Sotahuuto

Oletko panssariin luottava nobba? Vai luotatko liikaa taitoihisi ja jätät metallit kaapin pohjalle? Tai et vain jaksa, et osaa tai ei ole rahaa hankkia panssaria?

Valitse Yllä olevista miellyttävin niin nähdään millaista porukkaa on tulossa seuraavaan sotahuutoon.

Itse olen lähes tulkoon panssarin peitossa

EDIT Huumorilla nuo kysymykset sitten..

Kypäräni nyt ainakin, ehkä jotain käsisuojia ja säärisuojia. Peltipurkiksi en ala, ei jaksa juosta silloin. Luotan tuohon isoon kilpeeni.

Tästä samasta aiheesta oli jo äänestys, mutta se poistettiin.

Kuitenkin, aion tehä kypärän ja chainin. Muuta en tarvi

No hyvä,että poistettiin

viikinkisoturi kirjoitti:Oletko panssariin luottava nobba?

Mielestäni on väärin että ihmiset tuomitaan sen takia että mitä pistää päälleen sotahuutoon.

Varustautuminen ja sotahuutokokemus kulkevat yleensä käsikädessä, ymmärrän kyllä jos joku tulee ensimmäistä kertaa sotahuutoon t-paita ja verkkarit jalassa, mutta kyllä se on hienoa kun marssii taistelukentälle kiiltävässä levyhaarniskassa

Eli ne jotka ovat harrastaneet pidempään, ovat myös panostaneet varusteisiinsa, joten sanontasi on melko lailla väärin.

Ps: ja laitetaan tähän vielä hymiö niin kenenkään ei tarvitse vetää herneitä nenäänsä

Lisäksi kannattaa huomata, että panssari vaikuttaa taistelutyyliin, tai päinvastoin. Moni taitava ja pidempään harrastanut voisi tulla (raskaammassakin) panssarissa, mutta haluaa olla liikkuva ja nopea.

Panssari auttaa, mutta vain jos tietää sen edut ja haitat ja taistelee panssaria suosivalla tyylillä. Kokemattomat saavat luultavasti turpiinsa oli heillä panssaria tai ei, ja kokeneet ja taitavat pärjäävät haarniskalla tai ilman. Se tuloksen teko tyyli vain muuttuu

viikinkisoturi kirjoitti:Oletko panssariin luottava nobba

Ensin vihastutti, sitten nauratti.

Joskus nimittäin huvittaa kun lukee näitä ihmetarinoita miten se panssaroimattomuus muka antaa ihan yliluonnollista etua liikkuvuuden suhteen

Linjataisteluissa ja muutenkin ryhmässä tapeltaessa se yksi ylimääräinen osumapiste on ylivertainen verrattuna mihinkään, joskus jopa vaikeasti määriteltävään, "liikkuvuuteen".

Ja yksi vastaan yksi -tilanteessa rimppakinttuinen, t-paita pukeinen lapsi häviää 100-0 kenelle tahansa, vaikkapa rengaspaidalla varustautuneelle vihulaiselle.

10-15 kilon panssarointi ei normaalikuntoista raavasta miestä ala vituttamaan kuin viikkojen päästä, tai silloin jos juostaan sadan metrin uutta suomen ennätystä. Muutaman kymmenen minuutin perusmättäminen jota seuraa vielä yleensä reilu tauko tuskin aiheuttaa ongelmia.

Itse en ainakaan keksi Sotahuudon kehyksen sisälle mahtuvaa (koska vesistöjä ei tarvitse ylittää) tilannetta jossa panssaroimattomuus antaisi jonkinlaista etua.

Linjassa normaalisti tapeltaessa olet 100% oikeassa, mutta kyllä se panssari alkaa päällä tuntua, ja juoksua hidastaa skirmish tyyppisillä ryhmillä. Mutta jos ryhmän taistelutyyli on porukalla ja muodostelmassa niin ei ole todellakaan mitään järkeä jättää haarniskaa pois "liikkuvuuden" nimissä. Jos toisaalta on tarkoitus juoksennella metsässä edestakaisin härnäten ja muuten, niin alkaa se rengaspaita, ainakin minua, jossain vaiheessa hidastaa.

Tuosta 1vs1 tilanteesta, paljonkohan viime vuoden sotahuudon yksilöturnauksen voittajalla oli sitä panssaria... ei kovinkaan paljon.

Mutta, panssarille on paikkansa, niitä on paljon. Erityistapauksissa, eli lähinnä skirmish porukoissa voi olla järkevää karsia sitä raskainta, eli yleensä torsopanssaria.

Mätön aikana ei ole koskaan alkanut haarnikat painamaan, siirtymiset ja erityisesti juosten tehtävät sellaiset saavat sen painamaan.

Kyllä se panssari voi olla liikkuvakin. Riippuu mistä tekee. Sinne iltapäivälenkille vain kamat päällä . Huomasin kyllä juosseeni itsenikin aivan puhki viime sotahuudossa jossakin respaus skenussa, mutta sepä antaa tavoitteita ensi sotahuutoon.

Squirrel kirjoitti: Ensin vihastutti, sitten nauratti.

Joskus nimittäin huvittaa kun lukee näitä ihmetarinoita miten se panssaroimattomuus muka antaa ihan yliluonnollista etua liikkuvuuden suhteen

Linjataisteluissa ja muutenkin ryhmässä tapeltaessa se yksi ylimääräinen osumapiste on ylivertainen verrattuna mihinkään, joskus jopa vaikeasti määriteltävään, "liikkuvuuteen".

Ja yksi vastaan yksi -tilanteessa rimppakinttuinen, t-paita pukeinen lapsi häviää 100-0 kenelle tahansa, vaikkapa rengaspaidalla varustautuneelle vihulaiselle.

10-15 kilon panssarointi ei normaalikuntoista raavasta miestä ala vituttamaan kuin viikkojen päästä, tai silloin jos juostaan sadan metrin uutta suomen ennätystä. Muutaman kymmenen minuutin perusmättäminen jota seuraa vielä yleensä reilu tauko tuskin aiheuttaa ongelmia.

Itse en ainakaan keksi Sotahuudon kehyksen sisälle mahtuvaa (koska vesistöjä ei tarvitse ylittää) tilannetta jossa panssaroimattomuus antaisi jonkinlaista etua.

Aika rohkea kommentti mielestäni. Muistaakseni joku taisi tehdäkin testejä, jossa juoksi sekä panssaroituna että ilman. Tulosten ero oli, kuten arvata saattaa, huomattava. Mainitsit tuon 100m juoksemisen, mutta voisin itse sanoa näin suht nopea kinttuisena, että joissain tilanteissa tuo 100-300m sprintti on ratkaiseva.

Näin Maahinkaisena on suht tottunut käyttämään panssareita päällä ja voin valehtelematta sanoa, että kyllä se vaikuttaa. Jos pitää vähänkään pitempiä matkoja tai kovalla vauhdilla juosta, niin jätän sen 15kg chainin mielelläni. LehtoA:n mainitseman torsopanssarin voi hyvin korvata isommalla ja kevyellä kilvellä. Itse juoksin joissain skenaarioissa tiedustelijana jousiampujan kanssa ilman panssaria suuren towerin kanssa.
Panssari on tottakai hyödyllinen toisenlaisissa tilanteissa..

Toinen juttu tuo tappeleminen. Oma 1v1 tappelu tyylini on osittain fysiikastani johtuva. Pidän mielelläni etäisyyttä ja nopeat jalat + refleksit ovat tärkeitä.

Ei kyllä minulla raskaskaan panssarointi haittaa liikkumista tai juoksemista juurikaan. Jalkasuojista voi jotain haittaa olla. Toisaalta olen varmasti parempi kuntoinen, kuin keskimääräinen sotahuutaja. Itse olen ollut skirmishaamassakin useita kertoja ja kertaakaan en ole harkinnut rengaspanssarin poisjättöä. Jos panssaria on, koen sen kaikissa tilanteissa panssaritta olemista paremmaksi vaihtoehdoksi.

Ainoat paikat joihin tulen hankkimaan haarniskaa on pää, hartiat, kädet ja jalat. Torsoon en tarvitse haarniskaa, koska jättiläismäinen ladonovi peittää mukavasti

Vaikka taistelija ei huomaisi haarniskansa vaikutusta taisteluun, niin sen se tekee ihan pelkästään sillä, että massa luo hitautta ja se, että on massaa esim. käsissä hidastamassa lyöntejä, voi olla kohtalokasta.

Itse näkisin että oman panssarin kanssa kannattanee tehä hieman riskianalyysiä(joku voisi väittää optimoinniksi, mutta riskiä siinä otetaan kuitenkin) Suurin osa Sotahuudon osumista tulee päähän, joten siitä sitten kypärä. Jos käyttää kilpeä, niinkuin itse käytän niin torsoon harvemmin tulee, joten se ei ole heti niin tärkeä. Sitä tärkeämmäksi muodostuu olkavarsi ja kyynärvarsi. Ilman panssaria onnenkantamoinen käteen tiputtaa tehokkaan miehen pelkäksi kilveksi. Seuraavaksi fiksuinta on ehkä oman liikkuvuutensa takia panssaroida sääret, niitä ei aina saa kilvellä puolustettua.

Nyt ollaankin sitten tehty analyysi ja saatu seuraava tulos, todennäköisimmin osuma tulee päähän, sitten käsiin. Sen jälkeen onkin sitten vaikeampi arpoa kumpaan helpommin, torsoon vaiko sääriin, luultavasti torsoon, koska se on ylempänä. Tämän analyysin perusteella voikin sitten tehdä johtopäätöksiä, että liikkuvuus ja nopeus on panssaroinnin vaihtoehtoiskustannusta.

Itse aion mitä todennäköisimmin tulla tapahtumaan kypärän, kaulasuojan, torsosuojan, käsisuojien ja säärisuojien kanssa. Reisisuojat, jos minulla SH-kelpoiset edes olisivat, ovat mielestäni turhaa painoa. Reisiin en hirveän montaa osuman saanutta henkilöä tiedä. Tietty tuossakin otan tietyn riskin siitä, että osumia tulee reisiin, mutta todennäköisyys tämän tapahtumiseen on suht pieni verrattuna kaikkiin muihin osumapaikkoihin.

Jassoo - jos pääsisin paikalle niin peruschaini sormista polviin olisi varusteeni. Tottakai massa tuo hitautta ja jäykkyyttä, mutta taistelutyyli muovautuisi kyllä harjoittelun myötä sellaiseksi että osaa huomaamattaan ottaa hitauden huomioon. Hyvä otsikko.:D:D

hyvä jos joku tykkää

Helpossa maastossa ja kävely- tai hölkkävauhdilla haarniska ei juurikaan vaikuta (eli siellä missä useimmiten mennään muodostelmassa). Siinä vaiheessa kun aletaan rymyämään rikkonaisessa maastossa tai rinteissä, niin se haarniska alkaa painaa aika eri tavalla. Samoin jos pitää oikeasti juosta, niin se haarniska vie sen parhaimman nopeuden.

Panssaritreeneissä on kyllä tullut huomattua selvä ero liikkumisessa panssaroinnin suhteen. Toki nopsa ja hyväkuntoinen kaveri panssareissaan yhä peittoaa sen huonokuntoisen panssaroimattoman liikkumisessa.

Teimme joskus Maahinkaisen porukalla ihan sekunttikellon kanssa testejä panssarin vaikutuksesta juoksunopeuteen. Noin yleistäen lopputulos oli, että 100 metrin juoksupyrähdyksessä kaverin kuin kaverin (hyvän ja huonokuntoisen) aika tuplaantui (vaikka tietysti nopealla tämä oli 25s ja hitaammalla 35s), kun päälle lyötiin rengaspanssaria. Yhtä kaikki vaikka ei tuo juokseminen tuolla matkalla tuntunut olennaisesti pahemmalta, oli lopputulos silti tosiaan 100% kehnompi.

Tankkeilua SH06:ssa kokeilleena päätin viime kesänä lähteä taisteluun kevyemmässä varustuksessa ja yllätyin suuresti liikkuvuuden tuomasta lisätehosta omassa taistelutyylissäni. SH07 panssarina minulla oli päässä coiffi, olkapäillä spaulderit ja oikeassa kädessä rautahanska. Aseena pääasiassa glaive. Sama setti on lähdössä ensi kesänäkin mukaan, tosin suunnitelmissa on myös keskikupurakilven rakentaminen. Ehkä viimein myös sotahuuto-optimoidun miekan kasaaminen.

Ja ennen kuin joku lähtee kertomaan torsopanssarittoman varsiasemiehen erittäin lyhyestä elinajan odotteesta: mihin et yllä, et voi osua
Jousimiehet ovatkin sitten asia erikseen, mutta riskinoton kannalta mielestäni riittävän pieni vähemmistö.

Itse ainakin rakastuin varsiasemiehenä torsopanssariini. Taisi olla vain yksi skenaario jossa siihen ei tullut osumaa. Ja yleensä sen osuman tekivätkin juuri possujen petolliset jouset. Kypäräpiste meni myös usein juuri possujen nuoliin. Sjaatanan possut viattomien varsiaseiden perässä.

Kyllä Veljeksissä ollaan tultu siihen tulokseen, että tietynasteinen panssarointi on Sotahuudossa elinehto skirmish-ryhmälläkin. Tärkeää on se, että panssaroi vain olennaiset paikat, ja rakentaa verrattain kevyitä panssarityyppejä. Torsoon t-paitamallista chainia, splintit vähintäänkin miekkakäteen ja etusääreen, eikä kypäräkään menoa haittaa. Aktiivisella pienelläkin kilvellä torjuu jo sitten loput.

Duelatessa kevyemmän panssaroinnin / panssaroimattomuuden etu kyllä korostuu olennaisesti. Muistaakohan joku kertoa, kuinka monella viime sotahuudon yksilöturnauksen finaalin kolmesta kaverista oli panssaria edes nimeksi asti?

Varsiasemiehen torsopanssaroimattomuudestani. Meinasin olla ensituntumalta Zambonetin kanssa samaa mieltä, mutta toiselle ajatuksella on lähes pakko kompata BlueSkieä. Itse olin torsopanssaroitu varsiasemies, mutta se taisi pelastaa ehkä tasan kerran. Loppujen lopuksi hilparimies ainakin taistelun kyljessä saa riehua aika vapaasti, ja osumaa tulee enimmäkseen käsille ja päähän. Psykologinen etu onkin sitten aivan toista, koska kiiltävän rintahaarniskan kanssa se on aivan rajaton. Itse laskeskelin viime Sotahuudon lauantai-iltana järkyttyneenä omiksi päivän tapoikseni hilparin kanssa noin 40, mihin taidot hilparin kanssa eivät kyllä oikeuttaneet. Tulin siihen tulokseen, että isolla ja raskaalla aseella, vihaisella ilmeellä, kiiltävällä haarniskalla, taitavampaakin taitavammilla vieruskavereilla ja maahinkaisen tabardille oli huomattavasti enemmän osuutta asiaan. Tästä päästään taas siihen tärkeään huomioon, että yksilötaitö loppujen lopuksi merkkaa taktisten päätösten edellä melko vähän.

Taidan tehä kypärän, ettei tuu kolhuja. Muuta varten en panssaria tartte. Kilpeäkään en tee.

Ennustan teikäläiselle lyhyttä elinikää taisteluissa Kilpeä suosittelen tekemään todellä lämpimästi. Ja usko pois... skenaarioista saa enemmän irti, mitä kauemmin selviää hengissä, vaikka kunnialla kuoleminen on vähintään yhtä hienoa kuin selviäminen.

Nimim. on noita panssaroimattomia ja kilvettömiä miehiä tullut ennenkin teurastettua aiemmissa huudoissa

chainia oon alannu suunnitella, vaikkkin pääsen sotahuutoon vasta 2009

saloneju kirjoitti: Duelatessa kevyemmän panssaroinnin / panssaroimattomuuden etu kyllä korostuu olennaisesti. Muistaakohan joku kertoa, kuinka monella viime sotahuudon yksilöturnauksen finaalin kolmesta kaverista oli panssaria edes nimeksi asti?

Eihän sinne jaksaneet ihmiset panssaria edes laittaa? Ja olihan voittajalla kypärä päässä ja iso kilpi, se tekee jo hyvä perussuojauksen.

saloneju kirjoitti: Varsiasemiehen torsopanssaroimattomuudestani. Meinasin olla ensituntumalta Zambonetin kanssa samaa mieltä, mutta toiselle ajatuksella on lähes pakko kompata BlueSkieä. Itse olin torsopanssaroitu varsiasemies, mutta se taisi pelastaa ehkä tasan kerran. Loppujen lopuksi hilparimies ainakin taistelun kyljessä saa riehua aika vapaasti, ja osumaa tulee enimmäkseen käsille ja päähän. Psykologinen etu onkin sitten aivan toista, koska kiiltävän rintahaarniskan kanssa se on aivan rajaton. Itse laskeskelin viime Sotahuudon lauantai-iltana järkyttyneenä omiksi päivän tapoikseni hilparin kanssa noin 40, mihin taidot hilparin kanssa eivät kyllä oikeuttaneet. Tulin siihen tulokseen, että isolla ja raskaalla aseella, vihaisella ilmeellä, kiiltävällä haarniskalla, taitavampaakin taitavammilla vieruskavereilla ja maahinkaisen tabardille oli huomattavasti enemmän osuutta asiaan. Tästä päästään taas siihen tärkeään huomioon, että yksilötaitö loppujen lopuksi merkkaa taktisten päätösten edellä melko vähän.

Sanon tähän nyt todellisuustarkistuksena että sinä olet olet teknisesti todella taitava jätkä jolla on hyvin toimiva aggressio ja kehittynyt pelisilmä. Ei se tulos vahingossa tullut tehtyä. Nuo ominaisuudet ovat kaikki taitoja joita voi kehittää ja sinulla ne toimivat. Älä yhtään vähättele itseäsi.

Ja jousimiehet ovat vuosi vuodelta olleet parempia, osa heistä on selvästi jo treenannut jousella ampumista ja liikkuvan kohteen ampumista. Julmaa meininkiä, suosittelen heidän vuokseen sekä ilman kilpeä juokseville piippahatuille että rivissä ilman kilpeä taistelevalle haarniskaa. Samoin rivissä saa keihäästä helposti vaikka olisi miten taitava.

Tarkoitus olisi toimia liikkuvana, kevyenä jalkaväkenä. Panssarointini olen optimoinut ja laskelmoinut itselleni sopivaksi. Treeneissä olen huomannut, että jalkaosuma voi olla kohtalokas. Noh, säärisuoja oli vasemmassa jalassa jo viime vuonna, oikeaan jalkaan ei niitä osumia juuri tulekaan, kun kilpeä käyttelen (vasen jalka edessä). Skirmailuun on tehty 4 kiloinen hihaton chaini, joka yltää vyötäisille. Miekkakädessä 2mm splintit. Pää on kiva suojata jo ihan turvallisuuden vuoksi. Tarkoitus olisi valmistaa jokin intercisan tapainen kypärä. Ko. malli on siitä kiva ettei se rajoita näkökenttää eikä kuulemista, ja se suojaa aika kattavasti. Tarkkaan täytyy possun ampua nuolensa jos meinaa saada laakista vainaan. Ja sitten jos totean että olkavarteen tulee osumaa niin löytyy manica-tyylinen olkasuojus siihenkin.