Sotahuuto

Kuinka moni täällä harjoittelee boffausta ilman vastustajaa? Itse huiskin ilmaa miekalla harva se päivä. Oma motivaatio vaan laantuu nopeasti huiskiessa. Onko tullut mitään tuloksia harjoittelun johdosta?

Jos ilmaa huiskii niin on aika sama huitooko bofferilla vai jollain raskaammalla. Omasta mielestäni suburi bokkenilla treenaaminen himassa on kehittävämpää, ellet sitten jotain tarkkaa tekniikkaa yritä harjoittaa.

Joskus yritin aloittaa, ja myönnän että sain pikalyöntejä tehtyä paljon paremmin. Sitten lopetin... Pitäis aloittaa taas

Huiskin yksin kotona harva se päivä puukalikoilla. Boffereilla ei kyllä tule treenattua kuin korkeintaan treeneissä kun jaksaa mennä treenaamaan. Vähän olen ollut laittoman vähän nyt treeneissä tälle vuodelle..

Olen lyönyt vuosien varrella paljon. Mielestäni tällä on ollut suuri merkitys taitotasooni boffaajana. Yksin tehdessä ehtii ajatella ja muodostaa rutiineja. Ajatteleminen ja tekniikan tekeminen niin luontevaksi ettei sitä tarvitse suorittaessa säätää johtaa menestykseen.

Erityisesti lyöntisarjat on ollut hyvä harjoitella yksin ja hitaasti. Samoin jalkatyöt. Silloin ne menevät selkärankaan, ainakin minulla.

Varsinkin kun tekniikat reenaa yksin jää aikaa miettiä mikä on oikeasti hyödyllistä ja miksi ja mikä ei. Sillä saa myös liikkeisiin nopeutta ja ne tulee miettimättä niin voi ite taistelussa miettiä olennaisempia asiota. Yksin reenatessa pitää varoa ja muistaa olla yksinkertaistamatta vastustajaa. Monesti on helpompi lukea kokenutta vastustajaa kun alotteliaa.

Tiedä onko tuosta loppupeleissä niin hirveästi hyötyä. Toki se varmasti lisää voimaa ja nopeutta, mutta bofferointi on ryhmäharrastus, eikä se ilman huiskiminen auta torjuntojen tai vastaavien kanssa. Ei se käteen vetäminenkään tee yhtään sen huomaavaisemmaksi rakastajaksikaan, vaikka olisi mitenkä mieskuntoa.

Itse on huomannut, että yleensä se paras tapa oppia, on vain ottaa turpaansa 100-0 reeneissä. Siellä sitä oppii niitä bofferielämän realiteettejä. Ainakin jos painotus on tiimityössä, eikä frägilistassa. En tiedä mitenkä paljon meikäläistäkään sadan miekaniskun minuuttivauhti ja puolalais-belgialaiset triplasimpautukset hyödyttää, kun kuitenkin pääasiallinen tehtävä on kilvellä törppiminen ja keihäsmiesten suojelu. Siinä paljoa ehdi miekkaa käyttää, mitä nyt vähän tuikkii rakosista.

Jos yksin heiluttelee niin kannattaa olla joku säkki tmv. johon lyödä. Lyönnin pysäyttäminen kuviteltuun vastustajaan rasittaa rannetta turhaan. Ei se yksin huitominen välttämättä se kaikkein kehittävin treenitapa ole, mutta ehdottomasti tyhjää parempi.

Itse olen huomannut miten yksin harjoittelemalla pystyy parantamaan liikkeiden jatkuvuutta. Eli kyseessä ei ole yksittäiset lyönnit vaar pyrkimys jatkuvaan liikesarjaan. Ei paria vastaan harjoitellessa yhden lyönnin ohi meneminen haittaa niin paljoa, kun siitä jatkaa suoraan seuraavaan.

Kannattaa opetella jos huvittaa opetella. SoHun kannalta ryhmätoiminta on numero yksi eikä minun oma treenaamiseni kyllä liity ensisijaisesti Sotahuutoon joten teen sitä ihan koska teen sitä.

Itse tykkään tehdä tosiaan alkuun hitaasti miettien mitä lähtisi koittamaan ja mietin miten vastapuoli siihen vastaisi järkevästi. Sitten kun "kata" on muodostettu, vedän sitä läpi jonkin aikaa ja nopeutan tahtia kun olen saanut liikkeen sujuvammaksi. Joskus sitten vaan huiskin asioita osumatarkkuuden treeniksi. Viimeksi näpyttelin kuusenkerkkiä irti nimeämässäni järkestyksessä bokkenilla lyöden kunnolla.

Useimmiten silti mietin erilaisia järkeviä tekniikoita ja versiointeja jostain tuntemastani tekniikasta. Näitä sitten kehittelee aina ajan kuluessa monimutkaisemmiksi tai hioo sujuvammaksi. Oppiminen on sellanen ohjelmointioperaatio ja järjestelmällinen lähestyminen ei ole pahasta.

Hmm...

Kyllä se auttaa. Mutta ei auta niin paljon kuin saattaisit ajatella sen auttavan.

Beatific kirjoitti:Hmm...

Kyllä se auttaa. Mutta ei auta niin paljon kuin saattaisit ajatella sen auttavan.

"katkeran" suburi miehen puhetta

Beatific: On toki tehtävä myös muuta, mutta kyllä ne vaan on alkuun tehtävä hitaasti ja mietteellä joka tapauksessa. Ei se hakkaaminen mitään auta ellet tiedä miksi tai mitä hakkaat.

Itse toki teen myös lyöntiharjoitteita mutta on jääneet vähemmälle kun on tuo taso nyt näköjään saavutettu missä osuu tähtäämäänsä paikkaan. Itse en tarvitse mitään superninjan tasoa jolla halkaistaan ammuttuja bb-kuulia tai muuta vastaavaa toimintaa.

Lisäksi viilto kulkee monesta suunnasta ja kiinnostus on lähinnä tällä hetkellä potkujen ja aseen kontrollin kautta saavutetun edun tekniikoissa. Eipä sitä oikeen näitä ilman opettajaa käydä muulla tapaa lähestymään. Katotaan mitä vapaaotteluopas sanoo mun mietinnöistä jalkatekniikan suhteen.

Mutta kyllä se tosiaan edelleen kannattaa tuo kuivaharjoittelu mutta kyllä se mielenkiinto on myös hyvä pitää yllä, sekä ajatus mahdollisten variaatioiden äkkäämiseksi vaikka lennosta. Se kun on erittäin tärkeää myös. Väittäisin jopa että tärkeämpää kuin osumatarkkuus lyönneissä.

Beatific kirjoitti:Hmm...

Kyllä se auttaa. Mutta ei auta niin paljon kuin saattaisit ajatella sen auttavan.

Hmm, huolimaton postaukseni, pahoittelen!

Kapselitus kirjoitti:Kuinka moni täällä harjoittelee boffausta ilman vastustajaa? Itse huiskin ilmaa miekalla harva se päivä. Oma motivaatio vaan laantuu nopeasti huiskiessa. Onko tullut mitään tuloksia harjoittelun johdosta?

Vastasin siis tuohon, en Automaattisen kirjoitukseen. Ja kyllä, opettajan ohjaamana "kuivaharjoittelu" on tietysti paljon tuloksekkaampaa.

Sinänsä viime vuoden subureista on ollut paljonkin tulosta; luulen, että ilman niitä viime vuonna Conissa olisin tuskin selvinnyt semifinaalista pidemmälle, josko sinnekään asti.

Samoin keihästyöskentelyn kanssa, kun älysin heittää kevään loppuvaiheilla turhat haarniskat pois ja urheilukypärän päähän huomasinkin olevani ihan kohtuullisen ninja kaveri.

Mutta se on kyllä totta että sitten viime vuoden Conin lyöntiharjoittelun määrä on ollut käytännössä olematon. Aikansa kenties kutakin? Eniten ehkä vaikuttaa tänä kesänä odotettavissa ollut boffotapahtumien väliin jääminen, ihmisolento kun kaipaa ilmeisesti kiintopisteitä harjoittelulleen...

Beatific kirjoitti:Mutta se on kyllä totta että sitten viime vuoden Conin lyöntiharjoittelun määrä on ollut käytännössä olematon. Aikansa kenties kutakin? Eniten ehkä vaikuttaa tänä kesänä odotettavissa ollut boffotapahtumien väliin jääminen, ihmisolento kun kaipaa ilmeisesti kiintopisteitä harjoittelulleen...

Älä viitti! Mä kun tiesin jo talvesta asti, etten aio tapella Sotahuudossa lainkaan, on ollu motivaatio alimmillaan koskaan. Nyt kun Sotahuuto on ohi ja mietteet jo ensi kesän Sotahuudossa, jolloin kaikella todennäköisyydellä pystyn tappelemaan ensimmäistä kertaa kunnolla sitten vuoden 2008, on kovempi motivaatio panostaa Sotahuutoon ja omaan joukkueeseen kuin vuosiin.

Treenailin kevään aikana kylmäharjoittelulla 10 juttua kilvellä+miekalla ja 10 juttua isommalla miekalla. Treeneihin en ehtinyt.

Aloitin Sohun keihäällä jota en ole treenannut vuosiin kunnolla. Ei sujunut ollenkaan. Sitten tein loppuajan vain niitä juttuja joita olin treenaillut - meni todella hyvin ja luontevasti! Tuntui että itsekseen treenailulla saa pidettyä kerran hankittuja taitoja ainakin auttavasti yllä.

Kuivaharjoittelu on hyvä tapa kasvattaa matsikuntoa. Jo muutaman minuutin tikkausharjoitteet puusta roikkuvaan vesipulloon sillä helkkarin pitkällä ja painavalla pikellä kertovat karua kieltään lihaskunnosta. Riskissä pitää kuitenkin jaksaa tikata 30-60 minuuttia putkeen.

Pahistonttu kirjoitti:Riskissä pitää kuitenkin jaksaa tikata 30-60 minuuttia putkeen.

Saa olla aika kova selviytyjä, jos meinaa selvitä riskissä 30-60 minuuttia hengissä jatkuvassa kontaktissa. Yleensä riski on tuntunut olevan paikalle kiirehtimistä, tikkausta, kuolema, lonniminen respalle, ja sama uudestaan.

Pikellä yli puolet ajasta menee kontaktissa sillä etäisyys ja panssarit pitävät hyvin hengissä, siksi liukuva 30-60min.

Ainahan sitä puumiekolla on tultu harjoiteltua ennen kun edes aloitan (ens keskiviikkona ekat treenit ;D)