Sotahuuto

Tällainen ketju puuttui vielä. Antaa palaa, saa nolostella!

Ai sen lisäksi että kuolin joka skenaariossa eihän tuon nolompaa voi olla

Okei, taisin myös vahingossa laittaa oman puhelimeni roskiin... ja luonollisesti äänettömällä... Ehkäpä opin jotain, epäilen suuresti. Ei ollut kuitenkaan kuin parin kympin "rymyämisvekotin" Näin voi käydä varomattomalle ja kokemattomalle Sotahuutajalle kun joukkue pärjäsi vallan hyvin.

Rupes kyä vähän nolottaa vikassa skenussa ku kysyin yhdeltä omalta että onkos kuola meiän puolella, sit se vastas että ei ja juoksin yhen kulolalaisen selkään ja sit vähän ajan päästä ilmeni että kuola oli meikäläisen puolella, olen pahoillani tästä

Taisin tehdä yhden tämän sohun suurimmista mokista. Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.

Kuninkaan saatto- skenaario oli itselleni kerrassaan eeppinen seikkailu. Osallistuin keskikupurakilven ja miekan kanssa useaan skirmishkohtaamiseen, tein röyhkeillä peliliikkeillä tappoja niin paljon ettei enää laskeminen kiinnostanut. Meininki oli loistava, ryöstin lipun, menetin käden, menetin lipun. Minulle jäi kuitenkin yksi käsi ja yksi miekka, sekä skenaariossa aiemmin tapahtuneiden sankartekojen myötä kasautunut yleisitsevarma fiilis. Sitä latisti hieman kuulutus siitä, että oman armeijamme saattokohde oli kuollut. Minuutti aikaa tasoittaa tappamalla heidän saatettavansa.

Okei, jos meidän linjajyrä kusee saaton, täytyy yksikätisen skirmaajan hoitaa homma kotiin! Olin sattumoisin melko lähellä vastustajien maalipäätyä, ja näin kuinka heidän pääjoukkonsa eteni kohti voittoa. Olin pelännyt, että meidän saatettavamme kohdattua kuolemansa, olisi heidän suojeltavansa ympärille muodostettu tiivistäkin tiiviimpi puolustusrengas. Huomasin kuitenkin ilokseni vastustajien ryhmittyneen pääasiassa saatettavan taakse, nenät ja silmät kohti meidän armeijamme pääjoukon suuntaa. Saatettavan sijaintia merkkaava lippumeri on vain parinkymmenen metrin päässä, ja tällä puolella on muutama yksittäinen kevyesti varustunut kaveri. Pinkaisen hymyillen juoksuun.

Minut huomaa yksittäinen kilpimiekkailija. Onnekseni hän tekee virheen, eikä ilmoita kenellekään muulle, vaan lähtee kohti minua. Ainoa este minun ja kunnian välissä, panssaroimaton ufokilpimies yhdellä kädellä, näitä hoidan harva se viikko treeneissä. Vaikea haaste, muttei mahdoton. Torjun hänen lyöntinsä ja painan osuman käteen. Se riittää! Kilvellä se ei minua tapa, eikä varmasti kerkeä varoittamaan ajoissa kavereitaan.

Vikat askeleet ja olen aivan vastustajan sisäringin vieressä. Hyppään kohti maaliani. "Rahat vai kolmipyörä?" kysyn itseltäni ilmassa, "kuninkaansaatto vai sittenkin kuningattarenryöstö? Kumpi voittaa, karhu vai leijona?" Entä jos tuo huomioliivikaveri onkin kuvaaja? Päätän lyödä Ranskan lippua kantavaa Ranskan kuningatarta. Tajuan heti mitä olen tehnyt. Mitä olen tehnyt? Sen sijaan, että olisin toteuttanut skenaarion tavoitteen, tehnyt tappiosta tasapelin ja hankkinut omalle joukkueella kasapäin glooriaa, päätin tappaa aseettoman NPC:n. Hyvä meininki.

En jälkeenpäin osaa selittää tämän kardinaalimunauksen syytä. Osatekijöinä väsymys, pitkään jatkunut suorittaminen, aiemmin pelattu kuningattarenryöstö ja hektisyys. Kun maistelin kuraa maassa, oli ohimenevän hetken tosi murtunut fiilis. Onneksi kuitenkin minut pystyyn auttanut galeni kehui suoritustani ja nauroi tälle mokalle. Joku vastapuolella ollut tarjosi kenttäpullostaan vettä ja taputti selälle. Kiitokset molemmille! Onnistuitte tosi nopeasti karvaan epäonnistumiseni jälkeen muistuttamaan mua boffoskenen parhaista puolesta. Ei tää nyt niin vakavaa ole, ettei omille mokille voi nauraa ja ennen kaikkea kentällä oikeasti ole yhtään vihollista.

Anteeksi omalla puolella taistelleille siitä että kusin tasoituksen, Sennille turhasta lyönnistä ja lukijoille turhan jahkailevasta tekstiseinästä.

jurbo kirjoitti:Rupes kyä vähän nolottaa vikassa skenussa ku kysyin yhdeltä omalta että onkos kuola meiän puolella, sit se vastas että ei ja juoksin yhen kulolalaisen selkään ja sit vähän ajan päästä ilmeni että kuola oli meikäläisen puolella, olen pahoillani tästä

Kommunikaatio katkos tästä pahoillani.

Itseä tuli kypärän silmän kolosta nuoli suoraan silmään ja kovaan ääneen huudahdin että "kypärä" (tässä kohtaa nuoli sojotti koloon kiinni jääneenä yhä silmässä)
Onneksi nopeasti tajusin että eipä perhana muuten ollut.

Yritin pistää omaa possua päähän keihäällä, mutta kaveri onneksi torjui kilvellä. Hetken WTF momentin jälkeen pyysin anteeksi ja tilanne hoitui molemminpuoleisella hekottelulla. Toinen pisto oli alitajuinen reaktio sivusta lähestyvää henkilöä kohti, joka olikin oma. Pisto osui päähän, mutta henkilö olikin (omaksi onnekseni) jo kuollut rynnäkössä.

Joka skenu.

Ekassa skenussa roudasin sosin lippua joka oli vahvasti pehmustettu. Edessäni oli yhdellä jalalla pomppiva ruttolainen. tökkäsin jalkaan lipulla samalla tajusin että eihän tämä edes ase ja että rutto on meidän puolella. no tupla virheet korjaavat toisensa. ja jatkoimme matkaa. Seuraavassa skenussa sen rätin kanssa kohtasin taas ruttolaisen ja huusin "samalla puolella" ja lähdin toiseen suuntaan kunnes tajusin että eihän se ollut rutto vaan ulfnar. No kuoltiin vikaan sossilaiseen joten aika sama sekin. Kolmannessa skenussa vaihdettiin Espanja toiseen päätyyn jossa yllätykseskseni odotti rutto. Koko aamu siis ihan sekaisin puolista, en varmaan ollut ainoa

olin viikonloppuna mätkimässä ihmisiä pehmomiekoilla, vielä tässä iässä... kyllä nolottaa

ensvuona uudestaan

Koukkasin pitkällä kyljessä saalistamassa lippuja ja näin Ajan kaartin lipunkantajan ja yhden toisen heidän taistelijansa. Myös he näkevät minut ja kääntyvät karkuun. "Jos se pakenee minua, se on vihollinen" ja ei kun kimppuun, juoksen lipun kiinni ja lahtaan suojamiehen, heti iskun jälkeen näen Napolin vyöviirin ja tajuan, että nehän olivat omia. Valitettavasti Muerten keihäsmies on nähnyt minut jahtaamassa lippua ja leikannut pakenijoiden eteen ja upottaa samalla hetkellä keihäänsä lipunkantajan raajaan. Ehdin huutaa "oma!" juuri ennen kuin keihäsmies viimeistelee tapponsa. Jälkeemme jää suojamiehensä menettänyt ja rampautettu lipunkantaja...

Pahistonttu kirjoitti:Koukkasin pitkällä kyljessä saalistamassa lippuja ja näin Ajan kaartin lipunkantajan ja yhden toisen heidän taistelijansa. Myös he näkevät minut ja kääntyvät karkuun. "Jos se pakenee minua, se on vihollinen" ja ei kun kimppuun, juoksen lipun kiinni ja lahtaan suojamiehen, heti iskun jälkeen näen Napolin vyöviirin ja tajuan, että nehän olivat omia. Valitettavasti Muerten keihäsmies on nähnyt minut jahtaamassa lippua ja leikannut pakenijoiden eteen ja upottaa samalla hetkellä keihäänsä lipunkantajan raajaan. Ehdin huutaa "oma!" juuri ennen kuin keihäsmies viimeistelee tapponsa. Jälkeemme jää suojamiehensä menettänyt ja rampautettu lipunkantaja...

Taidan olla juuri se suojamies josta puhuttiin, mikäli meillä oli siinä ohessa vielä se valtava Napolin lippusalko kädessä ja mikäli tappamasi suojahenkilö oli pieni, valkopaitainen zweihanderia heilutteleva kauniimman sukupuolen edustaja -- En ole nimittäin täysin varma puhutaanko nyt samasta skenusta. Mutta mikäli niin, niin ei siinä mitään ainakaan minulta, hermot vaan olivat hiukan kireällä niin lähdettiin sitten pakittamaan aika häthätää kun nähtiin soturin tulevan kohti. Taisi meillä kaikilla olla hiukan epäselvyyksiä että kuka oli kenenkin puolella ...

Juoksin viimesessä skenussa johonkin Ruton hilpariin niin että tuli aika voimalla vastapalloon... kahdesti. Kypärän okulääri lävähti naamariin ja huuli on halki vieläki =(

Zenzu, muistan tuon hetken elävästi! Sääli kyllä tuli miestä, joka loistokkaan syöksyn jälkeen kierii maassa valittamassa "eeiiiiiii!!!" Oli kyllä ehkä eeppisin moka! Mutta syöksy oli hieno kuin mikä, ja sehän on tärkeintä - vai miten se oli? (Voin sanoa, että saatettavana/lippua kantaessa tuli kyllä paljon ikävämpiäkin tällejä kuin sinun siisti pistosi mahaan, ei haittaa mitään.)

Omat mokani liittyvät lähinnä väärän informaation välittämiseen osallistujille ja sitten sen paikkailuun. Ja tietysti viimeisessä matsissa, kun en enää malttanut pysyä reunalla nököttämässä, ensimmäinen innokas keihäänpistoni osui omaan, joka juoksi kohti vastustajan rivin suunnasta. Hups.

Jaa mokat...tehääs listaa:

• - Tabardista ja kilvestä puuttui ryhmän symboli(eli kukaan ei meitä tunnistanut)
  - Yksi taistelija jäi työpaikkabyrokratian takia pois viime hetkellä(eli meitä oli kaksi)
  - Kilpi oli liian raskas SoHu tarkoitukseen(uusi tuloilla jo nyt)
  - Leiri välineet ja varustautuminen puutteellista(ensi vuonna panostetaan mukavuuteen)
  - Panssareita ei ollut ehditty säätää mukaviksi/toimiviksi(tämä saatiin toteutettua leirissä)
  - Välttävä taistelumenestys(Vaikka parempiakin hetkiä oli)

Sitten tietty tämä ekan metsä skenaarion aikana tapahtunut säärisplintteihin sotkeutuminen ja kaatuminen juuri ennen viholliskontaktia. Onneksi splinttien alla ollut nahka otti pahimman osuman eikä omistajan nahka.

sain nuolen rintaan ja otin sen kuolemana. siinä sitten pois kentältä hipsiessäni muistin, että mullahan olikin rengaspaita päällä.

Tahdoin takkiini viiltokuviona sydämeen osoittavan nuolen...

Tuli feilattua ennen launtai linnaa olevissa kentissä paheman kerran. Adrehuuruissa ja täysin väsyynenä meni maahikaisia vastaan, niin tuli vampyyrilorditettua panssaripisteiden kanssa. Kiitoksia kun tulitte kertomaan, koska en todellakaan tajunnut silloin että tuli kusetettua. Tämän jälkeen tuli otettua rauhallisemmin ja rupesi kiinittettyä huomiota tarkemmin osumien kanssa.

Ensi vuodeksi enemän treeniä panssarit päällä ja parempaa kuntoa, että ei käy uudestaan.

- Panssareita ei ollut ehditty säätää mukaviksi/toimiviksi(tämä saatiin toteutettua leirissä)

On muuten hyvin yleinen ongelma, myös itselleni 10 vuoden jälkeen...

Jätin ryhmän lääkintälaukun lauantaina mökille, 15km päähän pelipaikasta.

Muuten niin tyylikkäästi menneen lauantain kruunasi sotkeentuminen ryhmäturnaus-aitaan keihäsholsterin kanssa.

Hyppyrotta kirjoitti:Muuten niin tyylikkäästi menneen lauantain kruunasi sotkeentuminen ryhmäturnaus-aitaan keihäsholsterin kanssa.

Meikä heitti sekä Holsterilla että käsisuojilla leppäkeihästä, kun 2 kertaa heitin omia jalkojani niiden aiheuttaman häiriön vuoksi. Heittojen tarkoitettu kohde vieläpä repesi nauramaan.

Ens vuonna pitänee ilmestyä paikalle paitsi paremmin panssaroituna, myös paremman holsterin kanssa.

JVonRotta kirjoitti:

Hyppyrotta kirjoitti:Muuten niin tyylikkäästi menneen lauantain kruunasi sotkeentuminen ryhmäturnaus-aitaan keihäsholsterin kanssa.

Meikä heitti sekä Holsterilla että käsisuojilla leppäkeihästä, kun 2 kertaa heitin omia jalkojani niiden aiheuttaman häiriön vuoksi. Heittojen tarkoitettu kohde vieläpä repesi nauramaan.

Ens vuonna pitänee ilmestyä paikalle paitsi paremmin panssaroituna, myös paremman holsterin kanssa.

Nyt sitten joku aikuinen auttamaan!

Heitin jotain naishenkilöä keihäällä kurkkuun juuri sen jälkeen kun joku löi häntä selkään. Tuli vähän huutoa, ei tosiaan ollut tarkoitus tällätä kuollutta. Pahoitteluni.

jousi kirjoitti: Nyt sitten joku aikuinen auttamaan!

Kiitos tarjouksesta!

Moka oli tosiaan se, että molemmat olivat omaa tekoani (paitsi holsteri vain osittain) ja en ollut ottanut huomioon pientä olennaisuutta liikkuvuuden suhteen, sillä viimeistelin käsisuojat automatkalla joten testaus jäi laihanpuoleiseksi. En oikein näe syytä nasevuuteen, mutta ehkä siitä jotkin virtuaalikiksit sait.

Mustarotta kirjoitti:Heitin jotain naishenkilöä keihäällä kurkkuun juuri sen jälkeen kun joku löi häntä selkään. Tuli vähän huutoa, ei tosiaan ollut tarkoitus tällätä kuollutta. Pahoitteluni.

No tuo ei kyllä oo mikään moka vaa ihan normaalia tappelun ryminää. +ite lähtökohtasesti pyrin aina tekemään varmistuslyönnin. Huutaja mokas mutta väsyneenä tulee tehtyä tyhmyyksiä.

Ite yhessä matsissa otin ensin käteen tuleen nuolen panssariksi ja sitten heti perään rintapanssariin tulleen kuolemaksi. Pitäs vaan ne muutamat reenit vetää panssarit päällä ennen sohua. Ihan varmasti kun tommosia jää niin niitä on ollu enemmänkin. Hyvä kuntosta mainittiin ja toivon että heti kaikista osumien ottamattomuuksista mainittas jossei muuten niin sitte siihe skenaariolappuun ainakin. Muuten ei opita.

Ryhmäturnauksessa sitten otin nuolen suoraan paljaaseen rintaan enkä tajunnu mitää. Onneksi yleisö oli tarkempi.