Sotahuuto

Pohjehippa on ihan historiallista. Taistelukenttälöydöissä jalkavammat ovat yleisimpien joukossa. Jaloille on lyöty, koska jalkaosuma tiputta miehen ja toisaalta jalat ovat melko haavoittuvaisia. Olen onnistunut lyömään itseäni kirveellä jalkaan ja ei sen jälkeen pystyny tekemään muuta, kuin makaamaan maassa hammasta purren ja jalkaa puristaen. En näe jalkoihin lyömisen rohkaisemista erityisen typeränä.

Skirmaajalle polvilleen meno on tuhoisaa, mutta linjataistelussa keihäsmies voi jatkaa tikkaamista vielä pitkään. Voisihan tietty sallia polvilla liikkumisen, silloin jäisi jonkinlainen optio toimintaan rajatulla säteellä. Samaten haavureiden palauttaminen osaksi normaalia käytäntöä helpottaisi ongelmaa.

Ongelma ei ole ihan yksinkertainen, se on myönnettävä. Yhdellä jalalla pomppiminen on kuitenkin ihan oikeasti tosi hölmön näköistä ja vaikeuttaa touhun "myyntiä" uusille ihmisille.

Polvilleenmenosääntö ois jatkuvasti reenaavien polville aika rankkaa varsinkin sisällä. Polvisuojat ratkasee tietenkin tilanteen mutta ne ois vaan kaikille hommattava. Sitten ois se että miten nopeesti siitä pitäs mennä ja semmoset käytäänönonkelmat joita pitäs oikeesti testailla.

Peltsin kommenttiin lisään vielä että saisi varautua useampiin treenihousuihin vuoden aikana, polvet kuluu aika nopeasti ainakin omista lemppareista eli kollareista...

(Sivumainintana: Uskoisin että jos tämäkin aihe sisällytettäisiin Oriveden treenileirin iltakeskustelutilaisuuteen (jonka teemana on "Historiallisuus vs. kamppailullisuus boffauksessa), siitä voisi löytyä yhtä sun toista sanottavaa? )

Mielestäni ainoa oikea tapa ratkaista asia on ajatella että on saanut osuman terävästä (tai tylpästä, miten vain) esineestä jalkaan ja katsoa millaisiin manöövereihin pystyy sen jälkeen. Mahdin kirveellälyöminen kuulosti hyvältä esimerkiltä, sitä vielä adrenaliinilla ja muilla kehon hormonilääkkeillä höystäen.

Tämä tulkinta saa minut itseni yleensä ryömimään tuskallisesti eteenpäin raahaten haavoittunutta jalkaa perässä, niin larppaamiselta kuin se voikin vaikuttaa.. nimim. puolivälistä SH2011 eeppistä kukkulaa kilven kanssa huipulle kontannut.

Mielestäni ei jää mitään epäselvää, jos sanoo uudelle "jos sinua lyödään käteen tai jalkaan, toimit kuin käsi tai jalka olisi lyöty poikki". Käsittääkseni katkenneenkin jalan kanssa pystyy hyppimään muutamia askeleita, eri asia sitten miten paljon sen kanssa enää välittää hyvistä selkäänpuukotuksista.

AnttiT kirjoitti: Tämä tulkinta saa minut itseni yleensä ryömimään tuskallisesti eteenpäin raahaten haavoittunutta jalkaa perässä, niin larppaamiselta kuin se voikin vaikuttaa..

Nimenomaan näin. Mutta tämä on nyt sitten huijaamista.

Eli jatkossa sitten disgloriaa joka ryhmälle jonka jalkapuolet ei vedä yhden jalan heijahyppelyllä kentällä menemään!

Jokamiehelle siis teleskooppi kainalosauva selkään. Jalkaosuman sattuessa mahdollinen kilpi selkään ja keppi kainaloon. Sillä kepillä voi koittaa vaikka torjuakin vähän.

Yrittäkää nyt hei. Tarkoitus ei ollut keskustella kenenkään huijaamisesta, vaan siitä onko asia ylipäätänsä ongelma ja mikä olisi mahdollinen ratkaisu. Oriveden järjestäjät, olen itse tulossa paikalle ja mun puolesta voidaan hyvin keskustella asiasta illalla.

Eli, useat olevat sitä mieltä, että asia on ongelma. Minäkin olen sitä mieltä osittain, koska olen turhan monta kertaa joutunut ottamaan vastaan miehen verran yksijalkaista massaa. Tämän lisäksi sääntö ei tunnu toimivan, koska jo nurmikolla yksijalkaiset ottavat kuolleella jalalla tukea usein, toki etteivät kaatuisi, mutta kuitenkin. Ja otan itsekin pari askelta kuolleella jalalla kesken juoksun, koska muuten tarjoutuisi liiankin houkutteleva tilaisuus harjoitella ukemia. Eli kaatuisin, ellen käyttäisi kuollutta jalkaani. Pyrinkin taistelemaan polvillani. Jos taistelu siirtyy, saatan lyhyen matkan ryömiä, mutta muuten hypin yhdellä jalalla paikalle.

Suosittelen polvillaan oloa, mutten ottanut alunperin huomioon taistelun siirtymistä. Tätä kun ei paljoa treeneissä tapahdu. Jonkinnäköistä liikettä pitäisi siis mielestäni saada olla, mahdollisesti Peltsin kuvaamaa 'kuollut jalka ei saa mennä terveen edelle'-mallista kävelyä.

Itse olen polvillaan olemista vastaan siinä mielessä, että esim. linjatessa jos joku on edessäni polvillaan ja itse tulen rynnäkössä päin täysillä ison kilven kanssa, niin polvillaan olija on melkoisessa vaarassa loukkaantua.
Koska:
a) kaadun hänen päälleen
b) astun hänen päälleen
c) potkaisen häntä polvella tai jalalla vahingossa naamaan
d) hän saa kilven kulmasta naamaan

+ tietysti se, että on hankala erottaa kuolleita elävistä.

Jos jalkaa toisaalta ei menetä lainkaan tulee seuraavia ongelmia:
a)1vs1 tilanteessa jalkoihin lyöminen ei enää kannata lähes ollenkaan
b)tekee huijaamisen ehkä helpommaksi

Parhaalta siis vaikuttaa omasta mielestäni, että jalkaa ei saa enää hyödyntää taistelussa = jalka ei saa olla tukijalkana missään tilanteessa

Itse en näe hyvää syytä tulla 'rynnäkössä päin ison kilven kanssa'. Varsinkaan kuvailemassasi tilanteessa. Koen sen olevan sääntöjä vastaan koska rynnäköit tavalla jossa et ole kontrollissa liikkeestäsi. Näen asian näin koska koet vaihtoehtojen a)-d) olevan vastustajan asennon syytä, etkä oman rynnäköintisi. En tarkoita pahalla, näen asiat vain eri tavalla. Toivottavasti kehenkään ei ole sattunut.

Mutta kuolleet/elävät ongelma on puhuttu jo. Ymmärtääkseni lopputuloksena oli se, että tuo on ongelma niin kauan kuin kuolleet eivät siirry merkki selvästi päällä pois kentältä. Myös polvillaan ollessaan voi nostaa kädet pään suojaksi näyttääkseen olevansa kuollut.

Mutta nuo a)-d) voivat myös sattua ihan vahingossakin. Jos vaikka perääntyy jonkun päälle joka on polvillaan selkä sinua päin, voi romahtaa hänen päälleen aika ikävästikin. Onko tämä mahdollisuus tarpeeksi suuri huomioitavaksi mahdollista sääntömuutosta tehdessä? Keskustelkaa.

saloneju kirjoitti:(Sivumainintana: Uskoisin että jos tämäkin aihe sisällytettäisiin Oriveden treenileirin iltakeskustelutilaisuuteen (jonka teemana on "Historiallisuus vs. kamppailullisuus boffauksessa), siitä voisi löytyä yhtä sun toista sanottavaa? )

Tähän liittyen päätettiin Juhanin kanssa eilen, että Orivedellä lauantai-illalla keskustelutilaisuudessa debatoinnin jälkeen eniten kannatusta saavaa jalkaosuma ehdotusta testataan sunnuntain jo(i)ssakin skenaario(i)ssa. Eiköhän tästä sääntömuutosehdotus munita jossain muodossa, kun selvästi nykyiseen systeemiin kohdistuu muutospainetta. Edellämainittujen myötä saadaan muutosehdotukselle vähän livedebaattia ja käytännön testausta pohjalle.

Yksi kompromissisääntö vois olla polvillaanolon kanssa että kun kerran on polvilleen mennyt Tai kuollut jalka vähänkään koskettanut maata niin joutuu pysymymään polvella ja liikkua pelkästään sieltä.

Peltokorppi kirjoitti:Yksi kompromissisääntö vois olla polvillaanolon kanssa että kun kerran on polvilleen mennyt Tai kuollut jalka vähänkään koskettanut maata niin joutuu pysymymään polvella ja liikkua pelkästään sieltä.

Eli että jalkaosuman jälkeen saa konkata niin kauan kuin jaksaa, sitten polvelle?

Vähäniinku ei pääsis hyppäämään polvelta eikä tulis niitä hassuja zombikinkkauksia. Polvellaanolo lisääntyis ja kinkkailu vähentys. Normireenien osalta tilanne pysyis melko samana.

Jos muutosta on tehtävä, niin tykkään tästä.

Yllättävän freesi ja hyvältä kuulostava idea muuten! Ei tosin poistaisi yhdellä jalalla pomppimisen typeryyttä, mutta vähentäisi sitä aika radikaalisti. Jos ei suurempaa muutokseen olla henkisesti valmiilta, tuo olisi ainakin paperilla aika hyvältä kuulostava kompromissiratkaisun vanhan systeemin ja uusien, enemmän vaikuttavien muutosten välillä.

Tuota voisi testata ihan harjoituksissa. Pitänee vain korostaa kaikille, ettei se oikeuta viimeiseen itsemurhaloikkaan, jossa käytetetään haavoittunutta jalkaa, ja sen jälkeen menemistä polvilleen.

Mä olen tähänkin asti toiminut aika pitkälti Peltsin ehdotuksen mukaisesti toisen jalkani menettäessäni, vaikka tuon sääntösanamuodon muotoilinkin. Taas kerran on ehkä hyvä muistaa käyttää järkeä, sillä miellä on jo olemassa menetelmä sääntöjen vastaisen toiminnan varalle (huomautukset ja disgloria).

Kysymykseni tässä vaiheessa teille onkin: kuinka iso ongelma tämä mielestänne oikeasti on? Linjamättäjänä en hirveästi näe jalkaosumia, eivätkä ne selvästi ole raskaimmassa osassa sotahuutoa se iso juttu, vai?

Jos se on iso asia, niin tehdään muutosehdotus sääntökielelle asti!

Minusta se on huomioonotettava ongelma, koska:

1) Kuolleeksi luulemasi heppu hyppää yht'äkkiä selkään.
2) Yksijalkainen soturi on useamman kerran hypännyt _päälleni_. Jos yksijalkaisuus vähenee, tämäkin saattaisi vähentyä. Toivon näitten olleen vain yksittäistapauksia.
3) Yhdellä jalalla hyppiminen voi olla kunnosta/varustuksesta/maastosta riippuen vaarallista.

Minun kolme syytäni.

DiabolusIgnis kirjoitti:
1) Kuolleeksi luulemasi heppu hyppää yht'äkkiä selkään.
2) Yksijalkainen soturi on useamman kerran hypännyt _päälleni_. Jos yksijalkaisuus vähenee, tämäkin saattaisi vähentyä. Toivon näitten olleen vain yksittäistapauksia.
3) Yhdellä jalalla hyppiminen voi olla kunnosta/varustuksesta/maastosta riippuen vaarallista..

Todella hyvin kiteytetty se, mikä nykysäännössä on ongelmana. Tästä voisi yrittää miettiä sääntömuutosehdotusta jo tämän kesän Sohuun. Yhdellä jalalla pomppimisen vähentäminen vähentäisi varmasti loukkaantumisia ja surmansyöksyjä, ja laji alkaisi muutenkin näyttämään paremmalle.

DiabolusIgnis kirjoitti:Minusta se on huomioonotettava ongelma, koska:

1) Kuolleeksi luulemasi heppu hyppää yht'äkkiä selkään.
2) Yksijalkainen soturi on useamman kerran hypännyt _päälleni_. Jos yksijalkaisuus vähenee, tämäkin saattaisi vähentyä. Toivon näitten olleen vain yksittäistapauksia.
3) Yhdellä jalalla hyppiminen voi olla kunnosta/varustuksesta/maastosta riippuen vaarallista.

Minun kolme syytäni.

1) Jos sillä ei ole merkki selvästi päällä, lyö sitä. Kyllä ne oppivat.
2) Kielletty jo.
3) Totta, joten toisen jalan käyttäminen olisi hyvä jossain määrin sallia. Polvillaan mönkiminen olisi tietty hyvä "nössöoptio". Kahden jalan käyttäminen kävelyyn/laahautumiseen ei rankaise pelaajaa yhtä paljoa kuin nykyinen raskas hyppely, joten sitä en sallisi.

Tai kuten Firefly asian pisti (ekat 10 sekunttia).


Sitten sivuhuomiona ihmisille joille ongelma on tyhmältä näyttäminen: Te huidotte toisia jesaripäällysteisillä pehmomiekoilla pukeutuneina keskiaikaisiksi ritareiksi?! Se juna meni jo.

olho kirjoitti: 1) Jos sillä ei ole merkki selvästi päällä, lyö sitä. Kyllä ne oppivat.
2) Kielletty jo.
3) Totta, joten toisen jalan käyttäminen olisi hyvä jossain määrin sallia. Polvillaan mönkiminen olisi tietty hyvä "nössöoptio". Kahden jalan käyttäminen kävelyyn/laahautumiseen ei rankaise pelaajaa yhtä paljoa kuin nykyinen raskas hyppely, joten sitä en sallisi.

1) Jos lyöt, monet nillittävät olevansa kuolleita. Se on tietenkin heidän vikansa jos eivät merkkiä näytä, ja kuolleiden kuuluisikin pyrkiä pois tilanteesta joissa heitä edes voidaan lyödä. Mutta tämä on kuitenkin minun näkemykseni mukaan ongelma.

2) On se, mutta sitä tapahtuu (sen varjolla että kilvellä saa työntää?) ja asialle pitää tehdä jotain. Tällä se vähenisi. Oikea tapa olisi jokaisen oppia että tuo on vaarallista ja toimia vastuullisemmin, toki.

Eli ensimmäiset kaksi voidaan (ja pitäisikin) korjata muilla tavoin. Pointti oli, että tämä sääntömuutos varmaan vaikuttaisi molempiin myös, ja huomattavasti helpommin kuin että jokaiselle taotaan päähän käyttäytymistavat.

DiabolusIgnis kirjoitti:1) Jos lyöt, monet nillittävät olevansa kuolleita. Se on tietenkin heidän vikansa jos eivät merkkiä näytä, ja kuolleiden kuuluisikin pyrkiä pois tilanteesta joissa heitä edes voidaan lyödä. Mutta tämä on kuitenkin minun näkemykseni mukaan ongelma.

Jos ei kuollut osaa sitä merkkiä laittaa, niin turha siitä on nillittää. Tässä asiassa säännöt ovat ERITTÄIN selvät.

Mutta tosiaan kuten sanoin aiemmassa perustelussa, kahdella jalalla liikkuminen ei mielestäni rankaisisi läheskään yhtä paljon kuin nykyjärjestelmä, joten jalkojen arvo laskisi. Tietysti voisi pakottaa ryömimään, mitä itsekin kannatan, mutta se ei tätä ensimmäistä ongelmaa ratkaise, vaikka rajoittaakin.

Ja tuota toista ongelmaa, eli soturin päälle hyppäämistä, ei mikään sääntö tule korjaamaan. Jotkut ihmiset eivät vain tajua että adrenaliinihöyryissä päälle hallitsemattomasti änkeminen ei lajiin sovi.