Sotahuuto

Tänne palautetta vähän erillaisesta asetarkastusmallista.

Ihan vitun jepa. Rehellisesti voin sanoa et paras ikinä. 1. Aseeseen oli merkattu mikä puutteena. Paljon helpompi fixata porukalla kun näki saman tien mitä piti korjata. Ei tarvinnu arvailla. 2. Aseissa oli merkattuna ryhmän numero, mikä helpotti löytötavaroiden päätymistä oikeille omistajilleen. 3. Suorititte onnistuneesti asetarkastuksen lähes pilkkopimeässä! (ainankin osan aikaa)

Se numero oli itseasiassa asetarkastajan numero.

Tykkäsin todella paljon siitä, että kamoja tunnuttiin tarkastuksessa käyvän enemmänkin läpi periaatteella "miltä tuntuu naamassa" kuin että "montako senttiä on solumuovia". Loppuviimeinhän minimimitat ym. on sääntöihin asetettu sitä varten, että aseet olisivat turvallisia. Tällainen maalaisjärjen käyttö asetarkastuksissa oli ehdottomasti plussaa, vaikka se ilmeisesti johti siihen, että hylkyyn meni aseita, jotka teknisesti ottaen kyllä täyttivät sääntöjen kriteerit (ja jotka omistajiensa mielestä silti ehkä "tuntuivat hyvältä naamassa").

Toisella lauseella täytyy kuitenkin täsmentää, että olisi hyvä jos asetarkastuksissa käytettyjä mahdollisia kriteerejä olisi jossain vaikka selvennettynä. Nyt varmasti moni koki asetarkastusten "toiminnallisen testauksen" mielivaltaisena ja teki aseiden hyväksymiskriteereistä melko tarkastajakohtaisia. Tämä johti siihen, että joku ase saattoi esim. pommelin osalta mennä läpi ekalla tarkastuksella, mutta kun terään tehtiin korjauksia ja vietiin hyväksyttäväksi niin toisella tarkastajalla myös pommeli meni uusiksi.

Ylipäätään ISO PEUKKU kaikelle sille työlle mitä tässäkin Sohussa selvästi tehtiin aseiden turvallisuuden ja käytettävyyden parantamiseksi!

Peltokorppi kirjoitti:Se numero oli itseasiassa asetarkastajan numero.

Ahaa, jopas jotakin. No kummiski helpotti tapauksissa joissa joku heittokeihäs näytti tutulta mut siinä oliki eri numero. Tai toisinpäin.

Kovin usein on asetarkastuksen jälkeen ollut fiilis, että ne ovat olemassa vain keksiäkseen tekosyitä hylätäkseen kaikki aseet, ja varmistaakseen sen muuttavat standardeja joka vuosi. En tiedä miksi, mutta tänä vuonna sitä fiilistä ei tullut. Ehkä siksi, että ainakin neljännes aseista meni heti läpi. Tai ehkä siksi, että tarkastajalta sai merkinnät ja yksinkertaiset perustelut mikä oli vialla. Tai jotakin. Anteeksi. Lopetan turhan löpinäni tähän. Mutta teille silti.

Kiitokset selkeästä tavasta tarkastaa aseet. Erityisesti juuri niistä selkeistä merkinnöistä. Oli helppoa niiden avulla kertoa korjaajille eteenpäin, mikä oli vikana missäkin. Jonottaminen oli kuitenkin hankalaa isohkon asemäärän kanssa, koska niiden siirtely jonossa on hirveää. Myöskin lauantaina olisi kaivattu, että tarkastukset olisi alkaneet sovittuun aikaan (en ole varma olitteko myöhässä, vai tieto, jonka kansalaiset saivat väärä. veikkaan ensimmäistä. ei siinä vahinkoa käynyt, mutta ihmettelyn ja odottelun sijaan olisi voinut tehdä jotain hyödyllisempää). Hyvää työtä joka tapauksessa ja kiitos, että teitte sen.

Lauantaina asetarkastukset meiänpuolesta ilmoitettiin alkavaksi 9.00 ja ekat asetarakstajat oli duunissa 8.45.

Siinä tapauksessa pahoittelut epäilyksestä. Järjestäjien puolesta vissiin sattui kömmähdys sitten, koska leiriin tuli toinen tieto ja ihmiset ennätti ihmetellä/hermostua odottaessa. No tieto epäselvyyksiä ilmenee kaikissa tapahtumissa.

Ruuhkaisempina aikoina olisi minusta voinut äärimmäisen pikkuvikaiset aseet päästää läpi sillä ehdolla, että tekee tarvittavan korjauksen tuota pikaa. Tässä tarkoitan siis sellaisia että tarvitaan oikeasti yksi tai kaksi suikaletta retkipatjaa esimerkiksi pommeliin, tai kuten eräällä Maahinkaisella, miekan pistokärjessä ei ollut reikiä. Aika monta minuuttia meni hukkaan kun piti ilmeisesti siirtyä takaisin leiriin puhkomaan ne kymmenkunta reikää kärkeen ja taas jonottaa pahimmillaan kymmeniä minuutteja, jotta aseen saisi hyväksytyksi.

Ainakin aikaisempina vuosina on mielestäni ollut tällainen käytäntö todella pienten vikojen suhteen, ilmeisesti osittain tänäkin vuonna. Tarkastajakohtaista?

Qoshovius kirjoitti:Ainakin aikaisempina vuosina on mielestäni ollut tällainen käytäntö todella pienten vikojen suhteen, ilmeisesti osittain tänäkin vuonna. Tarkastajakohtaista?

Itse päästin läpi pari ihan erillistä tornikilpeä, joiden alalaidasta puuttui pehmuste (kulunut pois) sillä ehdolla, että lisää siihen vaikka tapahtuman ajaksi palan solumuovia, jonka voi vaikka tapahtuman jälkeen repäistä helvettiin. Tämä siis vain koska säännöissä myös tornikilviltä vaaditaan alalaidan täysi pehmustus.

Jonotustahan asetarkastajat eivät valvoneet (tietääkseni) mitenkään, vaan jonon te muodostitte ihan keskenänne...

haluaisin silti huomauttaa että aseidenkin korjaukset pitää tarkastaa että ne korjataan oiken myös ne reijät siinä pistokärjessä, jos siinä ei olekkaan tarpeeksi niitä taikka niitä on tökitty niin että teipistä on tullut terävää tai niitä on tehty liikaa että superlonista on tullut liian pehmeää yms. Kaikkea voi sattua kun hämärässä askartelee.

Tarkastukset meni muuten sujuvasti ja merkinnät oli selveitä, mutta mielestäni pommelien suhteen oltiin tarpeettoman tarkkoja. Pommelilla ei lyödä, joten ei siinä tarvitse turhanpäiten natsittaa. Jos on jotain välissä, niin eiköhän se riitä. Yhtä kaikki, yksi kaikkien aikojen parhaita tarkastuksia.

Mahti kirjoitti:Tarkastukset meni muuten sujuvasti ja merkinnät oli selveitä, mutta mielestäni pommelien suhteen oltiin tarpeettoman tarkkoja. Pommelilla ei lyödä, joten ei siinä tarvitse turhanpäiten natsittaa. Jos on jotain välissä, niin eiköhän se riitä. Yhtä kaikki, yksi kaikkien aikojen parhaita tarkastuksia.

Tuossa olisi pienempi pommeli helposti voinut mennä silmäaukosta sisään. Helpompi teipata ne superlonit sinne, kuin ihmetellä miksi ei näe enää toisella silmällä. Itsekin paristi pommelista saaneena, totean että ihan kiva kun siellä on vähän reilummin täytettä. Ihminen kun reaktionomaisesti tahtoisi laittaa kädet aina kaikkialle väliin, ja pommeli on siinä lähellä nyrkkiä.

Pienellä vaivalla säästetään paljon, päänvaivaa että terveyttä

No ei tuossakaan ole pommeli loppuunsa lähelläkään vihollisen telomista. Olen kuitenkin siitä ehdottoman samaa mieltä, että pommeli ei saa mahtua silmään. Sen sijaan pommelin väkivoimalla murjominen kovan reunan etsimiseksi menee jo _omasta_ mielestäni vähän turhan tarkaksi.

Väkivallalla se murjoutuu myös silmään, eli ymmärrän hyvin miksi tekevät niin. Mutta en ollut itse tarkastuttamassa aseita, eli en osaa sanoa tarkemmin tämän vuoden tarkastuksista. Puhun yleisesti ottaen.

Lötköpötkö michelinmiehet here we go! #bensaaliekkeihin



Jooh mutta vakavasti ottaen vaikka notta tuli purnutettua ja väänneltyä niin naamaa kuin kättäkin asetarkastuksen yhteydessä oli kaikki vaatimukset tavalla tai toisella kyllä aivan perusteltuja. Kyllä mä susta peltsi oikeesti tykkään <3

Hyvät oli tarkastukset, meni tosi jouhevasti ja asiallisesti. Kitinäähän tulee aina, mutta nyt oli IMHO vähemmän kummaa natsittelua kuin monina vuosina. Sen uuden systeemin ois voinu vaikka kirjottaa auki jonnekin isolle lapulle, niin ei ois tarvinnu tyhmille selitellä niin moneen kertaan. Semmonen, mistä haluaisin antaa kritiikkiä on se, että asetarkastajat vois ennen tapahtumaa ja sen aikana välttää semmosta "Sun aseet ainakin menee hylsyyn, ei tolla naamalla!" -läppää. Mä tiedän, että siihen on helppo mennä, ja se on hauskaa kavereitten kesken, mutta vaikka sitä ei ite aktiivina tajuiskaan, monilla vähemmän aktiivisilla boffaajilla on ihan vakaa usko siihen, että naamaraja on tärkeä tekijä asetarkastuksissa, ja se taas ei tee skenelle hyvää. Aiheuttaa vastakkainasettelua ja kiinnostuksen hiipumista. Ollaan tarkkoina tällasten kanssa, niin voidaan kaikki jatkossakin luottaa siihen, että asetarkastukset on just niin puolueettomia, kun ne tällä hetkellä on.

Mahti kirjoitti:Tarkastukset meni muuten sujuvasti ja merkinnät oli selveitä, mutta mielestäni pommelien suhteen oltiin tarpeettoman tarkkoja. Pommelilla ei lyödä, joten ei siinä tarvitse turhanpäiten natsittaa. Jos on jotain välissä, niin eiköhän se riitä. Yhtä kaikki, yksi kaikkien aikojen parhaita tarkastuksia.

3.2.1. Lähitaisteluaseiden käyttö ja yleiset säädökset kirjoitti:Runkoputken kahvaosan puoleinen pääty tulee pehmustaa vähintään 14 mm solumuovia ellei toisin alempana säädetä.

Näin on säädetty, joten näin tehdään. Päädystä lähtevä puutarhaletku tai 5 mm läpi syöty pehmusteen pala ei ole tuota lähelläkään. Itse en tosin tuota 14 mm kertaakaan mitannut, joten aika varmasti meni läpi joku puolellakin tuosta, jos vaan kunnossa oli.

PS. Voithan tosin tehdä sääntöehdotuksen pommelin pehmustamisen vähentämisestä. En tosin usko että menee läpi.

+ Selkeä merkintä mikä oli hylätyissä boffoissa vikana, koska en henkilökohtaisesti ollut tarkastuttamassa omia boffojani.
+ Järjestelmällisyys ja asetarkastajien vastuutuntoisuus

- Ei vuosi tarraa vaan tussaus joka häviää jo luultavasti viikossa (ei tullut +1 tarramerkintä taikamiekkaa)

Voisin tähän itsekkin pistää yleisen palautteen ja mitä parannettavaa itelle tulee mieleen. Meiltä kokoajan kysyttiin panssaritarkastusten ja jousitarkastusten sianneista ja en osannu niihin vastata. Meiä ois ehottomasti pitäny ottaa selvää ja koko sohun duuniporukalle ois voinu jonku lyhyen infon ehkä pitää jossai vaiheessa yleisistä asioista niin ois ehkä sitte oltu muutenki vähä yhtenäisempiä.

Oon ehottomasti sitämieltä että pienistäki jutuista hyllytetyt aseet pitää uusiotarkastuttaa. Nää pienet jutut on useimmiten putkien tulppauksia eli niitä suurimpia potentiaalisia uhkia. (vaikkakin esim siinä pommelissa todella pieni ja rikkinäinen pommeliki tuski mitää vekkiä suurempaa vammaa aiheuttaa.) Esimerkkinä halusin uusiotarkastuttaa liian jäykän pistokärjen jonka kuntoonsaamiseksi ehdotin reikien tekoa. Reityksen jälkeen pistokärki kuitenkin taittui liian helposti sivuun joten ase ei ollut vieläkään turvallinen. Lisäki monet aseet tarkastetaan isoissa läjeissä ja jos sinne lyö hyväksyttymerkin ja ja sanoo että tulpatkaa tuo väistin on iso vaara että ase vain hukkuu muiden sekaan.

Suurin ongelma oli taas siinä tärkeimmässä eli yhtenevässä linjassa. Ois tärkeetä olla johdonmukainen että kaikilla olisi yhtäläiset selkeet mahdollisuudet saada aseet läpi. Ongelmat eivät olleet isoja mutta mun mielestä tallä alueella pienetkin mokat merkkaa. Tässä korostan pääasetarkastajan vastuuta ja korostan että jos aseenomistajana tunnet olevasi erimieltä tuomiosta tarkastajan kanssa niin ota toinen mielipide. (paitsi jos se on pääasetarkastaja niin sitten voit valittaa vaikka täällä tai paskantaa makuupussiin)

Onkelmia oli myös jonkn verran asetarkastajien ja tarkastuttajien kommunikaatiossa. Monta kertaa multa tultiin hölmistyneenä kyselemään että ase hylättiin täysin ehjän ja laillisen osan takia. Lähempi tarkastelu ja tussimerkkaus kuitenkin sitten osoitti toiseen vikaan. Asetarkastajien on syytä olla selkeitä ja tarkkoja että miksi ase hylättiin. Mun mielestä ei osi huonoja sekään että myös perustelut säännöille osi tiedossa.

Lisäksi on aina yllätysmomentti kun värvää tuntemattomia. Yksi meidän tarkastajista kävi alkuun piipahtamassa ja katos hoitelee oman ryhmänsä asioita. Kannattaa painottaa asetarkastajille värväyksen yhteydessä että tarkastelut on oikeesti duunia ja siihen menee perjantai-ilta lähes kokonaan.

Vaikka tarkastuksista kuuluukin aina valitella, oli tän vuoden tarkastukset kyllä nopeimmat miesmuistiin ja kerrottiin selkeästi miksei ase mennyt läpi. Uudelleenjonotus korjattujen aseiden kanssa oli varsin hyvä idea. Kun tiedossa on jonotus jos ase ei mene läpi, niin kaikkea paskaa ei viedä vain suoraan tarkastukseen, vaan saatetaan jopa korjata ensin, ja jos ase ei mene läpi se korjataan kunnolla, ettei tarvi jonotella vielä kerran uusiksi saman vian takia.

Ensi vuodeksi jos vielä saisi pari tarkastajaa ja jonoa lisää niin homma nopeutuisi entisestään.

Asetarkastajan näkökulmasta pari pointtia

- Tarkastukset sujuivat pääosin hyvin ja vikkelästi, ja yllättävän vähän tuli vääntöä mistään aseista. Vaikka välillä tuntuikin ikävältä natsittaa pari milliä liian kapeista takateristä tai muista ei niin hazardeista ongelmista, otti tarkastettavat tuomiot vastaan kiltisti. Ehkä nyttemmin ymmärretään että säännöt oikeasti ovat sääntöjä, eikä suosituksia. Kiitos kaikille siitä!

- Jonottamista ei ilmeisesti ollut aivan liikaa. Porukalle tuli selväksi, ettei aseiden tarkastamisella ollut kiire, vaan että niitä pystyi tuomaan pisteille pitkin iltaa. Jos (ja todennäköisesti kun) asetarkastukset suoritetaan ensi vuonna saman kaavan mukaan, isomman satsin kanssa tyrkyllä olevat voivat tuoda aseet ja kilvet pisteen viereen ja mennä itse jonoon. Monet näin tekivätkin ja tällä tavalla säästytte GSawon mainitsemalta rahtaamisongelmalta. Jonottamisaikojen pituuteen vaikuttivat tietenkin resurssit, asetarkastajaksi pääsi asetarkastajaksi hakemalla, ja aikalailla jokainen hakija pääsi pestiin.

- Hyvin vähän tuli vastaan aseita, jotka olisivat mukana takakäden tikarin varakappaleen varakappaleena, tai muuta vastaavaa. Ilmeisesti jonotusjärjestely karsi niitä jätesäkkien pohjimmaisten muinaismiekkojen tarkistuttamista.

- Tosi monta astaloa tuotiin takaisin tarkastuspisteelle siksi, ettei ilmoitettua vikaa itse muistettu tai löydetty. Tällaisissa tapauksissa asetarkastuksen oli hoitanut joku muu, ryhmänjohtaja tai toinen vastuuhenkilö. Valkoisen komppanian aseita tarkastellessa merkkasin poikien pyynnöstä aseen ongelmakohdan pommelin lisäksi aseeseen punaisilla ympyröillä/sotkuilla. Tämä ilmeisesti helpotti vikakohtien muistamista ja korjaamista aika paljon. (?) En väitä että tällaista toimintaa pitäisi lisätä asetarkastajien vastuulle, mutta ensivuonna ryhmänjohtajien/aseiden tarkistuttajien kannattaisi harkita omien tussien ottamista mukaan tarkastuspisteelle tällaisten merkkausten mahdollistamiseksi.

-Tarkastajien tiedottaminen tuntui heikolta, ja asetarkastuksiin olisi voinut varautua paremmin. Esimerkiksi aiemmin mainitut kyselyt muiden tarkastusten aikatauluista ja sijainneista olivat vakiokauraa, muttei tietoa näistä ollut ainakaan aluksi juurikaan käsillä. Myös esimerkiksi paperiversiot säännöistä olisivat olleet kätevä ässä hihassa pahimpiin "eikös näissä riittänyt että..."- keskusteluihin.

Lisäksi kaikille ensivuotta ajatellen, aseiden tarkastaminen on lunkia hommaa. Pääsee tapaamaan aika monensorttista boffaajaa sekä testailemaan ja tutkimaan erilaisia aseenrakennustapoja. Tälle vuodelle asetarkastajaksi pestaantuneita oli melko vähän ja aika harvasta eri ryhmästä. Toivottavasti ensi vuonna useammat ihmiset ovat kiinnostuneita tekemään turvallisempaa ja sujuvampaa juhlasotahuutoa!

Asetarkastajien määrään vaikutti myös resurssit, eli miten paljon huudolla oli varaa ottaa possea. Otin mukaan ensin kaikki eirutot ja loput paikat täytin ryhmän sisältä. Hakioita oli kyllä yllättävän vähän.

Zenzu kirjoitti:Myös esimerkiksi paperiversiot säännöistä olisivat olleet kätevä ässä hihassa pahimpiin "eikös näissä riittänyt että..."- keskusteluihin.

Jos nykypäivänä ei omista tai ole käytettävissä printteriä, älypuhelinta, tablettia, tai tietokonetta, niin häpeä. Itsehän olen kantanut SoHussa nettiyhteydellä varustettua älypuhelinta taskussa jo vähintään vuodesta 2010. Lisäksi olin siirtänyt säännöt Wikiin, jotta niiden selaaminen kännykällä olisi hieman mukavampaa.