Sotahuuto

Ropecon 2011
Bofferiturnaus

Pääjärjestäjä: Aaro Sahari
Tuomarit: Sampo Immonen, Antti Hyden, Niko Sammalisto, Christian von Bonin, Joonas Peltokorpi, Joonas Kunnela, Mikael Kitola, Henrik Mikkonen, Juhani Salonen, Joonas Paananen
DJ: Matti Strahlendorff
Miekat: Antti Lehto

Yksilöturnaus järjestettiin siten, että pidettiin kahdeksan (enintään 9 taistelijaa) alkuerää. Alkuerissä kaikki osallistujat taistelivat kaikkia muita vastaan paras kolmesta ‚Äìmenetelmällä. Alkuerän voittaja meni jyvitykseen, sekä toinen ja kolmas semifinaaliin. Semifinaalissa toistettiin sama kahdessa 8:n sinne päässeen erässä, mistä yhteensä 4 (kaksi parasta kummastakin) meni jyvitykseen. Jyvityksessä 8 alkuerien voittajaa ja 4 semifinaalin parasta ottelivat edelleen samalla järjestelmällä. Tämän tulosten perusteella (neljä taistelijaa uusi mini jyvityksen otteluiden mentyä tasan) finalistit jyvitettiin yksinkertaiseen cup-asetelmaan, joka ratkaistiin alkuun paras viidestä ‚Äìmenetelmällä. Finaalin semeissä siirryttiin paras seitsemästä ‚Äìmenetelmään, jolla loput ottelut ratkottiin
Joukkueturnaus ratkottiin arvotulla double elimination cup ‚Äìmenetelmällä paras kolmesta ‚Äìmenetelmällä ja finaali paras viidestä menetelmällä.

Yksilöturnauksen tulokset
1 Sampo Immonen Kulta
2 Mikael Kitola Hopea
3 Christian von Bonin Pronssi
4 Joonas Peltokorpi pronssiottelu
5 J-P Venttola neljännesfinaaliottelu
6 Joonas Kunnela neljännesfinaaliottelu
7 Joonas Paananen neljännesfinaaliottelu
8 Ville Kinnunen neljännesfinaaliottelu
9 Antti Hydén finaalin 1. kierros
10 Jarno Vähäniitty finaalin 1. kierros
11 Ivar Kullberg finaalin 1. kierros
12 Niko Sammalisto finaalin 1. kierros
13 Nico Vallenius semifinaali
14 Pekko Saarinen semifinaali
15 Olli Lönnberg semifinaali
16 Konsta Hänninen "Kullervo" semifinaali
17 Jesse Turunen semifinaali
18 Tero Lassila semifinaali
19 Antti Kaukiainen semifinaali
20 Mikko Nuojua semifinaali
21 Tuomas Parviainen semifinaali
22 Marko Suonpää semifinaali
23 Ville Nyrhilä semifinaali
24 Anne-Sophie Balac semifinaali
25 Joonas lehtonen alkuerät paras ei jatkoon
Christian von Strahlendorff alkuerät paras ei jatkoon
Henrik Mikkonen alkuerät paras ei jatkoon
28 Mikko Lipasti alkuerät
Mikael Henriksson alkuerät
30 Lauri Kotaja alkuerät
Iiris Katajamaa alkuerät
Petteri Antikainen alkuerät
33 Aki Uotila alkuerät
Miikael Kosmos alkuerät
Jaakko Salonen alkuerät
Marko Uotila alkuerät
37 Robert Noopila alkuerät
38 Mikko Hyvönen alkuerät
Vesa Iivonen alkuerät
Aleksi Jalonen alkuerät
Patrik Peltonen alkuerät
Anselmi Viholainen alkuerät
43 Elena Rintamäki alkuerät
44 Eetu Kinnunen alkuerät
Patrik Noopila alkuerät
Aleksei Fris alkuerät
47 Samuli Lappalainen alkuerät
Tom Nurmi alkuerät
Raine Makkonen alkuerät
Andrei Häyrynen alkuerät
Minna Vasarainen alkuerät
Richard Dagger alkuerät
Joonas Kyläharakka alkuerät
54 Moona Veijola alkuerät
Timo Kerminen alkuerät
Nico Peltola alkuerät
57 Jesse Smedberg alkuerät
Ville Tuusa alkuerät
59 Tatu Partanen alkuerät
60 Timo Mäenpää alkuerät
61 Markus Nolen alkuerät
62 Leo Karvinen alkuerät
63 Aleksi Salonen alkuerät



Joukkueturnauksen tulokset
Sija Joukkue Jäsenet Tila
1 Maahinkainen I Joonas K Kulta
Mikael S
Sampo I
2 Rutto Jontut Joonas Hopea
Joonas
Joonas
3 Tura Tuomas Pronssi
Mikko
Henkka
4 Albergan Assassiinit Christian von Bonin
Antti Leivo
Jarno Vähäniitty
5 Entalia Olli L Keskinäinen
Anselmi V
Jussi
6 Muerte 1. Ivar Keskinäinen
Assar
Tomi
7 Ulfnar+Corona Vallenius
Nuojua
Oravainen
7 Kreikkalaiset h. eerokset Niko "Nikoteles" S.
A. "Adonis" H.
Mikael "Falcatus Maximus" K.
9 Feminae Uim! Minna Vasarainen
Enni Rintamäki
Anna Minkkinen
9 Sekamehu Konsta Hänninen
Aleksi Jalonen
Henrik Mikkonen
9 Muerten inkvisitio Toveri Sinisulka
J. Kutilainen
O. Kutilainen
12 Velhut Jesse Turunen
Kylis
Akusti Lehtinen

asdf what?! 30. sija mulla? Aikamoinen harppaus viime vuodesta, jolloin sijouduin toiseks viimeiseksi.

Niin ja onnea Sampolle kultasijasta, hyvin ansaittu

Sampo otti tuplavoitot tänä vuonna, mahtavaa jälkeä!

Ruton pojat ovat turneetreenin päässä voitosta koko ajan. Useammalla on hallussa taidot voittaa mutta polla ei vielä kestä. Nyt laitatte ne rottinkikamat kasaan ja lähdetään tapahtumiin rypemään niin tulee kokemusta!

Joukkueturnauksesta täytyy sanoa että tällä kertaa tuntui jo Ruton kanssa vähän että näinköhän joudutaan käyttämään 1up tällä kertaa. Mutta onneksi ei. Säästyvätkö käyttämättömät lisäelämät seuraavalle vuodelle?

Onnea Sampolle ja iso kiitos Aarolle turnauksen esimerkillisestä järjestämisestä! En ollut viime vuonna conissa mutta 09 verrattuna turnauksen viihdearvo on kyllä ottanut aimo harppauksia eteenpäin.

Turassa oltiin todella iloisia kolmannesta sijasta, ennen turnausta oli epäilevä fiilis kun yhden miekan taitoja ei yleensä treenata (itsehän en muihin kuin kahdenkädenaseisiin koske paitsi pakotettuna) ja yksilöturnauksen suoritukset olivat laimeahkoja. Lähellä oli ettei tiimiä oltaisi saatu kokoon, ensimmäistä kertaa turnauksessakin mukana. Hyvinhän se meni, ei ole häpeä hävitä Maahinkaiselle ja Rutolle :)

Maahinkaisen kohdalla on vaikea edes ymmärtää miten sen olisi voinut voitoksi kääntää! Hurjaa meininkiä!

Propsit vielä DJ:lle musiikkivalinnoista ja juontajalle välikommenteista, kuten myös tapahtuman järjestämisestä, tietenkin! Täytyy tulla myös ensivuonna.

Hyvät setit. Seedauksessa tuli harmillisen paljon takkiin, mutta toisaalta vain Kitolan ja Hydeenin kanssa jäi itse nollille, joten edistystä on tapahtunut. Vastaavasti von Boninin taisin itse jättää nollille. Finaalin tasoerot - kärkinelikkoa lukuunottamatta (jonka sisällä sama juttu) - olivat kaiken kaikkiaan ennätysmäisen pienet.

Joukkueturnauksessa Tura olisi pitänyt voittaa, ja Ruton olisi voinut voittaa. Vaan nyt kävi näin.

Iso käsi Aarolle parhaasta turnauksesta tähän mennessä, tästä on jo vaikea parantaa. Vaikka ennakkotiedoilla suhtauduin DJ-konseptiin skeptisesti, oli se myös aivan loistoveto!!! Voluumitkin kohdallaan, ei liikaa eikä liian vähän.

Ja sitten enemmän treeniä, alkaen huomenna!

Yleinen palaute
Kiitokset Aarolle vielä kerran todella mallikkaan turnauksen järjestämisestä. DJ oli parhautta potenssiin kaksi - toivottavasti Matti saadaan vielä ensi vuodellekin mukaan. Plus tietty myös tänä vuonna kelkasta tipahtaneet legendat Povaan ensi vuodelle parasta coni finaalia koskaan, niin viihdyttävyydeltään kuin tasoltaankin! Toivottavasti en ole pahasti väärässä.

Sotahuudon hehkutukset ketjussa ollut Parin kirjoittama tarina joukkueturnauksesta oli niin mielenkiintoista, kutkuttavaa ja inspiroivaa luettavaa, että pistänpä tähän päätteeksi itsekin lyhyen kuvauksen omista ajatuksista, taktiikkavalinnoista ja fiiliksistä yleensä finaalin osalta (mukana on ajatuksia myös aiemmilta vuosilta, mutta toivottavasti perustellusti).


Finaalin seedaus
Viime vuonna lähdin siidaukseen aivan eri mentaliteetilla kuin tänä vuonna. Silloin tiesin, että Juri oli finalisteista sellainen, joka tulisi aiheuttamaan eniten ongelmia. Silloin vedinkin seedauksen täysillä, että olisin saanut jurin kanssa peräkkäiset sijoitukset seedauksessa, jotta olisimme eri haaroissa ottelupuuta. Silloin suunnitelma epäonnistui hieman ja päädyimme samaan ottelupuuhun, mutta onneksi kohtasimme vasta semifinaalissa. Tiukan väännön jälkeen Juri vei matsin, jonka olisin toivonut olevan finaali. Tänä vuonna en kokenut samanlaista yksittäistä ehdotonta uhkaa (kaikki olivat eri tavoilla haastavia matsaajia), joten otin seedauksen kevyemmin (kuten ilmeisesti suurin osa muistakin finalisteista?), niin että lähinnä hain tuntumaa eri vastustajista ja näin voisi pohtia ennen cup-finaalia lähestymistavoista eri vihollisia vastaan.

[offtopic]Vaikka seedauksen tarpeellisuudesta on eriäviäkin mielipiteitä, niin itse koen sen erityisen mielekkääksi elementiksi. Sen avulla voi yrittää hieman taktikoida, sen perusteella pystyy hakemaan tuntumaa muihin finalisteihin, ilman, että kokeilut (välttämättä) maksavat sijoituksia. Ja muutenkin kovia ottelijoita vastaan on _aina_ mahtavaa matsata, koska ne ovat tilanteita, joissa oppii eniten. [/offtopic]


Niko Sammalisto - ensimmäinen cupin vastustaja
Ensimmäinen vastustajani itse finaalicupissa oli hyvä ystäväni Niko, jonka kanssa olemme tunteneet tarhaikäisestä asti ja keskenämme olemme matsanneet jo niin monta vuotta, ettei yhden ihmisen sormet riitä laskemiseen. Niko oli semifinaalissa vetänyt yrityksensä niin tappiin, että onnistui (perinteiseen tapaan) loukkaamaan jalkansa - mutta yrityksellä irtosi oman semifinaalin lohkon voitto! Tällä kertaa takareiden lihas oli ilmeisesti venähtänyt acrobatia-tempuissa. Oletin, että saisin tästä merkittävää etua, koska Nikon tyyli nojautuu äärettömän kovasti miehen hurjaan liikkuvuuteen ja hurjiin taivutuksiin, mutta takareisi ei finaalin aikana pahemmin tuntunut menoa hidastavan. Sen verran paljon niitä venytyksiä ja pyörimisiä taas oli

Nikon tavaramerkkinä on perinteisesti ollut myös käsi"hunttaus", jossa mies on alansa parhaita, ellei paras. Viime kohtaamisemme Nikon kanssa oli semifinaalissa 2009 ja tällöin lähdin käsimetsästysleikkiin mukaan, jonka ansiosta Niko oli pian 2-0 johdossa, jonka onneksi onnistuin kääntämään vielä 2-3 voitoksi. Siksi en halunnut lähteä tähän käsihippaan mukaan, vaan päätin pitää etäisyyden niin ylilyötynä, että kädet olisivat mahdollisimman turvassa. Yhden osuman tappojen hakeminen olikin ehdoton taktiikkavalinta tätä taistelijaa vastaan. Tuo tyyli aiheuttaa kuitenkin taistelijoidenkin kannalta riskisempiä ja epämieluisia tuplia, mutta koin, että tuo riski oli otettava. Niko yritti jatkuvasti viedä tilaani, joka altistaisi minut tuolle käsihunttaukselle, mutta kenttä oli tarpeeksi iso ja omat jalat tarpeeksi kunnossa, että onnistuin pitämään taistelutilan/-tilanteen sellaisena, ettei tarvinnut alkaa tanssimaan Nikon pillin mukaan. Tiukoille meni, mutta voitto tuli.

JP (Mannunvartija) - toinen cupin vastustaja
Tampereen JP oli seuraava cupin vastustajani ja hänenkin kanssaan on tullut matsattua jo useamman vuoden ajan, joten omasin jonkinlaisen näkemyksen myös tämän kaverin tyylistä. Tyyli on yleensä melko repivää, aggressiivista ja hyökkäävää. Tämä on yleensä vastustajan näkökulmasta todella "pelottava" tyyli (hieman sukua Peltsin tyylille). Tyylin mielestäni selvä haitta on kuitenkin pidemmät iskujen kaaret, jotka altistavat vastahyökkäyksille. Päätinkin JP:tä vastaan pitää etäisyyden hieman Niko-matsia lyhyempänä, mutta kuitenkin sen verran pitkällä, että pystyn väistämään näitä nopeita lyöntejä. Lyhemmällä etäisyydellä pyrin myös aktiivisesti härkkimään miekalla, niin että saisin laukaistua näitä nopeita, mutta liian pitkiä iskuja, että saisin väistettyä ja annettua nopean vastaiskun. Taktiikka meni kuitenkin reisille sillä JP tappeli paljon hillitymmin kuin yleensä. En tiedä johtuiko tämä finaalijännityksestä vai siitä, että olin JP:n finaalin ensimmäinen vastus ja hän oli vielä "kylmänä". Näinollen en päässyt hyötymään aikaisemmasta tilanneanalyysistä ja jouduin hakemaan itse aloitetta enemmän kuin odotin. JP:n counter-painoisempi tyyli oli minulle vieras ja näinollen koko matsi meni todella tiukille. Juuri ja juuri sain kuitenkin voiton lopulta nyhdettyä.

Peltsi - semifinaali
Semifinaalivastutajakseni tiensä taisteli, kukapa muukaan, kuin Peltsi. Tämänkin kaverin kanssa on viime vuosien aikana tullut matsattua todella paljon ja täytyy antaa kaikki respecti kaverille. Tässä on Suomen paras kilpi-miekka matsaaja (sori Juri... ), mutta conin turnauksessa kun kilpi jää kotiin, saavat muutkin mahdollisuuden. Peltsin tyyli yhdellä miekalla on tyypillisesti voimakas, tappo-osumia hakeva, isoja linjoja suosiva, räjähtävä - yhdellä sanalla: pelottava. Jostain syystä Peltsi on kuitenkin (omienkin sanojensa mukaan) minua vastaan yhdellä miekalla paljon passiivisempi kuin muita vastaan. Ja tämä oli totta nytkin. Siksi Peltsiä vastaan pystyikin ottamaan hieman lyhyemmän etäisyyden, koska häntä vastaan joutuisin kuitenkin ottamaan aloitteen. Toinen merkittävä asia mikä tässä vastustajassa omalla kohdallani on mainittava on momentum. Finaalin seedauksessa sain peltsin hengiltä, ryhmäturnauksessa hakeuduin Peltsiä vastaan ja yleensä voitin tai sain tasurin peltsiä vastaan. Näin sain päivän aikana momentumia Peltsiä vastaan, joka oli ratkaisevassa roolissa tämän tiukan matsin suhteen.

Falcata - finaali
Finaalin vastustajaksi asettui turnauksessa loistanut, ehdoton positiivinen yllättäjä - Mikael "Falcata" Kitola. Hänen käsistään syntyi ryhmäturnauksen ja finaalin tyylikkäimmät ja puhtaimmat yksittäiset tapot. Mikaelia vastaan en ollut matsannut läheskään yhtä paljoa kuin kolmea muuta finaalivastustajaa, mutta viimeisten parin vuoden aikana kuitenkin tasaisen epätasaisesti saanut matsailla häntä vastaan ja hänen kanssaan, joten jotain haisua myös hänen tyylistään oli. Coniin-valmistavissa treeneissä pari viikkoa ennen conia kävimmekin paikalla olleiden kesken analysoivaan tyyliin eri kavereiden vahvuuksia ja heikkouksia. Mikaelilla oli selvästi kaikki smurffit kotona tuon treenin aikana, koska hän oli pystynyt korjaamaan heikkouksiaan todella paljon ja hyödynsi omat heikkouteni ja tyylini "ominaisuudet" tehokkaasti. En päässytkään matsaamaan Mikaelia vastaan lainkaan sillä tyylillä kuin olin toivonut ja jouduin tyytymään "sveitsiläinen-linkkari"-tyyliin, jossa aktiivisesti yritin käyttää erilaisia iskuja ja harhautuksia. Falcatan puhdas pisto rintaan, jossa löin totaalisen ohi, oli vit**maisen kaunista katseltavaa, mutta onneksi taisteluasentoa madalluttamalla en joutunut niistä enää kärsimään.

Falcatalla oli seedauksesta lähtien koko finaalin ajan ehdottoman kova momentum takanaan ja olisin suonut hänelle voiton, niin hienon suorituksen hän veti. Tällä kertaa kuitenkin ulottuvuudella ja hieman pidemmällä kokemuksella sain käännettyä matsin vielä itselleni.


Arvio omasta suoriutumisesta
-Omaksi onnekseni kaikki finaalimatsit olivat tuttuja vastaan, jolloin pystyi etukäteen miettämään omaa lähestymistään eri vastustajia vastaan. Jos vastaan olisi tullut von Boninin tyylisiä matsaajia, joita vastaan en ole ennen matsannut (kuin yksittäisiä matseja) olisi tie ollut tätäkin kivisempi, koska tällöin "taktinen" matsaaja on alakynnessä.
-En ollut lainkaan tyytyväinen tämän vuoden omaan tekniseensuoriutumiseeni ja omasta mielestäni vedin viime vuonna paremmin. Taktiset valinnat, onni ja toivottavasti vähän taitokin riittivät tällä kertaa tähän (niin ja tietenkin niiden muutaman henkilön puute, jotka olisi toivonut näkevänsä tänä vuonna paikalla ).

Lopuksi on vielä todettava, että sikäli kun ikuisuusprojekti "boffaajan käsikirja", joskus toteutuu, on sinne ehdottomasti kirjoitettava luvut aiheista:
-Momentum. Tämä tosiaan vaikuttaa todella selvästi lopputuloksiin niin pienessä kuin isommassakin mittakaavassa. Esimerkkejä: (etenkin) tämän vuoden Ropeconin turnaus, Turan voitto SH-joukkueturnauksessa, Sotahuudot 2009 (punainen ruusu), 2010(latina), 2011(saksa).
-Etäisyyden hallinta. Hurjan merkittävä asia etenkin 1 on 1 matseissa, mutta toisaalta myös linja vs linja (tällöin kuitenkin sisällöltään aika erilaista asiaa).
-Tilan hallinta. Tämä on merkittävää niin pienessä kuin isommassakin mittakaavassa.

PS. Pahoittelut pitkästä foorumi-spämmistä ja ylipitkistä lauserakenteista (yritin välttää, mutta välillä ei mahda mitään)

Kiitoksia aivan tuhannesti kaikille ketkä olivat Conissa mukana. Turnaus oli loistava kaikin puolin ja siihen oltiin nähty hirveästi vaivaa Kiitos Aaro ja DJ!
Matsit olivat lähes kaikilla tiukkoja ja tasasia. Onnea paljon sampolle voiton koijaamisesta Kiitos kaikki ens vuonna uusiks!

Oli taas todella hauskaa ja sai vääntää ihan kunnolla. 13 sija ja ensimmäinen finaalista pudonneen kohtalo vähä nakersi, mut ainaki on taas poweria yrittää ensi vuonna lujemmin.

Hydeeniä ja J-P:tä vastaan oli todella hauska matsata, toivottavasti pääsee heitä vastaan ensivuonnaki.

Semifinaalissa sain päähäni pariki sellasta ihan kunnon pommia, että alko oikeen näyttöruutu heittää ja jouduin hetken keräilee itseeni.

Siinä taisi olla minun kohokohdat yksilöturnauksessa.

Joukkue matsiin mentiin kokoonpanolla kaksi ulfnaria ja yksi corona. Kaikille oli uusi kokemus niin meni vähän opetellessa. 7 sija oli ihan hyvä suoritus.

Kiitos kaikille myös omasta puolesta. Omaan suorittamiseen yksilö- ja joukkuetasolla on pakko olla tyytyväinen treeniin nähden, mitä on häpeällisesti pyöreä nolla vuoden ajalta. Yksilötasolla tavoitteena oli finaalipaikka, mikä täyttyi ja seedin perusteella Peltsi pudotti sitten odotetusti neljännesfinaalissa hyvän väännön jälkeen. Joukkueturnauksessa jätkät teki hyvää työtä, itse hoidin oman hommani defensiivissä ja ratkaisevissa 1v1-tilanteissa.

Ensi vuonna tulen nopeampana, voimakkaampana ja Rutosti enemmän reenanneena. Tavoitteet suoraan korkealle; pronssiotteluun yksilötasolla ja Joonas&Juri&Atte-kombon peittoaminen eeppisessä 10-eräisessä ryhmäturnauksen finaalissa.

Täytyypä ensi vuosi -hypeä silmällä pitäen tunnustaa, että vakaa oli munkin aikomus osallistua ensi vuoden turnaukseen ensimmäistä kertaa yli puoleen vuosikymmeneen ihan tosissaan ja fyysisesti kunnossa - aiemmilta kolmelta vuodelta kun olen osallistunut puolitoistakätisenä, tarttui kolme finaalipaikkaa, joista kaksi pronssisijaa. Eli odottakaapahan vaan, kun pääsen kaksikätisenä ensimmäistä kertaa sitten nykyajan paikalle! EI PALJON POJAT NAARATA!

Olispa muuten kerrankin kiva saada turnaus ja finaali, jossa olisi paikalla kaikki aiemman vuoden voittajat ja kovat haastajat. Ja muutenkin; yllättävän harvasta ryhmästä on ollut ilmoittautuneita turnauksiin, niin ryhmä- kuin yksilökisoihin, vaikka rahkeita olisi monellakin aiemmin osallistumattomalla pärjätä. Hyvä esimerkki tästä on Turan tämän vuoden pronssisija joukkueturnauksessa! Niin että eiköhän ensi vuonna pistetä kunnon kisavuosi pystyyn?

Tämän vuoden turnauksesta edelleen iso käsi Aarolle. Hiton hienoa työtä. Musiikit oli parhautta. Kun nyt tänä vuonna olin pelkästään tuomaroinnin takia paikalla ja tuli näkökulmaa vain siltä puolelta, tekee mieli kysyä, miten tänä vuonna - niin katsojat kuin ottelijatkin - koitte tuomaroinnin? Vuosi vuodelta siitä on tullut vähemmän ja vähemmän valitusta, tänäkin vuonna sanoisinkin sitä tulleen vain yhdestä tuutista, joten selvää parannusta nähdäkseni on tapahtunut.

Turnauksen järjestelyt olivat mahtavat, nyt tässä alkaa viimein olla urheilujuhlan tuntua!

Miten turnee järjestetäänkin sitä varten voisi hankkia jonkinlaisen taulun tai valkokankaan jolta turnauksen tilannetta voisi seurata. Tämä selventäisi tilannetta satunnaisille katsojille todella paljon ja tekisi lajista katsojaystävällisempää.

Oletan etten ole salonejun mainitsema kriitikko, pari muuta oli paljon kovemmassa vauhdissa koettujen vääryyksien tiimoilta. Silti keksin muutamia kohtia joista voitaisiih puhua. Näin tuomaroinnissa ja säännöissä vain kolme ongelmakohtaa, eli todella vähän. Yksi ongelmista oli vakavampi ja kaksi vähäpätöisempiä:

1) Ensin osunut isku ratkaisee -sääntö. Tämä johtaa kahteen ongelmaan. Ensinnäkin tuomarointi on erittäin vaikeaa, meillä ei ole käytössä urheilumiekkailun sähkösignaaleja vaan amatöörituomarit. Kun Skylarkin kanssa tuomaroimme otteluita jäimme osan aikaa vain ihmettelemään miten liki yht'aikaa tulleet osumat pitäisi laskea. Kumpikin on katsellut bofferointia aika pitkään mutta teimme varmasti vääriä tuomioita. Toisekseen tekniikka menee hölmöksi kun kannattaa hakea pistoa joka osuu juuri ja juuri ennen kuin toinen saa humautettua miekalla kaulaan. En halua opettaa tai kuulla muidenkaan opettavan tällaista tekniikkaa. Ensimmäisen ajatuksen pitäisi olla ettei mikään torrakko saa osua itseen, ei toiseen osuminen sekunnin murto-osaa nopeammin. Kannatan lähtenyt isku lasketaan -sääntöä, se olisi tuomaroinnin kannaltakin helpompaa eikä tarvitsisi opettaa hölmöyksiä joille muiden lajien harrastajat nauravat.

2) Käden osien erottaminen. Osa tuomareista laski kädeksi hauiksen liki kyynärpäähän asti, osa vasta olkapään liki kaulan vierestä. Tämä johti hyvin erilaisiin tulkintoihin mutta onneksi vain muutamista tilanteista.

3) Käsitorjuntasäännöstö. Käytännössä on päädytty siihen että torjutaan miekasta kiinni pitämällä. Käsitorjuntoja ei ole säännöllä saatu pois kilpailusta. Jalkatorjuntoja tosin näkyi tänä vuonna hieman aiempaa vähemmän vaikkei asiaan olekaan säännöillä puututtu. Olisiko sittenkin parempi mennä käsien osalta Sotahuuto-säännöillä? Veikkaisin että käsitorjuntoja tulisi enemmän mutta toisaalta sekaannuksia olisi vähemmän.

JonTzu kirjoitti:1) Ensin osunut isku ratkaisee -sääntö. Kannatan lähtenyt isku lasketaan -sääntöä, se olisi tuomaroinnin kannaltakin helpompaa eikä tarvitsisi opettaa hölmöyksiä joille muiden lajien harrastajat nauravat.

Nykyiselläänkin on todella paljon tuplia, pelkään että tuolla tavalla joitakin matseja ei saisi koskaan ratkaistua. Voisi mielestäni riittää, että tuomari pystyy varmuudella sanomaan kumpi löi ensin, muuten tupla, huomaamattomista eroista ei välitä.

3) Käsitorjuntasäännöstö. Käytännössä on päädytty siihen että torjutaan miekasta kiinni pitämällä. Käsitorjuntoja ei ole säännöllä saatu pois kilpailusta. Jalkatorjuntoja tosin näkyi tänä vuonna hieman aiempaa vähemmän vaikkei asiaan olekaan säännöillä puututtu. Olisiko sittenkin parempi mennä käsien osalta Sotahuuto-säännöillä? Veikkaisin että käsitorjuntoja tulisi enemmän mutta toisaalta sekaannuksia olisi vähemmän.

Tämä toki vähän auttaisi tuon ensimmäisen ongelmaan kun peli riippuisi siitä osuuko käteen vai pää/torsoon, mutta sitten matsaajilla olisi vähän kuin kertakäyttöinen kilpi. Se kannustaisi uhraamaan käden, onko se kuitenkaan toivottavaa tekniikka?

Tuplia tulee aina, kun taistelijat ovat tasaveroiset. Aikanaan saimme aika tasaisesti kilpamiekkailussakin tuplia aikaiseksi, vaikka siellä marginaalit ovat huomattavasti pienemmät. Sampo tuossa jo totesikin, että tupla on jopa selvää harkintaa. Tänäkin vuonna oli havaittavissa sellaista, että tuikataan edes tupla, jottei ainakaan hävitä.

Tälläkin kertaa (kuten aiempinakin vuosina) näytti pienimuotoinen painostus auttavan. DJ heitti tauntteja ja juontaja yllytti yleisöä, mikä näkyi taistelijoissa. Tätä käytettiin vain pahimmissa tuplatupla-maxituplataistoissa, mutta siltikin.

Sanoisin, että tilanne ei ollut läheskään niin paha, kuin joskus. Useimmat taistelijat myönsivät osumansa erittäin mallikkaasti ja tuomarointi oli entistä vakaampaa.

Tarvitsemme lisätreeniä, mutta tämä ei ole mielestäni kovinkaan paha ongelma.

Näkisin, että on syytä pitää Ropeconin turnaus pelkkänä yhden miekan turnauksena, jo ihan sen takia, ettei sitä enää treenata muuten ja muualla paljoakaan. Mitä tulee käden pitämiseen miekassa, käytiin siitäkin tuomareiden kesken alustava keskustelu jo ennen turnausta, missä Falcata (muistaakseni) toi tämän "vedätyksen" mahdollisuuden esille.

Kaksi kättä miekassa tuo tosiaankin tämän edun, mutta vähentää selvästi ulottuvuutta, mistä taas saattaa olla haittaa Sampon ja Christianin kaltaisia ulottuvia taistelijoita vastaan. Toisaalta se saattaa yllttää parempaan terätekniikkaan – tiedä häntä. Mieluummin kuitenkin otan tämän vaihtoehdon, kuin männävuosien vammaiset "se käsi oli irti kropasta ainakin 5 senttiä" argumentit.

Mitä tulee olkapääosumiin, niistä käytiin periaatekeskustelu tuomarineuvostossa, ja säännöt tehtiin selväksi kaikille. Aina ei vain voi kaikkea havaita. Ensivuodelle tehdään entistä parempi, standardisoitu sääntöopastus ja tätä on syytä myös tarkemmin oppia havainnoimaan.

Mietin myös kolmannen tuomarin mahdollisuutta (ainakin finaaleihin). Nyt tuomarit joutuvat liikkumaan aika paljon ja se vie huomiokykyä. Tauolla olleet tuomarit näkivät yllättävän paljon sivulinjoilta. En sano, että tähän mennään, mutta asiaa voisi ainakin miettiä...

Tällainen turnaus on lopulta tilanteena kovin erilainen kuin sotahuuto. Siinä astuvat kilpaurheilun lait voimaan, mutta mittaustekniikka on sama kuin sohussa. Jossain määrin pitää vain hyväksyä tietty epämääräisyys. Rinnalle voidaan sitten tuoda viihteellisyyttä (tämän vuoden pronssimatsi anyone?) ja palkita esim. osallistujien äänin kohteliain matsaaja, tai jotain sellaista.

Aina voi parantaa – ja aina tullaan niin myös tekemään. Muuten on sitten aika jo antaa ohjat eteenpäin. Eikö?

Saahan ne kahdenkäden ote torjunnat pois kun coni turnaus on YHDEN käden miekka turnaus niin voitaisiin kokeilla vaan tapella yhdellä kädellä kerralaan. Tänä vuonnakin ne ketkä matsas 2 kättä aseessa kiinni tyylillä. Matsaamis tapa oli lähes kaikilla sama "sukeltaminen" kun pysty luottamaan siihen käteen.

JonTzu kirjoitti:

1) Ensin osunut isku ratkaisee -sääntö. Kannatan lähtenyt isku lasketaan -sääntöä, se olisi tuomaroinnin kannaltakin helpompaa eikä tarvitsisi opettaa hölmöyksiä joille muiden lajien harrastajat naurava

t.


Nykyiselläänkin on todella paljon tuplia, pelkään että tuolla tavalla joitakin matseja ei saisi koskaan ratkaistua. Voisi mielestäni riittää, että tuomari pystyy varmuudella sanomaan kumpi löi ensin, muuten tupla, huomaamattomista eroista ei välitä.

Tuo sääntö että jos osut hieman ennen voitat nimen omaan kannustaa hölmöihin tupliin. Sohuratkasulla pitäs voittaa oikeasti.

Peltokorppi kirjoitti: Tuo sääntö että jos osut hieman ennen voitat nimen omaan kannustaa hölmöihin tupliin. Sohuratkasulla pitäs voittaa oikeasti.

Joidenkin pelityyli ihan suoraan pyrkii tupliin, saisiko niitä matseja sitten ratkaistua, ellei ole huomattavasti toista parempi?

Se myös luultavasti saisi aikaan enemmän taktisia tuplia, heti ensimmäisen voiton jälkeen voisi vain hakea varmoja tuplia. Se vähentäisi otteluiden dramatiikkaa ja asettaisi liikaa tärkeyttä yksittäisille tuurivoitoille.

Joo, ainoa miinus oli tuo "hyökkää sokeasti ja osu hetkeä ennen vastustajaa"-sääntö joka tuli vähän puskista. En arvostanut.

Jos tuplan rajaa pidennetään niin tuplan hakeminen on helpompaa -> tuplia tulee enemmän -> matsit pitenee turhaan -> katsojaystävällisyys kärsii pahasti. Se myös mahdollistaa ja kannustaa yhden voiton jälkeen tuplarumbaan (what Par said above).

Tiukka tuplan raja taas kannustaa vähän urheilumiekkailumaiseen tyyliin saada osuma perille hieman ennen kuin kaveri saa.

Ja mielestäni tää jälkimmäinen vaihtoehto on parempi.

Kummassakin laskentatavassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse olen Falcatan ja Parin kanssa samoilla linjoilla. Yksi syy miksi tiukempaan rajaan siirryttiin oli juurikin jotkut matsit viime vuosilta, jotka eivät tuntuneet koskaan päättyvän.

Mites jos vähennettäisiin max. tuplien määrää kolmesta kahteen? Eli 2 tasapelin jälkeen erä vaihtuu. Ainakin matsien kesto ei pääsisi tuplien vuoksi venymään niin pahasti ja ehkä taistelijat hakisivat hieman erilaisia ratkaisuja.

Misumasu kirjoitti:Mites jos vähennettäisiin max. tuplien määrää kolmesta kahteen? Eli 2 tasapelin jälkeen erä vaihtuu. Ainakin matsien kesto ei pääsisi tuplien vuoksi venymään niin pahasti ja ehkä taistelijat hakisivat hieman erilaisia ratkaisuja.

Tämä tehostaisi taktisia tuplia yhden voiton jälkeen vielä enemmän. Mutta kysehän on vain siitä, että mitä halutaan.

Näinhän se on että arvotuksista tässä lopulta on kyse. Minä pidän tätä "työnnän pääni kirveen alle mutta se on ok" -tyyliä kammotuksena jolle koiratkin nauraa, kaikille se ei selvästikään ole yhtä paha kuin tuplien näkeminen. Vaikka siitäkään en ole varma etteikö tällä nähtäisi minusta tuplaa vastaavia tilanteita enemmän, nyt ne vain ovat sääntöteknisiä voittoja.

Itse kyllä koin että näillä säännöillä helpommin hakeutuu tilanteisiin jotka päättyvät siihen että kumpaankin osuu. Ihan sillä että nyt se kannattaa, jos on sen sopivan sekunnin kymmenyksen toista edellä. Eivät ihmiset tyhmiä ole ja jos ainoaksi päämääräksi laitetaan ensin osuminen he pyrkivät vain ja ainoastaan osumaan ensin.

Mun nähdäkseni koko tämä keskustelu siitä, miten tiukaksi tuplien raja määritellään on keskustelu siitä, kuinka paljon halutaan korostaa mitattavaa ottelullisuutta ja urheilullisuutta versus kuinka paljon historiallista tekniikkaa.

Kalpamiekkailussa, jossa ollaan haistatettu pitkät kaikelle historiallisuudelle ja mennään pelkän ottelullisuuden ehdoilla, vastaava tuplan marginaali on 0.03 sekuntia. Muutaman vuoden takainen Ropecon-käytäntö taasen se huomattavan epämääräinen mutta kieltämättä puhtaampaan tekniikkaan (ja valitettavasti röyhkeään huijaamiseen) kannustava "jos isku on jo lähtenyt". Nykyinen linjaushan, joka käytännössä määriteltiin noin 0.25-0.30 sekuntiin on jotakuinkin näiden kahden välimuoto.

Mä en näe henk.koht. paluuta vanhaan, mutta kieltämättä asiassa on parantamisen varaa. En kuitenkaan koe sitä suuresti ongelmalliseksi, varsinkin kun vuosi vuodelta tuomarointi on kehittynyt. Ehkä olisi hyvä ainakin priorisoida jatkossa vanhoja tuomareita, tai todella pitää vuosittain Ropceonissa ennen turnauksen alkua pieni tunnin-parin sessio, jossa ihan käytännössä tuomareiden kanssa määritellään rajatapauksia ja hiotaan tuomarointikäytäntöjä paremmiksi.