Sotahuuto

Muistellessani kohtaamisia erinäisten jalkoihin tikkaavien keihäsporukoiden kanssa (terveiset Peloponnesokselle), olen alkanut miettiä.. onko olemassa järkevää tapaa suojata jalkaterät ja varpaat osumilta panssaripisteen arvoisesti? Metalliset säärisuojat kuuluvat vakiokalustoon, mutta itse jaloille en ole keksinyt mitään. Saako riittävän tukevista nahkakengistä panssaripisteen itsessään, voiko jalkaosumat jättää huomiotta mahdottomina suojata, vai onko tähän jokin muukin ratkaisu kuin kyykistyminen kilven taakse? Onko joku miettinyt asiaa?

Vai olisiko ratkaisu sittenkin rakentaa bofferoidut kengänkärjet pistoterillä, liimata päälle kuva goottilaisista sabatoneista http://en.wikipedia.org/wiki/File:Gothi ... ements.jpg ja potkia vastaantulijoilta nilkat "hajalle"?

Ei mielellaan tehda mitaan boffereita jotka ovat suoraan kiinni itsessa kuten tonfat tai jalkaterat. Naissa voimantuotto on aivan erilainen. Kuvittele potkaisevasi hieman ohi, jolloin sen bofferosan sijaan potkaiset saariluulla toista nilkoille...

Jalkaterän suojat, vaikka ovatkin historiallisia, ovat vaikeita toteuttaa. Omat rengashaarniskakokeiluni eivät ole (vielä) toimineet. Ongelmana on muun muassa se että renkaita ei viitsi kiinnittää kenkiin, joten ne eivät tahdo pysyä paikallaan mitenkään järkevästi.

Jalkaterän osumissa kurjinta on keihästaistelu, jossa keihäänterä laahaa maata pitkin - keräten mukanaan kaiken hiekan, risut ja kosteuden - ja sitten enemmänkin koskettaa kuin osuu jalkaan. Samalla vaahtomuovi syöpyy, terä vääntyy ja teipit irtoavat, ja seuraava isku tietysti kohdistetaan vihun naamaan. Lisäksi osumaa on vaikea huomata linjamiehen maihareiden läpi.

Tällainen olisi mukava kieltää, mutta sitä ei oikein voi tehdä muuten kuin linjaamalla jalkaterän osuma-alueen ulkopuolelle, mikä sitten aiheuttaa lisää ongelmia kuten kyseenalaisuutta siitä oliko osuma sääreen vai jalkaterään.

Tilaa sabatonit Muerten panssaripajalta.

Jalkapöydän voisi nimetä kuolemattomaksi. Ja ennenkuin tänne hyökkää 100 peli-ilon hyväksikäyttäjää huutamaan suu vahdossa että ihmiset suojaisivat naamansakin jalkapöydillään niin ehdotetaan kaupan päälle lisäsäännöksi että kun jalka on maassa ei jalkapöytään tulevia osumia(99/100 tapauksessa maata pitkin laahaavat keihästussut) tarvitse huomioida.

goblintaikuri kirjoitti:Jalkapöydän voisi nimetä kuolemattomaksi. Ja ennenkuin tänne hyökkää 100 peli-ilon hyväksikäyttäjää huutamaan suu vahdossa että ihmiset suojaisivat naamansakin jalkapöydillään niin ehdotetaan kaupan päälle lisäsäännöksi että kun jalka on maassa ei jalkapöytään tulevia osumia(99/100 tapauksessa maata pitkin laahaavat keihästussut) tarvitse huomioida.

Ehdottamasti kannatan keihäsmiehenä.

1. Opettaa parempaa tekniikkaa
2. Ei vituta jos pistät kaveria maihariin ja kaveri ei laske tätä (olettaen rautakärkimaihari ja ei huomaa)

Maata pitkin liukuvat osumat määriteltiin joskus Oriveden treenileirillä tehottomiksi, ja näin olen siitä lähtien boffannut. Varsinaisiin sääntöihin se pykälä ei ole päässyt vaan on sellainen, ehkä vain osan käyttämä sääntö. Minusta sen voisi lisätä sääntöihin, eli että maata pitkin ei saa liu'uttaa keihästä. Sillä pääsee varsinkin liikuntasalin lattialla todella röyhkeästi varmaisiin käsiksi. Tosin liikuntasalin lattia on huono esimerkki koska Oikea Keihäs(tm) ehkä liukuisi myös, mutta taas ulkona jäisi maahan kiinni.
En kannata paikan määrittämistä kuolemattomaksi. Kannattaa mielummin opetella tanssimaan kuten Lucky Lukessa tehdään jalkaosumien välttämiseksi. Tai kannattaa sijoittua sellaiseen maastonkohtaan että varpaat jäävät ruohomättään taakse tms.
Sabatonit tai chainikengät vaan kehiin. Varmaan ne voi kiinnittää jollain kengän pohjan ali menevillä jännäremmeillä.

Jos varpaista haluttaisiin kuolemattomat, niin säännöt sanoisivat jalkaterä, mitä osa porukasta tulkitsisi nilkka ja siitä alaspäin. Jos edes jalan ja torson rajasta ei vielä tässä vaiheessa yhtenäistä käytäntöä, niin...

Mielestäni kunnon isku jalkaterään, tuli se sitten miekan lyöntinä tai keihään pistona tulisi huomattaessa laskea. Keihäsmiehen vastuulla sitten taas on katsoa, ettei liu'uttele asettaan maata pitkin, vaan edes yrittää niitä kunnon pistoja.

Jotkut varmasti laskisivat nilkan ja siitä alaspäin kuolemattomaksi, mutta jos mietimme esimerkiksi sivusta nilkan kohdalle tulevaa bofferikeihään pistoa, niin saa olla aikamoinen velhu ettei keihään terä tussahda osittain säären puolelle. Voihan sen sitten siitä vielä itse laskea nilkaksi, mutta se onkin jo huijausta ja tämän kontekstin ulkopuolella.

Myöskin kaikki keihäsmiesten (ynnä muiden boffomiesten ja naisten) moraaliset velvoitteet menettävät merkitystään sitä mukaa kun skene kasvaa ja ydinporukan tiivis kontrolli menettää otettaan.

Skylark kirjoitti: En kannata paikan määrittämistä kuolemattomaksi. Kannattaa mielummin opetella tanssimaan kuten Lucky Lukessa tehdään jalkaosumien välttämiseksi. Tai kannattaa sijoittua sellaiseen maastonkohtaan että varpaat jäävät ruohomättään taakse tms.

Asia mikä tulikin viimeksi treenatessa mieleen.. jos tanssii villin lännen malliin keihäsosumien alta, haittaako jos vahingossa (tai tilanteeseen kyllästyttyään "vahingossa") tallaa keihäänkärjen lattiaa tai maata vasten?

No mitäs luulet?

Edit: äh sori tarpeeton kommentti

AnttiT kirjoitti:

Skylark kirjoitti: En kannata paikan määrittämistä kuolemattomaksi. Kannattaa mielummin opetella tanssimaan kuten Lucky Lukessa tehdään jalkaosumien välttämiseksi. Tai kannattaa sijoittua sellaiseen maastonkohtaan että varpaat jäävät ruohomättään taakse tms.

Asia mikä tulikin viimeksi treenatessa mieleen.. jos tanssii villin lännen malliin keihäsosumien alta, haittaako jos vahingossa (tai tilanteeseen kyllästyttyään "vahingossa") tallaa keihäänkärjen lattiaa tai maata vasten?

Aiheesta on ollut puhetta keihäänkatkomiskeskustelussa...