Sotahuuto

Mikä skenaario palaa uniisi jatkuvasti? Onnistuitko jossakin skenaariossa niin hyvin, että kerrot siitä edelleen tarinoita lähikapakan naisille? Vai kävikö joku harvinaisen nolo moka, joka syö sisintäsi yhä?

Eli minua kiinnostaisi kuulla parhaiten yksilöille jääneitä skenaariomuistoja, koska olen huomannut, että tietyt jäävät niin helposti kokonaiselle ryhmälle mieleen. Esimerkkejä tulee kaksi.

1) Joukkueen historian onnistuneimpia skenaarioita oli Sotahuuto 2011 ensimmäinen pikku kenttä. Syynä tähän on todella minimaaliset tappiot, onnistuneet hyökkäykset sekä vastahyökkäykset ja lopulta voitto. Tämä on syöpynyt tämän vuoden joukkueen mieleen todella elävästi.

2)Noloimpia mitä minulle on käynyt, josta minua edelleen muistutetaan, on vuodelta 2009. Taisi olla viimeinen RISK kun heiluin lipun kanssa jossain päin ja huutelin kaikille, että "Varokaa Sotakonetta!" Ja eikös saman tien pamahda suoraan vasempaan reiteen, jostain yläilmoista sotakoneen ammus. Ja vieressä olevat sai nauraa, kun jouduin heittämään lipun maahan ja menemään respaamaan.

Tää on helppo kysymys! Sotahuuto 2009, metsäskenaario: http://www.youtube.com/watch?v=8xfGlx42uwU

2009 metsäriski on aika vahvoilla. Siinä ollaan otettu koko tapahtuma 0-6 pataan Maahinkaiselta ja Kuolalta ja yhtäkkiä koko oma armeija vääntää ihan täysiä, ja voitetaan. Itse olen Entalian lippumiehenä pienemmällä skirm-pisteellä suorittamassa sooloilua koko armeijan hyväksi ja jossain kaukana kuuluu isommat mätöt. Koska Sotahuutoon kuuluu häviäminen, tällaiset voitot... vau. Varmaan Tura, Rämä ja Hurtat muistaa? (...ja Ruton naisongelmat... )


-a

2009, 2010 ja 2011 oltu, mutta näistä ensimmäisessä olin vielä ihan aloittelija. Siellä oli pelkkää noloilua jota en halua muistaa.

Vedän keihäällä joten parhaat fiilikset on aina silloin kun on saanut paljon tappoja! Teknisesti hienoja suorituksia ei oikein tule. 2010 saattoskenaario, vietin koko skenaarion rämpien ojassa ja pistäen vastustajan avoimiin kylkiin. Oli jalat ihan naarmuilla sitten kun piti välillä paeta kilpimiehiä.

Ja oli sekin kivaa kun 2011 metsäskenaariossa vein Entalian ja Jesusten lipun ollessani puoliskirmaileva keihäs!

Pienellä kolmannella sijalla 2011 jokinkenttä, menetin käden ja puukotin Pahistontun ja hänen veljensä, mwahahahaa.

Parhaat yksittäiset boffausmuistot ovat kyllä treeneistä tai fabasta. Niissä on olleet ne hienoimmat tekniset suoritukset ja suurimmat sankariteot.

Ehdottomia hetkiä ovat ne kun voitetaan oveluudella. On mahtavaa voittaa ajattelemalla.

06 vedettiin 80 raskasta, Maahinkainen, SOS, Mannunvartijat & Kuola + palkkiskaverina Muerte vs. kaikki muut.

Metsässä katsottiin että nyt tulee selkään ja rutkasti. Oli pakko voittaa ajattelemalla. Lähetimme Muerten ja lauman kevyitä härnäämään vihollisen armeijaa sivuun, menimme itse toiselle sivustalle suppaan istumaan koko muulla sakilla. Annoimme vihollisen häslätä itsensä hajalleen kaikessa rauhassa. Kun vihollinen oli lähettänyt kaikki kevyet yksikkönsä tiedustelemaan ja taistelemaan kevyidemme kanssa iskimme. Vastustajan kova ydin tuli täysin yllätetyksi ja saimme paikallisella ylivoimalla tuhottua sen ennen kevyiden palaamista!

Sen jälkeen vain mopattiin.

Samana vuonna voitettiin toinen kukkulaskenaario sillä että Maahinkainen piti puolta armeijaa ryteikön takaa lähietäisyydeltä härnäämällä, liikehtimällä ja huutelemalla. Mantu, Kuola ja SOS jyräsivät koko vastustajan laidasta vailla mitään armoa. Ajatteleva puoli voitti jälleen.

09 voitettiin myös 400 respawnia -risteysrähinä tehokkaalla paikallisen ylivoiman hakemisella. Hyvältä tuntui...

JonTzu kirjoitti:Ehdottomia hetkiä ovat ne kun voitetaan oveluudella. On mahtavaa voittaa ajattelemalla.

06 vedettiin 80 raskasta, Maahinkainen, SOS, Mannunvartijat & Kuola + palkkiskaverina Muerte vs. kaikki muut.

Metsässä katsottiin että nyt tulee selkään ja rutkasti. Oli pakko voittaa ajattelemalla. Lähetimme Muerten ja lauman kevyitä härnäämään vihollisen armeijaa sivuun, menimme itse toiselle sivustalle suppaan istumaan koko muulla sakilla. Annoimme vihollisen häslätä itsensä hajalleen kaikessa rauhassa. Kun vihollinen oli lähettänyt kaikki kevyet yksikkönsä tiedustelemaan ja taistelemaan kevyidemme kanssa iskimme. Vastustajan kova ydin tuli täysin yllätetyksi ja saimme paikallisella ylivoimalla tuhottua sen ennen kevyiden palaamista!

Sen jälkeen vain mopattiin.

Samana vuonna voitettiin toinen kukkulaskenaario sillä että Maahinkainen piti puolta armeijaa ryteikön takaa lähietäisyydeltä härnäämällä, liikehtimällä ja huutelemalla. Mantu, Kuola ja SOS jyräsivät koko vastustajan laidasta vailla mitään armoa. Ajatteleva puoli voitti jälleen

Nämä on kyllä listalla korkealla.

Ps. onko KuoHinkaiskombo vieläkään hävinnyt kukkulaskenaariota ikinä?

Itselle mieleenpainuvin skenu ikinä on ehdottomasti viime vuoden keskeytetty kukkulanvaltaus!

06 kenttätaistelu jossa vedettiin whfb-tyylisesti deployment kulmaan niin, että määrällisesti reilusti ylivoimainen vihollinen ei pääse kylkeen tai selustaan. Aalto aallon perään puola-liettua vyöryi myrskyävän meren lailla päälle, ja rantakallion lailla teutonit kestivät. Puhdasta eeppisyyttä, jota joka vuosi toivoisin uudestaan.

Hei Jontsu & Co.

2006 oli kuitenkin aikoinaan jolloin mm. Tura ja Entalia oli ensimmäistä vuotta, kokemattomia ja kevyitä. Muutenkin Puola-Liettuan armeija oli kahdeksan joukkuetta, josta suurin osa oli kevyitä. Teutonit taistelivat neljän (keski)raskaan ryhmän voimin. Ihan sama mitä sinne mäkeen olisi laitettu vastaan, Kuola ja Mantu olisi tullut kuitenkin läpi. Meillä oli tyhmä ja kevyt armeija.

Tyrisalthan kirjoitti:06 kenttätaistelu jossa vedettiin whfb-tyylisesti deployment kulmaan niin, että määrällisesti reilusti ylivoimainen vihollinen ei pääse kylkeen tai selustaan. Aalto aallon perään puola-liettua vyöryi myrskyävän meren lailla päälle, ja rantakallion lailla teutonit kestivät. Puhdasta eeppisyyttä, jota joka vuosi toivoisin uudestaan.

Tämän muistan. Skenarion taisi kuitenkin ratkaista sotahuutohistorian äkäisin possurynnäkkö - Puola-Liettualle


-a

Kyllä, uljas vastarinta antoi lopulta periksi ylivoiman edessä.

Mahti kirjoitti:Kyllä, uljas vastarinta antoi lopulta periksi ylivoiman edessä.

Legenda kertoo, että 10 panssaroimatonta kelttiä arveluttavalla aseistuksella pääsi Maahinkaisen kilpirivistä läpi, kun ensimmäisenä juossut Wizzy yhden käden kirveellään keräsi kaikki vastustajan keihäät naamaansa.

Itsellä ikimuistoisimpia momentteja oli 2008 joku linnaskenu respoilla, kun äärettömän epämääräinen skirmarijoukkio piti SOSin ja Rämän yhdistetyn joukkion ojan takana tai sen pohjalla koko skenaarion ajan.

2007 oli Operaatio Mölypommi II, kun minä ja kaksi muuta possua juoksimme kaukana vasemmalla huutelemassa geneerisiä "Mantu eteen, Entalia vasemmalta!"-juttuja, ja pidimme Galenit ja Ruton juoksemassa perässämme pitkin metsäkukkuloita.

2011 ensimmäinen skenaario, vastassa äärivasemmalla laidalla pelkkä Pohjan Väki. Menimme siitä sitten läpi ja tapoimme koko vihollisarmeijan, ehkä jopa muutamaan kertaan, jos juttuja tappomääristä uskoo.

Eli lyhyesti murskavoitot, epätoivoiset onnistumiset ja hämärät kikkailut.

Minardil kirjoitti: Itsellä ikimuistoisimpia momentteja oli 2008 joku linnaskenu respoilla, kun äärettömän epämääräinen skirmarijoukkio piti SOSin ja Rämän yhdistetyn joukkion ojan takana tai sen pohjalla koko skenaarion ajan.

Oi kyllä! Meillä oli siinä parhaassa vaiheessa neljä kilpeä korkea härökilpimuuri. Olin itse polvillani ufokilven kanssa, mun edessä taas oli joku possu kyljellään(!) oman pikkukilpensä kanssa ja sit mun yllä oli joku seisten oman pikkukilven kanssa ja sit yks toinen Takavasaran heebo piti yhtä ufokilpeä kattona suojaamassa hilpareilta. Ja suunnilleen yhtä sekalaisena se meidän kilpirivi jatkui molempiin suuntiin. Linjakilpiä tais olla kokonaiset kaks siinä rivissä, molemmat Vishnan. Mut hyvin kyllä pidettiin!

2008 linnaskenut oli eeppisiä. Muista linnataisteluista (sh10 ja fabat) ei oo puoliksikaan niin hyviä muistoja. Juoksuhauta ja mahdollisuus tuhota linnaa tekivät mätöstä siinä unohtumattomia.

'06 seistään metsässä ja odotetaan saatettavan henkilön kulkevan ohi. Saatettava henkilö kulkee ihan neniemme edestä ohi, mutta armeijan ylin komentaja ei anna mitään käskyä mihinkään suuntaan. Kun kohde on jo ohi meistä, Ollin johdolla Entalia repiytyy taistoon ja kiskoo turankin mukaan. Selkiä. Miljoonia selkiä. Saatettava kulkee jossain kaukana eteenpäin.

Hävisimme skenaarion. Kukaan ei saanu sitä saatettavaa sitten koskaan kiinni. Jos meillä ois ollu yksikin jousi...

Tällä tarinalla muistutan itseäni aina terveestä omapäisyydestä. Ja Ollista <3.

Mahti kirjoitti:2008 linnaskenut oli eeppisiä. Muista linnataisteluista (sh10 ja fabat) ei oo puoliksikaan niin hyviä muistoja. Juoksuhauta ja mahdollisuus tuhota linnaa tekivät mätöstä siinä unohtumattomia.

Joo, tää on kyllä niin tosi. 08 Linna oli jotain tajunnanräjäyttävää.

Viime vuoden kukkulanvaltaus. Se paukahdus kun ensimmäinen salama räjäytti taivaan ja koko armeijan karjaisu sille vastaukseksi - tunnelma oli enemmän kuin sähköinen ja jännittynyt! Ja se metallista ja varusteista lähtevä kaunis ääni, kun vesi satoi alas ja soitti niitä...

"Keihäät alas!"

tiamanti kirjoitti:
Viime vuoden kukkulanvaltaus

Ei taistelullisesti, mutta fiilikseltään kyllä! Ja se hetki, kun eka salama löi, ja molemmat armeijat kokonaisuudestaan lakkasivat taistelemasta viideksi sekunniksi nostaakseen keihäät pystyyn ja hurratakseen.

Tätähän mä tuolla jo hehkuttelinkin. Taatusti mieleenpainuvinta oli se hurraus kautta linjojen kun se eka salama löi.

Arkku 2007. Siinä oli tunnelmaa! Paljon taktista siirtymistä, pieniä kahakoita silloin tällöin, tiedustelua, palkkiksilla maailman nerokkain taktiikka, lopun antikliimaksi englantilaisille. En tiedä oliko paras skenaario mutta on kyllä jäänyt mieleen.

Risk-skenaarioissa olen aina aivan liekeissä, joten kolmesta Sotahuudostani ne ovat jääneet parhaiten mieleen.

06 nurkkatappelu oli eeppinen. Muistan kun kentällä seisoi meidän puolella väkeä kahdessa rivissä ja 10-20m tyhjää kentän laidoille, ja vastapuolella oli väkeä 3-4 rivissä laidasta laitaan. Siinä ei paljoa naurattanut, mutta kuolipahan kunnialla. Joskus oli kivoja läpimurtoja.

06 oli paljon hyviä kenttämättöjä. Lauantai-illan mättö meni kunnon fog-o-wariksi, kun hiekkakentän pöly nousi rähinän pitkittyessä. Tykkimiehet ampui omia, vihollinen ilmestyi tyhjästä ja vei multa lipun, jne. Eikös se tänä samana vuonna ollut se keissi, jossa kenraalit otti matsia ennen varsinaista taistelua, ja meidän kenraali, kuulemani perusteella, voiton jälkeen syöksyi viholliriveistä läpi, hakkasi vihollisen komentoryhmän, varasti armeijalipun, ja palasi omien joukkoon.

Samana vuonna, haavurina, paikkasin 3-4 jätkää oikeaoppisilla sidoksilla, samalla kun parin metrin päässä omat hakkasi vihollisia.


08 linna oli todellinen mahtisuoritus. Menoa oli, mättöä piisasi ja sotakoneetkin taisi päästä vaihteeksi tekemään tuhojaan kunnolla. Hauskaa oli linnaan mennä ja siellä olla.


Noin yleisesti kenttäriskit ovat olleet omia suosikkeja. Niissä on kivasti taktisuutta ja menoa, ilman metsäskenujen tilannetajun puutetta. Niissä on tiedonkululla merkitystä, johtajat pääsee johtamaan joukkoja sinne, missä niitä kaivataan, ja tehtävä ei ole vain hakata vihollista viimeiseen mieheen.

MrBigMr kirjoitti:Noin yleisesti kenttäriskit ovat olleet omia suosikkeja. Niissä on kivasti taktisuutta ja menoa, ilman metsäskenujen tilannetajun puutetta. Niissä on tiedonkululla merkitystä, johtajat pääsee johtamaan joukkoja sinne, missä niitä kaivataan, ja tehtävä ei ole vain hakata vihollista viimeiseen mieheen.

Agreed. Kenttäriskit on parhautta.

2008 ensimmäinen kukkulanvaltaus, tuolloin Kuolan riveissä. Lähdettiin heti torven töräyksen jälkeen tekemään todella nopean koukkurynnäkön ylös rinteen jyrkintä kohtaa missä oli heikoin puolustus, olin itse etummaisena kilpirivissä menossa, oli aika mieletön fiilis kun näki millainen vipinä vastapuolella alkoi kun näkivät mitä oltiin tekemässä. Kuolin päälle sataneeseen heittokeihässateeseen ja menin respaamaan, kun vastapuoli teki rynnäkön kukkulaa alas hyökkääjän respalle jolloin respalla olleet ja hyökkääjät menivät sekaisin yhdeksi massaksi. Syntyi aivan mahtavan eeppisen elokuvamainen tilanne jossa joka puolella oli omia ja vihollisia. Siinä sitten selkä selkää vasten jonkun samalla puolella olleen kanssa tapeltiin kunnes ympärillä oli enää muutama hölmistynyt oman puolen tyyppi. Ja eikun kukkulaa pitkin takaisin ylös! Tuo oli ensimmäinen Sotahuutoni ja kyseinen skenaario jäi mieleen koko tapahtuman hienoimpana hetkenä, edelleen tulee kylmät väreet kun sitä muistlee.

2010 viimeinen skenaario, puolustamassa. Skenaarion voittaisi se, kumpi tappaa vastapuolen kuninkaan/sulttaanin. Valkoinen komppania pitää paviisiimuurillaan yhdessä muistaakseni Sossin kanssa kiinni pääporttia koko skenaarion ajan huolimatta ihan uskomattomasta myllytyksestä mitä sitä vastaan tuli. Itse olin kilven takana käskyttämässä muita kilpimiehiä ja sai oikeasti pidellä kavereita paikoillaan etteivät karkaa kun paine oli välillä melkoinen. Menetimme puolet kilpimiehistä ja valtaosan varsiaseosastosta. Sitten yhtäkkiä paine hellitti, nostin päätä kilven takaa ja näin vihollisen harvenneen siihen malliin että päättivät luovuttaa portilla. Sitten alkoi vastahyökkäys linnasta ulos, Valkoinen komppania ryntäsi portista suoraan Sulttaanin seurueen kimppuun ja teurastettiin Sulttaani kylmästi niille sijoilleen, mikä päätti skenaarion. Fiilis oli tuossa skenaariossa jälleen jotain aivan mieletöntä heti alusta asti kun mentiin keskelle porttia ja laitettiin paviisit paikoilleen ja komentajamme sanoi että tästä ei sitten vetäydytä tuumaakaan. On muuten myös niita harvoja kertoja omassa Sohu-historiassa jolloin mikään kilpimuuri on oikeasti kestänyt isoa suoraa hyökkäystä. Kerrankin niistä isoista paviiseista oli jotain hyötyä.

JonTzu kirjoitti:
Lähetimme Muerten ja lauman kevyitä härnäämään vihollisen armeijaa sivuun, menimme itse toiselle sivustalle suppaan istumaan koko muulla sakilla.

Muerte oli oikeassa laidassa yksin. Olimme levittäytyneinä taistelijapareiksi ja pidimme mahdolisimman paljon ääntä huudellen mm. komentoja "älkää jättäkö ryhmien väliin aukkoja!" ja "Maahinkainen oikalle!". Kyseisestä skenaariosta napsahti meille aika hyvin glooriaa.

2011 mäkiskenut, kun kansa villiintyy taistelemaan oikein kunnolla, kun ukkonen jytisee päällä! Harmi vain, että se piti lopettaa kesken, se skenu