksi ja sen osuma tuntuu erillisenä ekasta osumasta, on tässä aivan kiistatta kyse kahdesta osumasta. Valittu tekniikka tietysti on altis virhetulkinnoille (ennen kaikkea eroille tulkinnassa lyöjän ja lyötävän välillä) ja huomaamattomuuksille, joten sitä käyttäessä pitää muistaa välttää oman pinnan kiristymistä, jotta tilanteet saadaan ratkaistua rakentavasti.

cuituoptiikka kirjoitti:Me (jesukset) treenataan nopeita kaksoispistoja. Lyhyelläkin ~20 cm takaisinvedolla seuraavaan pistoon voi saada paljon voimaa, mutta voimapistot eivät luonnollisesti kuulu vastuulliseen keihäänkäyttöön.

Samaa mieltä. Mielestäni olennaisempaa on miettiä, onko se 20cm takasin veto kärjen irtoamisesta laskettuna vai siitä, kun takaisinveto alkaa. Jos kärjessä on 15cm 'loonia ja tulppaukset, niin todellinen liike jää hyvin lyhyeksi, mikä tekee havainnoinnista vaikeaa.

Argumentti siitä, etteikö lyhyen takaisinvedon jälkeen voisi tehdä uutta pätevää pistoa(voiman puutteeseen vedoten), ei näin ollen ole validi. Haiskahtaa vähän siltä, ettei panssarityyppi vain halua kuolla, jos laskee kaksoisosuman tarkoituksella yhdeksi.

Edelleen, kyse on pelkästään osumien havainnoinnista, ei niiden liikkeen vähyyden vuoksi todellisen vahingoittavuuden mittaamisesta. Uskon tuntevani aika hyvin suurimman osan porukkaa, joka paksua panssaria kantaa, koska tuppaavat olemaan näitä skenen vanhoja partoja. Suurin osa laskee varmasti kaikki osumat, mitkä vain tuntevat. En lähde provosointiisi mukaan sen enempää, mutta suosittelen itse kokeilemaan sitä peltiä päälle teidän muovikypärien sijasta, niin saatte vähän perspektiiviä.

Jos keihään kärki(kärjen etupinta) koskettaa sinua, on kyseessä osuma. Jos kärki irtoaa ja koskettaa uudestaan niin, että huomaat selvästi kyseessä ollen kaksi erillistä osumaa, on kyseessä kaksi osumaa riippumatta siitä, kuinka kaukana se kärki käy. 5 cm alkaa tietysti olla jo niin lähellä että voi olla vaikeaa tunnistaa erillisiksi osumiksi.

Näin.

Toinen puoli (tätä palautus) asiaa on miekkailullinen, jos opettelet sellaisen
tikutus - nakutus tyylin, niin saatat usein jäädä ilman puolustusta
ensimmäisen ja toisen ns. lyönnin välissä. Ts. saat ensimmäisen iskun
sisään, sitten toinen on samoissa ikävissä aikeissa lyödä sinua, niin mm.
kaksi vaihtoehtoa ovat. A. yrittää palauttaa mahdollisimman vähän, mutta
kuitenkin niin että toinen sattuisi huomaamaan ja laskemaan,
mahdollisimman nopeasti, niin ettei hän ehtisi lyödä tai että lyönti tulisi
myöhässä. B. palautat puolustukseen valmiina ja lyöt suoraan toisen kerran
vain jos tämä on (esim.) mahdollista vastustajan linjan sulkemisen kannalta.

Toisin sanoen, tikutus - nakutus ilman puolustusta (/palautusta) saattaa
onnistua muttei edusta varmaa tyyliä, jossa lähdetään pakan pitämisestä
kasassa, eikä yritetä ostaa voittoa sillä että toinen huomaa joskus
hyvinkin marginaaliseksi jääneen toisen iskun. (viilto on toki eri asia, jos
ulottuu useampaan paikkaan) Ehkä sellainen kyynerpäästä lähtevä isku
(..siis palautuksessa..) olisi keskimäärin ottelutilanteessa hyvä, eri asia on
toki erilaiset puolittaiset tai ei ottelutilanteet, joissa astalo voidaan jopa
asettaa johonkin paikkaan turvallisuuden ja tilanteen selkeyden
nimissä.

Olisiko se sellainen käsivarren mitta.

Mutta suoraan aiheeseen, tämä tuntuisi reilulta ja selvältä, muistaen silti
myötääminen. (ja keihäällä voisi sanoa joskus jopa "sivu", kuten kaikkein
nohevimmat saattavat sanoa miekalla jopa "lape", mitä näitä sanontoja
nyt on, "panssari", "varsi", "myöhässä" / "elä ota", "hyvä" (osuma tai tippui pelistä))

Hesuksien puolesta on kyllä sanottava että itse tipuin pari kertaa tähän tuplatäpytykseen. He saivat nuo pari kertaa keihääseen sopivasti voimaa pienellä liikkeellä, niin edestä kuin takaakin pistäessään.

Itse asiassa homma tuntui paljon paremmin kontrolloidulta ja osumaltaan täsmällisemmältä kuin Sotahuudon surullinen perusnuohous.

En lähde provosointiisi mukaan sen enempää, mutta suosittelen itse kokeilemaan sitä peltiä päälle teidän muovikypärien sijasta, niin saatte vähän perspektiiviä.

Onkelmana on sekin että ne vanhat parratkin nimen omaan kokeilevat sitä panssaria eivätkä oikeasti reenaa sen kanssa. Todella harvat reenaavat eikä sitä lasketa että muutamissa reeneissä vuodessa käyttää plus sohut. Osumien ottaminenkin pitää opetella.

On aina ollut kirjottaimaton sääntö että panssaria kantavilta ei tartte kaikkia osumie huomata mikä nyt on vaan oikeasti fakta että ei pysty. Mun mielestä ois hyvä saada se sääntö jotenkin kirjoitettua ulos eli miettiä josko panssaria kantavien ei oikeasti tarttisi laskea tiettyjä osumia maliin kuninkaantekiät ja samalla jättää pois vaikka se suojapistesysteemi.

Tosta ois tietenkin hankala saada tasapainonen mutta miettimisen ja kokeilemisen arvonen juttu mumielestä. Itekkään en tykkää siitä periaatteesta että hommaa viiään monimutkaiseksi mutta ainakin noksbossa vaan huomasi että niitä osumiea ei kuitenkaan lasketa.

Onkelma on että jotta huomaat mimmonen osuma suhun on tullut sun pitää huomata se joten annan ilmoille esmikerkkiehotuksen.
-Panssari piste jätetään pois ja panssari ei "lopu"
-Lentävät projektiilit ja selästäpäin tulleet osumat läpisevät panssarin suoraan.
-Pistot ja kimpoavat lyönnit läpäisevät panssarin.
-Kevyet panssarit jätettäisiin turhina koristeina kokonaan pois.

Monimutkaistaa hieman eikä varmasti poista kaikkia onkelmia mutta rohkeampia keinojakin kannattaa mun mielestä harkita noinkin vakavan onkelman parissa.

(ja incelle että kun on kerran sisään päässyt niin hoietaa homma loppuun asti eikä palata takas ja kokeilla onnea uuestaan. koikeillaan onnea sitten sen uuden vastustajan kanssa )

Niin, totta, ton esimerkin (kuten asiaan kuuluu, hämärät..) ennakko-otukset olivat seuraavat:

Lyöt hetkellä yksi (olettamatta esim. tilan voittamista, toisen
sitouttamista, linjan sulkemista samalla, läpi lyömistä tms.) ja hetkellä
kaksi toinen pääsee mukaan ja on tarjolla mahdollisuudet:

I. Jatkat hyökkäystä suoraan (toisin sanoen osittain hyökkäät kaikella)
ilman puolustusta (etäisyys, pinta, muu esimerkin vuoksi kaikki
peliteoreettisesti tasaista) toivoen A. olevasi nopeampi B. toisen lyövän
ohi C. toisen jäätyvän D. puolustavan kaikella passiivisesti tms. , mikä
näillä oletuksilla johtaa kämäiseen tuplaan tai kaikenkaikkiaan
ennakoimattomaan tulokseen. (vr. syöksy pisto vailla (periaatteessa)
puolustusta, joko osut tai et..)
II. tai palautat siten (..varoasennon, sen osan (muoto) tai elementin
(periaate)..) pakan kasaan että voit torjua, liikkua tai what so ever
välttääksesi kohdan I. ennakoimattoman tilanteen

Ja tuo palautus kohta, tarkoitti juuri samaan osumakohtaan kohdistuvaa
uutta iskua, kuten tässä teemana, olettaen ettet voi jatkaa minnekään
muualle (esim. käteen tullutta iskua pistona rintaan) syystä tai toisesta,
jos voit jatkaa (sekä yksilö-ottelun että läheisen yleistilanteen kannalta)
niin silloinhan tilanne on toki toinen.

Tai yleisemmin, joskus yhden osuman sisään saaminen voi henkisesti
asettaa vaikka hyvinkin hetkelliseen "olen oikeastaan voittanut"
tunnelmaan, jolloin hyökkäystä jatketaan osittain "takki auki" ja jos
vastaavasti osuma ja myllytys asettaa toisen vaikka hyvinkin hetkellisesti
"olen hävinnyt" moodiin ja hän hyökkää kaikella vastaavasti itsemurha
hengessä vastaan. Jolloin toisella ei ole puolustusta ja toinen pyrkii
tuplaan. Huraa. No, tulipa taas spekulaatiota.. (voin näyttää
tarkoittamani tilanteen myöhemmin..)