Sotahuuto

Kaikissa tähän mennessä ehdotetuissa vaihtoehdoissa on ongelmana se, ettei iskun läpi päästämisestä rankaista tarpeeksi.
Wanhoissa tutuissa Sotahuutosäännöissä tasapaino on saavutettu; raajaosuma ei päätä ottelua, mutta sillä on selkeä vaikutus ottelun kulkuun (eikä pidä väheksyä nykyisen säännön selkeyttä, osuman saanut raaja poistuu matsikäytöstä ilman tulkinnanvaraa.)

[provokaatio] Raajaosuman saaneen peli-ilon laskemisesta itkeminen kuullostaa omaan korvaani pelkältä huonolta häviämiseltä. Ihan oikeasti, jos alisuoriutumalla päästit vastustajan bofferin perille asti vika on vain ja ainoastaan itsessäsi.
Sotahuudolla on säännöt siksi, että ottelun voittaja saataisiin selville, ei siksi että "Ois siistii jos kaikil ois niiq kivaa ja silleen."[/provokaatio]

Turvallisuusnäkökulmasta sen sijaan tilanne on toinen.
Aiemmin ketjussa mainittu yhdellä jalalla toipparointi on turvallisuusriski ainakin jollakin tasolla, mutta yritetäänpä lähestyä tilannetta selkeyttävällä ajatuskokeella.

Late Linjaläski, 130kg, huomaa full platensa läpi saaneensa kaksi osumaa oikeaan jalkaansa, ja tunnollisesti sääntöjä noudattavana kaverina tietysti ryhtyy konkkaamaan vasemmalla. Yhtäkkiä Late huomaa umpikypärästään huolimatta kuin ihmeen kaupalla Taavetti T-Paitaskirmaajan, 43kg, lähestyvän takaa päin, ja päättää suojella ryhmäänsä pysäyttämällä mahdollisen uhan. Late lähtee "rynnäkköön", mutta haarniskansa valtavan painon takia liike nyykähtää äkkiarvaamatta, ja Late kaatuu Taavetin päälle koko painollaan.

Onko vika säännöissä, vai siinä, että Laten varustus on liian raskas? Olisiko ehkä mahdollisesti pitänyt miettiä sitä varustusta vähän tarkemmin?

Lalli kirjoitti:Sotahuudolla on säännöt siksi, että ottelun voittaja saataisiin selville, ei siksi että "Ois siistii jos kaikil ois niiq kivaa ja silleen."

Itseasiassa juurikin päinvastoin. Tapahtuman tarkoitus on tuoda yhteen alan harrastajan kattotapahtumana skenelle, ei niinkään otella voittajasta. Tapahtuma on onnistunut, jos suurimmalla osalla on hauskaa. Hyvin menestyneille saavutukset ovat toki lisäbonusta ja tämä on osalle ryhmästä vaatimus ensimmäisen kohdan täyttymiselle ('Sohussa on kivaa, jos pärjää').

Lalli kirjoitti:
Turvallisuusnäkökulmasta sen sijaan tilanne on toinen.
Aiemmin ketjussa mainittu yhdellä jalalla toipparointi on turvallisuusriski ainakin jollakin tasolla, mutta yritetäänpä lähestyä tilannetta selkeyttävällä ajatuskokeella.

Late Linjaläski, 130kg, huomaa full platensa läpi saaneensa kaksi osumaa oikeaan jalkaansa, ja tunnollisesti sääntöjä noudattavana kaverina tietysti ryhtyy konkkaamaan vasemmalla. Yhtäkkiä Late huomaa umpikypärästään huolimatta kuin ihmeen kaupalla Taavetti T-Paitaskirmaajan, 43kg, lähestyvän takaa päin, ja päättää suojella ryhmäänsä pysäyttämällä mahdollisen uhan. Late lähtee "rynnäkköön", mutta haarniskansa valtavan painon takia liike nyykähtää äkkiarvaamatta, ja Late kaatuu Taavetin päälle koko painollaan.

Onko vika säännöissä, vai siinä, että Laten varustus on liian raskas? Olisiko ehkä mahdollisesti pitänyt miettiä sitä varustusta vähän tarkemmin?

Ei se ole kyllä yhtään sen turvallisempaa kaatua ilman panssaria, jos kaatuu terävään kantoon, linjojen väliin tai kivikkoon. Päinvastoin.

Ketjussa taisi olla puhe nimenomaan nykyisten raajasääntöjen aiheuttamista riskeistä.
Keskustelu Sotahuudon maastojen turvallisuudesta voidaan toki aloittaa toisessa ketjussa, mutta sitä odotellessa pitäytyisin asiassa.

Misumasu: Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta toki pitkän linjan matsaajana tajuat kuinka paljon skene on muuttunut vuodesta 2005: enää ei suunnitella eläytymismielessä taistelusta pakenemista tahi ilmoiteta roikkunuolen ampuneelle jousiampujalle että: "Ei me oteta viä, tappelu ei oo kunnolla alkanut."

ilman sääntöjä voi pitää hauskan tapahtuman, mutta kilpailuelementti (jonka merkitys kasvaa koko ajan) ei toimi ilman sääntöjä. Sitäpaitsi, käsittääkseni pistejärjestys (pisteytyksen objektiivisuus jääköön spekuloimatta) on julkaistu jokaisesta Sotahuudosta.


Henkilökohtaisesti tärkein yksittäinen asia on mahdollisimman hyvä sijoitus, ja vasta muut seikat (Sotahuudon ja koko skenen aivan mahdottoman hyvä yhteishenki, se tosiasia että boffausta hauskempaa aktiviteettia ei voi tehdä vaatteet päällä) yhdessä ajavat pelkän suoriutumisen yli. Uskon myös että kuulun koko ajan kasvavaan joukkoon samalla tavalla lajiin suhtautuvia harrastajia.

Ettei menisi liian vakavaksi, tunnustan olevani satakiloinen tervakeuhko "urheilu"boffaaja.
Ei tätä ihan liian vakavasti voi VIELÄ ottaa

Lalli kirjoitti:Onko vika säännöissä, vai siinä, että Laten varustus on liian raskas? Olisiko ehkä mahdollisesti pitänyt miettiä sitä varustusta vähän tarkemmin?

Onko vika Laten varustuksessa, vai siinä että Laten olisi pitänyt laihduttaa? Kysymyksen voi esittää myös näin päin.

Anyway, nykyiseen hyppely-sääntöön olisi hyvä saada edes sääntöjen puolesta mahdollisuus ottaa edes jotenkin tukea toisella jalalla maasta painon tasaamiseksi. Nilkat ja polvet siinä pitkällä tähtäimellä rasittuu liikaa täysin turhaan, olisikin mielenkiintoista saada tilastoja EA:lta kuinka paljon Sohussa ylipäätään nyrjähtelee nilkkoja tai polvia. Ehkä kaikkia eniten mielyttävä ratkaisu olisikin ottaa nykyisen säännön rinnalle joku peliteknisesti vastaava sääntö, jota voisi turvallisesti käyttää pomppimisen ohella.

inb4 mene polvillesi -> siinä on omat riskinsä jotka on jo ketjussa mainittu.

Lalli kirjoitti: Misumasu: Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta toki pitkän linjan matsaajana tajuat kuinka paljon skene on muuttunut vuodesta 2005: enää ei suunnitella eläytymismielessä taistelusta pakenemista tahi ilmoiteta roikkunuolen ampuneelle jousiampujalle että: "Ei me oteta viä, tappelu ei oo kunnolla alkanut."

Vaikka esimerkkisi on hieman luvalla sanoen, kärjistetty, olen samaa mieltä, että skene on kokenut luonnollisen muutoksen kohti tavoitteellisempaa tapahtumaa, varsinkin nuorien tyyppien kohdalla. Siitä huolimatta, tapahtuman luonne ja perusajatus on edelleen "vähän kaikkea kaikille". Varustestandardit ja taistelusäännöt eivät tee tässä poikkeusta; eläytyjille annetaan tsänssi, mutta Peltsi Pihapoffaajaa ei myöskään estetä osallistumasta verkkareissaan. Taistelusäännöt on tehtävä turvalliseksi, mutta mielekkääksi myös kilpailuelementtien toteuttamiseksi. En itsekään viihtyisi Sohussa näin hyvin, jos mekaniikka olisi jollain tapaa rikottu fantasiaelementeillä tai kuten show-puolella todetaan sanoa; teatterinkeinoin. Paras taistelija voittaa taidolla ja fyysisillä ominaisuuksilla, siitä lähdetään.

ilman sääntöjä voi pitää hauskan tapahtuman, mutta kilpailuelementti (jonka merkitys kasvaa koko ajan) ei toimi ilman sääntöjä.

Aivan. Tähän viittasin edellisen viestini lopussa, mutta myönnän, hieman hämärästi. Rautalangasta; Tapahtuman tarkoitus tuottaa mahdollisiman paljon Kivaa. Kaikilla ei voi olla Kivaa, jos osa ei pääse mittelemään myös samalla paremmuudesta. Siispä, tapahtuman säännöstön tulee täyttää myös kilpaboffaajien tarpeet, jotta sen perusperiaate toteutuu.

Henkilökohtaisesti tärkein yksittäinen asia on mahdollisimman hyvä sijoitus, ja vasta muut seikat (Sotahuudon ja koko skenen aivan mahdottoman hyvä yhteishenki, se tosiasia että boffausta hauskempaa aktiviteettia ei voi tehdä vaatteet päällä) yhdessä ajavat pelkän suoriutumisen yli. Uskon myös että kuulun koko ajan kasvavaan joukkoon samalla tavalla lajiin suhtautuvia harrastajia.

Toivon, että et ole enemmistössä, jolle sijoitus menee yli hauskanpidon ja hyvän meiningin. Veikkaan, että suurimmalle osalle kuitenkin nämä kaksi menevät ja tulevat menemään edelle sen sijoituksen. Itse kuulun taas tähän porukkaan. Hyvä meininki tekee hyvän Sohun, hyvä sijoitus erinomaisen. Ehkäpä tähän vaikuttaa omalla kohdalla juuri se, että on tullut 10 vuotta tätäkin hommaa katseltua ja myös kilpailtua hyvällä menestyksellä. Ei se voittaminen niin kivaa loppupeleissä ole, jos väännöt eivät ole sen mukaisia.

Noniin, ihmiset. eiköhän vaan muokata sotahuuto urheiluboffaustapahtumaksi, jossa boffaajat pukeutuvat ainoastaan mahdollisimman optimeihn urheilu trikoisiin, opettelevat matsaamaan pelkästään ufo/ keskikahvakilvellä ja liigamiekalla? Vaaratilanteita ei synny, kun linjamatsaaminen ja panssarit unohdetaan ja aletaan ratkaisemaan kuka on paras käyttämällä apuna liigasta tuttuja tuomareita. Onhan koko tapahtuma paljon mielekkäämpi, mikäli kaikki vain keskittyvät tappelemaan verenmaku suussa voitosta.

Lalli kirjoitti:Ketjussa taisi olla puhe nimenomaan nykyisten raajasääntöjen aiheuttamista riskeistä.
Keskustelu Sotahuudon maastojen turvallisuudesta voidaan toki aloittaa toisessa ketjussa, mutta sitä odotellessa pitäytyisin asiassa.

Kyseessähän nimenomaan on nykyisien raajasääntöjen riski, sillä yhdellä jalalla pomppiminen ja jo seisominen lisää hallitsemattoman kaatumisen riskiä huomattavasti. Hieman kärjistäen, voisihan Sotahuudon järjestää tasaisella tekonurmella pelipaidat päällä, mutta ainakaan itse en näkisi sitä samana tapahtumana.

Miten olisi tämäntyylinen vaihtoehto:
Jos vastustajaa ei ole ~15m lähempänä saat edetä haavoittuneen jalan kanssa sitä perässä raahaamalla esimerkiksi siirtyäksesi lähemmäs taistelua tai vetäytyäksesi taistelualueelta. Mikäli eteneminen lakkaa tai vastustaja tulee 15m kantaman sisäpuolelle tulee taistelijan nostaa haavoittunut jalka irti maasta tai mennä polvilleen. Jalkaa raahatessa ei saa käyttää jousiaseita.

Misumasu kirjoitti: Toivon, että et ole enemmistössä, jolle sijoitus menee yli hauskanpidon ja hyvän meiningin. Veikkaan, että suurimmalle osalle kuitenkin nämä kaksi menevät ja tulevat menemään edelle sen sijoituksen.

Ilmeisesti en ilmaissut itseäni vieläkään tarpeeksi selkeästi. Vaikka kilpailuelementti on itselleni tärkein YKSITTÄINEN osatekijä, ajaa silti hauska tapahtuma sen edelle kaikkien muiden osa-alueiden yhteisvaikutuksesta.

Omat ajatukseni ystävällisempään muotoon puettuna kirjoitti:Hyvä meininki tekee hyvän Sohun, hyvä sijoitus erinomaisen

Jos pelkkää kisahenkeä hakisin, harrastaisin varmasti jotain muuta kuin boffausta

Vaahtopelti kirjoitti:Miten olisi tämäntyylinen vaihtoehto:
Jos vastustajaa ei ole ~15m lähempänä saat edetä haavoittuneen jalan kanssa sitä perässä raahaamalla esimerkiksi siirtyäksesi lähemmäs taistelua tai vetäytyäksesi taistelualueelta. Mikäli eteneminen lakkaa tai vastustaja tulee 15m kantaman sisäpuolelle tulee taistelijan nostaa haavoittunut jalka irti maasta tai mennä polvilleen. Jalkaa raahatessa ei saa käyttää jousiaseita.

Päinvastainen kuullostaa paljon paremmalta. Paikallaan napottaessa voisin ehkä katsoa hieman sormien läpi kuolleen jalan käyttöä, mutta liikkuessa ja taistelukontaktissa tai sen välittömän uhan alaisena konkataan kuten aina ennenkin.

Voisitko Lalli vielä avata käsitystäsi siitä, miten tämä vähentäisi vahingoittumisen uhkaa? Omaan kuulaan Vahtopellillä oli ihan varteenotettava ehdotus. Siinäkin luultavasti heikkouksensa, mutta paha sanoa ennen kun joku sitä kokeilee.

Vaahtopelti kirjoitti:Jalkaa raahatessa ei saa käyttää jousiaseita.

Hyvä huomio, menipä ajatukset ristiin taas. Sen siitä saan kun trittää kommentoida kesken koulupäivän

Vaahtopelti kirjoitti:Jalkaa raahatessa ei saa käyttää jousiaseita.

...what is this? I don't even...

tiamanti kirjoitti:

Vaahtopelti kirjoitti:Jalkaa raahatessa ei saa käyttää jousiaseita.

...what is this? I don't even...

Tarkoittanee, että pitää seistä paikallaan jos tahtoo ampua.

Itse tulkitsisin, että jos ammut jousella, (eli taistelet aktiivisesti) sinuun pätee: "Mikäli eteneminen lakkaa tai vastustaja tulee 15m kantaman sisäpuolelle tulee taistelijan nostaa haavoittunut jalka irti maasta tai mennä polvilleen." Jos taas vain siirryt paikasta toiseen jousen kanssa, saat raahata jalkaa.

Tökkäisenpä nyt kuitenkin taas tätä ketjua kun tuli jostain out of nowhere mieleen enkä muista et ois aikaisemmin tullut esille:

Haavoittuneen jalan _jalkapohja ei saa koskea maahan._

Sisältää siis myös päkiät jne. Eli käytännössä kengän kärjellä voi ottaa tasapainottavaa tukea maasta ja käyttää sitä kinkkausapuna, minkä luulis nyt ainakin näin puhtaalta mutu-tuntumalta olevan vähän mukavampi nilkoille, mutta jalkaosuman tehokkuus peliteknisesti ei mielestäni kärsi merkittävästi.

Falcata kirjoitti:Tökkäisenpä nyt kuitenkin taas tätä ketjua kun tuli jostain out of nowhere mieleen enkä muista et ois aikaisemmin tullut esille:

Haavoittuneen jalan _jalkapohja ei saa koskea maahan._

Sisältää siis myös päkiät jne. Eli käytännössä kengän kärjellä voi ottaa tasapainottavaa tukea maasta ja käyttää sitä kinkkausapuna, minkä luulis nyt ainakin näin puhtaalta mutu-tuntumalta olevan vähän mukavampi nilkoille, mutta jalkaosuman tehokkuus peliteknisesti ei mielestäni kärsi merkittävästi.

Tää on muuten äkkiseltään ihan sikahyvän kuuloinen ehdotus. Eikö tällä korjattais about kaikki keskustelussa esilletulleet ongelmakohdat?

Kyllä toi ois ainakin nykysysteemiin ihan serious improvement, eikä se pakottaisi taistelijaa ottamaan sitä polviasentoakaan koska ns. tukijalankäyttö olisi mahdollista.

Falcatalta niin hyvä ehdotus, että pakko kirjoittaa "KOMP"

Falcata kirjoitti:Tökkäisenpä nyt kuitenkin taas tätä ketjua kun tuli jostain out of nowhere mieleen enkä muista et ois aikaisemmin tullut esille:

Haavoittuneen jalan _jalkapohja ei saa koskea maahan._

Sisältää siis myös päkiät jne. Eli käytännössä kengän kärjellä voi ottaa tasapainottavaa tukea maasta ja käyttää sitä kinkkausapuna, minkä luulis nyt ainakin näin puhtaalta mutu-tuntumalta olevan vähän mukavampi nilkoille, mutta jalkaosuman tehokkuus peliteknisesti ei mielestäni kärsi merkittävästi.

Tämä on teoriassa hyvä ajatus. Mieleeni juolahtaa kuitenkin epäilys sen merkityksestä laajemmassa kontekstissa. Tietenkin kinkkaaminen muuttuu turvallisemmaksi. Vähentäisikö tämä kuitenkin ilmeistä fuskausta merkittävästi? Tämä nyt on näitä linjajyrän näkökulmasta aika abstrakteja asioita. Kysynkin vilpittömästi siis pohdintaa Falcatan ajatuksen vaikutuksista ja toimenpidesuosituksia jatkossa?

Näin keihästelijän näkökulmasta mieleen tulee ainakin yksi tapa venyttää "jalkapohja ei saa koskea maata" -sääntöä. Elikkä asettaa haavoittunut jalka taakse ponnistavaksi jalaksi sisäsyrjänsä varaan. Käytännössä olisi ainakin keihäsmiehelle suht marginaalinen haitta, lähinnä ponnistavan jalan pito on heikentynyt.