Itse osallistuin VAIVA yöskenaarioon osana "Ruttoa", mikä luonnollisesti vaikutti kokemukseeni. Tarkoituksenamme oli muodostaa vahva osasto, joka pärjää useimpia vihollisia vastaan ja jakaa saalis.
Aloitimme kokoamalla joukkomme kasaan ennalta määrätylle kokoontumispisteelle. Tämän jälkeen lähdimme suorittamaan ensimmäistä virallista tehtävää, joka oli tynnyrin vieminen laiturille. Tehtävä suoritettiin taistelutta ja palkaksi saamamme kilvet tekivät meistä entistä vaarallisempia. Laiturilta siirryimme lähelle Vishnaa ja tiedustelimme tilannetta. Saimme havainnon yhdestä hatusta ja teimme tilannearvion, jonka mukaan Vishna oli meille liian vahva, kun huomioon otettiin kukkulan päällä väijyneen n. 10 hengen pelaajaporukan muodostama selustauhka. Aikamme tuumailtuamme päädyimme lähtemään seuraavaan tehtävään, joka oli Punahilkan saatto. Tehtävän aloituspaikalle oli jo ennen meitä joukko pelaajia, joka ei kuitenkaan edes yrittänyt taistella, vaan pakeni. Saatto oli 30min pitkä metsäkävely, jonka aikana käytiin vähäinen kahakka yksittäistä sala-ampujaa vastaan. Saimme palkaksi läjän aseita ja koimme vahvistuneemme niin, että voimme haastaa Vishnan selustauhasta huolimatta. Etenimme heidän nuotiolleen missä tilanne oli erittäin sekava. Vishna jutteli rauhallisesti nuotion äärellä pelaajien kanssa, joita oli paikalla kasapäin. Näimme yhden hatun pakenevan pimeyteen, mutta etumatkaa oli liikaa, jotta takaa-ajo olisi onnistunut. Lopulta päättelimme, että nuotiolla on sekaisin sekä eläviä, että kuolleita ja että Vishna on lyöty ja menettänyt aseensa pelaajille. Kuulimme, että hatut pitää saada Valkealle, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi valkean piirittäminen ja sitä kautta hattujen pysäyttäminen. Saavuimme Valkealle, jota piiritimme loppuskenaarion taistellen kaikkea vastaan, mitä löysimme ja voittaen kaikki kohtaamamme pelaajat ilman merkittäviä tappioita.
Omalta osaltani (ja uskon puhuvani myös monen muun "Ruttoon" kuuluneen suulla) skenaario oli varsin tylsä ja kärsi monista (taistelutapahtuman näkökulmasta katsotuista) suunnitteluvirheistä. Suurin osa ajasta meni pimeässä metsässä rämpimiseen ja jonkin mielenkiintoisen etsiskelyyn. Jos jotain mielenkiintoista löytyikin, se tyypillisesti pakeni parasta mahdollista vauhtia pimeyteen
Kehitettävien lista on pitkä, mutta kirjoitan sen hyvää tarkoittaen.
- Kolmen tunnin skenaario ratkesi käytännössä kolmen minutin taistelulla. Olisiko hattuja voinut jakaa useampaan paikkaan ja respauttaa Vishnan puolustamaan niitä vuorotellen? Tällöin taisteluiden määrä olisi viitinkertaistunut ja peliin olisi tullut uusi elementti, etsinkö jo ryöstettyjä hattuja vai yritänkö saada oman?
-Tavoitepiste hatuille ja respa olivat sama laavu. Respalle sai jäädä odottelemaan. -> Respalla olisi ollut mahdollista kytistää hattua ja astua ulos respalta torppaamaan "hatun kantaja", jonka on pakko juosta suoraan kohti "puolustajaa". Kilpimuuri turvan rajalle olisi ollut erittäin tehokas taktiikka. Olet sisäpuolella joten olet kuolematon, mutta 10cm askel ja saat lyödä muita. Näkyi myös jousiampujien mahdollisuutena olla respalla, ottaa askel ulos ja ampua ja palata respan turvaan lataamaan. Yhdistettynä siihen, että järjestäjät ja kuolleet toivat nuolia joko respalle tai sen välittömään läheisyyteen lisäsi taktiikan toimivuutta.
-Tehtävien suoritamisesta sai aseita -> aseet tekivät sinusta vaarallisemman -> kaikki juoksivat sinua karkuun -> tehtävien suorittaminen teki pelistä tylsän = tehtävien suorittaminen on huono ajatus. Ikävä yhtälö. Tehtävät sinänsä olisivat voineet olla aivan loistavia, mutta niitä olisi pitänyt olla enemmän ja palkintona pitäisi olla mutakin, kuin aseita. 1. Kun sinulla on jo aseet ja aseita ei saa piilottaa ei aseistetun kannata lähteä tekemään tehtävää (ongelma erityisesti pitkässä juoksussa). 2. Tehtävien rooli korostuisi, jos palkinnon arvo olis suurempi.
-Vishnan aseiden ryöstäminen pelasi kyseisen joukon kokonaan ulos järjestäjän käytöstä. Aseettoman ryhmän respauttamisesta ei ole paljoa iloa.
-Osa tehtävistä voisi olla luonteeltaan sellaisia, että ne suosisivat suoritajaksi yksilöä ryhmän sijaan. Nyt tehtävät tuntuivat nimenomaan ryhmille skriptatuilta, mikä osaltaan johti vahvan ryhmän muodostumiseen. Tynnyri ei olisi yksin siirtynyt, eikä saatto pienellä joukolla onnistunut.
- Jos "Rutto" olisi lähtenyt peliin parhaalla alussa sallitulla varustuksella, olisimme voineet haastaa Vishnan heti ja peli olisi päättynyt hyvin nopeasti ja hyvin kaikkien kannalta. Onneksi näin ei käynyt.
VAIVAlla on mielestäni potentiaalia, mutta uutena onseptina se ei ole vielä valmis. Jo nyt tavallisen boffauksen tasapainottaminen mielenkiintoiseksi skirmaajien ja raskaiden linjaryhmien näkökulmasta on vaikeaa. Vielä vaikeampaa se on näin monipuolisessa tapahtumassa, jossa ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin on lukemattomia. Miten järjestäjä reagoi esimerkiksi 30 pelaajan pysyvään littoon täyslevyssä ja etukäteen optimoidulla asejaolla? Miten yksittäiseen "sooloon" joka yrittää juonitella ja neuvotella tiensä läpi tapahtuman. Miten molemmille joukoille tehdään tapahtumasta niin mielenkiintoinen ja hauska, että kaikille pelaajille jää hyvä mieli? Vaikeita kysymyksiä, joiden vastauksia on varmasti mietittävä (ja on varmaan mietittykin) todella paljon ja monista näkökulmista.