Sotahuuto

Airsoftista juontuu mieleen Battle soft tai Soft fight
Tosin keskiaikainen luonne ei niistä selviä, kuten ei kyllä boffauksestakaan.
Mutta kait se on niin, että vaikka miten virallisesti päätettäisiin uusi nimi, suuri yleisö puhuisi aina boffauksesta.

En ole ihan vakuuttunut että larpatessa tarttee taistella ollenkaan. Larpissa ei ole optimointia tai voittamista. Sillä hetkellä kun joku muerten tyyppi puhkeaa monologiin ja vajoaa polvilleen kesken taistelun koska sen hahmolla on komplekseja joita on herkullisinta käydä läpi juuri silloin ja siinä, voisin sanoa touhua roolipelaamiseksi.
Kun katson sotahuutoa, näen ufoliukurikilpiä, lenkkareita, juomareppuja, lakanatabardeja ja verkkareita. Ellei laji muuttu jotenkin yhdessä yössä, en näe siinä mitään keski/kansainvaellus/renessanssiaikaista. Elävöittäminen on aika rajatunoloista touhua, eikä sitä harrastavat porukat välttis tykkää hyvää että sohu yhdistetään niiden tekemisiin.
Rooli- etuliitteet kannattaisi ehkä unohtaa, samoin historiasta puhminen. Minun silmiini on ihan selvä että tässä lajissa ei ole myöskään kyse kamppailulajista tai urheilusta. Toki toimintaa voi kehittää niiden suuntaan. Leikki- etuliitteet lienee parasta unohtaa koska joku voi niista loukkaantua, joten jäljelle jää nimitykset kuten taistelupeli.

Olen nähnyt maailmalla lajeja jotka muitsuttavat suomiboffausta ainakin varusteiden puolesta, mutta jos laji pitäisi määritellä pelivälineen perusteella, voisi yhtähyvin kaikki pallopelit niputtaa yhteen jos kerta pehmotaisteluaseetkin voi. Paljon tärkeämpää on mitä tehdään ja minkälaisilla tavoitteilla, kuin se millä välineillä tehdään. Pehmoaseita käytetään Gekkenissä ja ACT:issa, mutta ehkä eniten tämä muistuttaa minun silmiini joukkotapahtumien osalta Nerfiä ja kilpailutoiminnan osalta Chanbaraa. Totta kai larpeissa voi käyttää pehmomiekkoja, mutta se ei tee kaikesta suomessa tapahtuvasta pehmomiekkailusta larppaamista. Paras nimi, vaikkakin haukkuma - sellainen mitä miekkailuuntaipuvaiset käyttävät suomiboffauksesta, on sotahuitominen.

Jos minun pitäisi semi-ulkopuolisena kuvailla sohua, sanoisin sitä taistelupelaamiseksi. Mutta en pitäisi mitenkään korvaan särähtävänä jos joku vannoutunut boffaaja sanoisi harrastavansa Sotahuutoa. Tällä nimellä itse taisin ekan kerran kuulla organisoidusta boffauksesta. Se on ihan makee nimi tälle harrastukselle.

Kattojärjestö tekee tästä sitten virallista? Mielestäni tämä oikeasti on tärkeä keskustelu lajin kehityksen suhteen. Oma näkmykseni on, että urheilullisuuteen tulisi panostaa (nämä on niitä mielipidekysymyksiä, joista on hyvä tapella).

Itse harrastan kai sitten boffausta. Jos ei parempaa nimeä kehitellä, niin tätä tulee sitten kiillotella vaikka sillä järjestö/urheilutominnalla.

Henk.koht karsastan pehmomiekkailua, koska pehmo, sekä miekkailu.

Itselleni osa lajin viehätystä on että ihmiset saavat täyttää sitä niillä asioilla mitä haluavat. Osa on paikalla kuntoilemassa, osa kilpailemassa, osa taktiikan takia, osa historiallisten varusteiden tai taistelutekniikoiden vuoksi.

Mitään näistä boffaus ei päästä toteuttamaan täydellisesti mutta kaikkia kohtuudella. Tämän takia laji on niin monille hauskaa ja sillä riittää harrastajia.

Jo harrasteen epämäätäinen nimi sallii omien merkityssisältöjen antamisen lajille. Hyvä niin.

Valkoinen Koira kirjoitti:Larpissa ei ole optimointia tai voittamista. Sillä hetkellä kun joku muerten tyyppi puhkeaa monologiin ja vajoaa polvilleen kesken taistelun koska sen hahmolla on komplekseja joita on herkullisinta käydä läpi juuri silloin ja siinä, voisin sanoa touhua roolipelaamiseksi.
.

Homma kaikkine eri muotoineen vaikuttaa kyllä niin monimuotoiselta, että "taistelu" on turhan rajaava. Tuossahan on kyse jo kokonaisesta tarinasta.
Muistan 80-luvulla, kun roolipelaamisesta alettiin puhua, että Dungeons & Dragons -pelaaja oli eläytynyt rooliinsa niin vahvasti, että katsoi parhaaksi päättää päivänsä. Pojan äiti kävi ristiretkelle peliä vastaan väittäen sen olevan saatanasta. Mutta eiköhän se totuus ollut, että pojalle kävi kuten joskus ammattinäyttelijöillekin: rooli jäi päälle.

Asia ei liity boffaukseen mutta kyseiset itsemurhatapaukset eivät ole juuri liityneet roolipeleihin. Itsemurhien on arvioitu olevan harvinaisempia roolipelaajilla kuin muussa väestössä. Tunnetuimmasta Pullingin tapauksesta voi lukea verkosta yllin kyllin, google vain laulamaan.

Kyse on toki yksittäistapauksista, jotka todennäköisesti olisivat päätyneet ratkaisuunsa myös jollakin muulla tavalla ennen pitkää. Hevin saatanallistaminen aikoinaan kuului samaan sarjaan. Jos kallioleikkaukseen ajaneen auton poppikoneesta löytyi hevikasetti, syy oli selvä.
Mutta tuon 80-luvun tapauksen jälkeen ei minun silmiini ole sattunut, että suuri yleisö olisi yhdistänyt näitä harrastuksia negatiivisiin asioihin.

Mutta tuon 80-luvun tapauksen jälkeen ei minun silmiini ole sattunut, että suuri yleisö olisi yhdistänyt näitä harrastuksia negatiivisiin asioihin.

Haha!

No joo... Saattaapi mennä jonkin verran toiston puolelle, mutta itse olen asiaan vihkiytymattömille käyttänyt nimitystä boffer-miekkailu. Sanana itsessään jättää hieman ihmettelemisen varaa, jolloin lajista pääsee keskustelemaan laajemmin, kun keskustelukumppanin kiinnostus herää että 'niin mitä?'.
Lähes poikkeuksetta olen myös lisännyt, että laji on varustuksesta ja taistelutyylistä riippuen jumalattomasti raskaampaa ja fyysisempää kuin voisi alustavasti olettaa.
Laji on naurettava ja lapsellinen vain jos sen harrastaja ja siitä muille kertova itse uskoo niin!

Suhteellisen usein olen puolitutuilleni(Köh! ''ravintolassa'') lajista kerrottuani raahannut hemmon himaani ja antanut vapaasti kokeilla panssareitani ja paukuttanut bofferilla turpaan pikku simassa. Kummasti se kiinnostus on usein herännyt kun hommasta näkee/kokee jotain konkreettistakin.
Omaan korvaani sana boffaus on alusta asti särähtänyt ikävästi ja kuten moni muukin, myös minä haluan tehdä ehdottomasti pesäeroa bofferoinnin ja larppaamisen välillä. Ei siinä mitään, kukin harrastakoon mitä haluaa, mutta en missään tapauksessa miellä itseäni larppaajaksi.

Mutta niin... Vaikkei sana ehkä kerrokaan aivan koko totuutta tästä toiminnasta, niin Boffer-miekkailu on mielestäni paras mahdollinen, huomattavasti boffausta tai pehmomiekkailua ''katu-uskottavampi'' sana tästä hienosta harrastuksesta.

Tästä ketjusta tulee mieleen hieman sama mitä joskus pohdittiin Suomessa SCA piireissä. Siellä "rottinkitaistelu" ei kuulostanu myöskään kauhean seksikkäältä, vähän sama kuin puhuttaisiin "koivutaistelusta" tms.
Lajin oikea nimi on SCA Heavy Combat Fighting, mutta siitä käytetään jenkkilässä yleensä nimityksiä "SCA Heavy Combat" tai pelkästään "Heavy Combat". Suomessa päädyttiin käyttämään nimitystä "SCA Fighting" (joka tosin voi helposti seota nimensä puolesta SCA:n teräsmiekoilla tapeltavaan fenssaukseen, eli Cut&Thrust fencing, joka on harvinaisempaa Suomessa).
Lopputulos oli kuitenkin se, että SCA Fightingia kuulee käytettävän lähinnä lajin omien harrastajien käyttämänä, mutta taas muualla (ja osittain harrastajien keskuudessa) yhä edelleen puhutaan enemmän rottinkitaistelusta, koska nimi oli ehtinyt jo vakiintumaan tarpeeksi.

En siis usko, että boffauksesta saisi helpolla nimeä muuttumaan. Kuitenkin pehmomiekkailu kuulostaa aika hyvältä, jos ajatellaan boffauksen englanninkielistä nimeä (tai yhtä niistä) eli Padded Weapon Fighting.

Pehmoasetaistelu olisi ehkä kuvaavin termi, tai keskiaikainen pehmoasetaistelu.

Nimilyhenteiden ongelmaksi nousee se, että ne eivät kuitenkaan kerro mistä on kysymys. Tietty voisi yrittää vakiinnuttaa tuota Padded Weapons fightingiä, koska onhan se nyt semisti seksikkäämmän kuuloista kuin boffaus.

Valitettava tosiasia on, että bofferointi tai boffaus on aika pitkälti vakiintunut käsite, eikä nopeasti muutu. Lajin virallinen nimi voisi olla minun puolesta vaikka se pehmoasetaistelu, mutta pitkä nimi epävirallisissa yhteyksissä olisi varmasti edelleenkin lyhyt ja helppo boffaus. Bofferointi sanan käyttö todennököisesti kuolisi "turhana" paremman virallisen nimen johdosta pois.

Keisari_P kirjoitti:keskiaikainen pehmoasetaistelu.

Keskiaikaisuutta en haluaisi turhaan sekoittaa nimeen, koska tänä päivänä suurin osa opetettavista tekniikoista ovat kovin omintakeisia kudelmia, jotka toimivat _lähinnä_ vain boffereilla.

PWF (padded weapon fighting) voisi SCA:n tavoin olla neutraaliudessaan mediauskottavampi termi lajille. Mutta kuten on jo monesti tullut keskustelussa esille, voi minkään uuden termin käyttöön saattaminen olla haastavaa - on jo sen verran juurtunut tuo boffaus/bofferointi.

Itse SCA:ta harrastamattomana aikoinani mietin, että mikä hemmetin SCA. Nimi tuntui oudolta, kun sitä ei oltu vaivauduttu suomentamaan ja toisaalta se ei kertonut mitään. Rottinkitaistelu sanana ensimmäisen kerran kuultuna herätti jonkinlaista kiinnostusta, vaikkakaan ei avannut sekään terminä touhua täydellisesti. Touhun ulkopuolisena käytän termejä nykyään sekaisin, joskin jos joutuisin tohusta jollekin täysin tietämättömälle kertomaa, uskoisin rottinkitaistelun olevan helpommin avattava.

Pätkytys.

Mahti kirjoitti:Itse SCA:ta harrastamattomana aikoinani mietin, että mikä hemmetin SCA. Nimi tuntui oudolta, kun sitä ei oltu vaivauduttu suomentamaan ja toisaalta se ei kertonut mitään. Rottinkitaistelu sanana ensimmäisen kerran kuultuna herätti jonkinlaista kiinnostusta, vaikkakaan ei avannut sekään terminä touhua täydellisesti. Touhun ulkopuolisena käytän termejä nykyään sekaisin, joskin jos joutuisin tohusta jollekin täysin tietämättömälle kertomaa, uskoisin rottinkitaistelun olevan helpommin avattava.

Niin siis mistä se SCA on lyhenne? Jäi mietityttämään.

Tosiaan SCA kattaa koko keskiaikaseuran toiminnan, joten jos sanoo harrastavansa SCA:ta, niin sillä voi tarkoittaa kokkauksesta tanssimiseen jne.
Monet tosin vain lyhentävät SCA fightingin helposti noihin kolmeen kirjaimeen silloin kun puhutaan lajeista joissa huidotaan toisia kättä pidemmällä.

Monet puhuvat siitä, miten boffaus on juurikin tätä osumien antamista ja ottamista niillä pehmomiekoilla. Onhan se sitäkin, mutta minä itse henkilökohtaisesti olen lähtenyt tapahtumiin lähinnä teoreettisena boffaajana: osaan kyllä neuvoa uusille naamoille, mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa olla tekemättä, mutta itse kun pitää suorittaa, varon, pelkään, ja välillä otan itseni kuolleeksi jo käteen tulleesta osumasta tai siitä että läheltä piti.

Boffaus tai pehmomiekkailu ei minua kiinnosta juurikaan, mutta sotahuutelemaan kyllä lähden mielelläni. Ja siihenhän ei välttämättä liity paljonkaan pehmeällä miekalla huiskimista, vaan enemmän vesirepun kantelua, fiiliksen (sekä oman että ryhmän) ylläpitoa, ennaltaehkäisevää komentelua ja muunlaista huutelua, sikäli kun Valkoisen ylikomentaja Encore ei kaikkialle ehdi hyvillä, kaikkitietävillä ja kaukaa viisailla silmillään ja suillaan.
Panssarit kyllä vedän niskaan jos niitä jäljelle jää ja aseista otan sen mikä hyvältä tuntuu. Jos jonkun lippumiehen saa epäreilusti tapettua, mikäs sen parempaa.

Mut joo, sotahuuto on pehmomiekkailutapahtuma, jossa (minun onneksi) on tilaa myös tämmöisille erikoistapauksille joita itse pehmomiekkailu ei juurikaan kiinnosta.
Herääkin kysymys, mitä ihmettä minä oikein harrastan?

Edit: ja joo, minkävärinen vyö minulle annettaisiin?

Selväähän on ettei koko lajissa ole kyse pelkästä pehmomiekkailusta, eikä tuo nimi ole sopiva. Se rajaa ja on hiukka harhaanjohtava. Pehmomiekkailu vastaa minusta enemmänkin alalajia, ja tuo mieleen boffoliigan, ei sotahuutoskeneä joukkueineen, varusteineen ja tapahtumineen.

Kannatan kattavampaa, yleisempää nimeä.

Foe kirjoitti:Selväähän on ettei koko lajissa ole kyse pelkästä pehmomiekkailusta, eikä tuo nimi ole sopiva. Se rajaa ja on hiukka harhaanjohtava. Pehmomiekkailu vastaa minusta enemmänkin alalajia, ja tuo mieleen boffoliigan, ei sotahuutoskeneä joukkueineen, varusteineen ja tapahtumineen.

Kannatan kattavampaa, yleisempää nimeä.

Mites ois... larppaus?

Vibelius kirjoitti:

Foe kirjoitti:Selväähän on ettei koko lajissa ole kyse pelkästä pehmomiekkailusta, eikä tuo nimi ole sopiva. Se rajaa ja on hiukka harhaanjohtava. Pehmomiekkailu vastaa minusta enemmänkin alalajia, ja tuo mieleen boffoliigan, ei sotahuutoskeneä joukkueineen, varusteineen ja tapahtumineen.

Kannatan kattavampaa, yleisempää nimeä.

Mites ois... larppaus?

Kukaan ei voi väittää etteikö larppaus olisi seksikästä...

Zergi kirjoitti:

Jännä tämä kaikissa kummallisissa lajeissa esiintyvä hajanaisuus.

Korttipelaajat, softaajat, RPG-geekit, poffaajat ja larppaajat vittuilee ristiin.


Rakastakaa toisianne ja yhdistykää, ampumaurheilijat ja metsästäjät tekee sitä.

Par kirjoitti:Homoilu.

Kuljeskelen kirjoitti:Monet puhuvat siitä, miten boffaus on juurikin tätä osumien antamista ja ottamista niillä pehmomiekoilla.

Itse vastaan kysymykseen "mikä ihmeen boffaus" 'lyhyesti': Sulla ja sun vastustajalla on pehmustetut kepit, jos sellainen osuu vastustajaan se häviää, jos se osuu suhun sä häviät. Siihen päälle reilu kymmenen sivua sääntöjä, sekä satunnainen keskiaikaeläytyjä, niin sulla on boffaus.

Pyrin luomaan kuvan urheilullisesta lajista, joka pyrkii olemaan helpommin lähestyttävä, halvempi ja ennen kaikkea vapaampi, kuin mikä tahansa muu miekkailu.