Sotahuuto

Mites se meni tälläkertaa?

Jaa'a, ehkäpä lakkaan kaksi vuotta kestäneen lurkkailun jotta tänne voisin vähän viestiä pistää.

No siis! Yleisesti aika positiivinen kuva jäi teistä ruttolaisista näin ensikertalaiselle - menitte lujaa ja päin ja aina kun oltiin samalla puolella oli ihan ilo katsella ja mennä mukana. Erityisen suuret kiitokset teidän rastapäiselle jousineitokaiselle ( numero ja nimi jäivät epäselviksi ) joka tuli aina välillä kannustamaan, valamaan taistelutahtoa ja ohjeistamaan hivenen hämmentynyttä AiKaa muistaakseni ainakin eräässä linnaskenessä. Siitä suuret kiitokset, jätti valtavan hyvän mielen kun rohkaistiin ja neuvottiin.

Pari meitä kyllä tapoitte Ukkoskukkulalla vaikka samalla puolella oltiin. Tosin, itsellä asu oli sen verran epämääräinen Ajan Kaartilaiseksi etten sitä mene laskemaan, ja toisen tapon voisi varmaan pistää pienen sekavuuden piikkiin, ken tietää.

Ei hirveesti päästy kohtaamaan, pari kertaa pääsin vähän pelaamaan yhdessä yksittäisten taistelijoiden kanssa mm. ensimmäisessä linnapuolustuksessa ja ukkoskukkulalla hyökätessä ja oli hauskaa, toivottavasti oli teillekin jotain hyötyä.

Peltsin urhea "ei kättä, ammun jousella jaloilla" stuntti oli aikamoista!

Ainoa miinus on rankka tinnitys oikeassa korvassa joka on ikävä kyllä teidän joukkueelta Pitää toivoa, ettei ole lopullista.

Kiitos hyvästä meiningistä ja messevästä mättämisestä! Erityisesti mieltä lämmitti paarinkanto apunne!
viimeksi kun olimme samassa armeijassa kuolin teihin mutta tänä vuonna, kiitos siitä! Pitänee luopua tästä aiheesta kuittailusta (kyseisestä aiheesta kuittailua vuodesta 2007). Vielä kerran iso kiitos!
Ps. Mikolle vielä mainintana että miekkasi taisi löytyä, toimitamme sen sulle

Edit. Imperiumin Jon siii tässä pistämässä tikkua silmäänsä

Dragst kirjoitti:Peltsin urhea "ei kättä, ammun jousella jaloilla" stuntti oli aikamoista!

Veikkaan että tätä on jokainen jousija kerran tai kaksi kokeillut. Samasta syystä sitä ei myöskään SoHussa yleisesti käytetä, vaan nuolet annetaan suosiolla seuraavalle.

Olho oli totutun tarkka, taisin kolme kertaa tippua suoraan yhdestä nuolesta,
miten onnistutkin aina osumaan suoraan panssaroimattomaan kohtaan?

Mikko oli ainakin sivusta katsoen sellainen suvereeni kenttä ottelija, jona hänet
aiemmilta vuosilta muistan, ja jota voi käyttää tehokkaan kenttä kilpi miekkan
esimerkkinä par excelence. Liikkeet ovat minimalistisen sitoutumattomia, vain
tarpeellinen oli jäljellä. (monet ovat tunnetusti erinomaisia yksi vs. yksi ottelijoita,
mutta Mikon tyyli soveltuu kentälle mielestäni kaikista parhaiten, koska ei niin
"sitoudu" vastustajaan ja on siten nopeampi / puolustus varmempi useampaa
vastustajaa vastaan.)

Teillä oli sohun toiseksi paras keihästäjä.. jota kannattaa kuunnella.

Tarkku ja Nerkku loistivat, kuten aina.

Yhdessä alakentän ottelussa sanoin ennen alkua, tämä menee muuten hyvin
mutta Rutto tulee läpi tuolta, ja niin siinä sitten kävikin. Toinen vierestä
kuultu keskustelu oli: - "Eiköhän mennä Ruttoa vastaan?" - Ei, kun meidät
tuhotaan siihen. - Mitä se tuommonen asenne oikein on?! - Se on realismia."

Shemaghin nosto sille todella pitkää keihästä kantavalle Ruttolaiselle. Olit kyllä todella kova vastustaja.

Erittäin taitava ja tappava ryhmä, kuten aina. Mielestäni selkein osoitus siitä, että nykyinen pistelaskusysteemi ei ole vielä tarpeeksi hyvä on se, että teidät mainittiin kokoonne nähden selkeästi useiten vihollisen/oman puolen parhaaksi ryhmäksi ja silti sijoitus on 18. Sohussa pitäisi arvottaa enemmän nimenomaan tuota kentällä tehtyä työtä, eikä lippuja tai sitä, että on sattunut pääsemään voittavan armeijan puolelle.

Ootte huikeita. Yksittäisistä ryhmistä taisin kuolla eniten teihin, vaikka yritin olla leikkimättä teidän kanssa liikoja. Pitkälti samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa: sijoitus ei anna kunniaa teidän suoritukselle. Viime vuoden Sotahuudossa Gobbot oli mun mielestä paras skirmish-ryhmä, tänä vuonna se kunnia menee mun silmissä Rutolle.

Kovvaa matsia otettiin kyllä melkein joka skenussa, jossa vastakkain oltiin. Jostain syystä Rutto vaan oli joka kerta vastassa - tai siltä ainakin tuntui. Eipä siinä, oli ilo ottaa yhteen ja ens vuonna uudestaan!