Sotahuuto

Lorach kirjoitti:Boffaus on Boffausta, vaikka voissa paistaisi. Aloittelijaystävällisyys kärsii, jossei tulokas saa ensin itse opetella mitä kannattaa tai ei kannata tehdä, vaan että alusta asti sanotaan mitä tehdä. Sitten jää kaivelemaan ne omat teoriat ja improvisointi.

??? Mun mielestä se nimenomaan on aloittelijaystävällistä, että jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Totta kai ajatteleminen ja asioiden oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta on erittäin olennainen osa lajin harrastamista, mutta esimerkiksi ihan lyöntitekniikan perusteet tai vaikka voimantuotto on semmoisia asioita, joissa ei juuri ole soveltamisen varaa.

Falcata kirjoitti: ??? Mun mielestä se nimenomaan on aloittelijaystävällistä, että jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Totta kai ajatteleminen ja asioiden oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta on erittäin olennainen osa lajin harrastamista, mutta esimerkiksi ihan lyöntitekniikan perusteet tai vaikka voimantuotto on semmoisia asioita, joissa ei juuri ole soveltamisen varaa.

Tai kenties annetaan tulokkaan päättää itse haluaako opastusta heti, vai haluaako ensin kokeilla mitä käy jos tekee näin tai noin?

Tottahan kyllä, että pyörää on hölmöä keksiä uudelleen, mutta eräänlainen vapaus tulisi jättää, mikä erottaisi boffauksen muista tiukan kurin martial artseista.
Alkuun boffaus on kuitenkin hieman innostunutta säheltämistä, kuten minkä tahansa uuden fps pelinkin kanssa. Itse haluan tutustua ensin ja sitten vasta saada opastusta. Mutta toisaaalta olenkin niitä jotka eivät lue käyttöohjeita, vaan kasaavat tai kytkevät elektroniset vempaimet oivalluksen perusteella ;p Ohjeet ovat se backup plan.

Mutta nyt kuitenkin eksytään topicista. Mielestäni nimenvaihto tulee olemaan hankala, koska kaikki jotka tietävät boffauksen, tuntevat sen sillä nimellä.
Nimen vaihtaminen on vähän kuin huonon itsetunnon pönkittämistä sillä, että hämätään toisia jotka ajattelevat boffaamista "nolona harrasteena"

Itse olen ylpeä boffaaja, enkä nolostu vaikka toiset heti rupeavatkin osoittamaan syyttävällä larppaaja sormella. Kertoo vain, että mistä on kyse.

Tai kenties annetaan tulokkaan päättää itse haluaako opastusta heti, vai haluaako ensin kokeilla mitä käy jos tekee näin tai noin?

Kyse on myös turvallisuudesta. Lisäksi pienellä opastuksella saadaan kaverille pohja millä on tulevaisuutta. Väärinopitut asiat on hankala opetella uudestaan. Monet perusasiat kun on faktoja eikä mielipiteitä.

Lorach kirjoitti:Tai kenties annetaan tulokkaan päättää itse haluaako opastusta heti, vai haluaako ensin kokeilla mitä käy jos tekee näin tai noin?

Mulle tulee jotenkin nopeasti mieleen vanerikilpibashit vastustajan naamaan tai poikkitaista hilparin/glaiven varresta, joita on nähty ihan riittävän monta kertaa, kun jollekin uudelle kaverille on annettu aseet käteen -> kentälle. Opastuksen ei tarvitse olla pitkäkestoista, vaan ihan pikaisestikin saa minusta perusasiat selvitettyä.

Olisipa joku ollut opettamassa aikoinaan. On hemmetin työlästä yrittää opetella kaikki hölmöydet pois omasta tekniikasta. Vanhan koiran on kovin vaikeaa oppia uusia temppuja.

Jos alkuun sooloilee varusteiden rakentamisessa voi kaiken joutua rakentamaan uudestaan. Jos alkuun opettelee tekniikkaa huonosti voi pahimmillaan rikkoa itseään. Esimerkkinä vaikkapa opettelemalla torjumaan sormilla tai päällä (molempia olen nähnyt) tai lyömällä niin käsittämättömän kummallisesti että paikat menevät siitä rikki parissa vuodessa.

Tässä yhteydessä voin tosiaan kompata muutamaa ylläolevaa ja mainita Lorachille: se, ettei mulle koskaan opetettu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa tekniikkaa, maksoi mulle mun oikean käden loppuelämäksi. Voisin siis todeta tietäväni mistä puhun kun sanon, että kyllä se tekniikka kannattaa oikeasti ottaa sille aloittelijalle mukaan heti ensimetreiltä asti.

No kyllähän se luonnollisesti katsotaan että miten tyyppi niitä lyöntejä tekee. Itselleni oikea lyöntitapa on aina ollut itsestäänselvyys.
Tietty pitää rohkasta lyöntityyliin, mikä ei riko ranteita.

(Itseäni kyllä vähän hirvitti videokäsikirjan lyönnin ranneliike lyönnin loppuvaiheeseen)

Sen verran voisin vielä jatkaa off-topiccia, että mulla särähtää kyllä heti korvaan kun mainitset "oikean lyöntitavan aina olleen sulle itsestäänselvyys". Jos oot aina pitänyt itsestäänselvänä sitä tapaa jolla suoritat asian, mistä oikeastaan tiiät että se on oikea tapa?

En rupea spekuloimaan sitä sen enempää. Itselleni riittää että oma lyöntityylini on turvallinen rantelle ja samalla tavalla heilutan myös terästä.

Vielä siitä että aloittelijan pärstäkerroinkin vähän vaikuttaa siihen, että tarvitseeko se opastusta. Itse en käsitettä 'aloittelija' ole ajatellut tässä semmoisena jolle miekka on vieras käsite.

Mutta näistä asioista luovutan nyt kokonaan, täyttä offtopikkia muutenkin. Ei kiinnosta jahkailla näistä.

saloneju kirjoitti:se, ettei mulle koskaan opetettu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa tekniikkaa, maksoi mulle mun oikean käden loppuelämäksi.

Ohhoh, vaikka on offtopiccia niin saat kyllä avata tätä vähän lisää! Tiesin että sulla oli jotain meininkiä kädessä mutta että ihan loppuelämäksi?

Joo, siis toisin sanoen käsi meni parin ekan boffausvuoden teknisesti huonon lyömisen seurauksena sijoiltaan noin kymmenen kertaa muutaman vuoden sisällä. Olkaluusta kului siinä mukana pala pois, jonka takia olkapää jouduttiin loppujen lopuksi leikkaamaan. Tän kesän tapahtumathan mulla sen leikkauksen takia jäikin välistä, ja sitä edelliset kaksi vuotta en oo tapellu kuin puolivillaisesti. (Sh:ssa oon viimeks päässy tappelemaan oikeasti 2008.)

Mutta hyvin meni tuo kesän leikkaus ja hyvin on menny kuntouttaminen, vaan eihän tuo käsi siis toisin sanoen koskaan ole entisensä. Vähän siellä nastat rutisee (hioutunevat tosin sulavammaksi varmasti ajan kanssa) ja liikeradat kevyesti rajoittuneita - mutta toivottavasti käden saa muuten toimimaan, ettei tarvii muljautella sitä enää tän ihmisiän aikana paikoilleen sijoiltaanmenon jälkeen.

No mutta, positiivinen puoli on se että vietän tällä hetkellä kuntoutuksen nimissä noin 3 tuntia viikossa salilla pelkkiä olka- ja käsilihaksia tehden - joten luulis miehen hartianympäryksenkin kasvavan reippaanlaisesti seuraavaan sohuun mennessä. Painoa ainakin on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan!

Jaksatko vielä kertoa mikä se huono lyöntitekniikka oli? Entä oliko olkapäässä alun perin vikaa vai tuliko se tosiaan huitomisesta.

Joo tehkääpä semmoinen video missä sanotaan miten ei kannata lyödä.

Kymmenen kertaa sijoiltaan! Mulla on käsivarret alkaneet vihoitella sohun jälkeen, takana boffausta kahden vuoden ajan joka viikko. Nyt kun yhdet treenit vetää niin seuraavana päivänä on jompikumpi käsi kipeä (vaihtelee omituisesti). Kun luin "loppuelämän ajaksi" aloin miettiä että pitäisikö sittenkin pitää vähän lepolomaa. Mutta voisihan sitä vaikkeivät ole vielä yhtäkään kertaa menneet sijoiltaan.

Oma arvioni käsieni kipeytymisestä on rasitus vääntötilanteista ja iskujen tärskyistä. Espoon (ja kenties koko Suomen) aktiivisin varsiasetreenaaja hop!

En ole mikään hillitön asiantuntija, mutta urheilulääkäri jolla kävin, sanoi ettei kädet yleensä mene miksikään pelkästä rempomisesta sinänsä, heittäväthän he keihästäkin. Vaaditaan yleensä a. jokin yksittäinen vamma b. kehno tuuri perimän suhteen. (tai alttius tähän, meneehän, ilmeisesti ihmisiltä joskus kylkiluita (ellen aivan väärässä ole) jo joskus rajun yskimisen seurauksena, samoin yksi on tehnyt homeisella koululla elämäntyönsä vailla minkäänlaisia oireita, toinen on muutaman vuoden jälkeen työkyvytön samalta koululta, olemme erilaisia..) Muljumisen tunne esim. kädessä voi johtua heikosta lihastasapainosta ja yksipuolisista liikeradoista. Monet lajithan kehittävät hieman yksipuolisesti joitain lihaksia, jotka sitten tuottavat voimaa tai ovat voimakkaampia kuin toiset, jolloin voi tuntua muljumista. Yksi ratkaisu on kehittää monipuolisesti lihastasapainoa, ja muutenkin esim. olkapään tai polventoimintaa tukevia lihaksia, kuten on tullutkin ilmi.. Joskus fysioterapeutilla käynti voi auttaa.. ainakin jos on jo onnistunut jumittumaan, tosin päädyt sinne uudelleen ellet tee kuten hän neuvoo..

No joo, tietty itsevarmuuden puute näissä terveys asioissa on paikallaan, eikä pelkästään lyömisen suhteen, vaan myös väistämisen. Olen itse onnistunut aikanaan väistämään niin, että selkärankaan jäi pysyvä "muutos." Noin pähkinänkuoressa, ei kannata tehdä ylisitoutuneita ja kovia "talonpoikaislyöntejä", ne ovat sekä taktisesti ja teknisesti kyseenalaisia että vaarallisia sekä lyöjälle että kohteelle. Myöskin väistöjen tulisi olla "väistöjä koko keholla" pikemminkin kuin "yksi osa tekee jotain ja toinen toista." Elä myöskään yliojenna luontevalta kokonaisuuden etäisyydeltä, sillä silloin hallittavuus, tukevuus, voiman tuotto ja "paketin kasassa pitäminen" kärsivät kaikki.

Ranteesta.., elä torju ranteellasi, jolloin iskun voima välittyy ranteeseesi, torju niin että lyönnin voima välittyy koko kehoosi, tai ts. koko kehosi tai tarkoituksenmukaisen laaja osa sitä on torjunnan takana. (samoin kuin huonosti tehdyn keski-ote kilven kahva välittää iskun sormien niveliin, mistä tulee nivelrikkoa pitemmänpäälle) Samoin jos lyöt jostain kuolleesta kulmasta niin ettei vastustajasi voi myödätä tai muuten aktiivisesti reagoida, elä lyö hillittömällä voimalla lähelle hänen miekkakätensä rannetta joka voi ylitaittuessaan (yllättävän iskun sattuessa et osaa vasta- jännittää rannetta) rikkoutua, näin siis rikot kaverisi ranteen. Periaatehan on, omalla terveydellään voi vähän leikkiäkin, mutta toisten ei laisinkaan. (Ja eikä edelliselläkään sikäli kuin se liittyy vastustajan toimintaan tai edellytyksiin osallistua tai lyödä sinua turvallisesti.) Ja kuten mainittu, ensin tulee vastustajan henkinen kunnioitus, sitten fyysinen, sitten muu..

Nää terveysjutut vois varmana siirtää omaksi ketjuksi?

Minulle döktör sanoin kerran kipeistä käden lihaksista, että pitäis olla paksukahva miekassa. Jos on kovin ohkanen kahva, joutuu puristamaan "liikaa" ja lihakset rasittuu liikaa / turhaan. Ongelmat lähti kun rupesin käyttämään paksumpia kahvoja.

öh

Susikukko kirjoitti:nää vois varmaan siivota omaksi keskusteluksi.

Nyt on oma lankansa. Jos tulee parempi otsikointi mieleen, niin korjataan sitä sitten.

Kyllä olen selvästi huomannut että alkuopastus auttaa vasta-alkajaa kehittymään nopeammin ja turvallisemmin boffaajana. Turvallisuus ei koske vain aloittelijaa vaan myös kanssa boffaaajia, kun epämääräiset pesarilyönnit ja vaaralliset kilpi heilumiset saadaan karsittua pois ajoissa. En väitä, että kaikki näin tekisivät, mutta näitä on nähty.

Susikukko kirjoitti:Jaksatko vielä kertoa mikä se huono lyöntitekniikka oli? Entä oliko olkapäässä alun perin vikaa vai tuliko se tosiaan huitomisesta.

Olkapää siis alun perin löystyi (ennen ensimäistä sijoiltaanmenoa) ihan tuosta huonosta lyöntitekniikasta, ja syykin on selkeä: kädellä kaarien tekeminen lyönneissä. Teknisesti hyvässä lyönnissähän käsi ei tee minkäännäköistä kaarta, vaan liikerata on yhtä suora (ja itse asiassa täysin sama) kuin jos löisit kaveria nyrkillä turpaan - sillä erotuksella että lyönnin lopuksi rystyset osoittavat eri suuntaan. Muutamien vuosien kokemuksella boffauksen opettamisesta heittäisin hatusta, että reilusti yli 75% boffaajista tekee samaa.

joo hyvä. Mulla on aina isokaari?!? Ainoastaan offsaidissa ja rollissa käsi menee vähän enemmän eteenpäin.

Itsekin olen vasta ihan viime aikoina alkanut huomata, että se kaari on aivan turha. Miekalla todellakin tulisi lyödä hieman samaan tapaan, kuin nyrkillä. Lyönti on paljon nopeampikin, kun jättää sen turhan kaaren pois.

Nimenomaan. Ja nopeuden lisäksi siinä on enemmän voimaakin.

Nyt vähän karrikoiden mutta vakavasta asiasta: Yksi lajillemme tyypillinen ongelma on että olemme liian heikkoja nörttejä. Teemme nopeita liikkeitä ja impaktia sisältäviä harjoitteita mutta muuten meillä ei ole riittävästi suojaavaa lihaksistoa.

Pitäisi urheilla muullakin tapaa. Ja erityisesti nostaa punttia jotta suojaavaa lihasta muodosuu, luusto pysyy vahvana, elo iloisena ja naamallemme ei rannalla potkita hiekkaa.